Heipähei kaikki.
Mulla on nyt sellainen akuutti ongelma, että tyttäremme 7kk käyttäytyy peräti hassusti. Hän on vierastanut 4kk iästä jo reippaanlaisesti, mut viime aikoina on tuntunut jo helpottavan. Nyt viimeisen 4-5 yön aikana on ollut outoa levottomuutta, kääntyilee ja venkoilee, heräilee ja on itkuinenkin. Yleensä herää 2 kertaa yössä rinnalle ja muuten ehkä kerran täytyy tutilla hiljentää. Mikään iso asia ei ole elämässä muuttunut, ei uusia erityistaitoja tai temppujakaan. Ei uusia ruokia, ei ilmavaivoja. on ollut terveenä. Oudointa on se, että on alkanut nyt ikään kuin vierastaa isäänsäkin. Isän syli ei kelpaa kuin pienen leikkihetken ajan, sitten alkaa itkeä ja vaatia mun syliin. Jos poistun huoneesta, niin alkaa itkeä perään. Isän hoitoyritykset ei kelpaa, kummejakin vierasti kuin olisi ensi kertaa tavattu. Isä on ihan murtunut saamastaan kohtelusta. Hampaat tuli mieleen, mut eipä ole mitään muutosta ikenissä, vaikka levottomuutta on ollut jo useampi päivä. Voisko johtua jotenkin siitä, et lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö ja ero äidistä siksi ahdistaa vai voisko hampaiden puhkeaminen oireilla näin kauan? Jotenkin tuntuu, et jokin sitä vaivaa ja hakee minusta koko ajan turvaa. ja on se munkin seurassa jotenkin normaalia vaisumpi ollut. Outoa kerrassaan. Tuleeko mitään erityistä kikkakolmosta meleen, että päästäisiin taas normaaliin päivärutiiniin?
Mulla on nyt sellainen akuutti ongelma, että tyttäremme 7kk käyttäytyy peräti hassusti. Hän on vierastanut 4kk iästä jo reippaanlaisesti, mut viime aikoina on tuntunut jo helpottavan. Nyt viimeisen 4-5 yön aikana on ollut outoa levottomuutta, kääntyilee ja venkoilee, heräilee ja on itkuinenkin. Yleensä herää 2 kertaa yössä rinnalle ja muuten ehkä kerran täytyy tutilla hiljentää. Mikään iso asia ei ole elämässä muuttunut, ei uusia erityistaitoja tai temppujakaan. Ei uusia ruokia, ei ilmavaivoja. on ollut terveenä. Oudointa on se, että on alkanut nyt ikään kuin vierastaa isäänsäkin. Isän syli ei kelpaa kuin pienen leikkihetken ajan, sitten alkaa itkeä ja vaatia mun syliin. Jos poistun huoneesta, niin alkaa itkeä perään. Isän hoitoyritykset ei kelpaa, kummejakin vierasti kuin olisi ensi kertaa tavattu. Isä on ihan murtunut saamastaan kohtelusta. Hampaat tuli mieleen, mut eipä ole mitään muutosta ikenissä, vaikka levottomuutta on ollut jo useampi päivä. Voisko johtua jotenkin siitä, et lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö ja ero äidistä siksi ahdistaa vai voisko hampaiden puhkeaminen oireilla näin kauan? Jotenkin tuntuu, et jokin sitä vaivaa ja hakee minusta koko ajan turvaa. ja on se munkin seurassa jotenkin normaalia vaisumpi ollut. Outoa kerrassaan. Tuleeko mitään erityistä kikkakolmosta meleen, että päästäisiin taas normaaliin päivärutiiniin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
alla olevassa puhuttiin juuri ihan samaa. Olisikohan se uuden oppiminen, mikä sitten yöllä näkyy. Tai toki ne hampaatkin..
Vauvat alkavat vierastaa 7-9kk:n iässä paljon enemmän. Ja se että lapsesi alkaa itkeä kun lähdet pois, on normaalia, Se kuuluu lapsen kehitykseen. Hän luulee että lähdet kokonaan pois, eikä osaa vielä ymmärtää että tulet takaisin. JA tämä vaihe tulee myös 1 1/2 iässä uudestaan. Ei huolta!
Öistä sen verran, että kannattaa vauva "tankata" illalla ennen nukkumaanmenoa. Rauhoita tyttöä silittämällä selästä isoin rauhallisin silityksin, ja lopeta kun itku on lakannut. Ei pieniä nopeita silityksiä, koska ne saavat hereille..
sitä vaan vielä, että unikoulut on luettu ja tassuhoidot kanssa. Mua vaan ihmetyttää, että kun meidän vauva ainakin aina nukkuu selällään, niin mites sitä selästä silittää. Itkiessään laittaa niin paljon hanttiin, et on ihan turha yrittää kääntää. Ilmeisesti kaiki muut nukkuu mahallaan/kyljellään, vai kuinka :) ?
Tärkeintä kai on se kosketus.Myös reisien sisäpinnasta silittäminen rauhoittaa monia.
Uuden oppiminen tulee uniin,vaikka mitään ihmeellistä ja näkyvää ei olisikaan tapahtunut.Kaikkea kehitystä ei vaan näe heti.Eroahdistus voi joillakin alkaa hyvinin aikaisessa vaiheessa.Kannattaa lapsen alkaessa itkeä,kun esim poistut huoneesta,jos mahdollista jutella jotakin,että lapsi kuulee äänesi.Usein rauhoittuu siihen.Ja äidin kannattaa olla rauhallinen ja johdonmukainen.Jos lapsi alkaa itkeä isänsä kanssa,anna isälle mahdollisuus itse rauhoittaa lapsi,ilman että menet väliin heti.
Hampaista sen verran,että niiden "tekeminen" kestää toisilla todella kauan.Meillä kuolaaminen ja nyrkin suuhun tunkeminen alkoi jo reilu 3kk:n iässä,ekat hampaat puhkesivat vasta lapsen ollessa 7kk.Seuraaviakin tehtiin yli 3kk!!!Että voi ne hampaatkin vaikuttaa jo,mutta jos mitään ei näy,kovaa kipua vielä tuskin on.Unimaailma kehittyy myös ja ihan pienikin vauva voi nähdä pahoja unia.Niille ei vaan voi oikein mitään.Tietysti illalla kannattaa yrittää välttää telkkaria,koska valot saattavat aiheuttaa monille ylimääräistä stressiä ennen yöunia.
Eli se tuli mun mieleen heti juttua lukiessani. Syliä vaan, ja kannattaa harjoitella eroamista. Mee nurkan taakse hetkeksi niin että lapsi näkee sun sinne menevän, mutta niin että katoat hetkeksi näkyvistä kokonaan. Tuu hetken päästä piilosta pois, jolloin lapsi huomaa, että vaikka ootkin hetken poissa, tuut varmasti takaisinkin. Piilossa olo aikaa voi sitten pikku hiljaa pidentää.
Mitään kikka kuutosta ei vaivaan ole, mutt aeiköhän helpota ajan myötä, kun vaan maltat pysytellä lapsesi luota pieniä aikoja poissa. Eli lapsen pitää oppia sietämään tiettyjä asioita elämässään.