Tykkään yhdestä pojasta, ja olemme todella hyviä kavereit! Puhumme aina asioita, joita ei ehkä kaikille vois kertoa, ja olen huomannut että ajattelen häntä 100% päivän aikana! joka sekuntti! Se alkaa jopa ärsyttää mua, kun jokainen ajatus on hänestä!
Mutta ei tässä mitään, meinaan sanoin hänelle, että pidän hänestä oikeasti todella paljon, ja...
en saanut oikein suoraa vastausta... Niinkuin että okei, mut silti mulla on epäilys että hän ei pidä minusta sillei... vain kaverina...
Kotona sitten purskahdin kovaan itkuun, kun mietin, että mun pitäis unohtaa koko tyyppi, ja parempi olisi vain olla kaveri...
En ole ikinä, siis IKINÄ itkenyt jätkän perään, jotenka vaikka olenkin epävarma tunteistani (kaveriko vain?) niin tämän täytyy olla tunteissani aikas vakavaa, koska itkin... ja jos en ole ikinä ennen itkenyt!
Eli mitä nyt tekisin? Ajattelin, että pitäis varmaan jatkaa samaan tahtiin, mutta en kestäis sitä! Poika on ujo, ja jos hänellä tosiaankin ois tunteita mua kohtaan, niin se ei välttämättä sanois sitä, ja sit katuisin sitä...
Mä todellakin tahdon tämän pojan...
Sanokaa mitä pitäis tehdä?
Ollaan samal luokal, eli onnistuuko suhde jos on samal luokal? Vastatkaa äkkiä! Kaikki jotka lukevat tämän, niin vastatkaa jokainen, oli mielipiteesi mikä tahansa! :)
Mutta ei tässä mitään, meinaan sanoin hänelle, että pidän hänestä oikeasti todella paljon, ja...
en saanut oikein suoraa vastausta... Niinkuin että okei, mut silti mulla on epäilys että hän ei pidä minusta sillei... vain kaverina...
Kotona sitten purskahdin kovaan itkuun, kun mietin, että mun pitäis unohtaa koko tyyppi, ja parempi olisi vain olla kaveri...
En ole ikinä, siis IKINÄ itkenyt jätkän perään, jotenka vaikka olenkin epävarma tunteistani (kaveriko vain?) niin tämän täytyy olla tunteissani aikas vakavaa, koska itkin... ja jos en ole ikinä ennen itkenyt!
Eli mitä nyt tekisin? Ajattelin, että pitäis varmaan jatkaa samaan tahtiin, mutta en kestäis sitä! Poika on ujo, ja jos hänellä tosiaankin ois tunteita mua kohtaan, niin se ei välttämättä sanois sitä, ja sit katuisin sitä...
Mä todellakin tahdon tämän pojan...
Sanokaa mitä pitäis tehdä?
Ollaan samal luokal, eli onnistuuko suhde jos on samal luokal? Vastatkaa äkkiä! Kaikki jotka lukevat tämän, niin vastatkaa jokainen, oli mielipiteesi mikä tahansa! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se, että poika on kanssasi samalla luokalla, ei nähdäkseni haittaa suhdettanne - päinvastoin: näette toisenne varmasti joka päivä. Toiset saattavat ehkä hieman ihmetellä lämpimiä välejänne, mutta miksi välittää heistä? He ovat todennäköisesti liian nuoria ymmärtämään tilannettanne ja onneanne. Sitä paitsi tilanne olisi sama, jos poika olisi edes samasta koulusta.
Tilanteessasi on se hyvä puoli, että olet uskaltanut kertoa välittäväsi pojasta. Hyvä näin, sillä tunteesi häntä kohtaan ovat nähtävästi todella voimakkaat. Voisit mielestäni kysyä pojalta vielä uudemman kerran, haluaisiko hän olla sinulle jotain muutakin kuin vain ystävä. Koska kerroit teidän puhelevan hieman 'salaisimmistakin' asioista, minusta mahdollisuutesi saada myöntävä vastaus ovat hyvät. Jos poika nimittäin on ujo, hän ei ole tottunut siihen, että joku osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan, ja tarvitsee siksi pari päivää aikaa selvitelläkseen tunteensa itselleen.
Mikäli poika haluaa olla vain ystävä sinulle, en näe muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanne. Älä missään nimessä painosta häntä, silloin ystävyytenne saattaa rikkoutua. Sinun täytyy yrittää jatkaa pojan kanssa entiseen tapaan, mikä voi kyllä olla vaikeaa, sillä poikahan tietää tunteesi.
Siis lyhyesti: Kysy uudelleen. Jos vastaus on "kyllä", iloitse. Jos vastaus on "ei", hyväksy tilanne.
Muista kertoa meille muillekin, miten kävi.
tänään kävi ilmi, että poika tykkääkin yhdestä toisesta tytöstä, joka siis liikkuu myöskin meidän porukas koulus.... oli ikävää nähdä, kuinka poika lähti tänään sen tytön kanssa kaksin eikä mun kanssa kotiin... on vielä pe.!
Kotona sitten itkin katkerasti, ja aina kun vähän hellitti, niin taas niiden yhdessä olo tuli mieleen!
En vain osaisi olla onnellinen, jos he olisivat yhdessä. Niinpä, koska en ole varma, että onko heillä takaa-ajatuksia, ryhdyn vastarintaan!
Tein listan, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin pojan, ja tottakai muutan itseänikin hiukan luonteeltani (pääasiassa sen, että puhuisin ja nauraisin enemmän.. en vain ole niitä ihmisiä jotka nauravat puoli tuntia jonkun yhden asian takia!)
kun olin sitten tehnyt listan, ajattelin: "Mitä ihmettä? Yleensä minä olisin vain luovuttanut, ja itkenyt... paitsi että ennen en ole itkenyt pojan perään, mutta yleisesti ajateltuna."
Tuntuuko rakkaus sydämmessä, samaan aikaan ahdistavalta/painavalta, kuin myös onnelliselta?
en tiedä mitä tämä on, mutta se poika on mun, ja eihän siinä mitään menetä, jos yrittää!
Jos kyseessä olisi joku toinen poika, pitäisin häntä vain sikana, joka lepertelee kaikkien kanssa, mutta tämä poika onkin erilainen! Ja täysin päinvastainen kuin unelmapoikani olen kuvitellut! Hänen kanssaan on vain niin helppo jutella.... ja nauraa ;)
Tämä ei kyllä voi jäädä tähän, ja vastoin mun perusluonnetta, aijon saada hänet :]