Hei! Olen tämän kevään abi ja hakemassa OKL:n opiskelemaan. En ole kuitenkaan täysin varma olenko hakemassa oikealle alalle. Haluaisinkin kuulla omia perustelujanne siitä miksi haluatte opettajaksi? Oletteko kiinnostuneet itse opettamisesta vai onko yleensäkin lapsien ja nuorten parissa työskentely päämotiivinne?
Opettajankoulutuslaitosten hakijamäärä tilastoja katsellessa en voi olla pohtimatta, miksi nämä sadat ja tuhannet nuoret haluavat kouluttautua juuri opettajaksi. Muistelisin, että vuosi pari sitten Helsingin Sanomien tekemä kysely lukiolaisille paljasti, että opettajan ammatti on todella haluttu lukiolaisten keskuudessa.
Olenkin alkanut ajattelemaan, että monet nuoret näkevät opettajan työn ehkä jotenkin helppona tienä. Minun on ainakin itse myönnettävä, että koen opettajan työ paljon vähemmän vaativana kuin esimerkiksi lääkärin työn.
En ole itsekään ihan varma mikä tämän minun kirjoitukseni idea on, mutta toivon että tämä herätti teissä ajatuksia. Olisi mukava lukea teidän muidenkin mietelmiä.
Opettajankoulutuslaitosten hakijamäärä tilastoja katsellessa en voi olla pohtimatta, miksi nämä sadat ja tuhannet nuoret haluavat kouluttautua juuri opettajaksi. Muistelisin, että vuosi pari sitten Helsingin Sanomien tekemä kysely lukiolaisille paljasti, että opettajan ammatti on todella haluttu lukiolaisten keskuudessa.
Olenkin alkanut ajattelemaan, että monet nuoret näkevät opettajan työn ehkä jotenkin helppona tienä. Minun on ainakin itse myönnettävä, että koen opettajan työ paljon vähemmän vaativana kuin esimerkiksi lääkärin työn.
En ole itsekään ihan varma mikä tämän minun kirjoitukseni idea on, mutta toivon että tämä herätti teissä ajatuksia. Olisi mukava lukea teidän muidenkin mietelmiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaativuutta ei voi verrata ammattien kesken, koska työnkuva on kummassakin hyvinkin erilainen. Opettajan työssä on valtava vastuu ja työ vaihtelevaa. Ei se pelkkää opettamista ole. On palaveria, kokousta, suunnittelua ja alituista kehittämistä ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Sosiaalisuutta tarvitaan ja paljon. Riippuu tietenkin siitä miksi opettajaksi haluat. OKL on hyvä väylä aloittaa, mutta vaikeahan sinne on toki päästä Mutta yrittänyttä ei laiteta. Kasvatustieteen maisterin tutkinnolla (luokanopentutkinto) on mahdollisuus tehdä muutakin ja opettajat ovat haluttua tavaraa yritysmaailmaan!! Jos haluat lukea esim jonkin aineenoettajaksi se on helppoa myöhemminmkin lukea kyseistä ainetta luokanopen tutkinnon päälle vähintään 35 ov:a avoimessa yliopistossa. Muista vain, että opettajantyö ei ole kevyttä ja päivät venyvät todella pitkiksi välillä.
No, kunnianhimoisena täytyy myöntää, että alunperin kiinnostuin OKL:stä sillä että sinne haluaa niin moni, ja olisi kiva katsoa pääsisikö itse niin tiukan seulan läpi. :) Olin vuoden kouluavustajana ja motivaatio kasvoi. Avustajan työt oli tylsiä mutta sijaisena ollessani nautin siitä.
Haluan opettajaksi, koska sillä työllä on oikeasti väliä.Ihan sama, onko esim. joku tv-mainos jonka olet suunnitellut hyvä, mutta sillä on väliä, miten tuet lasta ja hänen kasvuaan ja oppimistaan.
Opettaja voi vaikuttaa paljon juuri oppilaan itsetuntoon, joka taas näkyy läpi elämän, eri elämän osa-alueilla. Tutkimuksien mukaan esim. niillä tytöillä, joilla oli erittäin varhaisia seksikokemuksia, oli huono itsetunto ja vähän luotettavia aikuisia lähellä.
Opettajalla on valtava vastuu ja valta. Voit todellakin vioittaa lasta jos hoidat työsi huonosti, mutta jos teet sen hyvin, lapsi luottaa itseensä ja hän voi onnistua elämässään.
Opettajalla todella merkittävä rooli lapsen maailmassa, ope on yleensä se kolmanneksi tärkein aikuinen lapselle.
Opettajan työssä voit olla luova ja itsenäinen, kukaan ei suoranaisesti käske sinua, toki OPS rajaa missä kehyksessä toimitaan. Opettaa voi niin monella eri tavalla, niin monia eri asioita.
