Ensin kommenttina aiempaan kirjoitukseeni:
En koe itse olevani korkeampi olento - kaikkea muuta:) Mutta mielestäni kaikki kehittyvät vähitetellen kohti tuota "Totuutta" tai Jumalaa. Buddhalaisuudessa tätä kutsutaan Buddha-luonnoksi.
Siinä mielessä koen olevani buddhalainen. Tuon luonnon löytyminen omasta itsestä oli aikoinaan niin suuri järkytys, ettei sitä voinut käsittää. Se oli pakko sulkea pois mielestä pitkäksi aikaa.
Aloitin pohdiskelun maailmankaikkeudesta:
Tähtiä kuolee ja niiden tomusta tiivistyy uusia. Tähdet saavat kiertolaisia, joille muodostuu elämää. Tähän liittyy myös kvasaarigalaksien keskellä olevat massiiviset mustat aukot, joista purkautuu ulos materiaa valtavalla nopeudella tiivistymisprosessin tuloksena (materia ei siis "katoa" mustaan-aukkoon tieteen havaintojen mukaan). Ja tästäkin materiasta tulee jossain vaiheessa uusien tähtien rakennusainetta. Oman galaksimme, linnunradan keskelläkin on useita mustia aukkoja, jonne aurinko kenties, joskus päätyy kun sen tehtävä, eli tuoda valoa ja lämpöä kiertolaisilleen ja elämän ylläpitäminen, on täytetty. Uskon siis maailmankaikkeuden antavan mitä parhaimman kasvualustan uuden elämän syntymiselle. Tilaakin on runsaasti. Elämä kehittyy hiljalleen riippumattomaksi materiasta.
Kenties meidän ei ole tarkoitus matkustaa maailmankaikkeudessa minnekkään löytääksemme Totuuden.
Ajatuksia sairauksista:
Ihminen voi sananmukaiseti tappaa itsensä omilla ajatuksillaan. Henkinen pahoinvointi (esim. stressi, jännittäminen ja pelkotilat) johtavat kauan jatkuttuaan fyysisiin oireisiin. Ja kun nekin aikansa jatkuvat, niin puhkeaa sairaus. Vatsahaava on tästä hyvä esimerkki. Vasta kun sairastuin vakavaan, parantumattomaan tautiin, ymmärsin tämän yhteyden. Taudin puhkeaminen ja pahenemisvaiheet liittyivät stressin pahenemiseen.
Ilman sairastumistani, en olisi ikinä uskonut miten selvä tämä yhteys on. Mielen liikkeet vaikuttavat kaikkiin elintoimintoihin. Kun on jännittynyt, veri ei kierrä normaalisti, hengitys on pinnallista ja ruoansulatus on epätasapainossa.
Pidemmän päälle, joku kohta kehossa pettää. Kun mieli on vakaa ja peloton, elintoiminnotkin ovat vakaita.
Parantumiseen ei välttämättä auta stressitekijöiden poistaminen; esim. työpaikan vaihdos tai muutto maaseudulle, sillä vika ei ole ympäristössä. Yhteiskunta on kyllä luonut muotin, jossa omaisuus, asema, ulkonäkö, sosiaalisuus ja älykkyys ovat ihanteita ylitse muiden, mutta näitä ihanteita ei ole pakko noudattaa.
Vika on omissa asenteissasi itseäsi ja ympäristöä kohtaan. Kun asenteet muuttuvat, alkaa parantuminen. Tähän asennemuutokseen olen saanut buddhalaisuudesta hyvät eväät. Koska sairastumisen alkulähde on henkinen kärsimys, on parannuksenkin lähdettävä sieltä käsin.
Nyt joku varmasti ihmettelee, miten influenssa muka voi johtua henkisestä epätasapainosta. Ajatelkaapa omaa puolustusjärjestelmäänne. Jopa länsimainen lääketiede on viimeaikoina myöntänyt, että ihmisen vastustuskykyyn sairauksia kohtaan vaikuttaa mieliala. Sairauksia ja kärsimystä on olemassa, mutta toiset sairastuvat muita herkemmin. Terveellisen ravinnon osuutta liioitellaan usein. Yksinään siitä ei ole apua. Itse olen koko elämäni ajan syönyt terveellisesti ja minulla on terveelliset elämäntavat, silti sairastuin. Asennemuutos on auttanut minua niin paljon, että olen voinut jättää lääkket pois ja tautini on mennyt remissioon.
