Olin silloin tällöin kuullut outoja väitteitä ruotsalaisesta lastensuojelusta, mutta en ymmärtänyt mitä tapahtui ja millaisessa mittakaavassa, ennen kuin luin Eva Aminoffin kirjan Lapsen parhaaksi. Liki puolet huostaanotetuista oli ulkomaalaista syntyperää ja koko touhussa selkeitä rodunjalostuksen piirteitä.
Minkähän verran Ruotsin malli on vaikuttanut suomalaisen lastensuojelun kehitykseen aikanaan.
Tässä esimerkki yhden suomalaisen äidin kohtalosta naapurimaan lasten'suojelun' pyörteissä:
Annikki oli muuttanut Suomesta paremman toimeentulon toivossa, asiat olivat järjestyneet hyvin, hän sai töitä leipomosta ja asui saman rakennuksen yläkerrassa. Timo-poika kieppui äidin mukana niin töissä kuin kotona, ja kaikki meni hyvin, kunnes eräänä päivänä sosiaali tuli käymään asiakkaana työpaikalla ja havaitsi suomalaisia lauluja laulavan äidin poikansa kanssa. Muuta ei tarvittu, poika vietiin ja Annikki oli murtua.
Annikki lopetti työnsä ja menetti asuntonsa, sosiaali sijoitti hänet kunnan asuntoon ja pakotti Annikin Avebelle ompelijaksi. Avebe oli suojatyöverstas alkoholisteille ja henkisesti tai fyysisesti vammaisille, eika Annikki ollut mitään niistä. Lastaan äiti ei saanut tavata sijoituspaikassaan Jämtlannin tuntureilla. Ei hän enää halua tavata yksinkertaista äitiään, sanoi sosiaali Annikille ja jatkoi, ettei kukaan halunnut tavata sellaista kuin Annikki on.
Sosiaali vaati Annikilta valtakirjan, jonka mukaan kaksi sen työntekijää sai nostaa Annikin Aveben palkan. Sitten Annikki sai käydä heidän luonaan sosiaaliapua pyytämässä. Hänelle annettiin mielivaltaisia summia ja hän tuli toimeen vaivaisesti, kunnes katkerana jätti työpaikan kun ei saanut sieltä palkkaakaan.
Hän alkoi ommella naapureille, tapasi Kimmon jonka kanssa avioitui ja alkoi odottaa lasta. Äitiyspalvelusta meni tieto sosiaaliin, että 51-vuotias villi suomalainen äiti odottaa lasta! Sosiaalin Gunnel tuli heti ilmoittamaan äidille, että lapsi on huostaanotettu. Sen jälkeen Gunnel tuli noin kerran viikossa toteamaan, että Annikki oli paikallaan, eikä häipynyt vaikkapa Suomeen.
Mutta Annikin ja Kimmon elämä oli järjestyksessä, eikä mihinkään lähdetty. Kun vaalea sinisilmäinen tyttö syntyi Danderydin sairaalassa ei vanhempien ilolla ollut rajoja. Sosiaalin Klara ja Gunnel kuitenkin ilmestyivät paikalla ilmoittamaan, että he vievät lapsen nyt.
Isä sekosi päästään, äiti siirrettiin Danderydin sairaalan syöpäosastolle, josta hän soitti ystävälleen joka päivä. Kerran hän sanoi: "Kun en enää soita, olen päässyt Taivaan Isän luo, jossa kerran saan tavata lapseni."
Kun puhelut loppuivat, ystävä sanoi ääneen itselleen: "Ne kiusasivat hänet kuoliaaksi. Psykosomaattinen rintasyöpä. Ei saanut edes imettää lastaan..."
Muitakin saman tyylisiä suomalaistarinoita löytyy, kuten myös puolalaisia, kreikkalaisia jne.
Minkähän verran Ruotsin malli on vaikuttanut suomalaisen lastensuojelun kehitykseen aikanaan.
Tässä esimerkki yhden suomalaisen äidin kohtalosta naapurimaan lasten'suojelun' pyörteissä:
Annikki oli muuttanut Suomesta paremman toimeentulon toivossa, asiat olivat järjestyneet hyvin, hän sai töitä leipomosta ja asui saman rakennuksen yläkerrassa. Timo-poika kieppui äidin mukana niin töissä kuin kotona, ja kaikki meni hyvin, kunnes eräänä päivänä sosiaali tuli käymään asiakkaana työpaikalla ja havaitsi suomalaisia lauluja laulavan äidin poikansa kanssa. Muuta ei tarvittu, poika vietiin ja Annikki oli murtua.
