Wendy Woodin tarina osa 2.

Kivatarina? kirjoitti:

Jatkoa Wendy Woodin tarinasta..
Kaikkea ei voi tapahtua Simssissä!

(Tähän mennessä tapahtunut:
Wen pääsi yliopistoon. Hänen paras ystävänsä Rosa, tuli myös.
He olivat parhaat ystävät. Eräänä päivänä he hiukan syvensivät suhdettaan.)

Siinä he makasivat kahdestaan. Aamun sarastaessa ikkunasta sisään, Wen heräsi.
Hän nousi ylös parisängystä ja loi katseensa hätääntyneesti Rosaan.
Rosa raotti silmiään ja nousi myös ylös. He katsoivat toisiaan hiljaisena, kunnes Wendy kuiskasi:
– Tämä ei voi jatkua näin. Rakastan sinua… Mutta…
– Niin minäkin sinua. Tiedän, että tämä on vaikeaa. Minuakin pelottaa, että suhteemme tulee julki.
Molemmat tytöt itkevät ja halaavat toisiaan. Silloin Lehtori Korpi avaa oven.
Nähdessään kaksi tyttöä alusvaatteissa, hän alkaa kiljua. Vanha rouva sulkee äkkiä oven, ja menee
muiden lehtorien juttelu-huoneeseen. Tytöt kuulevat huoneestaan saakka heidän puheensa.
Kun he uskaltavat raottaa huoneen ovea, he näkevät sen, mitä he eivät olleet halunneet.
Paljon opiskelijoita on kertynyt huoneen eteen. He olivat kuulleet kaiken. He supisevat ja naureskelevat kahdelle tytölle.
Seuraavana päivänä Lehtori Kanta, kutsuu Rosan ja Wenin huoneeseensa.
– Istukaa, olkaa hyvät. Sanoo lehtori lievää hätää äänessään.
– Olen hyvin huolissani, sillä teidän suhteenne. Se hidastaa muiden oppilaiden oppimista.
Sillä suhde näin ei ole tavallinen. Anteeksi. Sanon tämän suoraan. Teidän pitää keskeyttää opintonne.
– MITÄ? Huutavat Wen ja Rosa yhdestä suusta. He katsovat toisiaan. Se on totta.
Kuitenkin epäreilua. Sehän on vain tavallinen suhde. Tai, ei tavallinen.
Mutta miten se voi muka estää jotain?
Roosa ja Wen päättävät keskeyttää opinnot.
Taksi tuli hakemaan heitä. Siinä samassa he kasvoivat.
Rosa katseli itseään. Ei. Hän ei katsellut, vaan ihaili itseään.
Molemmat menivät taksiin. Maisemat syöksyivät ikkunasta ohi, ja jäivät taakse.


UUDESSA TALOSSA

Wen touhottaa sisustuksen kimpussa. Rosa etsii lehdestä sopivaa työpaikkaa. Silloin
ovikello soi. Wendy rientää avaamaan.
– Hei, tervetuloa Outolaaksoon. Wendy katsoo ihmeissään miestä, jolla on mustat hiukset, sekä kauttaaltaan vihreä ihonväri. Wen säpsähtää. Hän katsoo miestä suoraan sen suuriin, kokomustiin silmiin.
– Olen Janne… Janne Virtanen. Silloin kuuluu huuto:
– Tule jo, Janne! Huutaja oli nainen. Hän tuli Wendyn näköpiiriin.
Naisellakin oli vihreä ihonväri ja mustat silmät.
– Tullaan, tullaan Emily.
– Ai, Emily: Tässä on Wendy. Uusi naapurimme. Wendy: Tässä on Emily.
Tyttöystäväni.
Wendy katsoo hetken paria, sitten sulkee oven.

PARI VIIKKOA MYÖHEMMIN…

Sisustus on kohdallaan, ja työpaikatkin ovat jo löytyneet.
Rosa lukee juuri parhaimmillaan kirjaa, hän opiskelee ruoanlaittoa.
Wendy imuroi taloa samalla lukiessaan lehteä.
– Hei, katso! Täällä on mainos Stadista. Se on kaupunkialue. Mennäänkö?
– Vaikka! Rosa huutaa ja nousee tuolista.
– Meillä molemmillahan on vapaata. Jatkaa Rosa.
Niinpä he lähtevät. he menevät taksiin. Kun he ovat perillä Yökerho-arkussa, he päättävät mennä juhlimaan. He menevät oitis varaamaan pöydän. He nauttivat ihanan illallisen. Sen jälkeen alkaa raju tanssi. Yön siellä tanssittuaan, he tulevat väsyneenä kotiin. Rosa lössähtää sohvalle ja kutsuu Wenin myös istumaan. He juttelevat kaikesta. Wen kuljettaa kättään Rosan paidan alla. He kuhertelevat sohvalla kaksi simtuntia. Puhelin soi. Rosa rientää vastaamaan.
– Rosa puhelimessa.
– Hei, täällä Janne ja Emily. Tulisitteko kanssamme ostoksille?
– Toki! Tuletteko te hakemaan meidät?
– Kyllä… kuulemiin.
Siinä samassa limusiini kurvaa pihaan. Wen ja Rosa menevät autoon.
Emily katselee vaatteita. Hän menee pukukoppiin ja sovittaa kaunista kukkahametta.
Hän tulee eteemme ja pyörähtää. Siinä samassa Emily kaatuu Jannea vasten. Molemmat kikattavat maassa. Silloin Rosa ja Wen tajusivat erään asian.
Emily ja Janne ovat vihreitä, eivätkä he pelkää olla oma itsensä.
Wen ja Rosa olivat peittäneet tunteitaan. Nyt he tajuavat, että kaikki on sallittua.
He suutelevat.

LOPPU

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä