Moi!
Olisi kiva jakaa ajatuksia jonkun saman läpikäyneen/läpikäyvän kanssa.. tuntuu välillä että pää hajoaa, kun joka puolella on onnellisia pariskuntia lapsineen. Minulla ei ole ketään läheistä kenen kanssa jakaa odotusta tai joka todella odottaisi kanssani lapsen syntymää..
Miten olette pärjänneet?
Olisi kiva jakaa ajatuksia jonkun saman läpikäyneen/läpikäyvän kanssa.. tuntuu välillä että pää hajoaa, kun joka puolella on onnellisia pariskuntia lapsineen. Minulla ei ole ketään läheistä kenen kanssa jakaa odotusta tai joka todella odottaisi kanssani lapsen syntymää..
Miten olette pärjänneet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsen yksin???
Luuletko, ettei hän halua isää?
Voiko itsekkäämpää olla...
Miksi hyökätä noin? Mistä me tiedämme miksi kukin on jäänyt yksin? Mies lähtee toisen naisen mukaan, nainen voi jäädä leskeksi. Tai sitten on naisia, jotka eivät halua miestä, haluavat lapsen ja vasta raskausaikanaan huomaavat, että olisi ollut mukava, että joku olisi tukena. Oma tapaukseni oli se, että mies jätti minut odottaessani ainokaistamme. Myöhemmin se on koitunut siunaukseksi. Lapseni ei ole koskaan kyseenalaistanut isättömyyttään - hän on siihen kasvanut ja olemme asioista aina avoimesti keskustelleet. Nyt hän on onnellisesti naimisissa ja pienen vauvan äiti. Koskaan hän ei minua syyllistänyt siitä, että on kasvanut isättömänä. Olen onnellinen hänen puolestaan, että hän löysi kunnollisen elämäntoverin.
olen ollut yksin odutus ajan ja nyt tyttö 1v1/2 olis kiva kirjoitella [email protected] iltasella pääsen koneelle.
tosiaan olisi kiva kirjoitella ja kokea sinun surusi ja ilosi odotus aikanasi..yksin on on vaan paha mieli kun ei saa purkautua....ja sanoa kuinka pienetkin asiat sattuun...tiedän sen näyn onnellisista vanhemmista ja niiitä on joka puolella!!tyttöni ei tapaa isäänsä ollenkaan,isä ei kiinostunut
Odotin enemmän tai vähemmän yksin. Oli sitä jotain yritystä , mutta loppujen lopuksi erottiin ennen kun raskaus oli puolessa välissä. Hemmetin hyvä ratkasu! Olen totaali yh nykyään, isä ei tapaa lasta ollenkaan, ja hyvä niin (tässä tapauskessa).
Arvasin että joku hyökkää heti kimppuun tääl. Ei kannata ottaa itteensä,ihan normia tällä palstalla. Tuomitaan heti, tietämättä edes miten asiat oikeasti on. Naisen vika jos lapsella ei ole isää, mitäs on toosa levällään oltu, ja sitä rataa.
Miun tyttö on vajaan vuoden ja hyvin ollaan pärjätty, vaik on ollu vastoinkäymisiä ihan tarpeeks, mut jokaisesta ollaan selvitty vahvempana. Välillä on ollut hetkiä että tosiaan kaipaisi toista aikuista vierelle, yksinäisyys yllättää joskus, mutta toisaalta moni on yksinäinen parisuhteessakin. Eipä ole valittamista , perusasiat on hyvin. Ja lapsi palkitsee parhaiten :)
Miten pitkällä raskaus on? Tiedän et on rankkaa kun ympärillä on onnellisia pariskuntia ja itse odottaa yksin. Vauvan ekat potkut ja ultrakuvat, silloin tekis mieli ne jakaa toisen ihmisen kanssa. Mites siun omat vanhemmat tai ystävät, eikö heistä löytyisi ketään joka voisi olla siulle tukihenkilö ja olla odotuksessa mukana?
Jos haluut vaihtaa ajatuksia niin laita s.posti osoite.. (en omaa uskaltaudu tänne laittamaan ..heh... )
Nyt lapsi on jo reipas eskari, mutta jos haluat kirjoitella niin osoite on [email protected].
Juu, tuttua tekstiä. Itekin odotin yksin (kihlattu jätti...) ja nyt olen pienen pojan yh-äippä. Usko pois, yksinkin voi pärjätä. Ja tietysti tukena voi olla joku muu kuin lapsen isä, tarkoitan oma perhe tai ystävät...
Onhan niitä vaikeitakin aikoja, mutta niistä voi selvitä. Tuo ylempänä ollut Kara:n teksti toi itsellä kyyneleet silmiin. Kyllä mäkin uskon ja toivon, että pystymme pojan kanssa aiheesta avoimesti puhumaan ja että hän pärjää elämässään ilman isää.
