~
Avaisin oven, hän astuisi sisään, ja sulkisi minut syliinsä, antaisi suukon vasemmalle poskelle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle...
Hän kertoisi minulle paljon itsestään, elämästä...Oppisin tuntemaan hänet kokonaan, keskittyisin häneen...
Haaveet...unelmat..päiväunet...
~
Kerro omistasi!
~
Avaisin oven, hän astuisi sisään, ja sulkisi minut syliinsä, antaisi suukon vasemmalle poskelle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle...
Hän kertoisi minulle paljon itsestään, elämästä...Oppisin tuntemaan hänet kokonaan, keskittyisin häneen...
Haaveet...unelmat..päiväunet...
~
Kerro omistasi!
~
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ole mitään jonomuodostumaa oven takana!
Mutta miksi meidän pitäisi ujostella täällä?
Tämähän on keskustelua, purkautumista varten!
On miellyttävää lukea keskusteluita, joissa annetaan jotain selkeitä tietoja itsestään, tunteistaan ja haaveistaan.
Sinulla on upea unelma ovikellon soittajasta. Kyllä niitä suukottelijoita toivon ovellasi vierailevan, antaisitko hänen tehdä majansa kotiisi?
Minä haaveilen päivästä jolloin voisin olla vapaa velvoitteista.
Ajatukseni liitelevät aivan muualla kun näissä pienissä ympyröissä joissa joudun hoidettavani takia olemaan.
Olen vuosikausia haaveillut matkasta Australiaan, kymmenen vuotta sitten olin lähdössä mutta työesteiden takia se peruuntui.
Minulla on siellä tuttuja joihin pidän säännöllisesti yhteyttä.
En pidä mahdottomana vaikka toteuttaisin vielä tämän haaveeni, jos saa olla terveenä.
En panisi pahakseni ovikellon soittajaakaan.
sillä minunkin mieheni sairasti kymmenen vuotta, mutta kyllä ne olivat silti hyviä aikoja, en antaisi pois...Hän oli loppuun asti hyvä ja jopa huumorintajuinen, miten joku ihminen osaakin olla niin ovelan hienotunteinen ja ihana, tuo 186 centtinen, älykäs, fiksu kiva ihminen, pohjalaisin ja hämäläisin juurin, mutta Helsingissä syntynyt ja elänyt. Luottamus% oli 100 koko pitkän avioliittomme ajan puolin ja toisin. Sillä perustalla onni viihtyy. Syöpä oli sama kuin hänen isoisällään oli ollut.
Sen suhteen ei lopuksi riittänyt ei loitsu, ei rukous. Siihen oli myönnyttävä.
Reetta kysyit jotain pesän teosta, siihen vastaan, että ei, en ottaisi kokonaan asumaan, en ikinä enää mene naimisiin. En tarkoita, että mitään jonoja olisikaan! :)
Ovipuhelin alhaalla lukitussa ulko-ovessa varmempana vakuutena.
Portugalin huhtikuu on yksi haaveistani, niin mielelläni matkustaisin huhtikuussa Madeiralle, mutta hyvää matkaseuraa ei ole, koska kaikki läheiseni ovat silloin työssä ja aivan ulkopuolisissa ei vielä pari vuotta täällä asuneena ihan niin hyvää luottoseuraa ole. Yksin en ole matkustanut koskaan, en ymmärrä, miten voisi olla puhumatta sitä pikkupuhetta: "Hei, kato nyt!"-tyyppistä... Minulle välttämätöntä matkoilla (luulisin)...siis tuo yhdessä kokeminen.
niin niitä haaveita ...........miksi pitää odottaaja odottaa aikaa parempaa jotta voisi lähteä ei muuta kuin pakkaamaan ja reissuun on tyhjää nuhjäämistä sanoa, mittiä että sitten kun minulla on aikaa, ei tuo, tai tuo tarvitse minua opetelkaa vähän ottamaan itsellekkin aikaa sillä meidän ikäluokat ovat työtä tehneet niin yhteiskunnan kuin läheisenpiemmekin puolesta monet ilman palkkaa ,,,,,,,,ei muuta kuin pakkaan
ja matkaan kyllä sieltä kavereita löytää
tyhjään samalla tavalla.Sellainen jolla lapset kaukana ja omaiset monesti turhaan.
