Olen seurustellut kohta vuoden nykyisen miesystäväni kanssa.Hänellä on 14v. poika ja 10 v. tyttö. Lapset eivät asu hänen luona,mutta huhtikuussa muuttavat asumaan.Ja minun olisi tarkoitus kanssa muuttaa saman katon alle. Olen kyllä nähnyt lapsia ja ollut joskus pari tuntia heidän kanssa ym.Kertokaahan omia kokemuksia,että miten tulla toimeen lasten kanssa ym.Miten on sujunut?Vähän pelottaa se ajtus,että minustahan tulee äitipuoli.
Neuvoja
säde
171606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaikilla edessä. Mutta ehkä parempi niin että heti muutatte kaikki yhteen kuin se että ensin isä asuu lasten kanssa ja sitten sinä ilmestyt siihen kuvioon. Voitte luoda alusta asti yhdessä teille kaikille sopivat kuviot perheeseenne.
Sinulla tulee olemaan edessäsi todella iso elämänmuutos.
Tekstistäsi saa sen kuvan, että et ole hirveän paljon ollut miehesi lasten kanssa tekemisissä? Etkä silloin siis myöskään ole päässyt seuraamaan millainen miehesi silloin on?
Sinulla saattaa olla edessäsi paljon ikäviä yllätyksiä, jollaisia et ole ollenkaan osannut odottaa.
Ennen kuin muutatte saman katon alle, niin suosittelen lämpimästi, että juttelet miehesi kanssa asiat selviksi. Teidän kannattaa sopia jo etukäteen pelisäännöt, joita kaikki sitoutuvat noudattamaan.
Sopikaa ainakin seuraavista asioista:
-lasten komentaminen ja yleiset kasvatusperiaatteet (lähinnä siis sinun roolisi näissä)
-kotityöt, kuka tekee mitäkin
-kodin säännöt, mitä saa tehdä ja mitä ei
Keskustelkaa ensin miehesi kanssa kahdestaan ja myöhemmin kotitöiden ja kodin sääntöjen osalta myös lasten kanssa. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta sovitut asiat kannattaa laittaa paperille ylös ja jokainen allekirjoittaa paperin.
Saadaksesi tietoa siitä, mitä voi olla edessä käy lukemassa (ja osallistumassa) muiden uusperheellisten keskustelua osoitteessa:
www.stresscode.fi/forums/supli
Sieltä löydät vinkkiä siitä, mitä pitää ottaa huomioon.
mutta meillä kyllä on vähän erilaiset mielipiteet lapsien kasvatuksesta, mutta voipa johtua ikäerostamme joka on suuri.Juttelemalla kyllä asiat selviää.lähinnä pelotta lapsien suhtautuminen minuun,kun olen osa joka päiväistä elämää.
Lasten suhtautuminen sinuun on kiinni paitsi sinusta itsestäsi, niin myös miehestäsi ja hänen exästään.
Miehesi pitäisi tehdä lapsille selväksi, että sinä olet hänelle tärkeä ihminen ja sen takia lastenkin pitää sinua kohdella hyvin. Miehesi pitää myös tehdä lapsille selväksi se, että sinä olet teidän perheenne toinen aikuinen, jota on toteltava.
Ole lapsille reilu ja oikeudenmukainen, turvallinen ja luotettava aikuinen. Aikaa menee taatusti jonkun verran ennen kuin kaikki sopeudutte uuteen tilanteeseen, mutta hiljaa hyvä tulee. Lapsista pystyy aika hyvin lukemaan missä mennään ja miten paljon he ovat valmiita sinun kanssasi tekemään asioita.
Älä koskaan, missään tapauksessa sano lasten äidistä pahaa sanaa lasten kuullen, vaikka kuinka mieli tekisi.
Muista ottaa myös omaa aikaa tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.
