Luin tänään kirjastosta lainaamaani koira kirjaa monirotuisista koirista ja siinä sanottiin, että seropeilla on taipumus vaellella ominpäin rotukoiria enemmän. Eli seropi lähtee karkuteille helpommin ja ei pidä talutushihnassa olosta niin paljon kuin rotukoirat. ja on siksi vaikeampi koulutettavakin kai...?.. itse ihmettelen moista väitettä ja suhtaudun kirjaan hieman varauksella.
Eli nyt kysynkin teiltä seropien omistajat, että oletteko omissa seropeissanne nuita juttuja huomannu :)
Eli nyt kysynkin teiltä seropien omistajat, että oletteko omissa seropeissanne nuita juttuja huomannu :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei mun seropi lähde puhdasrotuista enempää karkuteille..niistä ei kumpikaan kyllä karkaile. vaikka seropissani on metsästyskoiraa siltikään sen vietti ei sitä vie. :) ja koulutus on kyllä ihan samanlaista kummankin kanssa.. :D
se ole ihan koulutuksesta kiinni. ja siitä mitkä rodut koirassa yhtyvät. tarkoitan siis että jos on metsästysviettiä ni lähtis hajun perään.. mun kaksi mixiä ei kyllä lähde pitkälle, kumpikaan ei oo kertaakaan karannut.. toisessa noutajaa mutta ei sekään ole hajun perään lähtenyt..
on harmillista että sekarotuiset aina jaotellaan siihen huonompaan kastiin.. tulee ennakkoluuloja turhaan niitä kohtaan..
Eipä tuo oma seropini, minnekään ole lähtenyt vaeltamaan :> Eiköhän kaikki riipu roduista, mitä niissä on eli onko kuinka vahva metsästysvietti jne. Eihän kyllä kaikk imetsäkoiratkaan lähde huiteleen minne sattuu. ELi eiköhän kaikkio le kiinni myös kasvatuksesta ja koulutuksesta.
Meille tosiaan seropi tulossa ja pidän sitä yhtä hyvänä kuin mitä tahansa rotu koiraa...(ellen jopa parempanakin ;) ja tosiaan ihmetytti tuo kirjan yleistys, että kaikki seropit ois automaattisesti "kulkureita" luonnoltaan, että vaetelisivat mielummin omia teitään kun viihtyisivät omistajansa rinnalla..eiköhän seropitkin ole samalla tavalla laumaeläimiä kuin puhdasrotuisetkin, eikä mitään yksineläjiä..heh.:) Minustakin on hyvin suuri merkitys mitä rotuja koirassa on ja siitä voi päätellä paljon.(luonteesta, koulutettavuudesta ym.)
Ei kai se koiran vaeltamishalu mikään paha ominaisuus voi olla. Onhan se joillakin roduilla luonnostaan vahvempi. Se, haluaako koira pysyä luonnostaan laumansa luona, vaan käyttääkö aina tilaisuutta hyväkseen päästä livahtamaan omille teilleen johtunee koiran varhaiskasvatuksestakin. On siinä hyviä puoliakin. Minullakin oli ennen sellainen norfolkki, joka aina karkasi ja sain aina juosta sen perässä. Minusta kehittyi niin hyvä juoksija, että voitin monta juoksumitallia. Nyt ne voi myydä netissä ja rikastua. Piti vain varoa, ettei se ehtinyt syödä yhtään lenkkeilijää ennen kuin sain sen kiinni. Siihen verrattuna nykyinen serobini norjanhirvikoira-collie-suursnautseri-kultainennoutaja-saksanpaimenkoira-yhdistelmä on oikea herranterttu. Vaeltelee vain silloin, kun naapurin koiran kupissa on jotain vallan herkullista...
ihme kun tollasta väitetään! mun seropini ei todellakaan ole koskaan karannut. aina kun on vapaana niin ei lähe kauas ja tulee AINA luokse kun pyydän! Kiltti kun mikä! No siinä ei kyllä ole mitään metsästyskoiraa..
No johan väittäävät kaikenlaista! Eipä oo miun muru karkaillu. Kaks kertaa on kiima ollu, eikä lähe aitaamattomasta pihasta silti minnekään! Oven taakse tulee istumaan kun tekee mieli takas sisälle.
husky-saksanpaimenkoira-laika sekotukseni oli sata kertaa nopeempi kouluttaa kun kaverin kultanen noutaja. Pentu osas 4 kuukauden vanhana sen mitä toinen ei osaa vieläkään, vaikka on yritetty opettaa.. Voihan se vika tietysti olla kouluttajassaki.