Lihava ja yksinäinen.

Kuules nyt. Ei homma ole kiinni kenestäkään muusta kuin sinusta itsestäsi. Ei kukaan voi tulla sanomaan mitä sinun pitää tehdä, sinun itsesi pitää se päättää. Jos et halua liikkua niin sitten et liiku. Sitten on myös täysin turhaa täällä surkutella asian perään. Joka tapauksessa ainoa päästä irti "läskistä", niin kuin sinä itse sanot, on elintapojen muuttamminen. Jos et sitä itse tee, niin ei sitä kukaan muukaan tee sinun puolestasi.

Jooh. Vielä seitsemännellä luokalla olin aika lihava. Tai no reilusti ylipainoinen, niin yritin etsiä silloin omasta koulusta jonkun kaverin vapaa-ajan viettoon, mutta ei. Ei minua kukaan hyväksynyt , se johtui varmaan justiinsa lihavuudestani.
Ole muuten onnellinen kun sua ei kiusata tai syrjitä - Minua kiusattiin ja syrjittiin.
Minun mielestä sinun ei tarvitse kuin vain harkita laihtumista tai sanotaas näin ; Sun ei tarvii kuin kiinnostua liikunnasta. Niin eiköhän ala menemään paremmin.
Itse ainakin laihdutin rajusti, ja sainpahan mä kavereita vaikka kuinka. Ongelma on vain siinä, että en ole hirveän sosiaalinen. Lähinnä sulkeutunut omaan itsetuhoiseen maailmaan.
Tsemppiä sulle. Ihan tosi. Sinuna en välittäisi siitä että annetaan jotain vitun säälipisteitä. Et ole vielä kokenut pahinta. Elä elämääsi,koska elämäsi on vielä hyvillä raiteilla.
Niin ja just kun sanoit tuosta pinnallisuudesta, niin onhan se aika totta. Kuvottavaahan se saattaa olla lähteä laihtumaan, jotta saisi kavereita. Mutta näin on tosiasiat. Ja minuakin vituttaa moinen, vaikka olenkin jo laihtunut paljon. Siltikään minua ei miellytä tämä maailma, mutta se riippuu ihan persoonasta mikä miellyttää ja mikä ei.

Olen myös 14-vuotias poika ja harrastan liikuntaa. Minulla ei koulussa kuitenkaan ole pahemmin kavereita - tai on sellaisia "kavereita", jotka todellisuudessa eivät ole kunnon ystäviä vaan juorujen levittelijöitä yms. Pari hyvää kaveria koulussa on, mutta siinä se olikin.

Minua välillä syrjitään ja haukutaan koulussa mm. läskiksi, vaikka olen jo alipainoinen. Olin ala-asteella vielä lihava, mutta aloin laihduttamaan ja olen laihtunut n. 10 kiloa. Silti joillakin on ihme pakkomielle haukkua minua rumaksi läskiksi, vaikka olen melko tiukalla ruokavaliolla, enkä juuri koskaan mässäile mitään herkkuja. En yksinkertaisesti voi enää laihtua, jos haluan pysyä terveenä, enkä halua pituuskasvuni kärsivän.

moi!

hmmm, mä ainakin tykkään sellaisista pojista jotka ei ainakaan ole mitään ruipeloita. Ja oon itse mielestäni ihan kivan näköinen mimmi. Jos on massaa niin monesti on hyvä huumorintajukin! Siitä tytöt tykkää. Jos nyt kuitenkin haluat tehdä asialle jotain, niin päätä strategia ja pidä siitä kiinni. Tee välietappeja joita on helpompi saavuttaa, ja kun tulee tuloksia, ole ylpeä itsestäsi.

Mul ei ittelläni oo samanlaisia kokemuksia mut mun kaa on samassa koulussa yks poika joka on jonkun verran pyöreä ja luonteeltaan aika ujo ja hirmusen kiltti ja nöyrtyvä.
Mun kaveri on sen naapuri ja se on kertonu ettei sil käy oikeestaan ketään kaveria koulun jälkeen kylässä eikä se käy kuullemma oikein missään.
Koulussa sillä on jonkun verran kavereita jotka puhuu sille mut sil ei oikeestaan oo mitään sanan valtaa niissä keskusteluissa.
Sil jätkällä on yks kamu jonka kaa se kulkee aika usein, se on ainut joka ottaa sen huomioon niikun persoonana.

Noh mä tietysti säälin kamalasti tätä jätkää joka on itse asiassa aika söpökin, mut en kehdannu mennä kuiteskaan juttelemaan, ku kuljetaan ihan eri piireissä (suomeks:mä kuljen, se ei)
Sit kerran oltiin vikoina lähössä tunnilta ja se jotain mutis (en enää muista mitä) ja mä tietty kelasin miten kamalaa sil varmaan on ku kaikki on kamalan ilkeitä, ja sit vastasin ilosesti sille (jotain en muista mitä) ja hymyilin sille söpösti.
Ensin se tuijotti mua ja tiuskas sit jotain. (en muista vielkään mitä)
Vähän aikaa kelasin siin sit et mitä mä olin väärin muka tehny?