Ajatuksia omasta kehittymisestä:
Kerron tässä, miksi hyvin alkanut itseensä tutustuminen ja buddha-luonnon löytäminen katkesi yli kymmenen vuotta sitten ja johti miltei peruuttamattomaan tekoon.
Eräs lapsuuden tuttavani järjesti ajattelemattomuuttaan minulle syntymäpäivät ravintolassa, joissa hän oli ostanut lahjaksi paholaista esittävän nuken ja kaktuksen. Illan teemana oli haukkua minua pahaksi ihmiseksi. Lopulta lähdin itkien kotiin.
Tuo tapahtuma ja moni muukin vakuuttivat osaltaan minut siitä, että olen paha ihminen, sillä minun oli hyvin vaikea luoda pysyviä ystävyyssuhteita keneenkään. Myös kosketus "Jumalaan" ja buddhalaisuuden harjoittaminen loppuivat, sillä en ollut siihen henkisesti valmis.
Tästä alkoi melkoinen alamäki. Vihasin ihmisiä suunnattomasti. En koskaan käyttänyt mustia vaatteita tai huumeita, kuten monet ystäväni, mutta koska uskoin ihmisen olevan luonnostaan paha, ajattelin tekeväni palveluksen kun puhdistaisin muutaman hankalimman tapauksen ihmisiä kiusaamasta. Asioiden selvittäminen puhumalla oli tuolloin mielestäni ajanhukkaa. Tilanne johti siihen, että ajattelin tekeväni palveluksen eräälle jälkeenjääneelle, pikkutyttöjä ahdistelevalle miehelle tappamalla hänet. Sitä ennen oli suunnitellut tarkasti ystäväni väkivaltaisen miesystävän murhan yhdessä tämän kanssa. Vasta kun olin seurannut tuota tyttöjen ahdistelijaa veitsi kassissa hänen kotiovelleen asti, vaihtovaatteet ja toinen uloskäynti varmistettuna, aloin miettimään, voisiko asian hoitaa jollakin muulla tavalla...
Tästä alkoi vuosien myötä hidas ja tuskallinen tie ylös vihasta ja katkeruudesta. Tämä opetti minua tajuamaan, miten vaarallista voi olla, jos ei rakasta itseään ja usko rakkauden olemassaoloon. Olin katsellut vuosia ihmisiä kuin materiaa muun materian joukossa. Minun piti aluksi vakuuttaa satoja kertoja päivässä itseni siitä, että ihminen ei ole luonnostaan paha, vaan kaikissa ihmisissä asuu myötätunto ja inhimillisyys. Kärsimys saa ihmiset käyttäytymään puhtaan ja hyvän luontonsa vastaisesti.
Tähän oppimiseen tulikin hyvä tilaisuus, kun eräs työkaverini säännöllisesti raivosi minulle. Menin myöhemmin kertomaan hänelle, että en voi hyväksyä sitä, miten hän kohtelee minua. Pyysin häntä kertomaan, miksi hän tekee niin ja kuinka voisin auttaa häntä rauhoittumaan. Sanoin, että en aio enää niellä yhtään loukkausta. Haluan vain olla hänen ystävänsä. Selvitimme koko ongelmatilanteen puhumalla ja tiedän nyt, että hän on hyvin onneton ja kovia kokenut ihminen ja kiivastuu välillä haluamattaan. Olemme nyt ystäviä. Aiemmin kun minua loukattiin, vaikenin ja patosin vihaa sisälleni.
Jos olette jaksaneet lukea tänne asti, niin ihme:)
Satanisteille, jotka tämän sattuvat lukemaan vakuutan, etten ole mikään käännyttäjä. En tule Tuska-festareille puhumaan buddhalaisuudesta enkä mielenrauhasta:) Jokaisessa on mielenrauha ja inhimillisyys jo valmiiksi. Sen voi helposti tukahduttaa kokonaan, vaikka loppuiäkseen. Riidat voi jättää selvittämättä ja padota vihaa sisälleen. Ja tuskan voi turruttaa viinalla. Se yrittää kuitenkin murtautua esiin naamion takaa, sillä se on SE mitä todella olet. Se olet sinä.
Uskomatonta mutta totta. Se olet sinä.
Lopuksi laitan tähän katkelman runosta "Flowers"
With gratitude you see
With gratitude you are seen
The world as you
You as you
You as actor
You as audience
You as subject
You as object
You are free
You are not free
Philipp Kapleau: Straight to the heart on Zen
Hyvää syksyä kaikille!
