Metsäpalvelusopimukset

tuubaa, lobby on taas täällä.

Jos metsänomistaja on yhtiön tärkeimpiä asiakkaita,niin puunhinnan määrittelytilanteessa kumpi on TÄRKEÄMPI asiakas yhtiölle:puun myyjä vai puuta käyttävä tehdas tai muu tuotantolaitos.
Eli maksaako yhtiön mies kuusikuitupuusta mieluummin 20 vai 22 euroa ?Eikös asiakkaan edun mukaista ole maksaa se 22 euroa?

... vaan ihan asiaa. Metsäpalvelusopimus on todellakin sitovampi ostajan kannalta.

Vai miten muuten selitätte seuraavan ostajaa sitovan kohdan. Ostaja sitoutuu ostamaan puuta koko sopimusajan sillä tai korkeammalla hinnalla kun mitä se on sopimuksen tekohetkellä. Kuitenkin myyjä voi sopimusaikana myydä puuta myös muulle kuin metsäpalvelusopimuksen tehneelle ostajalle.

Mistähän johtunee että metsänomistaja luulee aina sopimuksia tehdessään että nyt kustaan silmään. Olisiko tietämättömyyttä ja saamattomuutta ottaa asioista selvää?

Metsänhoitaja kirjoitti:

... vaan ihan asiaa. Metsäpalvelusopimus on todellakin sitovampi ostajan kannalta.

Vai miten muuten selitätte seuraavan ostajaa sitovan kohdan. Ostaja sitoutuu ostamaan puuta koko sopimusajan sillä tai korkeammalla hinnalla kun mitä se on sopimuksen tekohetkellä. Kuitenkin myyjä voi sopimusaikana myydä puuta myös muulle kuin metsäpalvelusopimuksen tehneelle ostajalle.

Mistähän johtunee että metsänomistaja luulee aina sopimuksia tehdessään että nyt kustaan silmään. Olisiko tietämättömyyttä ja saamattomuutta ottaa asioista selvää?

Lue lisää

Miksi ostaja nostaisi jälkikäteen puun hintaa,jos kauppa kerran käy entiselläkin hintatasolla?Eihän tehtaan työväkikään työskentele viimevuotisella palkalla.
Jos suuren puunhankintayhtiön päällikön tärkein asia on puun hinnan alentaminen,niin miksi minun pitäisi tehdä tuon yhtiön kanssa metsäpalvelusopimus.Olenko ollut tietämätön ja saamaton? Kumpaa luulet yhtiön ostomiehen enemmän uskovan puun hintaa määritellessään:Metsänomistajaa vai omaa esimiestään,joka pitää puun hinnan alentamista tärkeimpänä tavoitteenaan?
Kuusitukin hinta on ollut muutamana viimeisenä vuotena kohtuullisella tasolla,mutta kuitupuun hinnat ovat aivan ala-arvoisia.Nythän kuitupuu on arvokkaampaa energiana kuin tehtaan raaka-aineena.

nostaa hintaa kirjoitti:

Miksi ostaja nostaisi jälkikäteen puun hintaa,jos kauppa kerran käy entiselläkin hintatasolla?Eihän tehtaan työväkikään työskentele viimevuotisella palkalla.
Jos suuren puunhankintayhtiön päällikön tärkein asia on puun hinnan alentaminen,niin miksi minun pitäisi tehdä tuon yhtiön kanssa metsäpalvelusopimus.Olenko ollut tietämätön ja saamaton? Kumpaa luulet yhtiön ostomiehen enemmän uskovan puun hintaa määritellessään:Metsänomistajaa vai omaa esimiestään,joka pitää puun hinnan alentamista tärkeimpänä tavoitteenaan?
Kuusitukin hinta on ollut muutamana viimeisenä vuotena kohtuullisella tasolla,mutta kuitupuun hinnat ovat aivan ala-arvoisia.Nythän kuitupuu on arvokkaampaa energiana kuin tehtaan raaka-aineena.

Lue lisää

Eihän kukaan estä sinua elämästä siinä kuvitelmassa, että ilman sopimusta voisit saada paremman hinnan puistasi. Jos olet sitä mieltä, niin ei kukaan sinua pakota tekemään sopimusta.

mti (AMK) kirjoitti:

Eihän kukaan estä sinua elämästä siinä kuvitelmassa, että ilman sopimusta voisit saada paremman hinnan puistasi. Jos olet sitä mieltä, niin ei kukaan sinua pakota tekemään sopimusta.

Lue lisää

Varmin keino yleisesti koko Suomessa saada puun hinta laskemaan on,että mahdollisimman moni metsänomistaja tekee metsäpalvelusopimuksen.Mitä useampi sen tekee,sitä nopeammin puun hinta saadaan laskuun.Tämänhän puuta ostava teollisuus on hyvin sisäistänyt.

yleisesti kirjoitti:

Varmin keino yleisesti koko Suomessa saada puun hinta laskemaan on,että mahdollisimman moni metsänomistaja tekee metsäpalvelusopimuksen.Mitä useampi sen tekee,sitä nopeammin puun hinta saadaan laskuun.Tämänhän puuta ostava teollisuus on hyvin sisäistänyt.

Lue lisää

olispa kiva tietää, mihin väittämäsi perustuu..

yleisesti kirjoitti:

Varmin keino yleisesti koko Suomessa saada puun hinta laskemaan on,että mahdollisimman moni metsänomistaja tekee metsäpalvelusopimuksen.Mitä useampi sen tekee,sitä nopeammin puun hinta saadaan laskuun.Tämänhän puuta ostava teollisuus on hyvin sisäistänyt.

Lue lisää

Jos jokainen tekee metsäpalvelusopimuksen ja sopimus ostosta vaikka vuodeksi eteenpäin. Puunostaja sitoutuu maksamaan vähintään senhetkisen hinnan. Miten se puun hinta noin niinkuin matemaattisesti siitä lähtee laskuun?

Olisiko sinulta itseltäsi jäänyt nyt joku asia sisäistämättä. Jos on noin huono laskupää niin älä ihmeessä tee minkäänlaista sopimusta äläkä puukauppaa. Varmaa on että sinua "kustaan silmään".

laskuoppi kirjoitti:

Jos jokainen tekee metsäpalvelusopimuksen ja sopimus ostosta vaikka vuodeksi eteenpäin. Puunostaja sitoutuu maksamaan vähintään senhetkisen hinnan. Miten se puun hinta noin niinkuin matemaattisesti siitä lähtee laskuun?

Olisiko sinulta itseltäsi jäänyt nyt joku asia sisäistämättä. Jos on noin huono laskupää niin älä ihmeessä tee minkäänlaista sopimusta äläkä puukauppaa. Varmaa on että sinua "kustaan silmään".

Lue lisää

Ei minua metsänomistajana kiinnosta,jos taataan joku huono hinta.Minua kiinnostaa miten hinta saadaan nousuun.Ja sehän varmaan kiinnostaa myös metsäpalvelun tarjoajaakin.Jos metsäpalvelusopimuksen tehnyt firma ajattelee metsänomistajan parhaaksi niin firma korottaa puun hintaa.Niinhän..

nousuun kirjoitti:

Ei minua metsänomistajana kiinnosta,jos taataan joku huono hinta.Minua kiinnostaa miten hinta saadaan nousuun.Ja sehän varmaan kiinnostaa myös metsäpalvelun tarjoajaakin.Jos metsäpalvelusopimuksen tehnyt firma ajattelee metsänomistajan parhaaksi niin firma korottaa puun hintaa.Niinhän..

Lue lisää

Ei kyllä puun hintakehitys metsänomistajan kannalta hurraahuutoja kirvoita.Selasin vanhoja hakkuusopimuksia.Vuonna 1991 oli mäntykuitupuun hinta kaupassani 113 silloista markkaa,vuonna 1996 taas 112 markkaa.Nyt tilastojen mukaan mäntykuitupuun keskihinta lienee siellä 12 euron paikkeilla.Ihan markka tai eurohinnoissa hinta on laskenut noin 35 %,mutta kun samaan aikaan hinnat ja palkat ovat nousseet 20-30 %.
Kun metsäpalvelusopimusta markkinoivan firman johdon viesti on johdonmukaisesti se,että puun hintaa on jatkuvasti alennettava ja sen korvikkeeksi pinoa jatkettava ja jatkettava ja vuodesta toiseen jatkettava niin minun johtopäätökseni metsäpalvelusopimuksen suhteen on selvä.

nousuun kirjoitti:

Ei minua metsänomistajana kiinnosta,jos taataan joku huono hinta.Minua kiinnostaa miten hinta saadaan nousuun.Ja sehän varmaan kiinnostaa myös metsäpalvelun tarjoajaakin.Jos metsäpalvelusopimuksen tehnyt firma ajattelee metsänomistajan parhaaksi niin firma korottaa puun hintaa.Niinhän..

Lue lisää

Näitä sopimuksiahan on kahdenlaisia. Nyt taitaa kiistely käydä vain puun myyntiä koskevista sopimuksista.

Eikös niinsanottu puukaupan sopimus mahdollista kaupan tekemisen tiettynä ajankohtana ilman että menettää korkeamman hinnan. Sopimukseen ei kuulu mitään muuta.

Metsäpalvelusopimus taas sisältää "koko paketin", eli hoitoon ja hakkuuseen liittyvät työt, suunnitelmat ja materiaalihankinnat.

Korjatkaa jos olen väärässä.

laskuoppi kirjoitti:

Jos jokainen tekee metsäpalvelusopimuksen ja sopimus ostosta vaikka vuodeksi eteenpäin. Puunostaja sitoutuu maksamaan vähintään senhetkisen hinnan. Miten se puun hinta noin niinkuin matemaattisesti siitä lähtee laskuun?

Olisiko sinulta itseltäsi jäänyt nyt joku asia sisäistämättä. Jos on noin huono laskupää niin älä ihmeessä tee minkäänlaista sopimusta äläkä puukauppaa. Varmaa on että sinua "kustaan silmään".

