Perjantaina oltiin kaverin ja miestemme kanssa juhlimassa. Jatkoille lähdetiin kavereillemme. Miehet nukahti ja me jatkettiin bailaamista. Halusin ihan hirveästi suudella tyttökaveriani, mutta en tietenkään voinut ettei ystävyytemme katkea. Sähköä oli välillämme ihan kamalasti, tunsin sen. Lopulta hän suuteli minua ja varmaan 1,5h suudeltiin toisiamme ja rintoja ja hyväilimme toisiamme. Sitten hemputin miehet heräsi ja kaikki jäi kesken. Olen siitä asti vain miettinyt tätä ystävääni. Tänään meillä olisi sali-päivä (urheilemme yhdessä) ja jännittää pirusti miten hän suhtautuu. Vai saapuuko edes paikalle. En tosiaankaan halua että ystävyytemme katkeaa tämän takia. Ja ehkä olen paha tai jotain sillä minua ei edes kaduta vaikka tavallaan petin miestäni. Mitä mieltä olette? Mitä pitäisi tehdä?
neuvoja kiitos...
tanya
679963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
että kun nykyään kaikki tunteet ilmaistaan seksualisesti ja mainostetaan seksillä ja kommentit jopa työn jäljestäsi ilmaistaan seksitermein, niin: se että sä menit sitten juhlimaan tyttökaverisi huulilla ja rinnoilla on vain osoitus siitä että kun sanat loppuu tai tekeminen niin seksi käy hyvin.
Ehkä mä olen vanha ja en ymmärrä, mutta miksi nykyään "hulluttelu" on sitä kun pannaan kaveria tai sen tyttökaveria?
Seksi ja erotiikka kunniaan, mutta joskus olisi hyvä ajatella asiat niin että sitä ei tarvitse kaikkialle tunkea.
Sua jännittää nyt mitä kaverisi tuumaa, luultavasti hänkin kirjoittaa tällaiselle palstalle nimimerkillä Olenko vai En? ja sitten pohditte tahoillanne olettekko bissejä vai lesboja vai mitä ihmettä tapahtui.
Ihme se ei ollut mitä tapahtui, vaan nykyajan tapa sanoa olet kiva kaveri mitäs nyt keksittäs.
miksi kuvittelet että kaikki oli hulluttelua? minä oikeasti haluan häntä. en saa häntä mielestäni vaan ajattelen häntä koko ajan. toivoisin niin että hän tuntisi samoin. ehkä hän miettii mikä hän on, onko bisse vai lesbo vai sittenkin vaan hetero. minä tykkään naisista ja varsinkin tästä naisesta enemmän kuin miehistä.
kuulosta hassulle että olette olleet ystäviä ja nyt kun kännissä pussailitte miehiltänne salaa, niin plam, olet ihastunut ja haluat että hän on myös ja suhteenne voisi jatkua. Vaikka sitten salaakin?
Se on hulluttelua, se että kun muu ei riitä niin sitten otetaan se kaveri siitä ja keksitään sen kanssa jotain uutta ja kivaa.
Pidä tuntosarvesi esillä, kyllä huomaat mitä ystäväsi mielessä oikeasti liikkuu. Älä sorru pelkkään seksiin. Voi kun mulle kävis joskus noin...
olen ihastunut tähän naiseen, ei ole pelkkää seksiä...
on tullut? Sä siis seukkaat ja hän ja sitten suutelitte humalassa ja nyt olet ihastunut tavalla joka kaivertaa sun mielenrauhaa ja tahoisit niin paljon enenmmänkin...?
Ja ei, se ei ole vain seksiä, vaan sä tunnet ihan heikoksi itsesi kun olet hänen lähellään ja se on kauheen fiksukin ja todella, te voisitte erota miehistänne ja alkaa vaikka olemaan. Niin paljon sä olet ihastunut?
Jos sä nyt ajattelet koko asiaa realistisesti, sä vaan haluat hurvitella, katsoa joskus taas humalassa miltä se tuntuisi olla naisen kanssa sillai ja kun kerta sun kaveri on halukas kanssa niin kaikki on ihanasti.
Ja kun tämä ihastuminen on mennyt ja arki palaa niin kaduttaako sua että petit miestäsi vai kaduttaako että ystävyytenne muuttui jne ja oliko se kaikki sen arvoista, vain siksi että olet ihastunut?
Ihastuminen ei ole sama asia kuin asialle täytyy tehdä jotain.
