Myrskyt maan sua koetteli.
Myrskyt maan sua soudatteli.
Myrskyt maan sua tuuditteli,
vaan myrsky tyyntyä voi viimeinkin,
tuuli lempeä saapua vihdoinkin.
Jospa tyyni pysyvää ois'
sitä hiljaa, nöyrtyen toivoa vois.
´
Myrskyt maan sua soudatteli.
Myrskyt maan sua tuuditteli,
vaan myrsky tyyntyä voi viimeinkin,
tuuli lempeä saapua vihdoinkin.
Jospa tyyni pysyvää ois'
sitä hiljaa, nöyrtyen toivoa vois.
´
Vastaukset 2
Vanhimmat
sai alkunsa eräänä yönä vuosia sitten. Minun oli noustava pois sängystä ja kirjoitettava se heti paperille. Se käsittelee elämän eri aikakausia, alku on kuusitoista vuotiaana äidin menetys. Nuoruutta, seurustelua. Aviotuminen, lasten saaminen. Vaan myrsky nousi eron myötä. Uusi rakkaus, tyyntä onnea, sitä pyydän viimeiseksi.
kirjoitin tämän saman runon rakkaan serkkuni muisto adressiin, koska se kuvasi myös hänen elettyä elämäänsä. Hänen myrskynsä on ohi, tyyni on ainaista ja pysyvää.