Mahtaako teillä olla mitään kokemuksia kummitus taloista?
Paikkakunnallani on kaksi taloa joissa väitetään kummittelevan ja talot ovat noin kilometrin päässä toisistaa.
Toinen taloista on pappila, jossa kuuluu askelia, ovet sulkeutuvat ja avautuvat itsestään, kuuluu vaimeasti harmoonin soittoa. Pappila on rakennettu 70 luvulla ja on toiminut virastorakennuksena noin 15 vuotta.
Paikkakunnallani on kaksi taloa joissa väitetään kummittelevan ja talot ovat noin kilometrin päässä toisistaa.
Toinen taloista on pappila, jossa kuuluu askelia, ovet sulkeutuvat ja avautuvat itsestään, kuuluu vaimeasti harmoonin soittoa. Pappila on rakennettu 70 luvulla ja on toiminut virastorakennuksena noin 15 vuotta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mun mummolan naapurissa on äitini isän syntymäkoti (siis äidin mummola). Siellä on esimerkiksi ovet paukkuneet, tuoli pomppinut lattialla ja sohvasta kuulunut äidin mummon kuorsausta. Mummon kuorsauksessa ei olisi muuten ollut mitään ihmeellistä, mutta sohva oli tyhjä ja mummokin oli kuollut jo kauan sitten. Äitini kuuli mummovainaan kuorsauksen 14 vuotiaana ja saman äänen kuuli viereisessä huoneessa ollut äidin täti. Tuolin pomppimisella oli monta näkijää. Äidin pappa oli vain ottanut tuolista kiinni ja heittänyt sen pihalle.
Talossa asuneet eivät koskaan itse kertoneet näistä tapauksista mitään, mutta mummoni näki ja kuuli niitä, koska asuivat aidan toisella puolella noin 70 metrin päässä.
Pakko kertoa eräs äidilleni ja mummolle sattunut tapaus. Äiti oli silloin nelivuotias, mutta muistaa hyvin tapauksen. Oli alkutalvi ja maassa oli muutama sentti lunta. Kello rupesi olemaan niin paljon, että papan piti tulla työmaalta kotiin. Papalla oli tapana taluttaa pyörää viimeiset 50 metriä. Pian kuuluikin askelten narskunta lumessa, mutta pyörän talutusääntä ei kuulunut. Joku käveli pihan poikki porstuan ulommaiselle ovelle, mutta ei koskaan tullut sisälle. Mummo säntäsi lukitsemaan sisempää ovea. Hetken päästä kuului taas askelten narskuntaa lumihangessa ja nyt kuului pyörän talutusääni. Sillä kertaa pappa tuli oikeasti kotiin. Mummo oli raivona papalle, mutta tämä ei tietenkään tajunnut mistä oli kyse.
meni iho kanalihalle ja karvat nousi pystyyn.
missä tällainen juttu on tapahtunut???
Nivalassa, Pohjois-Pohjanmaalla.
Myös minun isäni kotona kuultiin usein samalla tavalla papan askeleita noin puolta tuntia ennen kuin hän tuli kotiin eli juuri silloin, kun hän oli töistä lähdössä. Erittäin selvät askeleet, rappusten kolinat ja porstuan narinat. Ketään ei kuitenkaan tullut. Vasta jonkin ajan päästä, kun kaikki kertautui, pappa tuli kotiin.
"Vanha kansa" kuulema puhui "etiäisistä", joten minun mummoni otti - ja lapset myös - nämä oudot ennakkoäänet, askeleet ja kolinat, aivan luonnollisina asioina. Päinvastoin mummo tiesi aina panna ruoan lämpiämään tai kahvipannun tulelle, kun kuuli etiäisiä.
Nämä "etiäiset" saattoivat olla ennen, kun ei ollut samanlaisia viestintäyhteyksiä kuin nyt, paljon tavallisempia.
Kaverini kertoi jutun jostakin vanhasta omakotitalosta eteläsuomessa jossa kerrotaan kummittelevan. Siellä on asunut joskus alkoholisti mies vaimonsa ja mahd. perheensä kanssa.
Kaverini kertoi vuokranneensa talon yhdessä kolmen ystävänsä kanssa, mukana oli koira. Kun he olivat joku ilta istumassa iltaa olohuoneessa, eteisestä kuului kun ulko-ovi kävi ikäänkuin joku olisi tullut sisään ja myös askelten ääniä kuului. Juttu olisi voinut muuten mennä mielikuvituksen piikkiin, mutta mukana ollut koira reagoi ääniin aivan kuin joku olisi tullut oikeasti taloon; juoksi äkkiä eteiseen, heilutti jollekin häntäänsä ja käyttäytyi muutenkin aivan kuin olisi nähnyt jonkun oikeasti tulleen huoneeseen.
siis vielä naimisissa ollessani vanhassa talossa, josta jouduimme muuttamaan pois selittämättömien tapahtumien takia. Yöt olivat kaikkein karmeimpia.