Lue lisää

Mitä useampi on tehnyt metsäpalvelusopimuksen, sitä vähemmän on leimikkonsa kilpailuttavia metsänomistajia. Mitä enemmän yhtiöillä on sopimusasiakkaiden kautta tulevaa puuta, sitä vähemmän syntyy kilpailua. Puun hinnankehityksen syy- ja seuraussuhde pitäisi olla ihan maalaisjärjellä pääteltävissä?

inssin kutkale kirjoitti:

Mitä useampi on tehnyt metsäpalvelusopimuksen, sitä vähemmän on leimikkonsa kilpailuttavia metsänomistajia. Mitä enemmän yhtiöillä on sopimusasiakkaiden kautta tulevaa puuta, sitä vähemmän syntyy kilpailua. Puun hinnankehityksen syy- ja seuraussuhde pitäisi olla ihan maalaisjärjellä pääteltävissä?

Lue lisää

Olet pitkälti oikeassa.Eihän firma nosta hintaa,jos saa puut sopimuksen tehneiltä halvalla.

kertovat taannoin paljastuneet kartellit. Puun myyjä on aina heikompi osapuoli. Myyjällä ei ole vahvaa etujärjestöä puolustajanaan. Patavanhoilliseen MTK:öön ei ainakaan minulla ole kiinnostusta liittyä.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten pienentynyt puun tarjonta vaikuttaa hintoihin. Korvataanko se lisääntyvällä tuonnilla, vai siirtykö teollisuus entistä enemmän halvan raaka-aineen äärelle?

Pinta-alaverossa olleet hakkasivat ennätysaukot. Nyt odotellaan, milloin myyntiverossa pitkään olleet alkavat myydä puuta. Alkaako tarjonta normalisoitua, jos hinnat eivät nouse? Mitä mieltä paremmin puukauppaa tuntevat ovat?

metsällinen kirjoitti:

kertovat taannoin paljastuneet kartellit. Puun myyjä on aina heikompi osapuoli. Myyjällä ei ole vahvaa etujärjestöä puolustajanaan. Patavanhoilliseen MTK:öön ei ainakaan minulla ole kiinnostusta liittyä.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten pienentynyt puun tarjonta vaikuttaa hintoihin. Korvataanko se lisääntyvällä tuonnilla, vai siirtykö teollisuus entistä enemmän halvan raaka-aineen äärelle?

Pinta-alaverossa olleet hakkasivat ennätysaukot. Nyt odotellaan, milloin myyntiverossa pitkään olleet alkavat myydä puuta. Alkaako tarjonta normalisoitua, jos hinnat eivät nouse? Mitä mieltä paremmin puukauppaa tuntevat ovat?

Lue lisää

Varmaan lie niin,että hyvin isot leimikot ovat lähivuosina harvinaisia.Jos markkinat toimii niin hinnat varmaan jossain vaiheessa nousee.Kuusitukilla ei liene nousuvaraa mutta ainakin kuitupuun hinnat ovat todella alhaalla.

Eli kaikki muut kustannukset ovat kiveen hakatut paitsi VAIN PUUN HINTA JOUSTAA JA AINA ALASPÄIN näonkö se menee?
Tämäkö on sitä markkinataloutta.
Ja puun ostajako ajaa puun myyjän etua?
Miten ruokakaupassa kävisi,jos ostajia olisi 3 kappaletta ja myyjiä 300000 kpl.
Kyllä tää puukauppa on eriskummallista markkinataloutta.

Kuka joustaa kirjoitti:

Eli kaikki muut kustannukset ovat kiveen hakatut paitsi VAIN PUUN HINTA JOUSTAA JA AINA ALASPÄIN näonkö se menee?
Tämäkö on sitä markkinataloutta.
Ja puun ostajako ajaa puun myyjän etua?
Miten ruokakaupassa kävisi,jos ostajia olisi 3 kappaletta ja myyjiä 300000 kpl.
Kyllä tää puukauppa on eriskummallista markkinataloutta.

Lue lisää

kuinka käy jos puu ei liiku toimiiko markkinatalous
vai huutaako teollisuus valtiota apuun.
Yleensähän jos hinta ja muut ehdot on kohdallaan niin silloin kaupat syntyy joka alalla.

Miten ihmeessä metsäpalvelusopimuksella turvataan markkinahinta.Ja mitä arvelet kumman etua puunostaja ajaa:yhtiön vai puunmyyjän.Kahdella tuolilla on paha istua,jommalle kummalle on lopulta istuttava.

ihmeessä kirjoitti:

Miten ihmeessä metsäpalvelusopimuksella turvataan markkinahinta.Ja mitä arvelet kumman etua puunostaja ajaa:yhtiön vai puunmyyjän.Kahdella tuolilla on paha istua,jommalle kummalle on lopulta istuttava.

Lue lisää

Sitä juuri kysyn miksi se toimii elintarvikkeissa mutta ei puussa. Raaka-aineita molemmat. Eikä ne keskusliikkeet ole hyväntekijöitä.

Tiedoton_____ kirjoitti:

Sitä juuri kysyn miksi se toimii elintarvikkeissa mutta ei puussa. Raaka-aineita molemmat. Eikä ne keskusliikkeet ole hyväntekijöitä.

Metsäpalvelusopimus antaa mahdollisuuden, mutta ei velvoita myymään sopimuskumppanille. Puun saa kilpailuttaa ja myydä muualle, jos sieltä saa paremman hinnan. Metsäpalvelusopimus turvaa puuyhtiölle lähinä mahdollisuuden päästä tekemään ostotarjous ja siten kilpailemaan tarjolle tulevasta puuerästä. Mihinkään enempään ei viisas metsänomistaja nimeänsä laittaisikaan.

Ei metsänomistaja mikään asiakas ole, enemmänkin raaka-aineen alihankkija. Asiakkaita ovat suuret lehtitalot ja puutavaran (ulkomaiset) kauppiaat.

Ainakin meillä Stora Ensolla on vielä runsaasti omia metsureita, jotka ovat valmiita hakkuutyön ohella tekemään myös hoitotöitä.

storaensolainen kirjoitti:

Ainakin meillä Stora Ensolla on vielä runsaasti omia metsureita, jotka ovat valmiita hakkuutyön ohella tekemään myös hoitotöitä.

Eipä ole Stora Ensolla kovin runsaasti kun ne jotka oli on nyt meillä Tornatorilla.

vaan meillä kirjoitti:

Eipä ole Stora Ensolla kovin runsaasti kun ne jotka oli on nyt meillä Tornatorilla.

Älä puhu palturia! Itse toimin useamman metsurin esimiehenä ja tiedän kenen palkkalistoilla he ovat. Totta on se, että hoitotyöt he tekevät Tornatorin nimiin, mutta hakkuilla ovat Stora Enson työntekijöinä.

Ei turhaan vääristellä asioita, eihän!

storaensolainen kirjoitti:

Älä puhu palturia! Itse toimin useamman metsurin esimiehenä ja tiedän kenen palkkalistoilla he ovat. Totta on se, että hoitotyöt he tekevät Tornatorin nimiin, mutta hakkuilla ovat Stora Enson työntekijöinä.

Ei turhaan vääristellä asioita, eihän!

Lue lisää

Kyllä se vaan niin on että Tornatorin työntekijöitä, vaikka Storan hakkuilla tai hoitotöillä ovatkin.

Ei vääristellä, ei!

Itse olen Tornatorilla ja sen palkkalistoilla. Joten varmaan tiedän myös kenen työntekijä olen.

vaan meillä kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on että Tornatorin työntekijöitä, vaikka Storan hakkuilla tai hoitotöillä ovatkin.

Ei vääristellä, ei!

Itse olen Tornatorilla ja sen palkkalistoilla. Joten varmaan tiedän myös kenen työntekijä olen.

Lue lisää

Heh, tästähän tulikin melkonen väittely. Noh, voikohan olla mahdollista, että ollaan molemmat oikeassa? Ehkä on sitten alueellisia eroja maan eri puolilla, mutta itse olen siinä uskossa ja tiedossa, että "omat" metsurini ovat Stora Enson metsureita..

No, yhtä kaikki, metsäyhtiöistä Stora lienee ainoa, jolla on käytössään "omia" palkollisia metsureita.

storaensolainen kirjoitti:

Heh, tästähän tulikin melkonen väittely. Noh, voikohan olla mahdollista, että ollaan molemmat oikeassa? Ehkä on sitten alueellisia eroja maan eri puolilla, mutta itse olen siinä uskossa ja tiedossa, että "omat" metsurini ovat Stora Enson metsureita..

No, yhtä kaikki, metsäyhtiöistä Stora lienee ainoa, jolla on käytössään "omia" palkollisia metsureita.

Lue lisää

On noita työsuhteisia metsureita UPM-Kymmenelläkin, ainakin Pohjanmaalla

938 kirjoitti:

On noita työsuhteisia metsureita UPM-Kymmenelläkin, ainakin Pohjanmaalla

aihe ...sanoisvat suoraan kummalla enemmän metsureita lomautettuna....Särmää luin, enson päälliköt ainakin kirjoitti,"kun olis joku tekosyy laittaa loputkin varhaiseläkkeelle".

Kannattaisiko metsänomistajan puukaupan ohella kilpailuttaa myös metsänhoitotyöt, uudistamiset jne, vai pitäisikö niiden edelleen säilyä mhy:n monopolina

metsuri kirjoitti:

Kannattaisiko metsänomistajan puukaupan ohella kilpailuttaa myös metsänhoitotyöt, uudistamiset jne, vai pitäisikö niiden edelleen säilyä mhy:n monopolina

Aina kannattaa kilpailuttaa oli kyse sitten puukaupasta tai metsänhoitotöistä. En näe että yhdistyksillä olisi minkäänlaista monopoliasemaa tässäkään asiassa. On olemassa metsäpalveluyrittäjiä sekä firmojen metsänhoitopalveluita tarjoavia tahoja kuten esimerkiksi metsämannut ja tornator jotka tekevät varmasti saman työn yhtä laadukkaasti. Työn hinnoissa voi sensijaan olla suuriakin eroja eikä esimerkiksi mhy:n tarjoamat palvelut ole tässä vertailussa ainakaan kalleimpia.