Ja ehkä se kaikkien tärkein asia, negatiiviset tunteet lapsia kohtaan ovat täysin normaaleja, älä vaan näytä niitä lapsille. Sinulla ei ehkä vielä niitä ole, mutta usko pois, niitä tulee :D
Kuuden vuoden uusperhekokemuksella tässä sinulle paasaan :D Meillä tosin vain etälapsia, mutta ihan yhtälailla nämä vinkit toimivat lähilastenkin kanssa.
Ja yhä edelleen suosittelen sinulle sitä Suplin palstaa. Täältä et apua saa kuin ihan satunnaisesti. Katsopa vaikka tuo puolikas-kommentti tuossa alapuolella :D
antaa mennä kuin vesi ankan selästä! Sääliksi kyllä joskus käy tuota ihmistä, mitähän tuokin on kokenut että on tuohon tilaan päässyt!
viittaustasi puolikas-viestiin!
Joo, ymmärsin :D
Minä kyllä luulen, että Lissu on pelkkä provo, jolla ei oikeasti ole minkäänlaista käsitystä tästä uusperhesysteemistä tai edes lapsista ylipäätään.
Valitettavasti joku vaan aina vastaa noihin Lissun viesteihin ja siinä onkin sitten koko ketju pilalla, kun varsinainen asia unohtuu ja aletaan haukkumaan toisia.
Jos kukaan ei koskaan noihin Lissun viesteihin vastaisi yhtään mitään, niin eihän se olisi enää hauskaa ja Lissu voisi lähteä terrorisoimaan jotakin muuta palstaa, johon ei tarvitse rekisteröityä.
Jokaisella ihmisellä omat ajatukset ja omat neuvot ym selviytymis jutut ogelmiinsa. Eikä niitä pidä kyseenalaistaa jos ei tunne. Jos lissu kertoo omistaan ja toiset omistaan, ja ne ei kohtaa, niin se ei ole kenenkään vika! Samat asiat voivat olla erilaisia ja niitä ei pidä sekoittaa omiinsa. Jokainen kyllä osaa omat ongelmansa ratkaista! Mun ukko lähti ja jätti sillon lapset pieninä 3 kk ja 2 v ikäisinä, eikä kymmeneen vuoteen ole miestä näkyny, ties onko enää hengissä. Sossu maksaa meille kaiken. Silti meidänkään systeemi ei ole kaikille sopiva, mutta toimii meillä, vaikka ongelmat olisi muillakin samat.
Minulla oli siihen aikaan 2 vuotias poika kun tapasin nykyisen avopuolisoni ja hänellä 8 vuotias tyttö.Silloin tapasin tyttöä 2 vko:n välein ja kaikki suju hyvin.Puolisoni otti poikani tavallaan "lapsekseen" ja poika kutsuu isäkseen kun ei oikeeta isää tunne eikä muista.Mutta nyt kun on 2 vuotta kulunut kaikki ei enää olekkaan hyvin.Ensinnäkin elämäämme tuli muutos vuosi sitten kun syntyi tyttö vauva.Se muutti kaikkien sisarpuolien käytöstä enimmikseen tämän puolison tytön.Tyttö käy meillä edelleen 2 vko:n välein ja joka kerta täällä on jonkinmoista eripuraa.Olen yrittänyt miehelleni sanoa että meillä meidän säännöillä mutta ei niin ei.Joka kerta ollaan keskusteltu asiasta kun tyttö lähtee omaan kotiinsa ja mieheni lupaa seuraavalla keralla tehdä niin kuin sovittu mutta sitten kun se aika koittaa niin mielikin on silloin jo muuttunu.Tyttö saa kaiken isältään periksi ja minä en enää jaksa puuttua heidän välisiin juttuihin.Olen sen sanonut miehellenikin ja se vaan kohautti olkapäitään.Tyttö saa luultavasti äitintäänsäkki kaikki periks joten minun on aika vaikea vaikuttaa asiaan.Mutta tehköön he sitten omalla tavallaan omat asiansa,minä teen omallani omien lasten kanssa.Kinkkinen tilanne mutta minkäs voin.
Oletko koskaan lukenut noita Lissun viestejä?
