Onko suurperheen äidit jotenkin muita naisia pitkämielisempiä vai miten jaksatte monien lasten kanssa? Ja ihan mielelläni haluaisin asiallisia vastauksia enkä niitä joihin olen tällä palstalla törmännyt että ei kannata tehdä lisää lapsia jos joutuu jaksamista kyseleen. Mielestäni on luonnollista ottaa huomioon omat ja miehensä voimavarat ja jaksamisen eikä holtittomasti tehgdä lapsia.
Itse rakastan lapsia hurjasti. En vaan ole tyypillinen äiti-ihminen omasta mielestäni. Välillä pinna tuntuu kamalan kireältä ja sitten joskus taas on kamalan väsynyt, raskaana varsinkin, että itkeä tihuttaa hetken, lasten nukkuessa, ja sitten taas kaikki on hyvin. Voiko tällaisesta tulla hyvä äiti monelle lapselle? Onko sellaista olemassakaan kuin superäiti joka jaksaa aina pirteänä ja tekee kaiken yksin kotona ja hoitaa lapsetkin päälle ja silti jaksa aolla iloinen ja pirteä ja nauttia joka hetkestä?
Itse rakastan lapsia hurjasti. En vaan ole tyypillinen äiti-ihminen omasta mielestäni. Välillä pinna tuntuu kamalan kireältä ja sitten joskus taas on kamalan väsynyt, raskaana varsinkin, että itkeä tihuttaa hetken, lasten nukkuessa, ja sitten taas kaikki on hyvin. Voiko tällaisesta tulla hyvä äiti monelle lapselle? Onko sellaista olemassakaan kuin superäiti joka jaksaa aina pirteänä ja tekee kaiken yksin kotona ja hoitaa lapsetkin päälle ja silti jaksa aolla iloinen ja pirteä ja nauttia joka hetkestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhden lapsen äidit kuin useammankin.
Monesti törmää juuri siihen,että kun on useampi lapsi niin heti tullaan sanomaan,että mitäs teit...niinkuin lapsettomat vain saisivat väsyä..ehei, ei se niin mene.Jokainen ihminen väsyy joskus..jos ei nuorena niin vanhana tai päinvastoin..Jos elämä nyt hymyilee, se ei tee sitä ehkä parin vuoden päästä. Ja on toisia ihmisiä joilla elämä sujuu huumorin avulla paremmin ja oivaltaa muutenkin helpommin vaikeat asiat positiiviksi, mutta varmasti hekin joskus väsyvät...
Eli jos voimavarat vain muuten riittävät ja keinoja väsymisen ehkäisemiseen löytyy ja jaksaa sitä myöten paremmin, niin kyllä pärjää...mutta vaikeita hetkiä ja väsymistä löytyy ihan tavallisesta suurperheen äidistäkin. Monasti omat tai lasten sairastelut tai pitkäaikaiset sairaudet vievät voimia, mutta myös voimavaroja löytyy ja arkikin on hienoa aikaa. Pinnakin saattaa palaa, mutta ajan kanssa jokainen oppii kyllä löytämään oikeat kanavat millä tavoin purkaa itseään...
Kodissa on elämää ja touhua, joskus enemmän ja joskus vielä enemmän...Eikä se villakoirien metsästys ole se pääasia, pitää osata katsoa joitain asioita läpi sormien, mutta sitten hoidetaankin huusholli kerralla kuntoon, kun se aika tulee...eli ei ihan liassa sentään eletä.
Eli ei olla yli-ihmisiä vaan ihan tavallisia kotiäitejä, joilla vain sattuu olemaan lapsia enempi...toiset tekevät töitä suurperheensä ohella toiset opsikelevat, mikään ei ole mahdotonta, kaikkia taaplaa tyylillään...
Inhosin yli kaiken kun olin kahdesti kotihoidontuella tovin kotona lasten kanssa. Aina vauvan kanssa ihmettelen miten taas tähän on tultu kun koko ajan joku vaan haluaa jotakin ja minä haluaisin vain nukkua hetken lisää.