Metsänomistajilla on varmasti yhteinen tavoite siitä että puunhinnankehitys olisi kokoajan nouseva tai että se ei ainakaan lähtisi alenemaan. Jos metsänhoitotöitä aletaan tekemään puunhinnan kustannuksella ja puunostaja lupaa leimikkoa ostaessaan esimerkiksi maanmuokkauksen, taimet tai muutaman hehtaarin taimikonhoidon kylkiäisenä korvaamaan hieman huonompaa puun yksikköhintaa tiedetään mikä vaikutus tällä on yleiseen puun hinnankehitykseen. Siksi toivonkin että vastuulliset metsänomistajat harkitsisivat asioita usealta eri kantilta ja pidemmälle tulevaisuuteen kun miettivät miten tekevät puukauppaa ja miten toteuttavat metsänhoitotyönsä.

inssin kutkale kirjoitti:

Aina kannattaa kilpailuttaa oli kyse sitten puukaupasta tai metsänhoitotöistä. En näe että yhdistyksillä olisi minkäänlaista monopoliasemaa tässäkään asiassa. On olemassa metsäpalveluyrittäjiä sekä firmojen metsänhoitopalveluita tarjoavia tahoja kuten esimerkiksi metsämannut ja tornator jotka tekevät varmasti saman työn yhtä laadukkaasti. Työn hinnoissa voi sensijaan olla suuriakin eroja eikä esimerkiksi mhy:n tarjoamat palvelut ole tässä vertailussa ainakaan kalleimpia.

Metsänomistajilla on varmasti yhteinen tavoite siitä että puunhinnankehitys olisi kokoajan nouseva tai että se ei ainakaan lähtisi alenemaan. Jos metsänhoitotöitä aletaan tekemään puunhinnan kustannuksella ja puunostaja lupaa leimikkoa ostaessaan esimerkiksi maanmuokkauksen, taimet tai muutaman hehtaarin taimikonhoidon kylkiäisenä korvaamaan hieman huonompaa puun yksikköhintaa tiedetään mikä vaikutus tällä on yleiseen puun hinnankehitykseen. Siksi toivonkin että vastuulliset metsänomistajat harkitsisivat asioita usealta eri kantilta ja pidemmälle tulevaisuuteen kun miettivät miten tekevät puukauppaa ja miten toteuttavat metsänhoitotyönsä.

Lue lisää

Mm. metsänhoitoyhdistysten talous on usein niin kuralla, että se yrittää vähällä väellään maksimoida voittonsa.
Jo muutaman vuoden se on "sotkeutunut" puukauppaan, välittämällä leimikoita.
Tästä on tullut yhdistysten pääartikkeli.

Seurauksena on ollut hoitotöiden työnjohdon jääminen retuperälle.
Esim. uudistustöissä on vakavia puutteita.
Usein mhy:n neuvoja antaa maanmuokkaajalle vain
uudistusalasta kartan ja ajo-ohjeet, itse edes käymättä palstalla. Näin tulee jo helposti valittua väärä muokkaustapa. Tarvittavat ojitukset jäävät kosteikkoihin tekemättä yms.
Sitten taimien koko maanpohjan rehevyyteen nähden voi olla väärä.
Istutustyö teetetään sesonkitöinä kellä sattuu aikaa olemaan ja taas puuttuu työn valvonta.

Seurauksena yleensä on märkyyteen hukkuvat pienet kuusen taimet, jotka välittömästi jäävät heinikon alle.

Mutta työ on tehty, ja lasku on kyllä huolellisesti laadittu. Laskutuslisiä myöten.

Ja tämä on valitettavasti totta, olen niin usein omin silmin sen nähnyt.
Kukahan valvoisi näitä mhy:n tekemisiä, usein maanomistaja on nykyään kaupunkilainen, joka ei itse asioista ymmärrä?

Kaikilta kirjoitti:

Mm. metsänhoitoyhdistysten talous on usein niin kuralla, että se yrittää vähällä väellään maksimoida voittonsa.
Jo muutaman vuoden se on "sotkeutunut" puukauppaan, välittämällä leimikoita.
Tästä on tullut yhdistysten pääartikkeli.

Seurauksena on ollut hoitotöiden työnjohdon jääminen retuperälle.
Esim. uudistustöissä on vakavia puutteita.
Usein mhy:n neuvoja antaa maanmuokkaajalle vain
uudistusalasta kartan ja ajo-ohjeet, itse edes käymättä palstalla. Näin tulee jo helposti valittua väärä muokkaustapa. Tarvittavat ojitukset jäävät kosteikkoihin tekemättä yms.
Sitten taimien koko maanpohjan rehevyyteen nähden voi olla väärä.
Istutustyö teetetään sesonkitöinä kellä sattuu aikaa olemaan ja taas puuttuu työn valvonta.

Seurauksena yleensä on märkyyteen hukkuvat pienet kuusen taimet, jotka välittömästi jäävät heinikon alle.

Mutta työ on tehty, ja lasku on kyllä huolellisesti laadittu. Laskutuslisiä myöten.

Ja tämä on valitettavasti totta, olen niin usein omin silmin sen nähnyt.
Kukahan valvoisi näitä mhy:n tekemisiä, usein maanomistaja on nykyään kaupunkilainen, joka ei itse asioista ymmärrä?

Lue lisää

Lainaus:
”Kukahan valvoisi näitä mhy:n tekemisiä, usein maanomistaja on nykyään kaupunkilainen, joka ei itse asioista ymmärrä?”

Jos maan/metsänomistaja ei ”asioista”ymmärrä, niin hän ei ansaitse olla maan/metsänomistaja, vaan hänen hänen tulee ensi tilassa luopua omistuksistaan – ettei tulisi kustuksi silmään! Mitä noita osaamattomia omistajia surkuttelemaan.

Kaikilta kirjoitti:

Mm. metsänhoitoyhdistysten talous on usein niin kuralla, että se yrittää vähällä väellään maksimoida voittonsa.
Jo muutaman vuoden se on "sotkeutunut" puukauppaan, välittämällä leimikoita.
Tästä on tullut yhdistysten pääartikkeli.

Seurauksena on ollut hoitotöiden työnjohdon jääminen retuperälle.
Esim. uudistustöissä on vakavia puutteita.
Usein mhy:n neuvoja antaa maanmuokkaajalle vain
uudistusalasta kartan ja ajo-ohjeet, itse edes käymättä palstalla. Näin tulee jo helposti valittua väärä muokkaustapa. Tarvittavat ojitukset jäävät kosteikkoihin tekemättä yms.
Sitten taimien koko maanpohjan rehevyyteen nähden voi olla väärä.
Istutustyö teetetään sesonkitöinä kellä sattuu aikaa olemaan ja taas puuttuu työn valvonta.

Seurauksena yleensä on märkyyteen hukkuvat pienet kuusen taimet, jotka välittömästi jäävät heinikon alle.

Mutta työ on tehty, ja lasku on kyllä huolellisesti laadittu. Laskutuslisiä myöten.

Ja tämä on valitettavasti totta, olen niin usein omin silmin sen nähnyt.
Kukahan valvoisi näitä mhy:n tekemisiä, usein maanomistaja on nykyään kaupunkilainen, joka ei itse asioista ymmärrä?

Lue lisää

Luin hämmästyneenä kirjoitustasi ja mieleeni tuli että joko olet jonkun metsäfirman palveluksessa ja esität tietoisesti provosoivia kommentteja tai sitten olet autuaan tietämätön asioista.

Ensinnäkään metsänhoitoyhdistykset eivät pyri tekemään rahallisessa mielessä tuloksellista voittoa ja se on jopa laissa kiellettyä. Metsänhoitoyhdistysten (jotka ovat metsänomistajien itsensä omistamia ellei yhdistyksestä erikseen eroa) tavoitteena on tuottaa toimintoja ja palveluja joilla pyritään maksimoimaan omistajiensa metsien hyödyntäminen huomioiden samalla metsänomistajien itsensä näkemykset. Samalla pidetään suomen metsätalousmaan tuotto mahdollisimman korkealla ja pyritään lisäämään sitä.

Puukaupassa yhdistyksen rooli ollut ja toivottavasti tuleekin olemaankin näkyvä koska se nimenomaan pyrkii tehostamaan puunhinnankehitystä kilpailuttamalla kaikki sen kautta kulkevat puukaupan toimeksiannot. Uskallampa väittää että puun hinta ei olisi lähelläkään nykyistä tasoa mikäli metsänhoitoyhdistyksiä ei olisi olemassa.

Metsänhoitoyhdistykset tekevät hoitotöitä edelleen runsaasti mutta kaikki tapahtuu maanomistajan ehdoilla. Yleensä on näin että mitä huolellisemmin erityisesti metsänviljelytöitä pyritään tekemään, sitä kalliinpaa se on. Niinpä kun metsänomistaja kilpailuttaa metsänviljelytyönsä hän useimmiten ostaa työnsä silta työn tarjoajalta joka on laskenut viljelytöiden kustannukset halvimpien työlajien sekä halvimpien materiaalien mukaan. Esimerkiksi maanmuokkaus joka on ehkä tärkein työlaji metsänviljelyssä voi olla jopa 150 euron ero hehtaarikohtaista kustannusta laskettaessa. Samoin esimerkiksi kuusen paakkutaimessa voi olla 10 centin ero eri kokoluokissa. Siksipä on ensiarvoisen tärkeää että metsänomistaja vertailee saamiaan tarjouksia muutoinkin kuin pelkän loppuhinnan perusteella. Viljelyhetkellä edullisimmalta tuntuva vaihtoehto tulee useimmiten myöhemmässä vaiheessa työläämmäksi kohteeksi hoitaa ja tätä kautta taimikon saattaminen vakiintuneeksi myös kalliimmaksi.

Mitä tulee metsänhoitoyhdistysten urakoitsijoihin niin yhdistyksien toimihenkilöt eivät todellakaan kerkeä käymään jokaisella työmaalla koneen ollessa siellä. Eivätkä toimihenkilöt mene näyttämään urakoitsijalle mihin kohtaan vedenvaivaamaa aluetta oja pitää kaivaa. Periaatteena on se että urakoitsijat on joko yhdistyksen toimesta tai muun tahon toimesta koulutettu työhönsä niin että pystyvät itse päättämään kohteelle sopivan muokkaustavan ja tarvittavat ojien paikat. Tietenkin jokainen työmaa käydään urakoitsijan kanssa läpi ennen työn aloittamista ja työn laatua valvotaan pistokokein jolloin pystytään antamaan urakoitsijalle rakentavaa palautetta.