En koe itse olevani korkeampi olento - kaikkea muuta:) Mutta mielestäni kaikki kehittyvät vähitetellen kohti tuota "Totuutta" tai Jumalaa. Buddhalaisuudessa tätä kutsutaan Buddha-luonnoksi.
Siinä mielessä koen olevani buddhalainen. Tuon luonnon löytyminen omasta itsestä oli aikoinaan niin suuri järkytys, ettei sitä voinut käsittää. Se oli pakko sulkea pois mielestä pitkäksi aikaa.
Aloitin pohdiskelun maailmankaikkeudesta:
Tähtiä kuolee ja niiden tomusta tiivistyy uusia. Tähdet saavat kiertolaisia, joille muodostuu elämää. Tähän liittyy myös kvasaarigalaksien keskellä olevat massiiviset mustat aukot, joista purkautuu ulos materiaa valtavalla nopeudella tiivistymisprosessin tuloksena (materia ei siis "katoa" mustaan-aukkoon tieteen havaintojen mukaan). Ja tästäkin materiasta tulee jossain vaiheessa uusien tähtien rakennusainetta. Oman galaksimme, linnunradan keskelläkin on useita mustia aukkoja, jonne aurinko kenties, joskus päätyy kun sen tehtävä, eli tuoda valoa ja lämpöä kiertolaisilleen ja elämän ylläpitäminen, on täytetty. Uskon siis maailmankaikkeuden antavan mitä parhaimman kasvualustan uuden elämän syntymiselle. Tilaakin on runsaasti. Elämä kehittyy hiljalleen riippumattomaksi materiasta.
Kenties meidän ei ole tarkoitus matkustaa maailmankaikkeudessa minnekkään löytääksemme Totuuden.
Ajatuksia sairauksista:
Ihminen voi sananmukaiseti tappaa itsensä omilla ajatuksillaan. Henkinen pahoinvointi (esim. stressi, jännittäminen ja pelkotilat) johtavat kauan jatkuttuaan fyysisiin oireisiin. Ja kun nekin aikansa jatkuvat, niin puhkeaa sairaus. Vatsahaava on tästä hyvä esimerkki. Vasta kun sairastuin vakavaan, parantumattomaan tautiin, ymmärsin tämän yhteyden. Taudin puhkeaminen ja pahenemisvaiheet liittyivät stressin pahenemiseen.
Ilman sairastumistani, en olisi ikinä uskonut miten selvä tämä yhteys on. Mielen liikkeet vaikuttavat kaikkiin elintoimintoihin. Kun on jännittynyt, veri ei kierrä normaalisti, hengitys on pinnallista ja ruoansulatus on epätasapainossa.
Pidemmän päälle, joku kohta kehossa pettää. Kun mieli on vakaa ja peloton, elintoiminnotkin ovat vakaita.
Parantumiseen ei välttämättä auta stressitekijöiden poistaminen; esim. työpaikan vaihdos tai muutto maaseudulle, sillä vika ei ole ympäristössä. Yhteiskunta on kyllä luonut muotin, jossa omaisuus, asema, ulkonäkö, sosiaalisuus ja älykkyys ovat ihanteita ylitse muiden, mutta näitä ihanteita ei ole pakko noudattaa.
Vika on omissa asenteissasi itseäsi ja ympäristöä kohtaan. Kun asenteet muuttuvat, alkaa parantuminen. Tähän asennemuutokseen olen saanut buddhalaisuudesta hyvät eväät. Koska sairastumisen alkulähde on henkinen kärsimys, on parannuksenkin lähdettävä sieltä käsin.
Nyt joku varmasti ihmettelee, miten influenssa muka voi johtua henkisestä epätasapainosta. Ajatelkaapa omaa puolustusjärjestelmäänne. Jopa länsimainen lääketiede on viimeaikoina myöntänyt, että ihmisen vastustuskykyyn sairauksia kohtaan vaikuttaa mieliala. Sairauksia ja kärsimystä on olemassa, mutta toiset sairastuvat muita herkemmin. Terveellisen ravinnon osuutta liioitellaan usein. Yksinään siitä ei ole apua. Itse olen koko elämäni ajan syönyt terveellisesti ja minulla on terveelliset elämäntavat, silti sairastuin. Asennemuutos on auttanut minua niin paljon, että olen voinut jättää lääkket pois ja tautini on mennyt remissioon.
Ajatuksia omasta kehittymisestä:
Kerron tässä, miksi hyvin alkanut itseensä tutustuminen ja buddha-luonnon löytäminen katkesi yli kymmenen vuotta sitten ja johti miltei peruuttamattomaan tekoon.
