Muistatko,
kun nousimme hissiin?
Mietin,
jos nyt tulisi sähkökatkos,
hissi pysähtyisi kerrosten väliin,
kaikki valot pimenisivät,
seisoisimme vierekkäin...
hiljaa.
Hapuilisimme seinällä olevaa nappia,
joka pelastaisi meidät hiljaisuudelta,
kumpikaan ei uskaltaisi rikkoa
äänettömyyttä tyhjillä sanoilla.
Kätemme osuisivat vahingossa toisiinsa,
en tekisi elettäkään siirtyäkseni,
seisoisit sivullani,
tuntisin kuinka pimeässä
hivuttautuisit lähemmäksi...
lähemmäksi,
kiihtynyt hengityksesi kaulallani,
kätesi eksynyt vyötärölleni
etsien paljasta ihoa,
vedät minut puoleesi,
vaikka yritän perääntyä,
mutta kylmä teräksinen hissin seinä
ei anna minun paeta.
Kuumat huulesi poskellani,
siirtyvät lähemmäs,
jähmetyn jännityksestä,
mietin kauhusta;
mihin tämä johtaa?
Olenko pian lyhyt hame vyötäröllä,
reiteni kiedottuina lantiollesi,
nautinnosta voihkien,
vai onko sähkökatkos ohi sitä ennen?
(Kaivoin vielä tämän fiktiivisen runon laatikon pohjalta, rauhallista lauantai-iltaa kaikille...)
kun nousimme hissiin?
Mietin,
jos nyt tulisi sähkökatkos,
hissi pysähtyisi kerrosten väliin,
kaikki valot pimenisivät,
seisoisimme vierekkäin...
hiljaa.
Hapuilisimme seinällä olevaa nappia,
joka pelastaisi meidät hiljaisuudelta,
kumpikaan ei uskaltaisi rikkoa
äänettömyyttä tyhjillä sanoilla.
Kätemme osuisivat vahingossa toisiinsa,
en tekisi elettäkään siirtyäkseni,
seisoisit sivullani,
tuntisin kuinka pimeässä
hivuttautuisit lähemmäksi...
lähemmäksi,
kiihtynyt hengityksesi kaulallani,
kätesi eksynyt vyötärölleni
etsien paljasta ihoa,
vedät minut puoleesi,
vaikka yritän perääntyä,
mutta kylmä teräksinen hissin seinä
ei anna minun paeta.
Kuumat huulesi poskellani,
siirtyvät lähemmäs,
jähmetyn jännityksestä,
mietin kauhusta;
mihin tämä johtaa?
Olenko pian lyhyt hame vyötäröllä,
reiteni kiedottuina lantiollesi,
nautinnosta voihkien,
vai onko sähkökatkos ohi sitä ennen?
(Kaivoin vielä tämän fiktiivisen runon laatikon pohjalta, rauhallista lauantai-iltaa kaikille...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saman tyylinen juttu oli vastikään tällä palstalla. Sekään ei ollut runoa.
Mitä pahaa tässä oli?
Eihän mitään edes tapahtunut,
pelkkää mielikuvitusta ihmisten tylsään lauantai-iltaan herättämään keskustelua
- kenties?
Ja kyllä pyrin runon formaattiin sen laittamaan, mutta kun siitä on jo niin kauan, kun viimeksi lukiossa äidinkielen kurssilla opiskelin runoutta.
Mies on mies, nainen on nainen. Lähdetään tästä.
Minäkö mies?
Ei kyllä mä ihan nainen olen,
jos sen jotenkin vain pystyisin todistamaan,
niin tekisin sen heti!
tykkäsin tuosta -
voin kuvitella
tilanteen sieluni
silmin.
Ja, suoraansanottuna
täällä ei ole onneksi
sääntöä siihen,
miten kirjoitetaan.
Runous - se on
monisäikeistä, eikä
sen tarvitse olla
aina riimissä ollakseen
runoutta.
Ei omat kirjoitelmanikaan
ole aina riimissä,
luulen että ne silti
lasketaan runoiksi.
Ei Tabermaninkaan runot
ole riimeissä -
ja hän jos kuka on
runoilija.
Tuota vaan jatkossakin
runojasi tänne.
terkuin Rellu
Olen sinunkin runojasi lukenut ja kyllä niistä huokuu sellainen elämänkokemus,
mitä on vaikea vain kuvitella.
Tämä runo/tarina oli kyllä ihan tuulesta temmattu tyynellä säällä, joten vähän ontuva, mutta kuitenkin...
Hauskaa illan jatkoja sinne sulle!
Kiitos :))
Tää elohan on luokatonta
koulua, ja se kokemus
karttuu luokka luokalta,
vuosi vuodelta.
Niin - eihän niiden
runojen tarvitse
ollakkaan elävästä
elämästä - ei
todellakaan.
Ei omatkaan runoni
ole aina elävästä
elämästä.
Runous on sellaista,
että se kumpuaa
sydämestä,
tunnoista ja
haaveista.
Leppoisaa iltaa sullekkin
toivottaa Rellu