Jos et satu tietämään niin metsänhoitoyhdistystenkin teettämiä viljelytöitä yms. metsänhoitotöitä valvotaan pistokokein metsäkeskusten toimesta. Tästä palautteena saavat niin yhdistyksen työnjohtajat kuin itse metsänomistajakin perustellisesti tehdyn palautelomakkeen, jossa on käyty läpi kaikki asiat aina uudistushakkuun suorittamisesta istutustyön laatuun saakka. Lisäksi joka vuosi tekevät metsäntutkimuslaitos ja metsänhoitoyhdistykset jossain päin suomea yhteistyönään taimikoninventointitarkastuksia joissa arvioidaan muutaman vuoden vanhojen uudistustöiden onnistumisia. Näistä tuloksista taitaa olla saatavana jopa julkista tietoa...

inssin kutkale kirjoitti:

Luin hämmästyneenä kirjoitustasi ja mieleeni tuli että joko olet jonkun metsäfirman palveluksessa ja esität tietoisesti provosoivia kommentteja tai sitten olet autuaan tietämätön asioista.

Ensinnäkään metsänhoitoyhdistykset eivät pyri tekemään rahallisessa mielessä tuloksellista voittoa ja se on jopa laissa kiellettyä. Metsänhoitoyhdistysten (jotka ovat metsänomistajien itsensä omistamia ellei yhdistyksestä erikseen eroa) tavoitteena on tuottaa toimintoja ja palveluja joilla pyritään maksimoimaan omistajiensa metsien hyödyntäminen huomioiden samalla metsänomistajien itsensä näkemykset. Samalla pidetään suomen metsätalousmaan tuotto mahdollisimman korkealla ja pyritään lisäämään sitä.

Puukaupassa yhdistyksen rooli ollut ja toivottavasti tuleekin olemaankin näkyvä koska se nimenomaan pyrkii tehostamaan puunhinnankehitystä kilpailuttamalla kaikki sen kautta kulkevat puukaupan toimeksiannot. Uskallampa väittää että puun hinta ei olisi lähelläkään nykyistä tasoa mikäli metsänhoitoyhdistyksiä ei olisi olemassa.

Metsänhoitoyhdistykset tekevät hoitotöitä edelleen runsaasti mutta kaikki tapahtuu maanomistajan ehdoilla. Yleensä on näin että mitä huolellisemmin erityisesti metsänviljelytöitä pyritään tekemään, sitä kalliinpaa se on. Niinpä kun metsänomistaja kilpailuttaa metsänviljelytyönsä hän useimmiten ostaa työnsä silta työn tarjoajalta joka on laskenut viljelytöiden kustannukset halvimpien työlajien sekä halvimpien materiaalien mukaan. Esimerkiksi maanmuokkaus joka on ehkä tärkein työlaji metsänviljelyssä voi olla jopa 150 euron ero hehtaarikohtaista kustannusta laskettaessa. Samoin esimerkiksi kuusen paakkutaimessa voi olla 10 centin ero eri kokoluokissa. Siksipä on ensiarvoisen tärkeää että metsänomistaja vertailee saamiaan tarjouksia muutoinkin kuin pelkän loppuhinnan perusteella. Viljelyhetkellä edullisimmalta tuntuva vaihtoehto tulee useimmiten myöhemmässä vaiheessa työläämmäksi kohteeksi hoitaa ja tätä kautta taimikon saattaminen vakiintuneeksi myös kalliimmaksi.

Mitä tulee metsänhoitoyhdistysten urakoitsijoihin niin yhdistyksien toimihenkilöt eivät todellakaan kerkeä käymään jokaisella työmaalla koneen ollessa siellä. Eivätkä toimihenkilöt mene näyttämään urakoitsijalle mihin kohtaan vedenvaivaamaa aluetta oja pitää kaivaa. Periaatteena on se että urakoitsijat on joko yhdistyksen toimesta tai muun tahon toimesta koulutettu työhönsä niin että pystyvät itse päättämään kohteelle sopivan muokkaustavan ja tarvittavat ojien paikat. Tietenkin jokainen työmaa käydään urakoitsijan kanssa läpi ennen työn aloittamista ja työn laatua valvotaan pistokokein jolloin pystytään antamaan urakoitsijalle rakentavaa palautetta.

Jos et satu tietämään niin metsänhoitoyhdistystenkin teettämiä viljelytöitä yms. metsänhoitotöitä valvotaan pistokokein metsäkeskusten toimesta. Tästä palautteena saavat niin yhdistyksen työnjohtajat kuin itse metsänomistajakin perustellisesti tehdyn palautelomakkeen, jossa on käyty läpi kaikki asiat aina uudistushakkuun suorittamisesta istutustyön laatuun saakka. Lisäksi joka vuosi tekevät metsäntutkimuslaitos ja metsänhoitoyhdistykset jossain päin suomea yhteistyönään taimikoninventointitarkastuksia joissa arvioidaan muutaman vuoden vanhojen uudistustöiden onnistumisia. Näistä tuloksista taitaa olla saatavana jopa julkista tietoa...

Lue lisää

metsätalousyrittäjä ym. yritystoimintaa.
Tosin joskus 80-luvulla olin metsurina parilla eri firmalla. Metsää omistan reilut pari sataa ha.Kaikki ostamalla hankittu.
Ehkä ilmaisin asian väärin puhuessani voiton maksimoimisesta, olisi pitänyt sanoa pään pinnalla pitämiseksi.

Sitten tähän mistä ajatukseni on lähtöisin.
Olen paljon yhteyksissä eri metsän toimijoiden kanssa, ja olen läheltä vuosien ajan seurannut asioita.
Siihen en ota kantaa mikä puun hinta olisi ilman mhy:n toimi, koska sitä ei kukaan tiedä, arvaillahan aina voi. Ja ei mhy ilmaiseksi tee siinäkään mitään, koska suuri osa ajasta menee leimikoiden tekoon, kilpailuttamiseen, valvontaan, tilityksiin jne.
Muutamia esimerkki tapauksia mainitakseni erään perikunnan metsässä yhdistys teki hankinta palveluna piennartien pohjan hakkuun. Matkaa oli n. 800m ja puuta lähti n. 900 euron arvosta puolet tukkia ja toiset kuitua. Raivattavaa ei ollut karuhkolla suolla kovin paljoa.
Sain nähtäväksi yhdistyksen tekemän laskun.
Metsuri oli hakannut tunti töinä 52 tuntia ja ajo oli kestänyt 18 tuntia. Kun päälle oli laskettu kilometrikorvaukset, työnjohtokulut, toimistokulut ja 3 euron laskutuslisä, summaksi tuli n. 1800 euroa.
Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, menikö kaikki rehellisesti ja metsänomistajan etujen mukaisesti.
Itse olisin tehnyt saman n. 500 eurolla.
Myös firmalle pystyyn myynti olisi tuottanut kantorahaa.

Toinen esimerkki on uudistustöistä. Toisen perikunnan erittäin rehevän avohakkuu alan uudistaminen. Siitä en ole aivan varma mitä mo. tajusi vaatia, mutta jotain vastuuta onnistumisesta neuvojankin tulisi kantaa, koska tietää varmasti, että tulos on huono.
Alueella tehtiin kaivurilaikutus. Myös märkiin kunttautuneisiin notkoihin. Istutus pienillä kuusipaakuilla laikkuun.
Kävin alueella vuosi istutuksen jälkeen, ja taimia oli elossa arviolta 20%.
Kerroin tämän myös metsänomistajille ja samoin käydessäni metsäkeskuksessa.
Mo. tilasi vielä yhdistyksestä heinäyspalvelun, hinta reilut 200 euroa hehtaari. Alueella käydessämme totesimme, että mitään ei oltu tehty, koska taimiakaan ei ollut. Laskutettu oli tyhjästä. Olisiko tässä vaiheessa voitu todeta yhdistyksen puolesta tilanne?
Tässä pari esimerkkiä lyhyesti.

Se on mielestäni hyvä, että mhy:llä on ylevät tavoitteet, ja en sitä kielläkkään, etteikö hyvää ole aikaiseksi saatukin. Mutta viime vuosina syntynyt kilpailutilanne on ajanut yhdistykset ahdinkoon, ja niiden on tingittävä tavoitteistaan pysyäkseen yleensä pystyssä.
Tiukkuudesta kielii jo useat yhdistymiset.
Muistaakseni mhy:n velvollisuuksiin kuuluu käydä kaikkien jäsenten tiloilla kerran vuodessa tekemässä neuvontaa. Kuinka monessa on käyty?
Se on aivan selvää, kun väkeä ei voi lisätä, mutta uusia asioita joudutaan ottamaan työlistoille, perusasiat kärsii. Ja samalla metsänomistajat.

vaan olen kirjoitti:

metsätalousyrittäjä ym. yritystoimintaa.
Tosin joskus 80-luvulla olin metsurina parilla eri firmalla. Metsää omistan reilut pari sataa ha.Kaikki ostamalla hankittu.
Ehkä ilmaisin asian väärin puhuessani voiton maksimoimisesta, olisi pitänyt sanoa pään pinnalla pitämiseksi.

