Kertokaa plussat ja miinukset?
Mitä haluaisitte kertoa sijaisvanhemmaksi haluavalle?
Mitä haluaisitte kertoa sijaisvanhemmaksi haluavalle?
Kannattaako alkaa
sijaisvanhemmaksi?
141527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen ollut sijaisäitinä yli 5 vuotta ja juuri tänään en keksi yhtään plussaa miksi ruveta tähän hommaan, sori! Huomenna ehkä vähän valoisampaa...
Eli, tavallista arkea ja mitä vanhempi sijaislapsi on tullessaan, sitä enemmän on ongelmia.
Jos luulet olevasi "maailman pelastaja" - älä vaivaudu. Kurjaa hommaa huonolla liksalla ;o)
alkais sijaiseksi,jos nyt miettisin tilannetta.Mutta meillä on vain 13vuoden kokemus sijaisena olosta,rankkaa tämä on henkisesti.Arvostus on nolla,niin sossujen kuin biojenkin silmissä mutta onneksi lapset ovat antaneet paljon ja sellaiset biot jotka ovat meiltä lapset takaisin saaneet,eli luopumisen tuskaa sitä on.Meilläkin kun ikävä kyllä on sydän ja jos lapsi on 3vuottakin meillä asunut;on häneen kiintynyt mutta on tosi ihanaa kun hänen biovanhempansa saivat asiat kuntoon ja tyttö pääsi "kotiinsa".Mutta nämä on ja vain ainoastaan yhden äitisijaisen mielipiteitä,älä yleistä,mutta harkitse ja pistä korvan taakse.
Oma perhe ja biolapset joutuu kyllä kärsimään aina, eikä se ole samaa kuin jos perheeseen syntyisi biolapsia lisää. Sijoitettujen lasten oireilu, biovanhempien ongelmat (päihdeongelmat, väkivaltaisuus esim.), sossujen käynnit..kaikki tämä on rankkaa biolapsillenne (jos niitä siis on). Lapset kuulevat ja näkevät paljon (liikaa) kaikenlaista miltä varmasti olette koettaneet lapsianne suojella.
Sijaisvanhemmat ovat kovilla sijoitettujen oireilujen (erilaiset käytöshäiriöt ja monilla esim ADHD tai FAS) kanssa ja tämä vie varmasti aikaa ja voimia pois biolapsilta.
Ainakin suosittelisin että omat lapset ovat riittävän vanhoja ymmärtääkseen näitä asioita.
Nykyään huostaaottoja tehdään vasta kun ongelmat perheessä ovat todella vakavia, tämä kannattaa muistaa.
Mutta jos kuitenkin päätätte hommaan ryhtyä,muistakaa hommata ja vaatia myös omaa aikaa ja aikaa pelkästään biolapsillekin, sekä muiden sijaisvanhempien vertaistuki!
Mieti hyvin, hyvin tarkkaan. Mitkä ovat syyt? Mistä motivaatio? Jaksatteko vaikeasti oireilevaa lasta, joka oikeasti terrorisoi kaikkia pahalla olollaan, sairaanloisella huomiontarpeellaan ja sillä taakalla, mitä sisuksissaan kantaa.
Jos nyt itse voisin muuttaa meidän sijaisperheeksitulotarinaa, ottaisin ehdottomasti meidän perheen "puolella" olevan perheterapeutin tai vastaavan neuvotteluun mukaan - siis siihen, missä sijoittava taho kertoo lapsesta. Sen jälkeen ottaisin aikalisän eli en menisi hetikään katsomaan lasta. Sitten, kun näkee, ei ole helppo lähteä.
On nimittäin aika sokkoa saada yksipuolinen ja lyhyt kuvaus lapsesta valokuvan kera! Jos toinen taho tahtoo lapsesta eroon ja toinen taho on valmis vastaanottamaan, voi tapahtua virheitä, mitkä konsultoinnilla voi välttää. Pääkaupunkiseudulla ainakin Introspekt -niminen terapeuttikeskus tekee tätä konsultointia adoptiotapauksissa.