Työskentely pienten ihmisten kanssa on varmasti mielestäni mukavampaa, kuin esim. vanhusten.
Opettajilla on myös hyvät lomat, joka on minulle aika tärkeää tulevan elämänlaadun kannalta. Toinen vaihtoehtoni, psykologia, kiinnostaa minua myös kovasti, mutta palkka on suunnilleen sama ja psykologilla ei ole läheskään yhtä hyvä lomat kuin opettajilla. Myös työskentely ongelmien ja surullisten asioiden parissa on varmasti eri tavalla kuluttavaa, kuin lasten kanssa.
Opettajilla on loistava yleissivistys ja opettajankoulutus tähtää paljolti myös ajattelun ja itsetuntemuksen kehittämiseen.
KM-tutkinnolla voi luokanopettajan työn lisäksi myös monissa muissa eri tehtävissä.
Suosittelen!
mutta kun tulet ammattiin, jossa aina pienenevillä resursseilla joutuu suoriutumaan aina isommmista vaatimuksista sekä työnantajan että vanhempien puolelta, niin kyllä ne hienot haaveet pian karisevat. Ja kun huomaa, että se pieni ihmistaimi onkin äärimmäisen itsekeskeinen ja vielä kasvatettu sillä lailla, ettei siihen saa mitään otetta - ja jos yrittää saada sen otteen ja opastaa sitä eteenpäin, niin vanhemmat tekevät valituksia siitä kuinka opettaja tuhoaa heidän lapsensa tulevaisuuden.
Voimia jaksaa - niitä tarvitaan!
Samaa toivon minäkin- jos olisin ammattia valitesssani tiennyt, mihin on tultu, en ikimaailmassa olisi ryhtynyt opettajaksi!
Rajattomia vanhempia ja vielä rajattomampia pentuja.
Mutta onneksi sitä ei nuorena pelkää eikä onneksi tiedä, mihin päänsä pistää.
Kyllä teoriat lapsen onnelliseksi sun muuksi
tekemisestä karisee. Ei siihen tarvitse kuin pari vuotta oikeaa työtä.
"... helppoa lukea kyseistä ainetta vähintään 35 ov..."
Paino sanalle VÄHINTÄÄN! 35 ov on niin vähän, etten niillä tiedoilla aineenopettajaksi ryhtyisi!
(Tosin onhan niitäkin luokanopettajia, jotka opiskeltuaan 15 ov jotakin ainetta ovat - ainakin omasta mielestään - päteviä aineenopttajia...)
Tiedän, että on kasv. maistereita, jotka ovat joko kolmannella sektorilla tai tradenomitasoisissa tehtävissä valtiolla.
Onko niin ettei opettajan ammatti sitten vastannut toiveita vai onko niin, ettei vakituista opettajan paikkaa löytynyt en tiedä.
En sanoisi, että OKL on kovin kuumaa kamaa firmojen työhönotossa. Yhden siivousfirman toimistopäällikön tiedän.
Peruskoulun yläkoulussa ei opeteta mitään niin vaikeaa, ettei ylioppilas siitä selviytyisi tietojensa perusteella. Opettajan tehtävän vaikeus on juuri saada oppilas motivoitua ja oppimaan asia, ryhmänhallinta ja toiminnan organisointi ja näissä luokanopettaja yleensä onnistuu aineenopettajaa paremmin. Lain mukaan 35 ov aineessa riittää peruskoulun yläkoulun opettajaksi.
Kieltenopelle ei taida riittää! Kielitaidon täytyy olla niin kovin paljon parempi kuin esim. pelkällä ylioppilaalla, ja lisäksi täytyy tietää
opettamastaan kielestä paljon muitakin asioita. Ei riitä, että on oppinut kieltä puhumaan (esim. vaihtarina)! Itsekritiikkiä on hyvä olla olemassa - olen itse esim. opiskellut saksaa ja venäjää sen verran, että "lain mukaan" voisin niitä opettaa, mutta oppilaiden parasta ajatellen pysyttäydyn niissä kielissä, joita olen opiskellut 55 ov.
Ensinnäkin, mun mielestä lääkärin ja opettajan ammatteja on tosi naivia alkaa vertaamaan. Kaikissa ammateissa on omat hyvät ja huonot puolensa, vaikeutensa ja ongelmansa.
Mä ainakin koen olevani aika sopivanlainen persoona kiinnostuksineni ja osaamisineni opettajaks. Haluun vaikuttaa lapsukaisten elämän alkutaipaleeseen, että heistä kasvais vastuullisia ja humaaneja kansalaisia. ;o)
Jokainen valitsee tiensä, kannattaa miettiä, mitä itse aidosti haluat.
Lukion alkuvaiheilla musta piti tulla näyttelijä tai juristi. No, tuli sitten opettaja, siinä työssä saa toimia molempina, voitte itse miettiä miten... :o)
En mä opiskele ammattia sen arvokstuksen, suosion tai vaativuuden takia. Mä opiskelen, koska se tuntuu oikeelta, motivoivalta sekä mielekkäältä.