Sitten tähän mistä ajatukseni on lähtöisin.
Olen paljon yhteyksissä eri metsän toimijoiden kanssa, ja olen läheltä vuosien ajan seurannut asioita.
Siihen en ota kantaa mikä puun hinta olisi ilman mhy:n toimi, koska sitä ei kukaan tiedä, arvaillahan aina voi. Ja ei mhy ilmaiseksi tee siinäkään mitään, koska suuri osa ajasta menee leimikoiden tekoon, kilpailuttamiseen, valvontaan, tilityksiin jne.
Muutamia esimerkki tapauksia mainitakseni erään perikunnan metsässä yhdistys teki hankinta palveluna piennartien pohjan hakkuun. Matkaa oli n. 800m ja puuta lähti n. 900 euron arvosta puolet tukkia ja toiset kuitua. Raivattavaa ei ollut karuhkolla suolla kovin paljoa.
Sain nähtäväksi yhdistyksen tekemän laskun.
Metsuri oli hakannut tunti töinä 52 tuntia ja ajo oli kestänyt 18 tuntia. Kun päälle oli laskettu kilometrikorvaukset, työnjohtokulut, toimistokulut ja 3 euron laskutuslisä, summaksi tuli n. 1800 euroa.
Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, menikö kaikki rehellisesti ja metsänomistajan etujen mukaisesti.
Itse olisin tehnyt saman n. 500 eurolla.
Myös firmalle pystyyn myynti olisi tuottanut kantorahaa.

Toinen esimerkki on uudistustöistä. Toisen perikunnan erittäin rehevän avohakkuu alan uudistaminen. Siitä en ole aivan varma mitä mo. tajusi vaatia, mutta jotain vastuuta onnistumisesta neuvojankin tulisi kantaa, koska tietää varmasti, että tulos on huono.
Alueella tehtiin kaivurilaikutus. Myös märkiin kunttautuneisiin notkoihin. Istutus pienillä kuusipaakuilla laikkuun.
Kävin alueella vuosi istutuksen jälkeen, ja taimia oli elossa arviolta 20%.
Kerroin tämän myös metsänomistajille ja samoin käydessäni metsäkeskuksessa.
Mo. tilasi vielä yhdistyksestä heinäyspalvelun, hinta reilut 200 euroa hehtaari. Alueella käydessämme totesimme, että mitään ei oltu tehty, koska taimiakaan ei ollut. Laskutettu oli tyhjästä. Olisiko tässä vaiheessa voitu todeta yhdistyksen puolesta tilanne?
Tässä pari esimerkkiä lyhyesti.

Se on mielestäni hyvä, että mhy:llä on ylevät tavoitteet, ja en sitä kielläkkään, etteikö hyvää ole aikaiseksi saatukin. Mutta viime vuosina syntynyt kilpailutilanne on ajanut yhdistykset ahdinkoon, ja niiden on tingittävä tavoitteistaan pysyäkseen yleensä pystyssä.
Tiukkuudesta kielii jo useat yhdistymiset.
Muistaakseni mhy:n velvollisuuksiin kuuluu käydä kaikkien jäsenten tiloilla kerran vuodessa tekemässä neuvontaa. Kuinka monessa on käyty?
Se on aivan selvää, kun väkeä ei voi lisätä, mutta uusia asioita joudutaan ottamaan työlistoille, perusasiat kärsii. Ja samalla metsänomistajat.

Lue lisää

perikunnan metsistä 15 vuotta. Nyt olen omistanut nämä metsät yksin viitisen vuotta. Yhden kerran olen tarvinut metsänhoitoyhdistyksen apua hakkuu- perkaus- ja uudistustöissä 20 vuoden aikana. Silloin maksoin tietenkin asianomaiset palkkiot. Kertaakanan muulloin en ole nähnyt MHY:n neuvojaa. Joku jäsenkirje tulee vuosittain metsänhoitomaksun vastineeksi.

Jouduin perunkirjoituksen yhteydessä teettämään mhy:n miehellä arvion kuolleen perikunnan jäsenen yksityisomistuksessa olleesta metsäpalstasta. Liityin tällöin uuteen metsänhoitoyhdistykseen. Minulle luvattiin jäsenkirjeessä tutustumiskäynti
ennestään tuntemattomalle tilukselle. Kun otin yhteyttä MHY:een, sain vastaukseseksi, että metsäni on jo arvioitu. Olin tietenkin maksanut täyden hinnan arviosta, eikä siinä arviossa ollut tietenkään mitään tietoja palstan metsänhoidollisesta tilasta. Että se siitä palvelusta.

vaan olen kirjoitti:

metsätalousyrittäjä ym. yritystoimintaa.
Tosin joskus 80-luvulla olin metsurina parilla eri firmalla. Metsää omistan reilut pari sataa ha.Kaikki ostamalla hankittu.
Ehkä ilmaisin asian väärin puhuessani voiton maksimoimisesta, olisi pitänyt sanoa pään pinnalla pitämiseksi.

Sitten tähän mistä ajatukseni on lähtöisin.
Olen paljon yhteyksissä eri metsän toimijoiden kanssa, ja olen läheltä vuosien ajan seurannut asioita.
Siihen en ota kantaa mikä puun hinta olisi ilman mhy:n toimi, koska sitä ei kukaan tiedä, arvaillahan aina voi. Ja ei mhy ilmaiseksi tee siinäkään mitään, koska suuri osa ajasta menee leimikoiden tekoon, kilpailuttamiseen, valvontaan, tilityksiin jne.
Muutamia esimerkki tapauksia mainitakseni erään perikunnan metsässä yhdistys teki hankinta palveluna piennartien pohjan hakkuun. Matkaa oli n. 800m ja puuta lähti n. 900 euron arvosta puolet tukkia ja toiset kuitua. Raivattavaa ei ollut karuhkolla suolla kovin paljoa.
Sain nähtäväksi yhdistyksen tekemän laskun.
Metsuri oli hakannut tunti töinä 52 tuntia ja ajo oli kestänyt 18 tuntia. Kun päälle oli laskettu kilometrikorvaukset, työnjohtokulut, toimistokulut ja 3 euron laskutuslisä, summaksi tuli n. 1800 euroa.
Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, menikö kaikki rehellisesti ja metsänomistajan etujen mukaisesti.
Itse olisin tehnyt saman n. 500 eurolla.
Myös firmalle pystyyn myynti olisi tuottanut kantorahaa.

Toinen esimerkki on uudistustöistä. Toisen perikunnan erittäin rehevän avohakkuu alan uudistaminen. Siitä en ole aivan varma mitä mo. tajusi vaatia, mutta jotain vastuuta onnistumisesta neuvojankin tulisi kantaa, koska tietää varmasti, että tulos on huono.
Alueella tehtiin kaivurilaikutus. Myös märkiin kunttautuneisiin notkoihin. Istutus pienillä kuusipaakuilla laikkuun.
Kävin alueella vuosi istutuksen jälkeen, ja taimia oli elossa arviolta 20%.
Kerroin tämän myös metsänomistajille ja samoin käydessäni metsäkeskuksessa.
Mo. tilasi vielä yhdistyksestä heinäyspalvelun, hinta reilut 200 euroa hehtaari. Alueella käydessämme totesimme, että mitään ei oltu tehty, koska taimiakaan ei ollut. Laskutettu oli tyhjästä. Olisiko tässä vaiheessa voitu todeta yhdistyksen puolesta tilanne?
Tässä pari esimerkkiä lyhyesti.

Se on mielestäni hyvä, että mhy:llä on ylevät tavoitteet, ja en sitä kielläkkään, etteikö hyvää ole aikaiseksi saatukin. Mutta viime vuosina syntynyt kilpailutilanne on ajanut yhdistykset ahdinkoon, ja niiden on tingittävä tavoitteistaan pysyäkseen yleensä pystyssä.
Tiukkuudesta kielii jo useat yhdistymiset.
Muistaakseni mhy:n velvollisuuksiin kuuluu käydä kaikkien jäsenten tiloilla kerran vuodessa tekemässä neuvontaa. Kuinka monessa on käyty?
Se on aivan selvää, kun väkeä ei voi lisätä, mutta uusia asioita joudutaan ottamaan työlistoille, perusasiat kärsii. Ja samalla metsänomistajat.

Lue lisää

Kyllähän näitä huonoja esimerkkejä varmasti löytyy. Niitä löytyy joka alalta ja metsänhoitoyhdistyksenkin työntekijät ovat vain ihmisiä.

Ensimmäiseksi täytyy todeta että puukaupan osalta puunmyyntisuunnitelman teko eli leimauspaperi josta ilmenee hakkuukohteen puumääräarviot puutavaralajeittain on yleensä metsänhoitoyhdistyksissä metsänhoitomaksulla katettava toiminto, joten siitä ei metsänomistajalle erillistä maksua aiheudu. Puunmyyntisuunnitelmaan kuuluu leimauspaperi josta näkyy puutavaralajien määräarviot, metsänkäyttöilmoituksen teko sekä leimauskartta jossa näkyy hakattavat kohteet. Kohde täytyy olla siten maastoon merkittynä että se on karttaa apuna käyttäen sieltä helposti löydettävissä. Tällä puunmyyntisuunnitelmalla metsänomistajan on sitten helppo mennä puunostajan luo ja pyytää tarjouksia kyseisestä leimikosta kun tietää minkäverran mitäkin puutavaralajia tulee. Lisäksi se helpottaa vertailun tekemistä eri ostajien kesken kun pyytää tekemään tarjoukset kyseisen laskelman mukaan. Minusta on metsänomistajalta hölmöä olla käyttämättä tätä palvelua hyväkseen. Maksulliseksi tämä toiminto menee yleensä vasta siinä vaiheessa kun maanomistaja sopii mhy:n toimihenkilön kanssa että tämä hoitaa leimikon kilpailuttamisen, korjuunvalvonnan, tarvittavien puukauppasopimusten allekirjoittamisen sekä puukaupan loppuselvityksen teon. Saattaa olla että joissain yksittäisissä metsänhoitoyhdistyksissä peritään maksu myös leimauksesta.

Mitä tulee edellisen viestin hankintapalvelukorjuutapaukseen laskeskelin senverran että kyseisessä tapauksessa on jo pelkästään metsurin työkustannukseksi sosiaaliturvamaksuineen tullut 1200-1500 euroa riippuen metsurin palkasta ja metsurin kilometrikorvausten määrästä. Siihen kun lisätään puutavaran ajon osuus ehkä noin 150-200 euroa saadaan työn osuudeksi jotain minkä jokainen voi laskea. Puumäärä kyseiseltä tielinjalta on ollut ilmeisen pieni koska puumäärän arvo on jäänyt noin vähäiseksi vaikka osa on ollut tukkiakin. Herää kysymys olisko tielinjalla tehty kuitenkin samalla pieniläpimittaisen puun raivausta? Muutoin metsuri on viihtynyt työmaalla kyllä harvinaisen pitkään. Olisi voinut olla järkevää tehdä työ koneella mikäli alusmetsää ei tosiaan ollut. No pienen puumäärän korjaaminen koneellisesti lisää sekin kustannuksia.