Lissulla ei ole mitään muuta "asiaa" kuin haukkua uusperheitä ja varsinkin "naikkosia" kaikilla mukavilla pikku yleistyksillä.
Toki Lissu saa sitä tehdä, ainakin tällä palstalla, jossa ei ole minkäänlaista valvontaa.
Minä nyt vaan olen sitä mieltä, että aikuisen, täysjärkisen ihmisen näppäimistöltä ei lähde tuollaista tekstiä.
Keskustele miehesi kanssa pelisäännöistä.
Vaikka et olekkaan lasten äiti, niin sinä olet teidän kodissa toinen aikuinen ja sinulla pitää olla oikeus komentaa lapsia ja heidän totella myös sinua. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä pointti ja on tärkeää, että miehesi sanoo sen myös lapsilleen.
Meillä on alunperin ollut juuri tämä sääntö ja ajattele, en ole kuin yhden kerran kuullut seitsemän vuoden aikana, että sinä et minua määrää, et ole äitini.
Kun lapsille heti alusta selvitetään kodin säännöt, niin silloin kaikilla on siellä mukavampaa. Muista, että et todellakaan ole äiti, mutta olet (tulet olemaan) lapsille tärkeä henkilö, koska jaat heidän kanssaan kodin.
Tsemppiä sinulle ja muista, että saat varmasti jakaa paljon hyviä asioita lasten kanssa.
Et voi käyttää itsestäsi nimitystä äiti, kun ET OLE heidän äiti, vaikka niin niin mielelläsi haluaisit olla!! Olt vieras ihminen, onko se niin vaikee asia käsittää!
Lapsilla on OMA äiti ja sitä ei korvaa yksikään eikä toinenkaan vieras isän hoito!
Taitaa sulle olla tärkeempi asia leikkiä sitä äitiä, kuin tajuta se että et kuulu heidän o ikeeseen elämään vaan siihen omaan kuvitteelliseen kotileikkiin!
ja vie sun lapsia sulta eikä kukaan isän uusi "hoito" korvaa sua.
Exän lapsi on minun lapseni, mutta en minä silti ole hänen isänsä.
isäpuoli isolla "I":llä
älä h-tissä muuta yhteen!! Säästyt paljolta. Asukaa eri asunnoissa siihen asti kun lapset on täysi-ikäisiä ja omillaan. Uusperhe sucks
Siis te ette vielä asu yhdessä! Sulla on mahdollisuus vielä jatkaa elämääsi onnellisena, älä muuta sinne!!!
Itse elän uusperheessä, ekassa ja vikassa sellaisessa. Olin tosi naiivi kun tähän hommaan rupesin, kumpa joku olisi kertonut että miltä tuntuu elää kun miehen kanssa ei ole koskaan kahdenkeskistä aikaa, ei ole koskaan treffejä tai jos on niin siellä on kolmas pyörä (vieras lapsi), millaista on kun kotona pitää varoa mitä puhuu koska lapsi toimii tietotorvena exälle, esim raha-asioista ei voi puhua koska exä on kerjuri, heti kun kuulee että aiomme tehdä suuria hankintoja, alkaa rahan kerjääminen, muutoin käy pää-asiassa fattan luukulla, koska me emme anna.
Mies voi yrittää nakittaa sulle kakaroiden hoitoa, olet tottunut ihanaan vapauteen ja saat liikkua ja kulkea ilman riippoja, mies voi odottaa että sitoudut näihin vieraisiin ihmisiin.
Ihan oikeasti, jos muutat sinne, niin EHDOTTOMASTI PIDÄ OMA ASUNTOSI, ÄLÄ MYY SITÄ ENNENKUIN OLET ASUNUT UUSPERHEESSÄ 2 VUOTTA, SINÄ AIKANA KAMMOTTAVA TOTUUS ON VALJENNUT SULLE! Vieraiden ihmisten kanssa eläminen on todella, todella, todella KULUTTAVAA! Vuodessa vanhenee 10 vuotta.