Annikki lopetti työnsä ja menetti asuntonsa, sosiaali sijoitti hänet kunnan asuntoon ja pakotti Annikin Avebelle ompelijaksi. Avebe oli suojatyöverstas alkoholisteille ja henkisesti tai fyysisesti vammaisille, eika Annikki ollut mitään niistä. Lastaan äiti ei saanut tavata sijoituspaikassaan Jämtlannin tuntureilla. Ei hän enää halua tavata yksinkertaista äitiään, sanoi sosiaali Annikille ja jatkoi, ettei kukaan halunnut tavata sellaista kuin Annikki on.
Sosiaali vaati Annikilta valtakirjan, jonka mukaan kaksi sen työntekijää sai nostaa Annikin Aveben palkan. Sitten Annikki sai käydä heidän luonaan sosiaaliapua pyytämässä. Hänelle annettiin mielivaltaisia summia ja hän tuli toimeen vaivaisesti, kunnes katkerana jätti työpaikan kun ei saanut sieltä palkkaakaan.
Hän alkoi ommella naapureille, tapasi Kimmon jonka kanssa avioitui ja alkoi odottaa lasta. Äitiyspalvelusta meni tieto sosiaaliin, että 51-vuotias villi suomalainen äiti odottaa lasta! Sosiaalin Gunnel tuli heti ilmoittamaan äidille, että lapsi on huostaanotettu. Sen jälkeen Gunnel tuli noin kerran viikossa toteamaan, että Annikki oli paikallaan, eikä häipynyt vaikkapa Suomeen.
Mutta Annikin ja Kimmon elämä oli järjestyksessä, eikä mihinkään lähdetty. Kun vaalea sinisilmäinen tyttö syntyi Danderydin sairaalassa ei vanhempien ilolla ollut rajoja. Sosiaalin Klara ja Gunnel kuitenkin ilmestyivät paikalla ilmoittamaan, että he vievät lapsen nyt.
Isä sekosi päästään, äiti siirrettiin Danderydin sairaalan syöpäosastolle, josta hän soitti ystävälleen joka päivä. Kerran hän sanoi: "Kun en enää soita, olen päässyt Taivaan Isän luo, jossa kerran saan tavata lapseni."
Kun puhelut loppuivat, ystävä sanoi ääneen itselleen: "Ne kiusasivat hänet kuoliaaksi. Psykosomaattinen rintasyöpä. Ei saanut edes imettää lastaan..."
Muitakin saman tyylisiä suomalaistarinoita löytyy, kuten myös puolalaisia, kreikkalaisia jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos Suomeen on aikoinaan otettu hyvinkin oppia viranomaisten autoritaarisesta, röyhkeästä, mielivaltaisesta, täysin inhimillisyyden, ihmisyyden ja moraaliset arvot sivuun jättävästä työmuodosta, jota lastensuojeluksi kutsutaan.
Ruotsissa valtion ylin viranhaltija oli lastensuojelutyöntekijä, joka ei ollut missään laillisuusvastuussa touhuistaan kenellekään. Lapsia kidnapattiin sosiaalin mielijohteesta kun vain ulkomaisia äitejä nähtiin jossain lapsineen, puhumattakaan Eva Aminoffista joka oli arvostettu journalisti ja kirjoittanut ruotsalaista lastensuojelua arvostelevia juttuja Euroopan lehdistöön jo ennen Ruotsiin muuttoaan.
Kun taparikollisille ei keksitty yhteiskunnassa parempaa käyttöä, heidät annettiin lastensuojelujärjestelmään sijaisvanhemmiksi. Tällaisen sijaisisän Evan poikakin sai 7 vuotta kestäneen vankeutensa ajaksi, ennen kuin pääsi pakenemaan ja sai yhteyden äitiinsä, jonka kanssa naamioituneena pakenivat Suomen puolelle.
Monesti siihen asti aivan terveet normaalisti käyttäytyneet vanhemmat saivat vakavia mielenterveyden häiriöitä, lasten olosuhteita ei valvonut kukaan, he saattoivat menettää oikeutensa käydä koulua, vaikka maassa oli laki koulupakosta, monia lapsia katosi, kuoli ravinnon puutteeseen, pahoinpitelyihin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin puuttui Ruotsin tilanteeseen, samoin kuin viime vuosina on puuttunut Suomenkin tilanteeseen ilman, että viranomaisemme ovat ihmeemmin reagoineet huomautuksiin ja tuomioihin.