Mä en ole lainkaan sitä vastaan että ihmiset kokeilee, mutta älkää nyt ainakaan pettäkö ketään siinä touhussa. Edes itseänne.
Elämässä on vielä joitain arvoja jotka (ainakin pitäisi) on tärkeämpää kuin jokaisen oman haluan toteuttaminen hinnalla millä hyvällä.
Tai tehkää miten vain, se vain että ihastuminen ei ole parantumaton sairaus tai hallitsematon tila jossa on lupa sekoilla.
Tuntuu että tämä jonkin sortin tunnevammaisuus on lisääntynyt. Oma itsekkyys on sen oikea nimi monestikkin, se että kun mä nyt haluun niin mähän teen.
On se niin trendikästä. No kohta on pois muodista, toivon mukaan.
Kertokaa minulle, miksi kännissä innostutaan suutelemaan, jos kyse ei ole näyttämisestä (esim. miehille, jne) ja kyse ei myöskään ole mistään teineistä???
mullekkin ja antakaas kun mä arvaan: koska on helppo syyttää humalaa.
Jos aikuiset ihmset suutelee kännissä, mitäs siitä.
Jos aikuiset ihmiset suutelee kännissä, mutta kumpikin seurustelee tahoillaan. Ihmettelen että onko se sitä jännityksen hakemista vai mitä?
Jos aikuiset ihmiset suutelee kännissä parasta ystäväänsä ja sen jälkeen ajattelee että on ihastunut, mikäs siinä, jos ymmärtää aikuisena ihmisenä että seksiä voi etsiä joskus kauempaakin kuin siitä aina lähinnä olevasta.
Jos aikuiset ihmiset pussaa kännissä ja sen jälkeen ollaan että miksi tein niin voi kun sekin ajattelisi samoin ja mitä nyt teen, kyseessä ei ole aikuinen ihminen. Vaan itsestään epävarma ihminen jonka olisi ehkä syytä ensin miettiä itse mitä haluaa ja mihin on valmis, ennenkuin sotkee siihen puoli tusinaa muita ihmisiä.
Jos aikuinen ihminen suutelee kännissä ja alkaa sen perusteella fanittaa jotain ja tuntea suuntautumisensa vaihtuvan yms niin onnea.
Joskus olisi vain suotavaa ennen humalaa, ennen yhtäkään suudelmaa, miettiä mitä on haluamassa ja miksi.
..ja sitä ikää oli,varmaankin se 18-25?
olen sitä mieltä että olette molemmat kakaroita, ja mitä pitäis tehdä: aikuistua, eli tarkoittaa, selvittäkää asia keskenänne.
olen 33-vuotias ja tämä nainen 37-vuotias. keskustelin hänen kanssaan eilen ja hän sanoi tuntevansa samoin. eilen salilla olisin niin halunnut suudella häntä (siis selvinpäin), mutta en tietenkään uskaltanut.
Tuntuu että täällä lesbo-palstalla kaikki ovat niin vitun tietävinään kaikesta (tämä ei ollut muuten ensimmäinen kokemus naisen kanssa).
Helvetti soikoon kun ottaa päähän.
Mutta haluatte selvästi olla niin helvetin oikeassa kaikesta ja ette te ymmärrä kuinka sekaisin olen tunteitteni kanssa - kaikki kun on niin helvetin itsestäänselvää. Te kaikki varmaan synnyitte siis lesboiksi ja tiesitte heti että ootte lesboja. Miehiä ette ole kokeilleetkaan ja piste. Vai olisiko sittenkin niin että jonkun teidän suuntautuminen olisi paljastunut näin kuin minulla???
ja silleen? JA miten tuo kuulostaa niin tutulle, "kännissä 1.5h pussaillua mutta selvinpäin ei sitten yhtään uskallusta"
Ja sä tulet haukkumaan tänne v-lesbopalstalle sitä kun sua ei taputettu olalle ja sanottu että tässä mun meili että jos kiinnostaa lisää salaista känniseuraa niin...?
Sä olet ennenkin ollut naisen kanssa ja nyt sä olet sekaisin tunteittesi kanssa ja niin: se on sun elämä, sä olet itsesi siihen päästänyt, sä elät sen miehesi kanssa ja kaipaat naisia, kertooko se sulle mitään että kannattaisi harkita muutosta?