Kerro lisää! Milelenkiintoista!
:)
Mähän ole ateisti ja skeptikko, en mä voi enempää kertoa:=) Kertomani on muuten totta, mutta koska emme exn kanssa siitä kertoneet kuin parille lähimmälle ystävälle, niin tuskimpa pistän tarinaa tänne kaikkien nähtäville. Jospa joku rohkeempi uskaltaa kertoa vastaavista kokemuksistaan enemmän.
Ja älkää ärsyyntykö, mä nimittäin paljastin jotain omalla nimimerkilläni:=)
...se haittaa jos sen tänne laitat? Mä olen myös - en voi sanoa että täysin ateisti - mutta vankkumaton skeptikko. Ja minä RAKASTAN kummitustarinoita! Olen ollut tällainen pelkofriikki pienestä pitäen.
Itseasiassa kirjoitin tuon ylempänä olleen satutädin jutunkin jonka kaverini kertoi (erittäin uskottavasti).
Kerro nyt KERRO!!! Pliiiiis!
*nirskuttelee hampaitaan koska haluaa päästä yöunistaan*
Ei pidä aloittaa juttua ja jättää sitten sitä kesken!
taas siinä tilanteessa jossa totean, että olis pitänyt pitää suunsa kiinni.
Jos kertoisin, kertomus olisi aivan vastaavanlainen hollywoodin pahimpien tekeleiden kanssa, siksi pidän suuni mieluummin kiinni:=)
Toivon itekkin, että joku uskaltaisi kertoa täällä vastaavista kokemuksista piilonikin alla. Ehkä mun olisi pitänyt tässä tapauksessa käyttää toista nimimerkkiä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että en kykene puhumaan näistä asioista täällä...
...vietin kasvuvuoteni vanhassa talossa jossa todellakin tapahtui outoja keskipäivästä yömyöhään.
Oviin paukuteltiin keskiöisin ja yläkerrasta kaikuvat askeleet vaikka siellä ei ollut ketään jne. jne.
Porin lähellä on talo joka on ollut umpeennaulattu 70-luvulta lähtien. Eräs mies tappoi siellä vaimonsa kirveellä ja hirttäytyi sen jälkeen. Kuulemma postinkantaja löysi heidät.
Talossa ei ole asuttu sen jälkeen, koska kertomusten mukaan pariskunta kummittelee siellä, ja sieltä on kuulunut erinäisiä ääniä.
Lautojakaan ei ainakaan minun näkemäni mukaan ole koskaan irroitettu, ja ihmiset välttelevät edelleen taloa.
En tiedä kummittelusta, mutta talo on pimeän aikaan pirun pelottavan näköinen, pihapiiri rehottaa ym. ja vielä kun tietää historian...
Olisiko kenelläkään tietoa onko mitään kirjaa suomalaisista kummitustaloista koskaan tehty?
Missä päin Poria talo sijaitsee? Asun itse Porissa ja olen kiinnostunut asiasta.
Se sijaitsee lyttylän tien varrella, 1-2 kilsaa siitä kun käännytään pois maantieltä.
Näkyy kyllä tielle, se on "metsäisessä" kohdassa n. 5 m tiestä. Se on haalistuneen vaalea. Ikkunat laudattu, piha rehottaa. Ei sillä tiellä oikeastaan ole toista vastaavaa taloa että pitäisi kyllä tuntea kun näkyy.
Ja toinen talo on tietenkin Vanha kartano preiviikissä. Pihassa on sukuhauta ja kaikkea.
Siellä teloitettiin joskus sisällissodan aikana osa talonväestä, ja myöhemmin punikkeja. Perheessä jolle talo kuuluu (en tiedä kuoliko viimeinen "vesa" jo) esiintyy mielisairautta, eikä tämä ole pelottelua, mene vaikka pihaan tallustelemaan pimeän aikaan. Jos vanha harppuuna elää vielä, niin pistää taatusti koirat perään tai uhkailee haulikolla. Näistä asioista on paljon juttuja, mutta osa on kyllä ihan tosia, ensikädentietoa näet.
Ahaa, kiitoksia. Taidan käydä tutustumassa. Jos uskallan... :)
Missä tämä talo tarkalleen ottaen on?
kerroin ajo-ohjeet tuossa ylempänä.
Jos kääntyy lyttyläntielle vaasaan menevältä tieltä, sijaitsee talo oikealla puolella tietä.
