Mä en tiedä onko mulla vauvakuume vai tikittääkö biologinen kello vaan takaraivossa... Olemme mieheni kanssa puhuneet että haluamme lapsia ja ehkäisy on tällä hetkellä kondomien varassa. Minä varmistelen mieheltäni et oletko varmasti valmis ja hän minulta että olenko varmasti halukas tinkimään elintasosta ja olemaan kotona jopa vuosien ajan lapsen kanssa. Tällä hetkellä olen työtön eikä työmarkkinoilla omalla alallani hääppöiseltä näytä. Pelkään etten edes tule hyväksytyksi mihinkään kun ikää on 31 v. ja työnantajat pelkää kuluja. Vaikkei se sais olla mikään peruste jättää valitsematta, mut vähitellen oon tullu siihen tulokseen at kyllä se vaikuttaa eikä sitä pysty edes millään todistamaan.
Mä olen miettiny näitä asioita tosi paljon ja olen tullu siihen tulokseen et en tuntisi itseäni kokonaiseksi ellen koskaan saisi omaa lasta eli olen valmis tinkimään työn suhteen. Ja kun tiedän faktat, että hedelmällisyys heikkenee koko ajan ja gynekologikin viimeksi sanoi että pitäis alkaa tekemään lapsia jos meinaa. En mä lasta nyt elämäntehtäväkseni ota enkä niin et alkaisin kellon tarkkuudella mittaamaan koska on otollisin aika sekstailla. Ahistaa tää tilanne nyt vaan niin suunnattomasti kun tuntee ittensä hylkiöksi työelämässä ja sit mieskin ajattelee et olishan se kivempi kun olis vakityöpaikka johon palata äippäloman jälkeen. Mut helkkaristako minä sen työpaikan taion? Ei auta vaikka itsellä olis haluja tehdä työtä. Olen ollu aktiivinen ja hakenu myös paikkoja jotka ei oo täysin omalta alalta mut joissa pärjäisin, mut ei niihin oteta. Noidankehä, jolle en voi mitään. Jos teitä kohtalotovereita on niin kommentoikaa pliis. Kiitos!
Mä olen miettiny näitä asioita tosi paljon ja olen tullu siihen tulokseen et en tuntisi itseäni kokonaiseksi ellen koskaan saisi omaa lasta eli olen valmis tinkimään työn suhteen. Ja kun tiedän faktat, että hedelmällisyys heikkenee koko ajan ja gynekologikin viimeksi sanoi että pitäis alkaa tekemään lapsia jos meinaa. En mä lasta nyt elämäntehtäväkseni ota enkä niin et alkaisin kellon tarkkuudella mittaamaan koska on otollisin aika sekstailla. Ahistaa tää tilanne nyt vaan niin suunnattomasti kun tuntee ittensä hylkiöksi työelämässä ja sit mieskin ajattelee et olishan se kivempi kun olis vakityöpaikka johon palata äippäloman jälkeen. Mut helkkaristako minä sen työpaikan taion? Ei auta vaikka itsellä olis haluja tehdä työtä. Olen ollu aktiivinen ja hakenu myös paikkoja jotka ei oo täysin omalta alalta mut joissa pärjäisin, mut ei niihin oteta. Noidankehä, jolle en voi mitään. Jos teitä kohtalotovereita on niin kommentoikaa pliis. Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule, ei se elämä mene kuitenkaan täysin niin kuin suunnittelet. Että ala vaan haaveilla omasta lapsesta, jätä ehkäisy ja keskity äitiyteen. Samanaikaisesti kun vauvaa yritätte, selvittelet itsellesi, miten parantaisit työnsaantimahdollisuuksiasi tulevaisuudessa. Pitäisikö sinun hankkia uutta koulutusta tms.?
Pointti on kuitenkin se, että työura etenee omia latujaan ja lapsi tulee ajallaan kun tulee, kun vaan nyt alat lapsentekoa harrastamaan. Talous tulee tietysti olemaan teillä tiukalla, mutta kun vain aktiivisesti teet töitä sen edistämiseksi, että koulutuksesi on kohdallaan, niin kyllä sitten saat työpaikan äitiysloman jälkeenkin. Voihan olla, että kun olet lapsesi tehnyt, olet taas työnantajallekin mieluisampi vaihtoehto, kuin lapseton potentiaalinen raskaaksitulija:)
Äitiys on ihana ja ihmeellinen asia, älä jahkaa jonkun työpaikkajutun takia mahdollisuuksiasi hukkaan!
Kiitos lohduttavista sanoistasi Kaisa. Ehkä tämä tästä. Pitää yrittää olla stressaamatta etten heikennä omia mahdollisuuksiani raskautua.
En tiedä osaanko mitään lohdutuksen sanoja, mutta tilanteeni on/oli vähän samanlainen.
Lääkäri kehoitti myös minua tekemään lapsia jo pari vuotta sitten, mutta edelleen emmín. Jokin aika sitten sain vakituisen työn, mutta silti emmin. Sitä ajattelee työssä ollessaan, että töissä pitäisi olla ainakin se pari vuotta ennen kuin viitsisi jäädä äitiyslomalle. Nyt tosin mietin, että pitäisikö sitä lasta vaan alkaa tehdä, sillä voihan olla, että sitä ei tässä iässä enää ihan heti tulekaan. Ja sitten jos vaikka haluaa vielä toisen lapsen, niin parin vuoden päästä ne olisi tehtävä putkeen.
Se vaan tuntuu siltä, että lapsen hankinnalle ei ole koskaan sitä oikeaa aikaa eli jos sen haluaa niin se on tehtävä heti.
Hei!
Täällä alkukesästä 31 täyttävä "tyttönen".
Painiskelin itse vielä muutama kuukausi sitten saman asian kanssa. Yrityksen aloitimme loppukesästä viime vuonna. Olin vakituisessa työssä ollut jo 8 vuotta. Jossain vaiheessa yrityksen omistajan vaihduttua alkoi työnteko olemaan aivan kamalaa, itkua väänsin kun aamuisin töihin menin. Jotenkin vain uusi pomo oli niin ilkeä ja kaksinaamainen. laittoi asiakkaitten silmissä omat mokansa minun tekemiksi jne. Otin lopputilin ja löysin heti uuden työpaikan (hiukan pienempi tuntipalkka ja vähemmän tunteja, mutta kaikinpuolin aivan ihana paikka). Silloin kävi mielessä että pitäisikö jättää yritys tauolle, kun on uusi työ jne. Mutta sitten laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja päätimme että yritys saa jatkua. Töitähän ehtii vielä tekemään, mutta sitä vauvantekoa ei ole aikaa ihan loputtomiin siirtää. Vielä meillä ei ole tärpännyt, mutta toiveet ovat korkealla. Kesän jälkeen tutkimuksiin jollei siihen mennessä plussaa tule. Miettikää myös sitä mahdollisuutta ettei heti onnistukkaan ja ikää tulee kokoajan lisää. Aurinkoista kevättä kaikille!