Miksi sä meille itket kuinka epreiluja me ollaan, katso itseäsi, sä olet epäreilu monia ihmisiä kohtaan, ja ne sentään tuntee ja välittää susta.
Oletko sä reilu?
sulla on tapanakin sitten puhua avoimesti ja välittää ihan kunnolla=)?
"Eilen salilla...
Kirjoittanut: Tanya 7.3.2006 klo 10.03
Tapasimme salilla siis eilen. Hän ei ottanu asiaa puheeksi ollenkaan. Kun käveltiin autoille niin kysyin onko hänellä morkkis tapahtuneesta. Hän vastasi vain: "ei nyt sillain morkkista - tapahtuuhan sitä". No ajelin kotiin ja kirosin päässäni kuvitelmiani että tästä voisi tulla jotain. Kotona sitten saapui tekstiviesti ystävältäni: "niin unohdin kysyä: onko itselläsi morkkis?". Vastasin: "ei morkkista. itse asiassa oli nice. Älä nyt säikähdä =)". Sitten häneltä saapui viesti: "en säikähdä. olen täysin samaa mieltä ;-)". Eli ainakaan en ole pakkeja vielä saanut =) =) =)"
Niin et ole pakkeja vielä saanut. Pitääkö meidän v***n lesbojen nyt taputtaa sulle?
Todellakin uskon että näin on ainakin minulle päässyt tapahtumaan ;)
Mulle seksuaalinen suuntautuminen (siis lesbous) on selvä asia ja siksi en ole koskaan edes suudellut miehen kanssa. Ehkä mun on sen takia vaikea joskus ymmärtää biseksuaaleja. Mutta en missään nimessä ala ketään tuomitsemaan.
Mun puolestani tänne palstalle saa kirjoitella muutkin kuin lesbot (biseksuaalit, heterot, miehet, transsukupuoliset...) kunhan eivät kirjoita vain provosoidakseen. Tietysti toivon että suurin osa keskustelijoista olisi lesboja koska... hmmm...minusta on mukavaa keskustella toisten lesbojen kanssa ;D
Oon ollut huomaavinani että henkilökohtaiset, ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat ovat täällä aika räjähdysherkkää tavaraa. Noh, oon itekin sitä mieltä että henkilökohtaiset jutut pitää ratkaista henkilökohtaisesti, ei ne täällä netissä ratkea. On parempi miettiä asioista rauhassa omassa päässään ja kysyä itseltään: mitä minä oikeasti haluan? Eihän kukaan voi päätökseesi vaikuttaa, mikä se sitten tuleekaan olemaan.
Onpa kivoja kommentteja. Jotkut lesbot ajattelee asioista niin mustavalkoisesti ja on jotain lesbouden kaikkitietäjiä, kuten miten, missä ja milloin saa huomata kiinnostuksensa omaan sukupuoleensa. Mitä väliä, missä olosuhteissa, missä tilanteessa, mihin ajankohtaan, kun lopputulos on, että on ihastunut. Ihastumiset on aina sitä puolin ja toisin pähkäilyä, vaikka tietäisikin mitä suuntautumista toinen edustaa. Sulla se nyt tässä tilanteessa on vielä haastavampaa. Tsemppiä sulle tanya.
on sitä mieltä että ihan sama millä hinnalla sen lesbouden tai bi-seksuaalisuuden saa itsestään irti?
Mitään ongelmaa ei tuota siis että seurustelee, että täytyyhän sitä kokeilla ollakseen varma?
Miten olisi että jos ensin ajattelisi että olen ihastunut naiseen, mitä se tarkoittaa ja kuinka iso osa se itseään on jne.
Mutta oishan se tylsää oppia kommunikoimaan itsensä ja tuntemuksiensa kanssa. Mielummin just humalassa kannattaa pussailla ja sitten sanoa että ihastuminen on tosiasia ja hurraa.
Mä olen edelleen vankasti sitä mieltä että se oma seksuaalisuus tulee kyllä esille ilman humalaakin ja ilman että sen toteamiseen tarvitaan jonkun toisen yli kävelemistä.
Mä olen sillain hassu että uskon pettämisen olevan aina huono asia.