Tsemppiä :)
Olen odottamassa esikoistani, ja olen siitä todella onnellinen! rv:ja ois nyt 17 ja maha alkaa näkyä jo ihan selvästi :)
Mutta avopuolison kanssa menee päin persettä..kaikki on yritetty mutta alan olla jo korvia myöten täynnä tätä. Tapellaan ihan jatkuvasti eikä minkäänlaista läheisyyttä ole ollu yli kahteen kuukauteen...ukko ei näytä tekevän juuri mitään kotitöitä ja jos olen pyytänyt tekemään jotain muuta kuin tiskaamaan niin nousee kauhea meteli. En ole vähään aikaan edes pyytänyt tekemään yhtään mitään jos se auttais mutta ei.
Kyllä ottaa päähän kun olen ollut 8tuntia koulussa ja ukko on ollut päivän kotona ja kun tulen kotiin niin pyykit odottaa narulla että joku viikkaisi ne kaappiin, tiskit tiskaamatta ja se ruoka mitä olen ajatellut tekeväni saa kauheat haukut jne. Tänään pääsin klo:14.00 töistä ja ukko makas vielä sängyssä ja ei ollut taskaan viitsinyt tehdä yhtään mitään...ja kun tulin lähti johonkin suoraan sängystä. Sanoo, että rakastaa ja haluaa jatkaa yhdessä mut mä en kertakaikkiaan jaksa enää. On tosi paha mieli mut minkäs teet..pakko alkaa etsiin uutta asuntoa. Eli kyllä täälläkin yksin aletaan pienokaista odottamaan.
Kiitos kaikille (ensimmäistä lukuunottamatta) vastauksistanne. Niinhän se on, että äiti saa helposti viat niskoilleen.
Itselläni raskaus on nyt reilusti yli puolessa välissä, jäin yksin kokonaan yksin jokin aika sitten.. lapsen isä siis otti ja lähti, vaikka alussa vakuutteli miten hienosti kaikki tulisi menemään jne. lapsen kanssa.
On pari ystävää, ja omat vanhemmat, mutta eivät ne aja lähellekkään samaa asiaa kuin lapsen isä tekisi.. tottakai olen erittäin kiitollinen jo noista edellämainituistakin tukihenkilöistä.
Silti olen yksin odottamassa lasta.. varsinaisesti kukaan ei iloitse kanssani vauvaan liittyvistä asioista, jaa tunteita kanssani, käy ostoksilla tai muuta vastaavaa..
Poimin osoitteitanne ja voin kirjoitella, myös minulle voi laittaa s-postia [email protected]
Ihanaa että löytyi muitakin samassa tilanteessa olevia. Välillä on niin paha olla, että ei sanat riitä kuvaamaan. Mutta kai se tästä päivä kerrallaan menee eteenpäin, luotan ainakin että kaikki muuttuu vielä paremmaksi..
Odotusaika voi tuntua pahalta, mutta kun lapsesi syntyy ja alat hoitamaan sitä niin tilanne muuttuu. Ainakin minun kohdallani kävi niin. Tunsin itseni hylätyksi, mutta lapsen syntymä toi elämääni uuden ulottuvuuden, jota ei yksikään mies pysty elämässä täyttämään enkä ole ketään miestä kaivannut rinnalleni lapseni syntymän jälkeen. Lapsi on todellinen elämäntoveri, ei mies. Ideaalitilanne tietenkin olisi, jos lapsella on molemmat vanhemmat ja ennen kaikkea turvallinen koti. Turvallisuuden tunteen pystyt antamaan lapsellesi ilman miestäkin. Ja tuonkin voin sanoa kokemuksesta, että kyllä omat vanhemmat ja hyvät ystävät ovat paljon paljon arvokkaampi tuki raskauden aikana kuin mies. Korostan, puhun siis omasta tapauksestani. En halua syyllistää ketään, koska suurin osa miehistä kantaa vastuun lapsistaan ja perheensä hyvinvoinnista. Mutta jos näin ei ole niin ainakin omiin vanhempiisi voit luottaa. Minä kävin vauvantarvikeostoksilla oman äitini kanssa. Sekin on yhteistä odottamista.
Sama juttu täällä. Odotan kaksosia yksin,vauvojen isä ei halua olla missään tekemisissä kanssani enään. Mitä pidemmälle raskaus etenee ja mitä avuttomammaksi tulee sitä enemmän kaipaa ihmistä jonka kanssa saisi jakaa ilon. Tuntuu että kaveritkin kyllästyy juttuihini eikä ne edes ymmärrä tunnetta kun kaksi vauvaa kasvaa sisälläni. Silti päätöstäni en kadu. Kiitän että minulle suotiin vielä tällainen mahdollisuus.