Metsänhoitoyhdistyksen hankintapalvelun kuluthan ovat erinäisiä. Yksittäisenä menoeränä voin todeta vaikkapa metsureiden varusteet joihin menee metsuria kohden vuodessa yli 1000 euroa. Samoin metsureille pitää olla lakisääteiset vakuutukset, ym. tyehtosopimuksessa määrätyt maksut lomakorvauksineen. Hankintapalvelun työnjohtokorvaukset pitää olla siis siten mitoitettuna että nämä työntekijöiden kustannukset saadaan katettua työnjohtomaksuilla.

Toinen esimerkki epäonnistuneesta metsänviljelykohteesta on tyypillinen esimerkki miten työ voi epäonnistua jos metsänomistaja ja toimeksiannon saanut henkilö eivät ole samalla aaltopituudella ennen työn aloittamista. Luulen että jälleen on laskettu työn kustannuksia. Useimmiten juuri perikunnilla on tapana haluta hoitaa uudistamistyöt mahdollisimman edullisesti. Olisiko perikunnan yhteyshenkilö käskenyt hoitaa työn mahdollisimman halvalla jotta saadaan vain lain edellyttämä metsikön perustaminen tehtyä? Tälläisessä tapauksessa tuskin toimihenkilö voi toimeksiannon antajasta poiketen teettää työtä perusteellisimmin jos alunperin on muut ohjeet metsänomistajalta saanut vaikka tietäisikin uudistamisen onnistumisen riskit. Voi tietenkin olla että toimihenkilö on vain tehnyt virhearvion, sillä ihmisiä nekin vain ovat ja virheitä tehdään alalla kuin alalla. Niistä on vain otettava opikseen.

Metsänhoitoyhdistyksistä vielä sen verran että jokaisen metsänhoitoyhdistyksen hallitus päättää oman yhdistyksensä metsänhoitomaksulla katettavien toimintojen osuuden ja taas toimitusmaksuilla katettavan osuuden. Metsänhoitomaksulla katettavia kuluja ovat yleensä esimerkiksi neuvonta, puunmyyntisuunnitelmien tekeminen, hallinnolliset tehtävät sekä toimihenkilöiden, metsureiden ja urakoitsijoiden koulutus. Alueellisia eroja eri metsänhoitoyhdistysten välillä on ja näistähän päättävät itse metsänomistajat miten kulut jaetaan ja mitoitetaan.

Metsänhoitoyhdistysten neuvonnasta sen verran että yleensä uusille metsänomistajille järjestetään ilmainen neuvontakäynti tilalla yhdessä metsäneuvojan kanssa. Joka vuosi ei varmaankaan kellään toimihenkilöllä ole aikaa jokaisen metsänomistajan kanssa metsässä käydä sillä yhdellä alueneuvojalla on useita satoja eri metsänomistajia. Muuta ei tällöin kerkeäisi tekemäänkään. Neuvontaa voi antaa myös puhelimessa tai vaikkapa sähköpostilla. Kai tämäkin jonkinsorttista neuvontaa on. Yleensä kannattaa ennen hätiköityjen päätösten tekemistä ottaa yhteyttä ja kysyä.

vastannut kirjoitti:

perikunnan metsistä 15 vuotta. Nyt olen omistanut nämä metsät yksin viitisen vuotta. Yhden kerran olen tarvinut metsänhoitoyhdistyksen apua hakkuu- perkaus- ja uudistustöissä 20 vuoden aikana. Silloin maksoin tietenkin asianomaiset palkkiot. Kertaakanan muulloin en ole nähnyt MHY:n neuvojaa. Joku jäsenkirje tulee vuosittain metsänhoitomaksun vastineeksi.

Jouduin perunkirjoituksen yhteydessä teettämään mhy:n miehellä arvion kuolleen perikunnan jäsenen yksityisomistuksessa olleesta metsäpalstasta. Liityin tällöin uuteen metsänhoitoyhdistykseen. Minulle luvattiin jäsenkirjeessä tutustumiskäynti
ennestään tuntemattomalle tilukselle. Kun otin yhteyttä MHY:een, sain vastaukseseksi, että metsäni on jo arvioitu. Olin tietenkin maksanut täyden hinnan arviosta, eikä siinä arviossa ollut tietenkään mitään tietoja palstan metsänhoidollisesta tilasta. Että se siitä palvelusta.

Lue lisää

Tila-arvio on arvio tilan metsämaan arvosta puustoineen. Tosin metsänhoidollinen tilanne vaikuttaa tilan arvoon. Erillisellä sopimuksella voidaan arvioida myös tilan metsänhoidollinen tilanne.

inssin kutkale kirjoitti:

Kyllähän näitä huonoja esimerkkejä varmasti löytyy. Niitä löytyy joka alalta ja metsänhoitoyhdistyksenkin työntekijät ovat vain ihmisiä.

Ensimmäiseksi täytyy todeta että puukaupan osalta puunmyyntisuunnitelman teko eli leimauspaperi josta ilmenee hakkuukohteen puumääräarviot puutavaralajeittain on yleensä metsänhoitoyhdistyksissä metsänhoitomaksulla katettava toiminto, joten siitä ei metsänomistajalle erillistä maksua aiheudu. Puunmyyntisuunnitelmaan kuuluu leimauspaperi josta näkyy puutavaralajien määräarviot, metsänkäyttöilmoituksen teko sekä leimauskartta jossa näkyy hakattavat kohteet. Kohde täytyy olla siten maastoon merkittynä että se on karttaa apuna käyttäen sieltä helposti löydettävissä. Tällä puunmyyntisuunnitelmalla metsänomistajan on sitten helppo mennä puunostajan luo ja pyytää tarjouksia kyseisestä leimikosta kun tietää minkäverran mitäkin puutavaralajia tulee. Lisäksi se helpottaa vertailun tekemistä eri ostajien kesken kun pyytää tekemään tarjoukset kyseisen laskelman mukaan. Minusta on metsänomistajalta hölmöä olla käyttämättä tätä palvelua hyväkseen. Maksulliseksi tämä toiminto menee yleensä vasta siinä vaiheessa kun maanomistaja sopii mhy:n toimihenkilön kanssa että tämä hoitaa leimikon kilpailuttamisen, korjuunvalvonnan, tarvittavien puukauppasopimusten allekirjoittamisen sekä puukaupan loppuselvityksen teon. Saattaa olla että joissain yksittäisissä metsänhoitoyhdistyksissä peritään maksu myös leimauksesta.

Mitä tulee edellisen viestin hankintapalvelukorjuutapaukseen laskeskelin senverran että kyseisessä tapauksessa on jo pelkästään metsurin työkustannukseksi sosiaaliturvamaksuineen tullut 1200-1500 euroa riippuen metsurin palkasta ja metsurin kilometrikorvausten määrästä. Siihen kun lisätään puutavaran ajon osuus ehkä noin 150-200 euroa saadaan työn osuudeksi jotain minkä jokainen voi laskea. Puumäärä kyseiseltä tielinjalta on ollut ilmeisen pieni koska puumäärän arvo on jäänyt noin vähäiseksi vaikka osa on ollut tukkiakin. Herää kysymys olisko tielinjalla tehty kuitenkin samalla pieniläpimittaisen puun raivausta? Muutoin metsuri on viihtynyt työmaalla kyllä harvinaisen pitkään. Olisi voinut olla järkevää tehdä työ koneella mikäli alusmetsää ei tosiaan ollut. No pienen puumäärän korjaaminen koneellisesti lisää sekin kustannuksia.

Metsänhoitoyhdistyksen hankintapalvelun kuluthan ovat erinäisiä. Yksittäisenä menoeränä voin todeta vaikkapa metsureiden varusteet joihin menee metsuria kohden vuodessa yli 1000 euroa. Samoin metsureille pitää olla lakisääteiset vakuutukset, ym. tyehtosopimuksessa määrätyt maksut lomakorvauksineen. Hankintapalvelun työnjohtokorvaukset pitää olla siis siten mitoitettuna että nämä työntekijöiden kustannukset saadaan katettua työnjohtomaksuilla.

Toinen esimerkki epäonnistuneesta metsänviljelykohteesta on tyypillinen esimerkki miten työ voi epäonnistua jos metsänomistaja ja toimeksiannon saanut henkilö eivät ole samalla aaltopituudella ennen työn aloittamista. Luulen että jälleen on laskettu työn kustannuksia. Useimmiten juuri perikunnilla on tapana haluta hoitaa uudistamistyöt mahdollisimman edullisesti. Olisiko perikunnan yhteyshenkilö käskenyt hoitaa työn mahdollisimman halvalla jotta saadaan vain lain edellyttämä metsikön perustaminen tehtyä? Tälläisessä tapauksessa tuskin toimihenkilö voi toimeksiannon antajasta poiketen teettää työtä perusteellisimmin jos alunperin on muut ohjeet metsänomistajalta saanut vaikka tietäisikin uudistamisen onnistumisen riskit. Voi tietenkin olla että toimihenkilö on vain tehnyt virhearvion, sillä ihmisiä nekin vain ovat ja virheitä tehdään alalla kuin alalla. Niistä on vain otettava opikseen.

Metsänhoitoyhdistyksistä vielä sen verran että jokaisen metsänhoitoyhdistyksen hallitus päättää oman yhdistyksensä metsänhoitomaksulla katettavien toimintojen osuuden ja taas toimitusmaksuilla katettavan osuuden. Metsänhoitomaksulla katettavia kuluja ovat yleensä esimerkiksi neuvonta, puunmyyntisuunnitelmien tekeminen, hallinnolliset tehtävät sekä toimihenkilöiden, metsureiden ja urakoitsijoiden koulutus. Alueellisia eroja eri metsänhoitoyhdistysten välillä on ja näistähän päättävät itse metsänomistajat miten kulut jaetaan ja mitoitetaan.

