Eli neljävuotias harmaa norjanhirvikoirani. Kun hankimme sen, se pysyi ensimmäisen vuoden pihalla kiltisti luuta nakerrellen tai juoksennellen, vaikka vieressä onkin kennelin tapainen rakennelma. Nykyään se kuitenkin karkaa heti jos se pääsee vapaaksi. Mitä tehdä?!
Toinen ongelma on se, että koira (narttu) ei ole kovinkaan "sosiaalinen" lajitovereilleen, esim. jos lenkillä ollessa joku koira tulee sitä tervehtimään, se on heti hyökkäämässä kimppuun. Ihmisiä se ei koskaan ole purrut ja on muutenkin erittäin lempeä ja rakastaa lapsia. Olen usein miettinyt johtuuko se mustasukkaisuudesta/suojeluvaistosta minua kohtaan? Sillä näyttäisi olevan tietty kynnys, ja jos vieras koira tulee metriä lähemmäs minua, se hyökkää. Koiraihmiset?
Toinen ongelma on se, että koira (narttu) ei ole kovinkaan "sosiaalinen" lajitovereilleen, esim. jos lenkillä ollessa joku koira tulee sitä tervehtimään, se on heti hyökkäämässä kimppuun. Ihmisiä se ei koskaan ole purrut ja on muutenkin erittäin lempeä ja rakastaa lapsia. Olen usein miettinyt johtuuko se mustasukkaisuudesta/suojeluvaistosta minua kohtaan? Sillä näyttäisi olevan tietty kynnys, ja jos vieras koira tulee metriä lähemmäs minua, se hyökkää. Koiraihmiset?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Metsästyskoirat eivät pysy vapaana pihalla kuin pentuina. Parasta olisi, jos rakentaisitte sille kunnon tarhan tai aitaisitte pihan, myös juoksulanka toimii (koiralla kannattaa pitää valjaita)
Onko koirasi tavannut muita koiria pentuna 8-16 viikkoisena? Jos ei, niin kyseessä on sosiaalistamisen puute, eikä se luultavasti oikein korjaannu enää.. Voit kyllä yrittää totuttaa koiraasi pikkuhiljaa johonkin toiseen, kilttiin koiraan. urosten kanssa se tulisi luultavasti toimeen paremmin.
Lenkillä voisit opettaa sitä olemaan ärisemättä muille, vaikka siitä ei sosiaalista enää tulisikaan. Houkuttele koiraa sen lempinamilla, kun joku tulee vastaan. Komenna vaikka *sivulla* ja anna koirallesi nameja niin kauan kun se on hiljaa. Juttele sille rauhallisesti, äläkä anna sen mennä rähisemään.
meidän koiralla. Se on sekarotuinen, mutta ilemeisesti siinä on jotakin metsästyskoiraa. Pentuna pysyi hyvin pihassa irti, mutta nykyään ei voi päästää yhtään irti, kun karkaa heti. Meidän neiti on nyt 5 vuotias. On vaan ollut sopeuduttava tilanteeseen, että koira on pidettävä aina kiinni!
Ja meidän koira on myös samanlainen rähisijä toisille koirille, varsinkin nartuille. Urosten kans tulee paremmin juttuun. Koiramme on kyllä ollut aina toisten koirien kanssa tekemisissä, mutta en tiedä missä vika nykyään!
Jotkut koirat vaan eivät luonteensa puolesta koskaan siedä jotain tai ei mitään muita koiria ja sekarotuisestahan ei tiedä välttämättä mitä kaikkia luonteenpiirteitä voi olla. Myös ikä vaikuttaa, 1-vuotiaana on murrosikää ja 2-vuotiaana on ärinäkausi ja 4-vuotias voi taas hakea rajojaan ja välillä ollaan taas kaikkien kaveria. Edellä mainitusti voi yrittää namin avulla harjoitella toisen koiran sietämistä, aluksi pitkällä välimatkalla ja vaikka itse vain paikallaan ollen niin hallitsee tilanteen helpommin ja ärinöistä HETI ehdoton tiukka komento, jotta koira tajuaa, että ärinät ovat kiellettyjä heti ja aina. Hirmu kehut ja namit heti kun toisen koiran lähellä on hiljaa. Jonkun tutun koiran avulla helpompi aluksi harjoitella.
Metsästysveristä koiraa on hankalaa saada ehdottoman tottelevaiseksi irti ollessa, varsinkin jos pupuja tai lintuja viilettää läheltä. Suomen oloissa koira on sitten elinkautisvanki, valitettavasti. Opeta vaikka koirasi juoksemaan pyörän vierellä springerissä. Nyt kun se on nuori oppii helposti ja voit siten edes tarjota koiralle sen tarvitsemaa liikuntaa. Ihmisen kävely vauhtiset lenkitykset eivät sitä voi taata kuin vain jos joka päivä kävelet vähintään 2 tuntia tai lenkkeilet ahkerasti.
Tällaisia asioita harvoin mainitaan kun olet sitä pentupalleroa hakemassa, rotu- tai sekarotua, että mahdollisesti et voi koskaan pitää koiraasi vanhempana irti tai että se ei tule toimeen muiden koirien kanssa. Jotkut varmaan kertovat, mutta sittenpä onkin hankalampaa saada koiria kaupaksi. Säälittää vaan tällaiset koirat.