Eräs lapsuuden tuttavani järjesti ajattelemattomuuttaan minulle syntymäpäivät ravintolassa, joissa hän oli ostanut lahjaksi paholaista esittävän nuken ja kaktuksen. Illan teemana oli haukkua minua pahaksi ihmiseksi. Lopulta lähdin itkien kotiin.
Tuo tapahtuma ja moni muukin vakuuttivat osaltaan minut siitä, että olen paha ihminen, sillä minun oli hyvin vaikea luoda pysyviä ystävyyssuhteita keneenkään. Myös kosketus "Jumalaan" ja buddhalaisuuden harjoittaminen loppuivat, sillä en ollut siihen henkisesti valmis.
Tästä alkoi melkoinen alamäki. Vihasin ihmisiä suunnattomasti. En koskaan käyttänyt mustia vaatteita tai huumeita, kuten monet ystäväni, mutta koska uskoin ihmisen olevan luonnostaan paha, ajattelin tekeväni palveluksen kun puhdistaisin muutaman hankalimman tapauksen ihmisiä kiusaamasta. Asioiden selvittäminen puhumalla oli tuolloin mielestäni ajanhukkaa. Tilanne johti siihen, että ajattelin tekeväni palveluksen eräälle jälkeenjääneelle, pikkutyttöjä ahdistelevalle miehelle tappamalla hänet. Sitä ennen oli suunnitellut tarkasti ystäväni väkivaltaisen miesystävän murhan yhdessä tämän kanssa. Vasta kun olin seurannut tuota tyttöjen ahdistelijaa veitsi kassissa hänen kotiovelleen asti, vaihtovaatteet ja toinen uloskäynti varmistettuna, aloin miettimään, voisiko asian hoitaa jollakin muulla tavalla...
Tästä alkoi vuosien myötä hidas ja tuskallinen tie ylös vihasta ja katkeruudesta. Tämä opetti minua tajuamaan, miten vaarallista voi olla, jos ei rakasta itseään ja usko rakkauden olemassaoloon. Olin katsellut vuosia ihmisiä kuin materiaa muun materian joukossa. Minun piti aluksi vakuuttaa satoja kertoja päivässä itseni siitä, että ihminen ei ole luonnostaan paha, vaan kaikissa ihmisissä asuu myötätunto ja inhimillisyys. Kärsimys saa ihmiset käyttäytymään puhtaan ja hyvän luontonsa vastaisesti.
Tähän oppimiseen tulikin hyvä tilaisuus, kun eräs työkaverini säännöllisesti raivosi minulle. Menin myöhemmin kertomaan hänelle, että en voi hyväksyä sitä, miten hän kohtelee minua. Pyysin häntä kertomaan, miksi hän tekee niin ja kuinka voisin auttaa häntä rauhoittumaan. Sanoin, että en aio enää niellä yhtään loukkausta. Haluan vain olla hänen ystävänsä. Selvitimme koko ongelmatilanteen puhumalla ja tiedän nyt, että hän on hyvin onneton ja kovia kokenut ihminen ja kiivastuu välillä haluamattaan. Olemme nyt ystäviä. Aiemmin kun minua loukattiin, vaikenin ja patosin vihaa sisälleni.
Jos olette jaksaneet lukea tänne asti, niin ihme:)
Satanisteille, jotka tämän sattuvat lukemaan vakuutan, etten ole mikään käännyttäjä. En tule Tuska-festareille puhumaan buddhalaisuudesta enkä mielenrauhasta:) Jokaisessa on mielenrauha ja inhimillisyys jo valmiiksi. Sen voi helposti tukahduttaa kokonaan, vaikka loppuiäkseen. Riidat voi jättää selvittämättä ja padota vihaa sisälleen. Ja tuskan voi turruttaa viinalla. Se yrittää kuitenkin murtautua esiin naamion takaa, sillä se on SE mitä todella olet. Se olet sinä.
Uskomatonta mutta totta. Se olet sinä.
Lopuksi laitan tähän katkelman runosta "Flowers"
With gratitude you see
With gratitude you are seen
The world as you
You as you
You as actor
You as audience
You as subject
You as object
You are free
You are not free
Philipp Kapleau: Straight to the heart on Zen
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielenkiintoista kuulla aina näitä henkilökohtaisia tarinoita matkan varrelta. Hyvää syksyä sinne myös.