En ole uhrautuvaa tyyppiä eli kaikki saa luvan hoitaa osansa kotihommista ikänsä ja kykynsä mukaan. Ne eivät ole minulle yksinoikeus jja intohimo.. Siivouksesta joko maksan vanhemmille lapsille rahan ja olen itse tekemättä tai yleensä vielä töissä silooin vielä, muuten siivotaan porukalla ja kaikilla omat lempihommat siinä. Pyykkäys on ihan ok kun on pelit ja vehkeet kuivaamiseen. Ruokaakaan en juuri laittaisi saati kaupassa kävisi olipa kyse sitten yhdestä tai kuudesta hengestä. Joskus kokkaaminen on kivaa kyllä kun on aikaa. Meillä saa siis lapset kokata heti halutessaan ja jaan ohjeita auliisti sohvalta virkkuuni parista! Vieras voi luulla että olen mukava kun opetan lapsille ruuanlaittoa, mutta olenkin onnekas kun ne haluavat sitä oppia..
Omasta mielestäni olen aikalailla itsekäs ajoittain, mutta toisaalta aina loma-aikoina olen lasten käytettävissä ja vapaalla ja silloin touhuillaan taas jotakin kivaa.. On myös ihan eri juttu tulla siistiin kotiin työviikon jälkeen vaikka se maksaa ja kun lapset itse on hommaa aikanaan ehdottaneet en koe siitäkään tuskaa. Se on myös selvää, että kun säästää voimiaan muuhunkin kun huushollaamiseen niin yhteisiä juttuja jaksaa paremmin. Toisaalta olen aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan paitsi aamukahvilla, mutta harvoin silloin kellään asiaa onkaan!
Meillä johtoajatuksena on se että kaikki viihtyy mahdollisimman hyvin. Toisaalta tänään nähdään vaivaa jotta ensiviikolla jokin sujuisi jo helpommin eikä mennä siitä missä aita on matalin. Ukkorukka saa sitten välillä kyllä tuta ettei kaikki suju, mutta taas toisaalta meillä on muotoutunut tietty työnjako jo kaksin ollessamme joka on säilytnyt näihin päiviin asti.
Järkytyin kun eräs työtoverini kysyi taannoin miten jaksan tehdä kaiken kun häntä uuvuttaa parikin tenavaa? Meillä lopulta aika erilainen suhtautuminen juuri kotihommiin ja niiden tekoon sekä siisteyteen ja puhtauteen joista ensinmainittua voi olla retuperällä jälkimmäinen ei koskaan! Organisointi ja suunnittelu myös meillä tarkoituksellista heillä vähän fiilispohjalla koko ajan jne.. Itse sitä on arkeensa tottunut tiettyine hommineen ja esim pyykkipäivä on ihan vieras käsite kun se kone on päällä liki aina kun on kotona! Sitä siis oppii joustamaan joistakin asioista joilla ei niin väliä ja toisia asioita huolehtii sitten tarkemmin.. Tosin esim koiran kasvatuksemme erosi aika jyrkästi juuri ajankäytön takia.
Ihanaa on sitten se kun lasten kanssa todella ollaan yhdessä vaikka sohvalla ja katsotaan telkkaa tai grillataan pihalla tai levitetään multaa tms. Tuskin yhtä murkkua saisi oikein mihinkään mukaan suosiolla, mutta sakki on liki aina valmis vaikka mihin puuhaan koska se yleensä lopulta on aina hauskaa!
On niitä superäitejä. Osa niistä käy vielä töissäkin kaiken muun lisäksi. Onneksi en ole sellainen vaan ihan tavis jolla menee hermot ja joka osaa nauttia niistä pienistäkin iloista arjessa kun ehtii ne huomata..
Lopuksi salaisuus; nautin ihan ylettömästi niistä yön tunneista kun kaikki muut nukkuu ja saan katsoa jonkin hyvän elokuvan tai lempisarjan sohvalla maaten oman suklaapatukan kanssa jota ei tarvitse jakaa (arvaas monessako muuten on viisi palaa ja kuudes jää ilman?).. se on ihan yhtä ihanaa kuin nytkin kun kaikki nukkuvat vielä ja talo on siivottu jo eilen kuntoon yhteistuumin. Kohta huutelen kaikki hereille ja luvassa on kauppareissu ja leipomista (joku ohjaa sohvalta tosin talven yhdestoista villasukkapari alkaa olla valmis ja alkaa kintaiden vääntö..). Illalla haetaan pitsaa viimeisen lomapäivän kunniaksi sieltä mistä saa kaksi limua kaupan päälle näin isoon tilaukseen ja katsotaan jokin leffa tai kaksi tai kolme jos ei sopuun päästä vuokraamossa.. Huomenna sitten voidaan miettiä niitä viittä koneellista puhdasta pyykkiä jotka odottaa viikkaamistaan ja koiraa joka pitää pestä (pesu tunnin kuivaus toisen..) ja toivotaan koko ajan että joku tulisi käymään niin olisi syy olla jouten! Auringon paistaessa lapset menevät joko hiihtämään tai luistelemaan, palaavat riidelleen yhdessä ja kaikki saa hiljaiseksi tämänpäiväisellä pullalla ja kaakaolla.. Illalla onkin ihanaa mennä yksin koiran kanssa pitkälle lenkille ellei joku tuppaa mukaan. Pahus! Huomenna on myös kauppareissu ja karkkipäivä...