En tiedä pride-valmennuksen tasoeroja. PeLalla se oli aika tätienergistä empaattista touhua. Ei faktoja eikä kylmää realismia.
Olenkin jo tullut siihen tulokseen, että unohdan koko jutun. Olin jo aiemmin melko epävarma, mutta kiitos teidän, tulin järkiini.
Ei siihen todellakaan kannata alkaa.
Sääliksi käy vaan niitä lapsia, jotka joutuu kärsimään, toivottavasti saavat apua sellaisilta, jotka sitä pystyy antamaan.
tykkää vieraista lapsista ja haluaa esim olla kotona. rankkaa työtä henkisesti mutta työn jäljet näkee jos osaa/haluaa nähdä.pitää muistaa että eivät ole aina samalla tasolla kuin esim oma samanikäinen lapsi.Pride, kannattaa käydä. Biologisten vanhempien kanssa tulee myös toimeen se on paljon myös itsestä kiinni!
MIssä kaikki positiiviset kokemukset?????
on tilanteita sijaislasten kanssa, joissa ei kerta kaikkiaan ole mitään positiivista. Sulla ei ilmeisesti ole mitään kokemuksia sijaislapsista - se ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista!
En päivääkään ole katunut.
Tottakai kannattaa, jos voit pitää lasten hyvinvointia elämäsi tärkeimpänä asiana, olet valmis tekemään kaikkesi asioille joita voit muuttaa ja kykenet hyväksymään asiat joille et voi mitään.
Jos et siedä taloudellista tai muutakaan epävarmuutta et ole sopiva sijaisvanhemmaksi.
Mieti tosi tarkkaan kannattaako alkaa, koko perheen elämä kärsii, omaa "entistä" rauhallista elämään ei ole enään, on vai vaikeasti oireileva lapsi. Omat lapset kärsii, oma työ, harrastukset kärsii, sukulaisissa ei viitsi enään käydä, töistä pitää ottaa palkatonta että voi käyttää sijaislasta terapiassa ja tapaamassa bioja, mielestäni tämän ei ole vaivan arvoista, kadun että olen alkanut tähän. Nykyään lapset otetaan huostaan liian myöhään, eivät ole enään perhehoitokuntoisia, laitos on näille lapsille paras paikka, ikävä kyllä tämä on totuus!!!
kommentointia. Jos tykkää olla lasten kanssa ja viihtyy kotona niin miksikäs ei. Kyllähän biolapsiinkin väsyy, hermostuu joskus. Samoin jos päätät jäädä biolasten kanssa kotiin, pitää voida sietää taloudellista epävarmuutta (ellei satu olemaan hyvätuloinen mies). Myös biolapsilla voi olla sairauksia, kehityshäiriöitä, mielenterveysongelmia ja niidenkin kanssa on selvittävä. Asenteesta on paljolti kiinni miten asiat näkee, kokee ja selvittää.
Entä kun bioperheeseen syntynyt lapsi on syntymästään asti vaikeahoitoinen ja jos jollakin tavalla 'oireileva'. Perhe käy läpi vuosikausia tuota, mitä joku kirjoittaja jo kuvasi: koko perhe kärsii, oma työ, harrastukset kärsii, sukulaisissa ei viitsi enään käydä, töistä pitää ottaa palkatonta loputtomien lapsen terapioiden, tutkimusten jne. takia.
Kun muutkin perheen jäsenet tuollaisen paineen alla alkavat oireilla eri tavoin, on lastensuojelulla tarjolla kuningasratkaisu: huostaanotto. Ei aina ole kyse liian myöhään tehtävästä huostaanotosta, kyllä tilanteiden kirjo on paljon moninaisempi.
mutta biolapset ovat HIEMAN eri asia ku sijaislapset!!!