Eiköhän meistä jokainen löydä itsensä omalla tavallaan, ilman että siitä tarvitsee muiden ruveta moralisoimaan, kertomaan sitä oikeaa tai väärää tapaa. Kukaan kun ei kuitenkaan ole virheetön. On sitten ollut oikein tai väärin se keino jolla kukin on selvittänyt oman suuntautumisensa, monet täällä ovat kyseenalaisteneet myös itse ihastumisen tunteen siinä samalla. Kysymyshän oli alunperin siitä, kuinka tästä jatketaan eteenpäin. Ei ole helppoa, kun me ei itsekään anneta toisillemme tukea ja neuvoja käydä näitä asioita läpi. Kovia ollaan tuomitsemaan...
esim sun tyttöystävän avulla lesboutensa yms niin sä jatkaisit tuota, ihan sama jos nyt vähän pettää tai tavalla ei väliä, tukekaa tukekaa?
Ja totta hemettissä jonkun täytyy välillä moralisoida, vai susta ei nykyaikana enään tarvita sellaista?
Ei kukaan ole virheetön, mutta tarviiko ne virheet hyväksyä jos ne tehdään kokoaika pysähtymättä ajattelememaan hetkeksikään mitä tekee?
Ja mä kyllä tuen jokaista lesboa ja tulevaa, mutta pettämiseen en.
Ja mähän just en muuta annakkaan neuvoksi kuin että joskus on hyvä miettiä kenen kanssa antautuu suuteloimaan ja asioita täytyy miettiä myös laajemmalti eikä vain minä-perspektiivistä.
Lesbona voi olla tarpeeksi vaikeaa ilman morkkiksia siitä että pilasi ystävänkin suhteen tai sen sellaista pientä?
Ja alkuperäiseen kysymykseen edelleen, ei mitenkään. Koska jos seurustele on syytä miettiä kaksi kertaa mitä kaikkea siinä ollaan pilaamassa. Se ei ole vain ystävyys vaarassa vaan molempien suhteet ja siksi sanoinkin että miksi pitää pussata parasta kaveria humalassa illan päätteeksi ja sitten sitä sanotaan ihastumiseksi.
Jos maistaa ensikerran jotain ihanaa ruokaa, siihen ihastuu, mutta ei sitäkään halua syödä seuraavaa 2 viikkoa putkeen. Kysynkin vain että voisiko maltti ja pieni ajatustyö joskus olla paikallaan?
Kiitos!
Ok. jatkan tylsää mitäänsanomatonta elämää mieheni kanssa (seksistä en ole nauttinut enään vuosiin) etten vain helvetti soikoon pettäisi miestäni.
Mutta tulen aina pettämään ainakin mielessäni, koska joka kerta kun hän koskee minua ajattelen naista ja piste.
Mutta eikö tämäkin ole henkistä pettämistä???
Oli virhe kysyä teiltä neuvoa - minut vaan tuomittiin ajatusteni takia. Kumpa olisikin joku ON-OFF nappi päässä...
kysyä elämäntilanteeseen liittyviä neuvoja yleiseltä keskustelupalstalta. Senhän nyt tietää lapsikin.Mitä odotit?
Näitä sinun kaltaisia juttuja tulee tänne aina ruodittavaksi aika ajoin, joten itse en jaksa todellakaan kovin syvällisesti asiaasi kommentoida. Omapa on elämäsi. En vain ymmärrä, miksi sen kyseisen miehen kanssa pitää olla, jos ei ole enää pitkään aikaan kiinnostanut. Kai se mieskin ansaitsisi naisen, joka oikeasti haluaa häntä. Kyllä se pettäminen miehiinkin sattuu.
Heh, oletko kuullut että ihmiset voivat myös EROTA!!!?!!?? Sääliks käy sun miestäsi.
ja itkit kun sait mitä halusitkin. Huomiota.
Mä olen todella pahoillani että sulla on mitäänsanomaton elämä sun miehesi kanssa, ja siitä ettet osaa erota ja etsiä asioita jotka oikeasti tekee sut onnelliseksi.
Mä en sua tuominnut, mutta huomaan että sulla on tarve dramatisoida vähän kaikkea, mä sanoin vain että noinkin aikuinen ihminen kuin sinä olet ja hän, voi keksiä jotain muutakin elämäniloa kuin pettämisen.
Ja mitä tuohon on ja off nappulaan tulee, sellainen kyllä löytyy.
Jotkut jopa käyttävät siitä nimeä ajattelu.
Ihastuminen eikä humala ole mitään muuta kuin tekosyitä sille mitä itse haluat, muista viis, niinhän sä ajattelet?
Oli virhe kysyä meiltä neuvoa?