Sen ainoon kerran ku yrittää olla jollekkin suht ystävällinen, ja viel sellaselle tyypille joka on tunnettu et se on ihan liian kiltti ja jonkun verran kiusattukkin (kun sen kamu ei oo puolustamassa sitä nii muut jätkät sortaa sitä avoimesti) nii sitte se rupee riehuu.
Ota nyt miehistä selvää...

Mut jutun pointti, lihavallakin (tai kuten toi oli pyöreellä) voi olla hyvä kamu ja joku tyttö voi pitää ihan suht söpönäkin.

Minun neuvoni on että älä missään nimessä ala laihduttamaan sen takia että löytäisit itsellesi kavereita!

Olet itse aivan oikeilla jäljillä kun ymmärrät sen ettei kannata yrittää "ansaita" kavereita laihduttamalla. Sellaiset "kaverit" jotka hyväksyvät sinut ystäväkseen vain jos olet ulkoisesti heidän mieleisensä, eivät ole oikeita ystäviä. Sellaisen kaveri-suhteet eivät tule kestämään pitkään.

Ota vain vastaan se sääli mitä sinulle tällä hetkellä tarjotaan (vaikka se olisikin välissä rasittavaa) ja jatka oikeanlaisten kavereiden etsimistä.

Mieti tarkasti haluatko kavereiksesi kuvottavan pinnallisia ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut vain jos olet itse heidän kaltaisensa.

Lueskeleppa noita viestejä mitä olet saanut tähän kirjoitukseesi. Useimmat on kirjoitettu aika negatiiviseen sävyyn. Laihdutus-neuvoja tuputetaan vaikka juuri niitä et kaivannut. Jotku typerykset ovat käsittäneet virheellisesti että sinun ongelmasi olisi lihavuus, vaikka varsinainen ongelmahan on yksinäisyys. Tuossa vastaajien joukossa on muutamia hyviä esimerkkejä hyvin pinnallisista ja lapsellisista ihmisistä. Useimmat noista vastauksista voit jättää omaan arvoonsa.

Olet juuri nyt yläaste-iässä. Monien yläasteikäisten teinien mielestä hyvä ulkonäkö on kaikista tärkeintä. On hyvin ymmärrettävää että sinun on lihavana hankala saada kavereita tästä joukosta. Mutta kun ikää tulee ajatukset muuttuvat. Myöhemmin sinä varmasti löydät paljon helpommin kavereita, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.

Tarkennan vielä sen verran tuosta laihduttamis asiasta että jos olet tosiaan vakaasti päättänyt laihduttaa esim. terveydellisistä syistä johtuen, niin tee se sitten. Mutta älä IKINÄ laihduta muiden ihmisten mielipiteiden takia.

Tärkeintähän on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Toivotan sinulle onnea ja jaksamista

Vaikutat oikein mukavalta ja fiksulta nuorelta mieheltä, eikä sinussa varmasti ole mitään vikaa! En tiedä, oletko yrittänyt etsiä kavereita muualta kuin koulusta. Ei tarvitse aloittaa uuuta harrastusta,riittää että lähtee vain johonkin "ihmisten ilmoille". Tiedän, se voi olla ja onkin yksin hyvin vaikeaa, mutta jos vain yrittää voi löytää ystävän. Itsekin olen tavannut uusia kavereita bändien keikoilla. Olen vain rohkeasti mennyt juttelemaan. Kirjekaverista myös saattaa tulla hyväkin ystävä. Siinä nyt oli muutama vinkki...Toivottavasti löydät vielä kavereita! :)

Minuakin kyrsii sama ongelma kuin sinuakin. Minä olen lyhyt ja hieman pyöreähkö (en siis ole mikään teinixpissis) 15-vuotias tyttö. Luonteeltani olen todella hauska ja mukava, mutta välillä tuntuu ettei sitä kukaan näe tai arvosta. Koulussa olen juuri semmoinen "kaikkien kaveri", mutten mitään muuta sitten olekaan. Minulla on yksi "kaveri", mutta hänellä on silti paljon paremmat mahdollisuudet löytää "se oikea" kuin minulla, vaikka hän on luonteeltaan paljon hiljaisempi ja ujompi kuin minä. Hän vain on laiha. Sen takia. Että siis kyllähän nämä "laihat" saavat paljon enemmän huomiota ja ihailua osakseen kuin me "poikkeavat". Saatan nyt kuulostaa, että minä olisin vihainen näille "kauniimmille" ihmisille, mutta en minä ole. Olen vain turhautunut ja sisimmässäni yksinäinen nuori, joka kaipaa ymmärtäjää. Pidä sinä Jani se pää vain pystyssä ja ole sinut itsesi kanssa, vaikka vaikeaa se onkin. Ei pitäisi luovutta, mutta minä en enää jaksa. Olen täynnä kaikkea muuta shittiä ulkonäkö-ja itstunto-ongelmien lisäksi. Tekisi mieli päättää päiväni, jotta pääsisin pois kärsimästä täällä. Mitä tehdä jos kukaan ei oikeasti kuuntele? Minne tämä maailma on menossa? Yhä enemmän me nuoret vaivumme epätoivon partaalta syvään masennukseen ja henkisiin kärsimyksiin. Tai ainakin näin minulla on. En vain jaksa enää.