Ensimmäinen tupsahti alakertaan joten kohta on hulina päällä!! Tervetuloa vaan meidän epäkelpojen äitien joukkoon joilla on monta lasta kaikista vajavaisuukistamme huolimatta.. niin ja pinna kasvaa iän myötä kyllä uskomattomasti!
tällä hetkellä meillä on pojaat 15v ja 12v sitten on tyttö 2 ja puoli sekä poika 1v ja seuraava syntyy täs kuukauden sisään! eli ilmeisesti me oomma suur perhe(en vaan oo koskaan niin ajatellu). ite en tosiaankaan oo mikään "äitityyppi", päinvastoin erittäin mukavuuden halunen ja aina menos sieltä mistä aita on matalin!! ku vanhimmat pojaat oli pieniä ja ite oli nuori, niin sillon kaiken piti olla tiptop! matot pihalle kerran viikos,leivontapäivä kerran viikos, pyykit piti silittää sukkia myäten yms. mut nyt ku ikää on tullu lisää niin sitä osaa antaa itelleen anteeks paljon asioita. kaupan nisullakin pärjää ja vaatteetkin on päälle puettu vaikkei ne silitetty ookkaan!!=)
kaikista tärkeintä mun mielestä jaksamisessa onkin se, et osaa laittaa asiat tärkeys järjestykseen ja, et osaa antaa anteeks itelleen!!äitikin saa olla väsyny! luonnotonta olis jos ei joskus edes olis! ja sama pätee isään ja lapsiin! hyvää kevättä kaikille!!
aivan ihanaa lukee että muutkin hermostuu ja muutkin äitit väsyy ja muutkin äitit on vaan ihmisiä..itsekkun 4 lapsen äiti..ja välillä tosi pinna kireellä kun käyn myös töissä..niin no itsehän olen valintani tehny joo mutta lapset ovat kaikki alle koluikäsiä ja työt hoidan aamulla muitten vielä nukkuessa kun sitten alkaa aamu häämöttää laipsille ja miehelleni niin minä palaan kotiin ja on mieheni vuoro lähteä töihin ja minun aika jäähä kotiin..niin no pesemään pyykkiä,viikkaamaan,siivoomaan ja siinä sivussa myös välillä leikkimään lastenkin kanssa..
Mutta olen kyllä miettinyt tätä että josko kummiskin siirtäisin tuota töihin lähtöäni siihen kun nuorin olisi 3 vanha..Koska on itsellä sellainen tunne välillä että ei kertakaikkiaan riitä enää rahkeet mihinkään ja tuntuu että pinna palaa ihan pienistäkin asioista.. Niin nuorin on pian yks vuotias ja vanhin pian 7 ja kaks siltä väliltä 5 ja 3.
Miten te muut ootte alotelleet töitä?
Ja odotan tosiaan sitä innolla millon voivat alkaa kunnolla viikorahan turvin tekemään kotitöitä..siis isommat tottakai siivoovat omat huoneet jo nyt ja se kolmevuotiaskin kovasti avustaa mutta karkkipäivä meillä palkintona siivoomisesta..siis kerran viikossa..Mutta luulen kyllä että on myös niitä suurpeheen äitejä joilla on pinna ihailtavan pitkä jos sitten katkeekaan koksaan..todella itse kadehtisin sitä ja suuresti koska aika lyhyt se on minulla mutta huomattavasti paljon kasvanut kun on ikää kertynyt vaikkakin alle 30 vielä olen..