Kuule, sun virheesi alkoi ja paljoa paljoa aikaisemmin ennen kuin keksit tarinoida tänne.
Toivotan onnea sinulle, ja etenkin rohkeutta tämän tunteen kanssa.
Suhteessa ollessasi, sinulla on varmasti myös paljon itsesyytöksiä ja pelkoa kohdata tämä tunne ihan selvinpäin. Kännissä, kun olisi helpompi "antaa itselle lupa" lähestyä tätä sinun ihastusta.
Ei kuitenkaan ole oikein sinua itseäsi kohtaan, jos tukahdutat itsesi.
Toivon vain, että osaat olla reilu myös näitä kolmansia osapuolia kohtaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Hei Martti.
Kiva kun kirjoitit tämän pienen novellin ja laitoit sen tälle palstalle, jotta lesbot innostuisivat kertomaan meille lisää tähän jatkoa :)
Miesten ilo tämä palsta!
niin suosittelisin jatkossa näille neovelleillesi tuota bipalstaa kun ei sinun kirjoituksessas ole mitään lesbistä, vaan tyypillistä miesten kirjottamaa pienerotiikkaa bi-ihmisille biihmiseltä
olisi ollut tämänkin jutun oikea paikka.
kun vaikea mennä ketään neuvomaan vaikka tuntisikin toisen. Mutta ei sitä voi suhteessa olla jos ei ole tyytyväinen ja silloin pitää olla rehellinen toisellekin (nimimerk. kokemusta on). Ihan hyvin kävi minulla ainakin.
Minulla ainakin on niin että jos on tyytymätön ja ei kerro sitä kumppanille niin se on selvä merkki että ei ole haluja jatkaa suhdetta. Siitä vaan punnitsemaan mitä haluaa eniten.
Ja siksi toisekseen, ainahan näitä vastarannan kiiskiä on. Ei niistä kannata välittää jos ei fiksua sisältö kommentista löydy.
Parempi palsta on esim. Setan foorumi, jossa sun kaltaisia ja monenlaisia ihmisiä pohtimassa. Se on paremmin kontrolloitu palsta kuin tämä.
tehdä ihan itsekki. Huomasin tuolta bi puolelta että haeskelit uuttaa keskustelukaveria. Se on hyvä jos tää sun kaveri vaikka epäröi selvinpäin yhtälailla kuin sinä niin on hyvä olla varalla toisiakin.
Vai mitä Tanya. Voi meitä helvetin lepakoita niin, kun ei anneta ees seuraa eikä sympatiaa.
Siellä bi-palstalla on muuten asian tiimoilta syntynyt ihan oikeaa keskustelua. Tälle palstalle varmaan kannattaa pistää galluppeja tyyliin "kuumin kissa tv:ssä" ja unohtaa nämä keskustelut=). Tai bisset sitten vaan on punainen vaate lesboille. Luokkajako rulettaa.
vaikka bisset siellä omalla palstallaan pysyttelisikin. Ainakin nämä säälittävät "asun miehen kanssa mutta nainen se vaan tekee poikaa sillion tällöin"- ihmiset. Ja se että Tanya on saanut tällaisen vastaanoton johtunee siitä että hänellä on kaksi versiota tarinastaan, bi ja lesbopalstalle omansa, ja mitä kummaa, loppujen lopuksi tapahtuikaan?
Aivan, jälleen sitä seuraa etsittiin, niinkuin naapuri ei enään riittäisikään. Joten mä jättäisin hänet luokalleen.
Ja kuuma kissa- galluppi sopii mulle paremmin vastattavaksi kuin esim " eli olen parisuhteessa ja kovin mielessä pyörii kokeilu naisen kanssa.mieheni kyllä tietää asian ja hyväksyy sen.olen siis sillä saralla täysin kokematon.
eli löytyykö oikeasti ketään seikkailun haluista naista ilman sitoumuksia vaikkapa opettamaan minua? "
Sori siis siitä kun ette kiinnosta. iItes olisi jos se mies vaikka lohduttaisi, niin tai se tyttöystävä?