Moi,
Mun mielestä sulla on erittäin hyvä pohja Buddhalaiseen harjoitteluun.
Jos on todella käynyt niin syvällä vihassa että on tappanut tai melkein tappanut jonkun, niin on varmasti oppinut vihasta paljon ja ymmärtää että jos sitä ei pidä pelkkänä tunteena vaan ottaa sen osana minuuttaan niin se johtaa epätoivoon.
Ja se että alkaa menettää uskon siihen että on mahdollista tulla onnelliseksi ja uskon hyvyyteen niin se voi myös viedä syvälle mukanaan. Se on itseasiassa aika voimakas ja hetkellisesti tyydyttävä tunne kun ajattelee että ihminen on luonnostaan paha ja että silloinhan voi tehdä mitä haluaa, siitä saa niin paljon voimaa että ei siinä erikseen mitään saatania tarvita, oma mieli riittää. Mutta se että mihin tuo voiman tunne johtaa se on sitten eri juttu.
Sitten sairaushan on hyvä opettaja jos siihen suhtautuu oikein. Mutta jos alkaa vastustaa ja inhota sitä niin sitten tulee sairaaksi myös mieleltään. Sairauden hyväksyminen niin ettei koe menettäneensä jotain tai tulleensa väärinkohdelluksi vaikuttaa mieleen avartavasti. Sillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen vaatii osittaista minästä irroittamista, osittaista haluista luopumista ja monta muuta tekijää jotka vaikuttavat mieleen puhdistavasti.
Tämä fyysinen elämähän koostuu syntymästä vanhenemisesta sairastumisista ja kuolemasta.
Ja sairaus tuo kuoleman tosiasian sieltä tulevaisuudesta nykyhetkeen tutkittavaksi. Yleensähän kuolema pyritään unohtamaan ja keskitytään tyydyttämään aisteja mutta sairaus on siitä hyvä että se pakottaa miettimään kuolemaa ja siitä taas voi oppia paljon. Kunhan ei vaivu epätoivoon ja ala kyselemään että miksi minä?
Tällaisia ajatuksia,
Hyvää syksyä!!!
paljon miettinyt sairauden syntymekanismia. Olen sairastunut vakavasti, enkä ole parantunut. Elämässäni on ollut poikkeuksellisen paljon kriisejä, joita en ole kohtuullisen ajan kuluessa pystynyt voittamaan. Olen ollut niiden kanssa liian yksin, joko siksi, että on ollut liian kiire, enkä ole pystynyt rakentavasti niihin paneutumaan. Varmaan olisi myös pitänyt mennä jollekin terapeutille ihan omana itsenään, eikä toisen tukihenkilönä.
Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta voi yrittää oppia, vaikka se vaikealta tuntuukin, varsinkin nyt, kun voimia ei ole jäljellä tarpeeksi. loppujen lopuksi täytyy lähteä itsestä, eikä syytellä olosuhteita ja muita ihmisiä. Katkeruus sairastuttaa.
"Olen paljon miettinyt sairauden syntymekanismia. Olen sairastunut vakavasti, enkä ole parantunut. Elämässäni on ollut poikkeuksellisen paljon kriisejä, joita en ole kohtuullisen ajan kuluessa pystynyt voittamaan".
Niin siinä saattaa käydä, että toisia auttaessa sitä unohtaa täysin itsensä, eikä toisen tukemiseen löydy voimia, jos omassa elämässä on eväät vähissä. On hienoa, että olet kuitenkin auttanut muita. Olemme vahvempia kuin uskommekaan.
Kun asenteet itseä ja ympäristöä kohtaan muuttuvat, alkaa mielenrauha löytymään. Yksinäisyys ja kriisit ovat vain käsitteitä. Se kuinka suhtaudut niihin, ratkaisee. Mielenrauha on aivan jokaisessa ihmisessä. Se löytyy varmasti kun löytää oikean asenteen elämään. Jos on täysin siipi maassa, kannattaa pitää lääkäriä tai tukihenkilöä ja lääkitystä mukana muutoksessa.
En mene väittämään, että vakava sairaus automaattisesti paranee, kun mieli on tyyntynyt, sisäiset solmut avattu ja ihmissuhteissa keskusteltu niitä hiertävät solmut auki jne. Uskoin jo aikaisemmin, että oikea suhtautuminen elämään auttaa parantumaan. Mutta pelkkä usko ei riittänyt. Asia piti todistaa omassa elämässä. Asiasta piti olla täysin varma.
