Puuttuva hyve

Olenko rehellinen,
kun myönnän valehdelleeni,
enkö silloin olekaan valehtelija?

Tiedänkö totuuden,
menevän ja tulevan
vain sillä perusteella,
että tunnen niin?

Olenko ymmärtänyt,
jos luen ajatuksiasi, elän tunteitasi,
ymmärrän toimintamallejasi?

Olenko sovittanut tekoni
pyytämällä anteeksi,
antamalla anteeksi,
vaikka toisella kädellä
kiusannut, kostanut,
julistanut sotaa?

Osaanko nauraa itselleni,
kun en välitä vähääkään,
mitä muut ajattelevat minusta?
Murehdin vain sitä,
mikä ei ole sanomaani,
vaikka niin luulisit.

Poistitko yhden hyveen
vain siksi,
että minäkin tein niin,
vai eikö sitä ollutkaan?
Katosiko se kirjainten väkijoukkoon,
harhautti ja pyyhitytti,
itse itsensä...
5360
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

miettimistä. Anteeksiantaminen on tärkeätä mutta ei tapahu väkisin yrittämällä. Jos olet hän niin tottakai muistan kaikki sun hyvät puolet. Miten voi tulla edes mieleen moista.

Äänestä
  • En ole oikeasti tehnyt mitää "väärää" runossanikaan, mutta saahan sitä kommentoida vapaasti. "Hyveet" olin poiminut jostain muualta ja halusin vain viestittää, että "viesti on tullut perille", vaikka en tiedä oliko se edes minulle. Ystävyys on vain tainnut kadota matkalla...

    Äänestä

Mielestäni ymmärrän tämän pohtivan runon hyvin, siinä on syvyyttä ja ihmisen makua. Itselleen nauraminen on taito, jota suinkaan ei ole suotu kaikille. Kun sitä pohdit, sinulle ilm. on.

Äänestä

selkeästi osoitettu jollekin erityiselle.
Murheista ja hyveistä päätellen...
Kysymyksiä vastauksiin ja vastauksia kysymyksiin.
;)

Äänestä
  • Kiitos, sellaista "suurpiirteistä löpinää", mistä kukaan ei saa mitään tolkkua, mutta varmaankin mielenkiintoista, siitä et voi olla kovinkaan väärässä... ainakin alkuperäinen viesti, mistä poimin vaikutteita, oli erikoinen, sen kun näkisitte ;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Syyllinen/Syytön kirjoitti:

Olenko rehellinen,
kun myönnän valehdelleeni,
enkö silloin olekaan valehtelija?

Tiedänkö totuuden,
menevän ja tulevan
vain sillä perusteella,
että tunnen niin?

Olenko ymmärtänyt,
jos luen ajatuksiasi, elän tunteitasi,
ymmärrän toimintamallejasi?

Olenko sovittanut tekoni
pyytämällä anteeksi,
antamalla anteeksi,
vaikka toisella kädellä
kiusannut, kostanut,
julistanut sotaa?

Osaanko nauraa itselleni,
kun en välitä vähääkään,
mitä muut ajattelevat minusta?
Murehdin vain sitä,
mikä ei ole sanomaani,
vaikka niin luulisit.

Poistitko yhden hyveen
vain siksi,
että minäkin tein niin,
vai eikö sitä ollutkaan?
Katosiko se kirjainten väkijoukkoon,
harhautti ja pyyhitytti,
itse itsensä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu