Onko monella käynyt niin, että kun on muuttanut yksin, on saanut samalla raha-asiansa sotkuun?Mikäli niin on käynyt, miten asiat on saanut taas kuntoon? Tuliko oppia virheistä?
Luottotiedot
Just wondering
41229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin se yksin muuttaminen niitä raha-asioita sotkee. Kyllä se sotkija löytyy jokaisen omasta päästä.
Joko on taito käyttää rahaa tai sitten ei. Usein olen huomannut, että huonosti raha-asioistaan huolehtiva tulee sellaisesta perheestä, jossa rahan arvoa ei ole lapsille opetettu. Kyllä jokainen kuitenkin matikkaa sen verran osaa, että pystyy laskemaan mihin rahat riittää. Se on sitten jokaisen oma asia mihin ne rahat laittaa. Jos tykkää enemmän viihteestä ja alkomaholista kuin ruuasta ja kodin lämmöstä, niin saa kyllä syyttää vaan itseään kun rahat on hävinneet.
Minä oon ollu täysin omillani jo monta vuotta, eikä minkäänlaisia luottotietomerkintöjä ole. Eikä tule.
Edellinen sanoi jo kaiken. 18v synttärinä sanottiin, että se on siinä sitten. Ilmainen asunto ja ruoka, mutta rahaa on turha pyydellä... No, nyt 8vuotta myöhemmin on vaikituinen työ ja omakotitalo, josta on enää n. 16vuotta maksettava.
Olen samaa mieltä siinä ettei kotona opetettu sitä rahan arvoa, edes omiin henk.koht. pesuaineisiin en rahaa saanut. Puhumattakaan uusista kaupoista ostetuista vaatteista kirpparikuteiden sijaan. Koskaan en käteen rahaa saanut, en saanut mahdollisuutta opetella rahan käyttöä. Näin vain sen miten rahat upposivat kurkusta alas ja savuna ilmaan. Aina jaksoin ihmetellä miten jollakin oli varaa uuteen ripsiväriin ja kun kaverit kertoivat mitä shamppoota he käyttävät ja että saavat sen ihan itse valita! Muutin alkoholistiperheestä omaan asuntoon 16vuotiaana eikä minulla ollut mitään hajua mistään. Vanhempani huokasivat helpotuksesta kun saivat minut pois jaloista, sosiaali vain lykkäsi rahat kouraan sen sijaan että olisi määrännyt minulle uutta huoltajaa tai jotain joka minulle olisi elämää opettanut. Nyt kun olen 25v., on raha-asiani kunnossa ja opiskelen korkeakoulussa. Edellisistä kirjoituksista heijastuu tietämättömyys ja pumpulielämä, sen verran syyttelevää oli. Mutta kyllä se elämä vielä joskus opettaa, ihan meitä jokaista.
tulihan sitä toilailtua nuorempana se verran, että tipahteli postiluukusta muutama kirje perintätoimistosta ja ulosottovirastosta. maksamattomia puhelinlaskuja yms. vaan eipä siihen auttanut kun ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa järjestelemään asioita kuntoon. mulla ainakin onnistui sopia tosi pienet kuukausierät lyhennyksiin(kun ei sitä rahaa hirveästi ollut silloin) ja makselin kaikki pikkuhiljaa pois. kyllä oli kiva tunne kun sai 1.5 vuoden jälkeen viimeisetkin maksettua! sen jälkeen meni pari vuotta, että tuli luottotiedot taas kuntoon. ja siitä lähtien olen kyllä maksanut laskut aina lähes ajallaan.