Suomen tilanne ei noin räikeä ole, mutta suuria väärinkäytöksiä sisältävä joka tapauksessa. Jo lastensuojelun työntekijöiden piiristä tuli mielipidettä, että lapsella ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia suomalaisessa lastensuojelussa. Päättäjien olisi aika vihdoinkin herätä myöntämään ja näkemään nämä epäkohdat nykyisessä suomalaisissa lastensuojelu käytännöissä.
ruotsin poliisi meni ovien läpi ja vei lapsen/lapset suomalaiselta äidiltä.
Tarkemmin en asiaa muista, mutta varmasti tapauksia järven takana on paljon, saisikohan jostain enemmän tietoa.
Eva Aminoffin ja poikansa kohtalosta, miten heidän kävi, miten lapsi toipui tai toipuiko jne. Ja myös Ruotsin lastensuojelutilanteesta tänä päivänä, onko tapahtunut korjauksia laillisuuden ja ihmisoikeuksien suuntaan.
meillä viime vuonne poliisi tuli oven läpi ja rikkoi oven, olimme jo nukumassa kun olin flunssassa ja saunan jälkeen väsyneitä... mitähän jos olisimme olleet vielä saunassa, olisiko kirjautunut:"alastomina kotona!" pöyristyttävää... siis ilmiannon perusteella tietenkin kiireellinen huostaanotto, seuraavana aamuna olisi mulla ollut työpaikkahaastattelu arvaatte pystyinkö menemään, piti peruuttaa se, tosin jos olisin tiennyt että huostaanotto jatkuu aina vaan olisin tietysti mennytkin duuniin heti.En ole saanut muuta seiluystä kuin että vaarannan lapseni kasvun ja kehityksen! siis siittävät perustelut sos. tt; mielestä
mukaista
lastensuojelun asiakasrekisteritietoa
teidän perheestä?
perusteella pakkohuostaanotto?
Mitä huostaanoton syyksi on kirjattu?
Eikö asiaanne tutkittu mitenkään?
olen saanut selville että ko. ilmiantaja kävi (ja edelleen) sosiaalityöntekijöille esittämään "huolenaiheen" että muka tekisin pahaa lapselle. Täsmennykseksi kerrottakoon että kyseessä sukulaisporukka, hauska jäynä meikäläisen lapelle? Ikävää vaan että kokemus oli jokseenkin traumatisoiva sekä lapselle että mulle, sosiaalitoimi uskoo kaiken mitä tämä häiriintynyt keksii, paperit salaisia ja mulle kerrotaan että on "perehdytty asiakirjoihin" eli kanssani ei tarvi keskustella tai mulle ei tarvitse vastata mihinkään ihmettelyihin että mistä kyse. Laitontako? No varmasti! Valitusosoite? Haasta sos.tt. korkeimpaan oikeuteen! Hah!
asian kanssa. Ryhmiä löytyy, jos apua ja tukea haluat.
oltava lainmukainen peruste,
jos viranomaiset kieltäytyvät antamasta perhettänne koskevat lastensuojelun rekisteritiedot.
Ja edelleen
jokaiselle huostaanotetulle lapselle
täytyy olla tehtynä
huoltosuunnitelma.
On kyllä outoa touhua Suomessa,
jos perheestä voidaan ottaa lapset
viranomaisten toimesta pois,
eikä vanhempien tarvitse tietää/ymmärtää
syytä tai asioita
miksi sosiaaliviranomaiset ovat näin toimineet.
touhua!
Ruotsi on näennäisesti vapaamielinen, tasa-arvoinen ja kaikkien oikeuksia kunnioittava valtio. Käytännössä virkamiehet toimivat hyvin mustavalkoisesti. Yleensä mitään ei tehdä, mutta sitten kun tehdään, ei siitä peräännytä piiruakaan, vaikka tiedettäisiin olevan väärässä. Ruotsalainen viranhaltija ei koskaan ota henkilökohtaista vastuuta asioista. Aina on takana ryhmä. Päätökset ovat kollektiivisia. Esimies otetaan mukaan päättämään ja allekirjoittamaan aina, kun vähänkin haiskahtaa.
Toisaalta valitusjärjestelmä on hyvä. Valitusten kohteina ollaan paljon nöyrempiä kuin Suomessa. Valituksiin kehoitetaan ja niitä kunnioitetaan. Liekö järjestelmä kertomistasi ajoista muuttunut ainakin tältä osin.