Vapaaehtoisena on hyvä alkaa käydä kylissä,toisten luona jolla on hyvä liikkua.
Samalla voi törmätä siihen ihanaan.Vahingssa kaikki kiva tapahtuu.Antaessaan saa vierailemalla vanhusten luona heidän kodeissaan.
Kunhan ei käy niinkuin kotikadussa että tanssittaa mummun taivaisiin.
Vuosien kuluessa hänen muotonsa muuttuu.
Kun hän silloin joskus oli komea ja rikas.
Nyt haaveiden kohteena on lämmin , älykäs, hellä toveri, joka ei vaatisi paljon, mutta jolla olisi jotain annettavaa,
Iloa ja toveruutta, hellyyttä , jotain uutta yhteistä, molemmille sopivaa, elämää rikastuttavaa
Toive voida kokea yhdessä, jakaa elämykset.Sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää, ja jonka mieli ei ole kiinnittynyt ja riippuvainen jostain aineista, viinasta, tupakasta tai muista vahingoittavista mömmöistä.
Ja tietenkin toivoisi, että hän voisi hyväksyä sen, että yksi pitkä hyvä avioliitto on jotain, mitä en halua unohtaa, vaikka en siitä puhukaan.
Etten enää halua avioliittoa, vain hyvän suhteen. Sellaisen, joka on hyväksi molemmille, jossa molemmat voivat hyvin, nauttivat elämästä.
Ilothan kaksinkertaistuvat jaettuina, surujen puoliintumisaika lyhenee.
Sanotaan, ettei ketään tulla hakemaan kotoa. Olen siinä suhteessa poikkeus, joka vahvistaa säännön: minut on kerran tultu hakemaan kotoa.
Siksi kai toivon sitä hiljaisessa mielessäni vieläkin.
Sanoin'toivon', en sanonut 'odotan'.
Tuskin kahta onnenpotkua samalle ihmiselle?
Tämä kirjoittelu täällä on myös tuota muiden ihmisten kanssa toimimista, yhdessä kokemista, joka ennen oli elämässä luonnollista kivaa arkipäivää, miksei sunnuntaitakin. Nykyisin, lasten perheitten eläessä omaa kiireistä työ-ja perhe-elämäänsä, sitä omaa aikaa on enemmän. Ja silloin hakeutuu tännekin, käväisee aina muiden puuhiensa välissä katsomassa nettiystäviensä kuulumisia.
Mieluisimpia viestejä minulle ovat nettiystävien aivan henkilökohtaiset kuulumiset, joskus myös tietopuolisetkin asiat.
soi useinkin minulla nykyisin kun tilaan pizzaa!Kuka sanoo että se on roskaruokaa kun tarkemmin tutkin siinä oli tuoretta tomaattia,tonnikalaa,salamia,juustoa ja erittäin maukas pohja!
voi ajatella koko ajan lapsia tai lapsenlapsia sillä pitää olla muutakin eli osata olla myös itsensä kanssa ja kyllähän mukavaa olis tavata muita ihmisiä myös!5vuotias lapsenlapsi sano mulle viikolla että:ethän sinä vielä mikään mummo ole kun noin nuori olet!
Hän soittaa ovikelloa, muistaa orkideoilla ja suklaalla, on lämmin ihminen, minua paljon nuorempi. Onhan tämä vain ystävyyttä? Olen hämilläni.
matkalle voi lähteä ihan hyvin.Kun jäin yksin,alussa pelotti ja tuntu että toinen puoli puuttuu.Mutta nyt vuosien päästä tuntuu helpommalle lähteä yksin.Näin sitä muuttuu.
jonkun yksinäisen naisen, joka ilmeisestikin on toivonut matkalta löytävänsä seuraa.
