Minulla on pilleriliuska loppumaisillaan.. resepti pitäisi uusia, mutta..
olemme kihlattuni kanssa puhuneet vauvasta jo pitempään ja olen siirtänyt pillereiden lopetusta aina vaan..kun pelottaa muka.
kihlattuni haluaisi jo vauvan, olemme seurustelleet 3,5 vuotta, asuttu yhdessä kohta 3 vuotta ja mitään ongelmia ei oo ollu.
mutta minua pelottaa... ettei meille jää sen vauvan myötä enää yhtään yhteistä aikaa. että meidän seksielämä katoaa olemattomiin (ei nytkään liian usein)
Ja että ollaan aina väsyneitä ja kiukkusia ja riideltäs paljon.(tähän mennessä ei olla kyllä juurikaan riidelty, mutta muuttuisko se?)
Tietysti pelkään myös osaanko hoitaa ja olla sen vauvan kanssa, koska kokemuksia vauvoista minulla ei ole.. ja kuitenkin haluaisi niin paljon.
sitten on sekin, että olen tällä hetkellä työtön.. ja työpaikkoja ei tahdo oikein olla tarjolla.
pitäisikö odottaa, että saa töitä?
että olisi vanhempi? (täytän 23)
eniten tietysti mietityttää, mitä omat vanhemmat ja muut sukulaiset ajattelee... vaikka eihän niiden mielipiteillä saisi olla merkitystä..
En tiedä mistä joudun luopumaan ja mitä mahdollisesti se vauva toisi tullessaan... pelkään vain (kun näitä huono onnisiakin on) että suhteemme kariutuu.. vaikka voihan se parantuakin.
kihlattuni kanssa olen puhunut, mutta häntä lähinnä naurattaa kun hepuloin ja jännitän, enkä tiedä uskallanko.
Kai sitä pitäis vaan antaa mennä.
olemme kihlattuni kanssa puhuneet vauvasta jo pitempään ja olen siirtänyt pillereiden lopetusta aina vaan..kun pelottaa muka.
kihlattuni haluaisi jo vauvan, olemme seurustelleet 3,5 vuotta, asuttu yhdessä kohta 3 vuotta ja mitään ongelmia ei oo ollu.
mutta minua pelottaa... ettei meille jää sen vauvan myötä enää yhtään yhteistä aikaa. että meidän seksielämä katoaa olemattomiin (ei nytkään liian usein)
Ja että ollaan aina väsyneitä ja kiukkusia ja riideltäs paljon.(tähän mennessä ei olla kyllä juurikaan riidelty, mutta muuttuisko se?)
Tietysti pelkään myös osaanko hoitaa ja olla sen vauvan kanssa, koska kokemuksia vauvoista minulla ei ole.. ja kuitenkin haluaisi niin paljon.
sitten on sekin, että olen tällä hetkellä työtön.. ja työpaikkoja ei tahdo oikein olla tarjolla.
pitäisikö odottaa, että saa töitä?
että olisi vanhempi? (täytän 23)
eniten tietysti mietityttää, mitä omat vanhemmat ja muut sukulaiset ajattelee... vaikka eihän niiden mielipiteillä saisi olla merkitystä..
En tiedä mistä joudun luopumaan ja mitä mahdollisesti se vauva toisi tullessaan... pelkään vain (kun näitä huono onnisiakin on) että suhteemme kariutuu.. vaikka voihan se parantuakin.
kihlattuni kanssa olen puhunut, mutta häntä lähinnä naurattaa kun hepuloin ja jännitän, enkä tiedä uskallanko.
Kai sitä pitäis vaan antaa mennä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli ihan samanlaiset fiilikset kuin sulla. Joka toinen päivä halusin vauvaa ja joka toinen päivä mieleen hiipi pelko ja epäilys. Suurin pelkoni oli miten vauvan tulo vaikuttaisi minun ja kihlattuni suhteeseen ja olisinko kuitenkaan valmis äidiksi. Tätä ajattelua kesti tosi kauan. Sitten yhtenä päivänä se ajatus vaan iski. Semmonen sisäinen varmuus siitä että just nyt on oikee aika alkaa yrittää. Sen jälkeen en oo epäilly. Toivottavasti sunkii ajatukset selkenee!
Mulla itsellä oli ihan samanlaiset olotilat pidemmän aikaa. Tosin ehdin hepuloida ennen pillereiden lopettamista jo jonkin aikaa. Sitten kun se "oikea aika" tuli, niin olinkin jo ihan varma kaikesta. Vielä ei oo plussannut ja voi olla että sitten aikanaan tulee vielä pohdittua monta kertaa eri asioita, mutta minkään paniikin en usko iskevän. Ja mitä ikään tulee, niin samoilla linjoilla ollaan...
Kiitoksia kovasti.. On huojentavaa, ettei ole ainut näitten asioiden kanssa paininut.
Pahinta on se, etten haluaisi odottaa... Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, joten asioita pitäisi toteuttaa heti kun mahdollista(ettei myöhemmin sitten harmita, tai jää tekemättä)
enemmän mulla on viime päivinä ollu hyviä ajatuksia, mutta yleensä iltaisin se pelko aina iskee...
Kohta tulee kiirus, jos meinaan reseptin ehtiä uusittaa.. kai se on tehtävä. Sitten taas mietittävä hakeako vaiko ei.
Mutta kaikkea hyvää teille ja ennen kaikkea plussaonnea!