uskaltauduinpas kirjottaa tännekkin:p Itse en ole näillä palstoilla pyörinyt,kunnes koin tämän ns."trendi"ilmiön.Olen siis alkutaipaleela naiskokemukseni kanssa,nyt tuntuu että puhallan hiileen lisää tulta...Jotenkin ymmärrän kyllä teidän lesbojen ärsyyntymistä,kun bi tai "en tiedä mitä haluan"tyypit tänne erehtyy kirjoittamaan(kaiketi siis minä).En minäkään haluaisi sählyjoukkueeseeni(jota kunnianhimoisesti harrastan)tyyppiä joka ilmottaisi ettei tiedä haluaako tehdä tätä,ja pitääkö sittenkin enemmän lätkästä.Mutta itse jumituin seuraamaan/kirjottamaan siksi juuri että en olisi yksin ajatuksieni kanssa,niin kai Tanyakin.Annettakoon se anteeksi.Sitä paitsi kiva lukea mitä ajattelette...
mitään ongelmaa jos pohtii mikä on tai miten niitä tunteita pitäisi käsitellä.
Siitä tulee ongelma kun puhuu mitä sattuu eri palstoilla ja tosiasiahan on että moni näistä "pohtijoista" etsii vain seuraa, salaista sellaista.
Mä ymmärrän kyllä tilanteen että on esim naimisissa ja tajuaa että ei haluakkaan miestänsä enään.
Sitä mä en ymmärrä että sitten aletaan elämään kaksoiselämää ja pyydetään seuraa ja ymmärrystä sille että ei osaa erota ja ottaa haltuunsa omaa elämäänsä.
Elämä ei ole aina helppoa, ja sen saa vaikeammaksi monelle kun alkaa pelamaan kummassakin joukkueessa samaan aikaan.
että jos ja kun nyt fiksuna pysyttelisin omassa "joukkueessani".Tiedän jo etukäteen että vaikeeta siitä tulee kun hänet kohtaan,jos hän tuntee/haluaa muutakin kuin ystävyyttä.Varmistan omat tuntemukseni sillä että kohtaan hänet selvinpäin,enkä ota ainaakaan kännejä.Siksi niin,että vaikka tuntisin muutakin häntä kohtaan/haluaisin häntä,en ainakaan menisi kännissä tekemään mitään mitä katuisin.Oli niin tai näin,ystävyytemme ei ole enään samanlaista.En siis IKINÄ menisi suutelemaan ystävääni esim.kokeilu mielessä.Hän siis suuteli ja minä syyllisenä vastasin...
Miksi helvetissä kuvittelet että etsisin jotain seksiseuraa kun kirjoitin tuonne sähköpostiosoitteeni? Minä en kaipaa kuin juttuseuraa koska tosiaan tuntuu että on aika yksin tämän asian kanssa.
Jos jaottelet asian näin, niin kaikki täällä ovat sitten vain seksiseuraa vailla ja kukaan ei varmastikaan haluaisi vain keskustella?
Olen todella ihastunut tähän naiseen ja sinä voit pitää harhakuvitelmasi minun seksinnälästäsi omassa päässäsi, kuka on tehnyt sinulle noin pahaa että olet valmis teilaamaan minut saman tien? ehkä bi-nainen?
satuttanut niin paljon että et uskalla puhua tunteistasi edes omalle miehellesi? Sä sanoit että sulla on ollut nainen ennenkin, joten ei tää sulle liene ihan uusi tilanne ole?
Ja silti sä vaan jatkat elämää niinkuin sitä tunetta sulla ei olisi. Naisen kaipuuta.
Mites sulle sen naisen kanssa kävi?
Miksi et silloin ajatellut näitä asioita?
Olen aikaisemminkin kummastellut näitä ihmisten suvitsemattomia ja vihaisia kommentteja täällä. Tuntuu varmaan kivalta kun haluisi saada jotain asiallista palautetta hämmentävässä elämäntilanteessa ja vastaukset on ihan käsittämättömiä!!!
Olen itse myös muutamaan otteeseen yrittänyt avata ihan asiallista keskustelua palstalla, mutta tuntuu, että täällä ollaan heti tulkitsemassa mieheksi (mikä olisi todellakin ihan kamalaa jos olisinkin?!)tai muuten epäluuloisia. Ja sitten vaaditaan ihmisiltä suvaitsevaisuutta ja itse suhtaudutaan muihin niin epäluuloisesti...Nojoo.
Musta tuntuu, että sallitut puheenaiheet täällä ovat välillä hyvin rajoitettuja. Omasta mielestäni täällä tulisi voidan keskustella muustakin kuin l-koodista, kuumista mimmeistä ja ulkonäöstä.