Ne jotka tässäkin ketjussa kirjoittavat miten hienot haavet lasten kasvattamisesta ovat karisseet - oletteko miettineet että kenties olette väärällä alalla? Kaikista ei ole opettajiksi, ja juuri ne jotka kertoo valittaa RASKASTA opettajan työ on, eivät ehkä sovi siihen työhön. Onneksi muutamalla on pysyneet nämä hienot tavoitteet, ja toivottavasti myös pysyy. Opettajan täytyy olla henkisesti hyvin vahva, työkin vahvistaa mutta sellainen perusvahvuus pitää olla alusta asti.
Varmasti kaikki haluavat parasta lapsille, jokainen opettaja, mutta kun lisänä saa päälle ne vanhemmat. Ja koko perheen ongelmat, jotka ei nykypäivänä ole ihan kevyimmästä päästä.
Kyllä siinä vaiheessa voi ruusuiset kuvat ja haaveet romahtaa, kun on 35 oppilaan luokka, jossa jokaisella on erilainen tapa oppia ja olla oppimatta, erilaiset käytös- ja reagointitavat, erilaiset vanhemmat ja vanhempien toiveet ja odotukset koulua ja opettajaa kohtaan ym.ym. Tuntisuunnitelmat, palaverit, vanhempain vartit, kokeiden korjaamiset, vanhempien huolien ja ongelmien kuuntelemiset iltaisin, lasten kohtaloiden murehtiminen jne.
Siihen päälle vielä omat lapset, puoliso ja koti, niin kyllä siinä täydellisinkin opetyyppi voi väsyä ja haluta vaihtaa alaa.
Turha kirjoitella jostain väärästä alasta! Huomaa
kyllä,että et kovin montaa vuotta ole uurastanut.
Kysytäänpä parinkymmenen vuoden kuluttua uudelleen oletko valinnut oikean alan...
..mutta kivaa! Palkkauksesta olen aiemminkin narissut, mutta samaa duunia tässä vielä jatketaan.
Helppoa ei ole vieläkään melkein 10v. jälkeen. Hyvillä mielin lähden silti joka aamu töihin.
Minulla onkin helvatan hyvä työkaveri (olen aineenopettaja ja samoissa tiloissa pyöritään), hyvä "materiaali"(oppilaat) ja muutkin opet kouluillani ovat hyvää porukkaa.
Ei toisista oppilaista pysty ope "tekemään" "yhteiskuntakelpoisia", mutta ne yksi tai kaksi hankalaa, jotka vuosien jälkeen moikkaavat kaupassa tai tulevat jopa käymään vanhalla koululla, kertovat kuinka hyvin menee ja kehuvat jälkikasvuaan saavat kyllä tuntemaan, että oikealla alalla ollaan.
Voisinpa jopa sanoa, että politiikka on se pahin vika tässä työssä. Jotenkin ei ymmärretä sitä, että koulu kumminkin "tuottaa" rahaa. Ei heti, mutta tulevaisuudessa. Kunnallispoliitikot katsovat vaan rahankulutusta tällä hetkellä, mutta eivät tajua pitkän aikavälin tuottoa.
Millä meistä kukaan pärjää, jossei lapsiin panosteta?!
Itse lähdin opettajaksi kiinnostuttuani vuoden avustajapestin jälkeen. Olen ollut aina kiinnostunut ihmisten työn organisoinnista ja "henkilöstöjohtamisesta" mitä oppilaiden kanssa työskentelykin on, ehkä hieman erilaisessa paketissa vain. Myös työn totetuttamisen vapaus ja oman luovuuden täysimittainen hyödyntäminen ovat seikkoja, joita itsenäisenä työskentelijänä arvostan.
Opintojen edetessä olen kuitenkin kyseenalaistanut haluni toimia luokanopettajana. Tämä siitä syystä, etten ole varma, pystynkö jättämään työt "toimistolle". En tiedä, pystynkö haluistani huolimatta vastaamaan kasvavaan tarpeeseen puuttua oppilaiden elämään koulun ulkopuolella murehtimatta ja keräämättä henkistä painolastia itselleni asioista, joihin en kuitenkaan pysty tuomaan lopullista ratkaisua.
Itseni kohdalla olen päättänyt hankkia tarvittavan pätevyyden toimia lukion vanhempana lehtorina sekä yhteiskuntatieteellisiä opintoja (ym), jotta mahdollisesti löydän itseni joskus kouluhallinnon puolelta.
Lapset ovat kuitenkin mahtavia työkavereita ja murehtimani ongelmat ovatkin usein lapsien elinpiiriin kuuluvien ihmisten ongelmia ja lapsen kautta niistä muodostuu minunkin ongelmiani. Harmi.