Heikki Tikkalan suomalaisia kummituksia käsittelevä kirja löytyy osoitteesta:
http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/kansi.htm
Tällä kummitusjuttu-sivulla on ollut jo lähemmä 20000 kävijää.
Koko kirja (tutkimus) on muuten luettavissa internetissä.
joka on ollut 70 luvulta lähtien autio.
perheenisä kuulemma tappoi perheensä kokonaan lapsia myöten ja lopuksi tietenkin itsensä. talon ikkunat on laidoitettu mutta sisälle kuulemma pääsee. tietääkö kukaan asiasta mitään?? asun nimittäin itse vajaan 40 kilometrin päässä eli olisi mielenkiintoista tietää missä talo todella sijaitsee vai onko se pelkkää puhetta koko juttu.
voivat vielä uskoa kummitusjuttuja? Yhtään tapausta ei ole todistettu eli kaikki ovat vain urbaania legendaa:) Jos jossain kummittelisi oikeasti niin kaikki tiedemiehet olisivat kyllä tutkimassa sitä. Eli kaikki "kummitusjutut" ovat vain vähän turhan lujaa laukkaavan mielikuvituksen tuotoksia.
...ehkä niin onkin mutta oi sitä värinää selkärangassa ja hyytävää tunnetta niskassa kun pääsee kunnon kummitustaloon vierailulle.
Aaaah mikä nautinto on kunnon pelko, joskus!
Miksi kauhuelokuvat muuten olisivat niin suosittuja?
Niin kauan kuin ei itsellä ole kokemuksia, on helppoa ajatella, että "lujaa laukkaavan mielikuvituksen tuotoksia".
Minulla ei ole mitään tarvetta edes uskoa kummituksiin, ja on epämiellyttävää joutua tekemisiin niiden kanssa.
Tuli tässä mieleeni vanha rakennus, jossa työpaikkani oli pari vuotta tilapäisesti, kun varsinaisia työtilojamme remontoitiin.
Sinne vanhaan taloon en mielelläni jäänyt ylitöihin iltaisin (kuten yleensä teen, jos on rästejä). Jouduin menemään työhuoneeseeni eteiskäytävän läpi.
Yhdessä kohtaa käytävää tuli aina tunne, että joku seurasi minua katsellaan, kulki perässäni ja meni joskus ohikin. En tiedä, mistä se tunne tuli.
Koska teen vastuunalaista työtä, jossa täytyy olla realisti ja pitää ajatuksensa koossa, tunsin itseni aika hölmöksi, että tämmöistä koin.
Kerran kuitenkin mainitsin asiasta kollegalleni. Hän katsoi minua yllättyneenä. Sitten hän kertoi, että hän oli kokenut aivan samaa. Hän sanoi, että hänellä myös toisinaan tukka "noussut pystyyn" samassa kohtaa. Kollega oli tyytyväinen, ettei ollut ainoa, joka oli kokenut jotakin outoa.
Puhuimme kokemuksestamme siivoojaanaiselle, joka tuli iltapäivällä sinne töihin ja työskenteli siellä meidän jälkeemme iltaisin. Hänkään ei ollut siellä mielellään, varsinkaan pimeällä.
Hän oli paikkakuntalaisia, joka tiesi, että rakennuksen kellarissa oli joskus - vuosikymmeniä sitten - ollut ruumishuone (mikä toisaalta saattoi hänen kohdallaan vauhdittaa mielikuvitustakin).
Sen sijaan kollegani ja minä emme olleet tienneet mitään rakennuksen aikaisemmista vaiheista - ja silti meillä oli omituisia kokemuksia.
Talo, jossa työpaikkani nykyisin sijaitsee, on sekin vanha, mutta siellä ei ole mitään poikkeavaa, vaikka tekisi ylitöitä aamuyöhön asti. Ei tule koskaan mitään epämiellyttäviä tunteita, että ei olisikaan siellä yksin silloin, kun todellisuudessa on. Kuten siellä edellisessä talossa.
Pyöräilen toisinaan sen aiemman talon ohi ja mietin, ovatko sen nykyiset vuokralaiset huomanneet siellä mitään poikkeavaa. Pidän talosta ja katselen sitä mielelläni, kun minun ei tarvitse olla sen suojissa töissä.
ex tyttöystävä asui vanhassa puutalossa joensuussa, ja eräänä yönä hän heräsi ja näki että yltäpäältä veressä oleva mies konttaa hänen sänkyään kohti ja yrittää sanoa jotain...
Pois muuton jälkeen tyttö kuuli että viereiseen asuntoon oli tapettu aikoinaan mies.