Vakava sairaus ei aina kaikesta tästä huolimatta parane. En kehoita esim. syöpää sairastavaa siirtämään leikkaukseen menoa tai hoitojaan. Mieliala kun ei ole ainoa, joka vaikuttaa sairauden puhkeamiseen. Ravinto ja ympäristö ovat vaakakupin toisella puolella. Kumpaakaan puolta ei kannata laiminlyödä. Ehkäpä ihmisen henkinen pahoinvointi jopa periytyy. Ainakin omassa suvussani on jännittäjiä jo monessa polvessa.
Sairautta ei kannata pitää hallitsevana asiana elämässä.
Itse tein listan itselleni, joka sisältää 10 tärkeintä muutosta asenteissani. Me olemme niin erilaisia, että jokaisella on oma listansa. Omassa listassani oli kärkisijalla ainakin nämä: että en koskaan ylitä rajojani ja olen aina oma itseni. En häpeile heikkouttani ja hyväksyn itseni heikkouksien kera. Puhdistan jännityksen ja ahdistuksen sisältäni joka päivä (tähän on monia tekniikoita). Ja se tärkein eli rakastan itseäni juuri tällaisena, sillä minä olen aivan hyvä ihminen.
Motivaatio tehdä muutos oli niin korkea sairastumisen vuoksi, että kaikki lähti etenemään erittäin hyvin. Tauti on varmasti yhä minussa, mutta se ei näytä oireita. Joskus se varovasti muistuttaa itsestään, kun töissä on ollut kiireistä ja en ole siis muistanut ASENNOITUA kiireeseen oikealla tavalla. Jos siirtää oman elämän selvittämistä kiireen vuoksi (miten helppoa se onkaan nyky-yhteiskunnassa) sinulle kaikista tärkein henkilö, eli sinä itse pakoilet vastuuta omasta hyvinvoinnistasi.
Kun kasviin tulee kuivuneita lehtiä, ne nypitään pois. Kasville ei viitsitä vaihtaa uutta multaa tai suurempaa ruukkua, sillä se vie liikaa aikaa. Hoidamme huolella ulkoista terveyttä ja kaikki saattaa näyttää olevan hyvin, kunnes lehtien nyppiminen ei enää autakaan. Silloin on pakko lähteä selvittämään juurten tilanne.
Kirjoitukseni tarkoitus, sanottakoon se tässä varmuuden vuoksi, ei ollut sanoa, että tasapainottomat ihmiset sairastuvat ja "tasapainoiset" pysyvät terveinä. Moni ihminen ei edes huomaa olevansa masentunut ennenkuin fyysiset oireet jo ilmenevät.
Äidilläni on ollut kolme syöpää. Yksi niistä aivoissa. Hän elää ja voi hyvin. Olosuhteita ja muita ihmisiä ei kannata syytellä. Jos voimat ovat lopussa, unohda kaikki muu ja keskity itseesi. Laadi käsikirjoitus elämällesi, joka kaikessa ottaa huomioon omat rajasi ja toiveesi.
Yleensä tärkein tavoite on tulla onnelliseksi.
Älä ajattele parantavasi sairautta vaan yritä pikemminkin unohtaa koko sairaus. Usko vakaasti siihen, että voit ohjata omaa elämääsi.
Toivottavasti tämä herätti joitain ajatuksia siitä, miten voisit edetä tilanteessasi.
Hei, oletko käynyt
www.jooga.org ??
Tuosta on hyvä ammentaa.
Kiitoksia kirjoituksesta
Mielenkiintosta on sekin miten ihminen voi nauttia vihan tunteesta. Sitä huomaa monesti tahallisesti pyörittävänsä asioita uudestaan ja uudestaan tuolla pääkopassa siten ruokkien omaa vihaansa.
Vihasta on jopa vaikea luopua, kai se eräänalinen suojakerroin omalle pahalle ololle on.
Niin se vain on, että miten paljon tahansa meditoit, luet 'hengellistä' kirjallisuutta, olet mukana ties missä yhteisössä tai tunnustat mitä tahansa 'eksoottista uskontoa', kulkee aitous vain elämän kokemisen kautta.
On vaikeaa kohdata totuus, että puhdas peili peilaa puhtautta, likainen likaista.
Millaisena maailman koet, kertoo se sinusta itsestäsi!
Karvas pala monelle! =)
Perus*hyvyys* on jokaisessa, ja sen näkeminen kaikessa, on tila, jota moni tavoittelee.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Hyvän ja pahan tasapainossa sitä keikuttelee yksi jos toinenkin! =)