"Ajatus siitä että mun pitäis ensin laihduttaa että voisin "ansaita" kavereita itselleni, tuntuu jotenkin aika kuvottavalta. Jos en kelpaa lihavana niin kelpaisinko sitten laihempanakaan.
Ihmiset saattavat olla usein aika pinnallisia..."

Olen samaa mieltä. Ihmiset pitäisi hyväksyä sellaisenaan kuin he ovat. En itse ole mikään kovin kaunis tai laiha ihminen, ja ei minulle ainakaan ole mitään tultu sanomaan ulkonäöstäni, en jaksa kuunnella toisten haukkumista ja kommentteja joten jätän ne omaan arvoonsa.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta ainakin sinä Jani vaikutat kiltilta ja sellaiselta ihmiseltä johon voi luottaa ja jonka kanssa varmasti on kivaa.

Ehkä he jotka eivät ole kavereitasi, ovat jostakin asiasta sinulle kateellisia. Ei tarvitse olla laiha ollakseen parempi jossain asiassa kuin muut.

Vielä jonain päivänä muut ihmiset huomaavat millainen aarre olisit heille ollut, mutta sekin voi silloin olla myöhäistä.

Ymmärrän että jos sinulla olisi joku kaveri jonka kanssa olisi kivaa, olisi varmasti kaikki toisin esim. löytäisit sen harrastuksen mistä itse pidän.

Ei kannata välittää muista ihmisistä, jotka pitävät itseään muita parempina ihmisinä ja syrjivät toisia ihmisiä, sillä hekin ovat ihmisiä jotka eivät ole täydellisiä.
Jokainen on täydellinen omalla tavallaan.

En ole koskaan ymmärtänyt toisten syrjään jättämistä ulkonäön takia, itse olen kaikkien kaveri ja hyväksyn ihmiset sellaisenaan, en yritä muuttaa heitä parempaan suuntaan.

Minun on ehkä turha selitellä tälläisestä asiasta, koska minua ei ole koskaan (ainakaan paljoa) kiusattu tai mitään..

Tsemppiä.

Olin lihava hissukka yläasteen alussa, maailman epäsuosituin varjo jossain nurkassa. En tänäkään päivänä täytä mallin mittoja, olen lyhyt ja kohtuullisen pullea, mutta ystäviä löytyy ainakin jonkin verran ja seurustelenkin..

Ja voin sanoa, että vaikka nykyaikana ulkonäkö on melkein kaiken a ja o, niin ei kaikki siitä ole kiinni. Enemmänkin peräänkuuluttaisin omaa asennetta, suhtaumista ja itsensä hyväksymistä!

Kun valitin kaikesta ja tunsin itseni todella surkeaksi, totta kai ihmiset välttelivät minua. Piristyin ja olin avoimempi vähän, sain ystäviä, piristyin ja olin avoimempi, sain lisää ystäviä. Lisäksi painokin tippui kun oli parempaakin tekemistä kuin asua tietokoneella tai kirjan ääressä.

Koulussani on aivan samanlaisia tapauksia kuin sinä, mutta vaikka se ehkä tuntuu säälittävältä, heistäkin pidetään ihan oikeasti kuitenkin.

Aivan sama, mutta minusta sinun pitäisi nyt kuitenkin TEHDÄ EDES JOTAIN! Laihduta, jos uskot saavasi sillä ystäviä ja/tai ala luottaa ja olla tyytyväisempi itseesi ja ns. hanki niitä ystäviä. Sillä ei taida olla juurikaan merkitystä, mitä teet, kunhan teet. Minusta kun et oikein voi jatkaa niin kuin tähän asti.

Kyllä se motivaatio ja kaikki jostain löytyy. Tsemppiä.

Mäpä olen 16 ja ei ketään ystäviä, kavereita, juttu ihmisiä ! !

Kuule on maailmassa muitakin ihmisiä kuin sinä (yksinäisiä itsetunto 0)

194 cm, 86 kg luikku jätkä.

Kaikki vaa vittuilee ja akat varsinkaan tuu lähellekään.

Mielipiteitä ??