no mä sit epätoivoisesti vielä yritän tätä.... mä aattelin tässä vielä pari päivää sitten että en tule ikinä löytämään sitä oikeata...ja luovutin jo etsimisenkin...mutta tänään mä tapasin tosi oikealta tuntuvan tyypin mut en uskaltan sanoo sille henkilökohtasesti mitään ...ja sit se tuli juttelee mulle ja vaikka mä kuinka halusin jutella sen kanssa niin silti mä torjuin sen ja nyt kadun kovasti...se asuu jonku 150km.päässä musta ja mä en edes tiedä sen sukunimeä ..eikä mulla ole yhteystietoja siitä .....joten mitä mä teen? voiko asiat mennä näin?7vuotta oon ettiny sitä oikeaa ja sit mä menetin toivon ja samalla löysin mun unelmani ...mutta kuitenkin päästin irti siitä....mä olen ihan masentunu,joten kaikki ajatukset nyt valloillee ....auttakaa mua...
auttakaa!!
;)
6305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No yritähän kysellä, jos joku sen tuntisi jostain. Ja voisi antaa ne osoitetiedot yms. sullekin.
Eihän se rakkaus koskaan oikein etsimällä löydy, vaan iskee kun vähiten osaa odottaa. Ja voi jos joku keksisi sen keinon, millä tehdyt saisi tekemättömiski...:)
Joo..
Kerrompa tässä esimerkkinä kuinka Exäni löysi nykyisen poikaystävänsä... Erosimme Exäni kanssa jotain reilu kuukausi sitten.. Erosimme hyvinä ystävinä ja pidämme edelleen kokoajan yhteyttä toisiimme, joten tiedän että seuraava on totta... Eli: Muutama viikko sitten tämä Exäni oli tässä läheisessä kaupungissa kavereidensa kanssa baari-reissulla. Siellä hän tapasi tämän nykyisen poikaystävänsä ja ilmeisesti se oli kerrasta selvää, koska seuraavana perjantaina, jolloin olin itse vielä kaiken lisäksi kuskina =), hän kertoi jännittävänsä sitä iltaa... [Olimme kuluneella viikolla olleet yhdessä kaupungilla, koska olin pyytänyt Exääni lähtemään mukaani makutuomariksi, kun ostin itselleni vaatteita... Siellä kaupungilla ollessamme kyselin tästä henkilöstä, koska Exäni sattumalta mainitsi hänet... =)] Kuitenkin.. Tämän Exäni ja hänen nykyisensä tapaaminen oli sattunut juuri näin ennalta-arvaamatta.. Exäni ei, kuulema, ollut lähtenyt sille baari-reissulle miesjahtiin vaan hauskanpitoon ja tämä heidän kohtaamisensa oli sattunut aivan ekstempore... Eli siis: rakkaus, ilmeisesti, löytyy silloin kuin sitä vähiten odottaa... (Tosin sitä en tiedä, että onko heidän suhteensa jo rakkaus-asteella...)
Kerrottakoon, että olimme tämän Exäni kanssa olleet reilu kaksi vuotta kihloissa, kun erosimme.. Ja mainnittakoon että rakastin Exääni ERITTÄIN PALJON... (Kohtasimme Exäni kanssa myös noin ekstempore...) Kuitenkin.. Menetykseni oli siis suuri, mutta koitan olla Exäni puolesta iloinen, jos hän on löytänyt onnen taas...
Pointtini on siis: Rakkaus saattaa yllättää silloin kuin sitä vähiten odottaa... =)
Eli ei kannata vaipua epätoivoon.. Sitä olen myös itselleni yrittänyt toitottaa... =)
Ei kannata luovuttaa, vaan koita nyt vaan ettiä ne yht.tiedot. Mä tein virheen, ja varmaan kadun sitä vielä pitkään, nyt kaks vuotta, ehkä koko elämäni, kuka tietää..
voi sua hetikun näät sen niin mee juttelee sen kaa ja näytä et se oli pelkkää pieni mielenhäiriö
Minäpä jään sinkuksi ja ihan vapaasta tahdostani.Ei siinä ole mitään surullista.
P.S. Ehkä sinulla on liian korkeat vaatimukset miesten suhteen.Ole vähän realistisempi.
moi tuttu tunne... mäkään en ole löytänyt sitä oikeeta ja tuskin löydän... ihan kuin olis otsaan liimattu lappu PYSY KAUKANA...
meitä on monia...:-)