Kun olin snadi, stadissa skulattiin postimerkeillä eli tehtiin vaihtokauppaa. Tarvittiin vihko, jonka sivut taitettiin ikäänkuin keskeltä "halki". Syntyneisiin taskuihin laiteltiin postimerkkejä. Jos taitettiin vihkon sivut niin, että aukeamalle muodostui ikäänkuin kaksi taskua, kirjoitettiin molempiin "kassa".
Skulaaminen tapahtui niin, että ojensin vihkoni kaverille, joka tuikkasi postimerkkinsä haluamaansa väliin. Väli avattiin ja sieltä löytynyt postimerkki siirtyi pelikumppanilleni ja hän jätti omansa vihkoon. Jos hän tuikkasi "kassaan", hän joutui luovuttamaan merkkinsä sinne ilman korvaavaa merkkiä.
Friidut skulasivat kilekoille eli kiiltokuvilla.
Skulaaminen tapahtui niin, että ojensin vihkoni kaverille, joka tuikkasi postimerkkinsä haluamaansa väliin. Väli avattiin ja sieltä löytynyt postimerkki siirtyi pelikumppanilleni ja hän jätti omansa vihkoon. Jos hän tuikkasi "kassaan", hän joutui luovuttamaan merkkinsä sinne ilman korvaavaa merkkiä.
Friidut skulasivat kilekoille eli kiiltokuvilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta, että me tytöt vaihdeltiin muisteja samallalailla. Vaihdeltiin me kyllä postimerkkejäkin vähän vanhempina. Mutta friiduista, skulaamisesta ja kilekoista olin onnellisen tietämätön. En arvannut olevani snadi eikä kotikaupunkini ollut stadi (en tosin myöhemminkään 37 vuodessa oppinut slangia).
Voimme siis päätellä, että tapa oli koko maan kattava. Se koski sekä poikia että tyttöjä.
Kilekoiden vaihto, ja niiden kerättyjen jääkiekkoilijoiden kuvat, vaihtarit !
Suuret varastot molempia!
Entäs neppaaminen, neppis-autot? Muistatko?