Metsänhoitoyhdistysten neuvonnasta sen verran että yleensä uusille metsänomistajille järjestetään ilmainen neuvontakäynti tilalla yhdessä metsäneuvojan kanssa. Joka vuosi ei varmaankaan kellään toimihenkilöllä ole aikaa jokaisen metsänomistajan kanssa metsässä käydä sillä yhdellä alueneuvojalla on useita satoja eri metsänomistajia. Muuta ei tällöin kerkeäisi tekemäänkään. Neuvontaa voi antaa myös puhelimessa tai vaikkapa sähköpostilla. Kai tämäkin jonkinsorttista neuvontaa on. Yleensä kannattaa ennen hätiköityjen päätösten tekemistä ottaa yhteyttä ja kysyä.

Lue lisää

Melkein jokaisella yhdistyksellä on hankintapalvelua talouden tukemiseksi. Ymmärrettävää.
Mutta onko jollakin selkärankaa valvoa firman koneita ja pistää hakkuut poikki kelirikon takia jos yhdistyksen työmaalla koneet porskuttaa.

Ei pelkkä vihreä logo pidä koneita pinnalla.

Yhtä paljon tulee tuhoja kuin firman koneilla.

metsää kirjoitti:

Melkein jokaisella yhdistyksellä on hankintapalvelua talouden tukemiseksi. Ymmärrettävää.
Mutta onko jollakin selkärankaa valvoa firman koneita ja pistää hakkuut poikki kelirikon takia jos yhdistyksen työmaalla koneet porskuttaa.

Ei pelkkä vihreä logo pidä koneita pinnalla.

Yhtä paljon tulee tuhoja kuin firman koneilla.

Lue lisää

Vai tuhoaa.. Yhdistyksen hankintapalvelut kohdistuvat lähinnä nuoriin kasvatusmetsiin joissa tärkeimpänä pidetään lähinnä harvennuksen tekemistä oikeaan aikaan jotta metsikkö ei riukuuntuisi ja kasvutappiota ei syntyisi. Hakkuun onnistuminenhan on useimmiten juuri ajankohdan, kohteen ja kelin yhteensovittamisesta. Jollakin kohteella hakkuu onnistuu hyvin myös kelirikkoajankohtana toisella taas ei.

Tottakai yhdistykselläkin on vastuunsa omien hakkuidensa tekemisissä ja aina hakkuuajankohdasta tulisi neuvotella metsänomistajan kanssa. Suomen talvet ovat käyneet entistä lyhyemmiksi ja kaikkien nuorenmetsänharvennusten tekeminen ei tahdo onnistua parhaalla mahdollisella talvikelillä.

inssin kutkale kirjoitti:

Kyllähän näitä huonoja esimerkkejä varmasti löytyy. Niitä löytyy joka alalta ja metsänhoitoyhdistyksenkin työntekijät ovat vain ihmisiä.

Ensimmäiseksi täytyy todeta että puukaupan osalta puunmyyntisuunnitelman teko eli leimauspaperi josta ilmenee hakkuukohteen puumääräarviot puutavaralajeittain on yleensä metsänhoitoyhdistyksissä metsänhoitomaksulla katettava toiminto, joten siitä ei metsänomistajalle erillistä maksua aiheudu. Puunmyyntisuunnitelmaan kuuluu leimauspaperi josta näkyy puutavaralajien määräarviot, metsänkäyttöilmoituksen teko sekä leimauskartta jossa näkyy hakattavat kohteet. Kohde täytyy olla siten maastoon merkittynä että se on karttaa apuna käyttäen sieltä helposti löydettävissä. Tällä puunmyyntisuunnitelmalla metsänomistajan on sitten helppo mennä puunostajan luo ja pyytää tarjouksia kyseisestä leimikosta kun tietää minkäverran mitäkin puutavaralajia tulee. Lisäksi se helpottaa vertailun tekemistä eri ostajien kesken kun pyytää tekemään tarjoukset kyseisen laskelman mukaan. Minusta on metsänomistajalta hölmöä olla käyttämättä tätä palvelua hyväkseen. Maksulliseksi tämä toiminto menee yleensä vasta siinä vaiheessa kun maanomistaja sopii mhy:n toimihenkilön kanssa että tämä hoitaa leimikon kilpailuttamisen, korjuunvalvonnan, tarvittavien puukauppasopimusten allekirjoittamisen sekä puukaupan loppuselvityksen teon. Saattaa olla että joissain yksittäisissä metsänhoitoyhdistyksissä peritään maksu myös leimauksesta.

Mitä tulee edellisen viestin hankintapalvelukorjuutapaukseen laskeskelin senverran että kyseisessä tapauksessa on jo pelkästään metsurin työkustannukseksi sosiaaliturvamaksuineen tullut 1200-1500 euroa riippuen metsurin palkasta ja metsurin kilometrikorvausten määrästä. Siihen kun lisätään puutavaran ajon osuus ehkä noin 150-200 euroa saadaan työn osuudeksi jotain minkä jokainen voi laskea. Puumäärä kyseiseltä tielinjalta on ollut ilmeisen pieni koska puumäärän arvo on jäänyt noin vähäiseksi vaikka osa on ollut tukkiakin. Herää kysymys olisko tielinjalla tehty kuitenkin samalla pieniläpimittaisen puun raivausta? Muutoin metsuri on viihtynyt työmaalla kyllä harvinaisen pitkään. Olisi voinut olla järkevää tehdä työ koneella mikäli alusmetsää ei tosiaan ollut. No pienen puumäärän korjaaminen koneellisesti lisää sekin kustannuksia.

Metsänhoitoyhdistyksen hankintapalvelun kuluthan ovat erinäisiä. Yksittäisenä menoeränä voin todeta vaikkapa metsureiden varusteet joihin menee metsuria kohden vuodessa yli 1000 euroa. Samoin metsureille pitää olla lakisääteiset vakuutukset, ym. tyehtosopimuksessa määrätyt maksut lomakorvauksineen. Hankintapalvelun työnjohtokorvaukset pitää olla siis siten mitoitettuna että nämä työntekijöiden kustannukset saadaan katettua työnjohtomaksuilla.

Toinen esimerkki epäonnistuneesta metsänviljelykohteesta on tyypillinen esimerkki miten työ voi epäonnistua jos metsänomistaja ja toimeksiannon saanut henkilö eivät ole samalla aaltopituudella ennen työn aloittamista. Luulen että jälleen on laskettu työn kustannuksia. Useimmiten juuri perikunnilla on tapana haluta hoitaa uudistamistyöt mahdollisimman edullisesti. Olisiko perikunnan yhteyshenkilö käskenyt hoitaa työn mahdollisimman halvalla jotta saadaan vain lain edellyttämä metsikön perustaminen tehtyä? Tälläisessä tapauksessa tuskin toimihenkilö voi toimeksiannon antajasta poiketen teettää työtä perusteellisimmin jos alunperin on muut ohjeet metsänomistajalta saanut vaikka tietäisikin uudistamisen onnistumisen riskit. Voi tietenkin olla että toimihenkilö on vain tehnyt virhearvion, sillä ihmisiä nekin vain ovat ja virheitä tehdään alalla kuin alalla. Niistä on vain otettava opikseen.

Metsänhoitoyhdistyksistä vielä sen verran että jokaisen metsänhoitoyhdistyksen hallitus päättää oman yhdistyksensä metsänhoitomaksulla katettavien toimintojen osuuden ja taas toimitusmaksuilla katettavan osuuden. Metsänhoitomaksulla katettavia kuluja ovat yleensä esimerkiksi neuvonta, puunmyyntisuunnitelmien tekeminen, hallinnolliset tehtävät sekä toimihenkilöiden, metsureiden ja urakoitsijoiden koulutus. Alueellisia eroja eri metsänhoitoyhdistysten välillä on ja näistähän päättävät itse metsänomistajat miten kulut jaetaan ja mitoitetaan.

Metsänhoitoyhdistysten neuvonnasta sen verran että yleensä uusille metsänomistajille järjestetään ilmainen neuvontakäynti tilalla yhdessä metsäneuvojan kanssa. Joka vuosi ei varmaankaan kellään toimihenkilöllä ole aikaa jokaisen metsänomistajan kanssa metsässä käydä sillä yhdellä alueneuvojalla on useita satoja eri metsänomistajia. Muuta ei tällöin kerkeäisi tekemäänkään. Neuvontaa voi antaa myös puhelimessa tai vaikkapa sähköpostilla. Kai tämäkin jonkinsorttista neuvontaa on. Yleensä kannattaa ennen hätiköityjen päätösten tekemistä ottaa yhteyttä ja kysyä.

Lue lisää

Olet ilmeisesti mhy:n neuvoja tms.
Mitä mieltä olet Mtk:n jäsenhankinta kampanjasta?
Keräätkö uusia jäseniä ja pidätkö siitä, että mtk:sta annetaan toimintaohjeita kuinka teidän tulisi toimia?

inssin kutkale kirjoitti:

Vai tuhoaa.. Yhdistyksen hankintapalvelut kohdistuvat lähinnä nuoriin kasvatusmetsiin joissa tärkeimpänä pidetään lähinnä harvennuksen tekemistä oikeaan aikaan jotta metsikkö ei riukuuntuisi ja kasvutappiota ei syntyisi. Hakkuun onnistuminenhan on useimmiten juuri ajankohdan, kohteen ja kelin yhteensovittamisesta. Jollakin kohteella hakkuu onnistuu hyvin myös kelirikkoajankohtana toisella taas ei.

Tottakai yhdistykselläkin on vastuunsa omien hakkuidensa tekemisissä ja aina hakkuuajankohdasta tulisi neuvotella metsänomistajan kanssa. Suomen talvet ovat käyneet entistä lyhyemmiksi ja kaikkien nuorenmetsänharvennusten tekeminen ei tahdo onnistua parhaalla mahdollisella talvikelillä.

Lue lisää

Metsäfirma firmojen joukossa. Ei mulla riittäisi kantti antaa oman koneen hakata tulojen toivossa, arvostella firmojen korjuuaikoja ja kaiken tämän lisäksi lähettää isännälle lasku moisesta.