Mutta yksin on mennyt, yksin ollut ja yksin takaisin tullut.
Joskus muistan tällaisen tapauksen jääneen oikein mieleeni.
Minusta kaveri pitää olla omasta takaa, oli sitten mies tai nainen.
Ulkomailla nainen voi joutua jonkun HI-viruksen tartuttajan kynsiin, tai muiden hirveiden tautien, jos lähtee yksin matkalle.
Olen matkustellut lukemattomia kertoja yksinäni ja nauttinut yksinolosta. Voi elää vain itselleen 100-%:sesti. Ei ole tarvinnut ottaa ketään muuta huomioon kuin itsensä, kaikki uusi avautuu hiljaisuudessa tai hälinässä itselle. Se on todella palkitsevaa. Sillä elää onnellisena elämäänsä pitkälti eteenpäin. Näin ainakin suosittelen niille, jotka viihtyvät itsensäkin kanssa.
Mainitsemasi Hiv-pelotteet ovat varteenotettavia kylläkin, jos intiimeihin seikkailuihin osallistuvaa sorttia on.
voisi eksyä yksinään.
Ja jos kaatuu ladun sivuun, lunta on niin paljon, ettei pääse ylöskään, ellei toinen auta.
kyllä aivan nolla minulla nykyisin . Kuten sanoit, voisin varmaan kiertää kehää, vaikka olisi miten merkatut ladut.
jos eessäpäin hiihtelisi joku lökpöksy lappalainen.Suopunki kaulassa ja pitkät mäystinsukset jalassa.Sanoisi että naa killa.
Sitä on moneen seikkan opeteltava kun alkaa uuden ihmisen kanssa suhteen.
Kun ajattelee joka joutisi kestämään arkisen pään joka nousee sängystä.Ja päivän harmauden,kaikki hukkaamiset ja löytämiset.
Kiireen kun on jonnekkin lähtö,sekaisen kammarin kun vaatteet lentelee pitkin huonetta.Suuttumiset ja huutamiset ja suudelmat!
Minua kerran opasti Laanilan puolella Saariselällä eräs mies, joka lauloi sen kauniisti, mutta on unohtunut. Jotain sanoja sieltä täältä muistan, kuulin sen vain sen retken aikana, mutta sävel on tarttunut vaatteisiin, sen muistan. Sanoja:
"Jäivät polkumme varteen
kiteet tuikkivat nuo..."
En voi kirjoittaa, se ei mene ihan oikein. Se oli joku mieskvartetti, joka oli laulanut sen. Kun laskettelimme hotellin suuntaan niitä pitkiä mäkiä, laulu kuului uudelleen siellä jostain kaiuttimesta. Erittäin kaunis sävel, ja tarina kertoi pohjoisen pojasta, jonka etelän tyttö oli hiihtoloman jälkeen jättänyt. Mieheni odotti minua hotellissa, hän oli ollut hiukan väsynyt, siksi tein sen lenkin yksin.
säkeistöstä, eivät ekasta.
yleensä tyttö jätti sydämensä lapin pojalle tai poromiehelle.
Oli siellä ihana perhe Purnumukassa Näkkäläjärven perhe.
Tytöstä tuli ensimmäinen opettaja lappalaisista.
Lappalainen opetteli lapsen syntymään tarvittavan opin ja kesken kosken laskun hoiti synnytyksen.
Vaikka ei ollut millä napanuoraakaan katkaista.sauvo vielä 40km.talon rantaan.
Raataili rauhassa ja joi kahvia kunnes sanoi emännän olevan venessä pitäs sakset saaha.Pitäisi sulattaa vielä tällaisetkin.