Ps. eikä se pieni hakkuukone mitään ratkaise koska tuhot tulee lähikuljetuksesta.

Metsänväkeä kirjoitti:

Olet ilmeisesti mhy:n neuvoja tms.
Mitä mieltä olet Mtk:n jäsenhankinta kampanjasta?
Keräätkö uusia jäseniä ja pidätkö siitä, että mtk:sta annetaan toimintaohjeita kuinka teidän tulisi toimia?

Lue lisää

MTK asia on niin suuri kokonaisuus että siitä voisi aloittaa vaikka uuden keskustelun. Jänsenhankintakampanja on mielestäni hieman hullunkurinen nimenomaan siinä mielessä että jäseniä pyritään hankkimaan puolipakolla. Asianhan tulisi olla niin että sen jäsenet nimenomaan itse kokevat jäsenyytensä tarpeelliseksi ja etujärjestönsä hyödyksi itselleen. Nyt kaikki jäsenet eivät välttämättä edes kunnolla sisäistä mihin liittyvät.

MTK:han sinällään on varmasti hyödyllinen asia jo pelkästään maaseudun asuttuna pysymisen ja kehittymisen kannalta. Metsänhoitoyhdistyksillä on ohjeet kertoa mtk:sta metsänomistajille, jota kautta toivotaan jäsenmäärän kasvavan ja näinollen asioihin vaikuttamisen mahdollisuuden paranevan.

inssin kutkale kirjoitti:

Kyllähän näitä huonoja esimerkkejä varmasti löytyy. Niitä löytyy joka alalta ja metsänhoitoyhdistyksenkin työntekijät ovat vain ihmisiä.

Ensimmäiseksi täytyy todeta että puukaupan osalta puunmyyntisuunnitelman teko eli leimauspaperi josta ilmenee hakkuukohteen puumääräarviot puutavaralajeittain on yleensä metsänhoitoyhdistyksissä metsänhoitomaksulla katettava toiminto, joten siitä ei metsänomistajalle erillistä maksua aiheudu. Puunmyyntisuunnitelmaan kuuluu leimauspaperi josta näkyy puutavaralajien määräarviot, metsänkäyttöilmoituksen teko sekä leimauskartta jossa näkyy hakattavat kohteet. Kohde täytyy olla siten maastoon merkittynä että se on karttaa apuna käyttäen sieltä helposti löydettävissä. Tällä puunmyyntisuunnitelmalla metsänomistajan on sitten helppo mennä puunostajan luo ja pyytää tarjouksia kyseisestä leimikosta kun tietää minkäverran mitäkin puutavaralajia tulee. Lisäksi se helpottaa vertailun tekemistä eri ostajien kesken kun pyytää tekemään tarjoukset kyseisen laskelman mukaan. Minusta on metsänomistajalta hölmöä olla käyttämättä tätä palvelua hyväkseen. Maksulliseksi tämä toiminto menee yleensä vasta siinä vaiheessa kun maanomistaja sopii mhy:n toimihenkilön kanssa että tämä hoitaa leimikon kilpailuttamisen, korjuunvalvonnan, tarvittavien puukauppasopimusten allekirjoittamisen sekä puukaupan loppuselvityksen teon. Saattaa olla että joissain yksittäisissä metsänhoitoyhdistyksissä peritään maksu myös leimauksesta.

Mitä tulee edellisen viestin hankintapalvelukorjuutapaukseen laskeskelin senverran että kyseisessä tapauksessa on jo pelkästään metsurin työkustannukseksi sosiaaliturvamaksuineen tullut 1200-1500 euroa riippuen metsurin palkasta ja metsurin kilometrikorvausten määrästä. Siihen kun lisätään puutavaran ajon osuus ehkä noin 150-200 euroa saadaan työn osuudeksi jotain minkä jokainen voi laskea. Puumäärä kyseiseltä tielinjalta on ollut ilmeisen pieni koska puumäärän arvo on jäänyt noin vähäiseksi vaikka osa on ollut tukkiakin. Herää kysymys olisko tielinjalla tehty kuitenkin samalla pieniläpimittaisen puun raivausta? Muutoin metsuri on viihtynyt työmaalla kyllä harvinaisen pitkään. Olisi voinut olla järkevää tehdä työ koneella mikäli alusmetsää ei tosiaan ollut. No pienen puumäärän korjaaminen koneellisesti lisää sekin kustannuksia.

Metsänhoitoyhdistyksen hankintapalvelun kuluthan ovat erinäisiä. Yksittäisenä menoeränä voin todeta vaikkapa metsureiden varusteet joihin menee metsuria kohden vuodessa yli 1000 euroa. Samoin metsureille pitää olla lakisääteiset vakuutukset, ym. tyehtosopimuksessa määrätyt maksut lomakorvauksineen. Hankintapalvelun työnjohtokorvaukset pitää olla siis siten mitoitettuna että nämä työntekijöiden kustannukset saadaan katettua työnjohtomaksuilla.

Toinen esimerkki epäonnistuneesta metsänviljelykohteesta on tyypillinen esimerkki miten työ voi epäonnistua jos metsänomistaja ja toimeksiannon saanut henkilö eivät ole samalla aaltopituudella ennen työn aloittamista. Luulen että jälleen on laskettu työn kustannuksia. Useimmiten juuri perikunnilla on tapana haluta hoitaa uudistamistyöt mahdollisimman edullisesti. Olisiko perikunnan yhteyshenkilö käskenyt hoitaa työn mahdollisimman halvalla jotta saadaan vain lain edellyttämä metsikön perustaminen tehtyä? Tälläisessä tapauksessa tuskin toimihenkilö voi toimeksiannon antajasta poiketen teettää työtä perusteellisimmin jos alunperin on muut ohjeet metsänomistajalta saanut vaikka tietäisikin uudistamisen onnistumisen riskit. Voi tietenkin olla että toimihenkilö on vain tehnyt virhearvion, sillä ihmisiä nekin vain ovat ja virheitä tehdään alalla kuin alalla. Niistä on vain otettava opikseen.

Metsänhoitoyhdistyksistä vielä sen verran että jokaisen metsänhoitoyhdistyksen hallitus päättää oman yhdistyksensä metsänhoitomaksulla katettavien toimintojen osuuden ja taas toimitusmaksuilla katettavan osuuden. Metsänhoitomaksulla katettavia kuluja ovat yleensä esimerkiksi neuvonta, puunmyyntisuunnitelmien tekeminen, hallinnolliset tehtävät sekä toimihenkilöiden, metsureiden ja urakoitsijoiden koulutus. Alueellisia eroja eri metsänhoitoyhdistysten välillä on ja näistähän päättävät itse metsänomistajat miten kulut jaetaan ja mitoitetaan.

Metsänhoitoyhdistysten neuvonnasta sen verran että yleensä uusille metsänomistajille järjestetään ilmainen neuvontakäynti tilalla yhdessä metsäneuvojan kanssa. Joka vuosi ei varmaankaan kellään toimihenkilöllä ole aikaa jokaisen metsänomistajan kanssa metsässä käydä sillä yhdellä alueneuvojalla on useita satoja eri metsänomistajia. Muuta ei tällöin kerkeäisi tekemäänkään. Neuvontaa voi antaa myös puhelimessa tai vaikkapa sähköpostilla. Kai tämäkin jonkinsorttista neuvontaa on. Yleensä kannattaa ennen hätiköityjen päätösten tekemistä ottaa yhteyttä ja kysyä.

Lue lisää

alkuperäisestä "Metsänhoitosopimuksia" käsittelevästä aiheesta ja kommentoin puheenvuoroasi "Vielä mhy:n toiminnasta" siltä osin, kuin se koskettaa metsänhoitomaksua.

Metsänhoitomaksu koskettaa pääsääntöisesti kaikkia (pois lukien maksusta vapautetut)metsänomistajia. Maksun maksaa siis myös sellaiset omistajat, jotka eivät jostain syystä käytä esittelemiäsi mhy:n palveluita. Tällöin nämä "maksavat metsänomistajat" tukevat tahtomattaan kilpailevia metsänomistajia (siis niitä, jotka joutuvat mhy:n palveleuihin turvautumaan).

Reilua olisi, että lainsäädäntöa muutettaisiin siten, että henkilöä, joka kalenterivuoden aikana saa metsää omistukseensa tai hallintaansa ei tietämättään merkittäisi metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi eikä häneltä myöskään perittäisi metsänhoitomaksua.

Jäsenyyden metsänhoitoyhdistyksessä tulisi perustua (kuten yhdistyksissä yleensäkin) metsänomistajan nimenomaiseen tahdonilmaisuun siitä, että hän haluaa liittyä alueella toimivan yhdistyksen jäseneksi.

Kuinkahan moni jättäisi liittymättä?

kunssin itkale kirjoitti:

alkuperäisestä "Metsänhoitosopimuksia" käsittelevästä aiheesta ja kommentoin puheenvuoroasi "Vielä mhy:n toiminnasta" siltä osin, kuin se koskettaa metsänhoitomaksua.

Metsänhoitomaksu koskettaa pääsääntöisesti kaikkia (pois lukien maksusta vapautetut)metsänomistajia. Maksun maksaa siis myös sellaiset omistajat, jotka eivät jostain syystä käytä esittelemiäsi mhy:n palveluita. Tällöin nämä "maksavat metsänomistajat" tukevat tahtomattaan kilpailevia metsänomistajia (siis niitä, jotka joutuvat mhy:n palveleuihin turvautumaan).

Reilua olisi, että lainsäädäntöa muutettaisiin siten, että henkilöä, joka kalenterivuoden aikana saa metsää omistukseensa tai hallintaansa ei tietämättään merkittäisi metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi eikä häneltä myöskään perittäisi metsänhoitomaksua.

Jäsenyyden metsänhoitoyhdistyksessä tulisi perustua (kuten yhdistyksissä yleensäkin) metsänomistajan nimenomaiseen tahdonilmaisuun siitä, että hän haluaa liittyä alueella toimivan yhdistyksen jäseneksi.

Kuinkahan moni jättäisi liittymättä?

Lue lisää

lopettaa tuo ainainen uikutus ja keskittyä tärkeimpiin asioihin!