Itse uskon, että olet täällä ihan tosissasi kysymässä toisten mielipiteitä. Arvostan sitä ja uskon, että elämässäsi myllertää tällä hetkellä. Niin itsellänikin aikoinaan, mikä johti eroon silloisesta poikaystävästäni ja pikkuhiljaa uuteen suhteeseen nykyisen tyttöystäväni kanssa.
Kehotan sinua antamaan tunteillesi aikaa. Kuulostelemalla niitä rauhassa pystyt varmasti tekemään itsellesi parhaan mahdollisen ratkaisun. Nauti kuitenkin tosta hassusta olosta, vaikka jatkaisitkin miehesi kanssa, ihastuminen on ihanaa aikaa!
Kiitos ihanan asiallisesta viestistäsi.
Totta tämä ihastuminen saa minun tuntemaan itseni ihan pikkutytöksi... perhosia vatsassa ja silleen. Vaikka tästä ei mitään kehkeytyisi niin tämän tunteen tulen muistamaan vielä pitkään =)
Tältä palstalta voi kyllä saada uusia ajatuksia ja siinä sivussa niskaan saavillisen paskaa.
En ole ihmissuhde-ekspertti. En todellakaan. Ihastuin vuosia vuosia sitten ihmiseen ja sen seurauksena päättyi pitkä parisuhde. En saanut ihastustani, joten jäin yksin.
Elämässä on tärkeintä rastaa ja tuntea aidosti olevansa rakastettu.
Ihastumisesi saattaa olla seurausta siitä, että nykyisessä parisuhteessasi on ongelmia, ehkä tiedostamattomiakin. Joudut nyt tekemään valintoja. Jos olet valmis luopumaan parisuhteestasi, parisuhteesi ei ilmiselvästi ole sinulle niin arvokas, että olisit valmis sen edestä taistelemaan. Silloin siitä luopuminen saattaa olla oikea ratkaisu. Kävi miten kävi.
Tai kenties et ole valmis luopumaan parisuhteestasi. Siinä tapauksessa kannattaa varmaan lähteä ratkomaan siinä olevia ongelmia. En usko, että epätyydyttävä ihmissuhde on oikea paikka kenellekään ihmiselle.
Yritä kuitenkin toimia niin, että et turhaan loukkaisi muita osapuolia.
Rakkautta on antaa toisen mennä, jos hän haluaa.
kyllä tiedän toki että pitäisi tehdä oikein. mutta tuntuu että tässä tilanteessa joku loukkaantuu joka tapauksessa.
ehkä se olisi reilua jos ainut loukkaantunut olisin minä? jatkaisin siis elämääni tämän mieheni kanssa ja salaa vain kaipailisin jotain aivan muuta?
hitto. tämä on oikeasti aika hankala tilanne. kiitokset niille jotka jaksoivat kirjoittaa asiallisesti teilaamatta minua =)
oisit vaan halunnut, vai että kaikki olisi sanonut yhdestä suusta että "miehistä viis, tai sen tunteista, ei sun eikä sen toisen miehen, hyvä naiset!!"
Että siskot pitää yhtä oli miten oli.
Rohkaisua pettämiselle?
Ja nyt sä olet sitten muka valmis marttyyriksi, että kärsit miehesi kanssa, ja luulet että kukaan ei huomaa ettei teillä ole onnellinen suhde.
Ja ehkä mä olen ainoa lesbo joka ajattelee että elämänsä voi tuhlata muuhunkin kuin pelleillemiseen omalla ja muiden elämällä.
Kukaan ei käske sua jäämään kärvistelemään miehesi kanssa, tai salaamaan mieheltäsi koko asiaa. Mitäs jos puhuisit, ensin miehesi kanssa, ja sitten sun on helpompi ja vapaampi tutkia tunteitasi koska sun ei tarvitse niitä salalla ja peitellä.
Voihan sitä odottaa loppuikänsä ja toivoa että joku joskus edes vähän.
Niinkuin sanoin, olen hämmentynyt tämän asian takia. Luuletko että jos sanoisin miehelleni mitä tunnen niin ettei hän loukkaantuisi? Et tunne miestäni... hän loukkaantuisi ihan hirveästi ja asian juju olikin että teen miten tahansa niin kaikki on väärin.
Voin olla pettämättä ja elää siis "marttyyrinä" elämäni, koska se voi olla ainut vaihtoehto kuitenkin. En halua satuttaa miestäni, enkä varsinkaan tytärtäni.
Mutta saan kait nauttia tästä ihastumiseni tunteesta silti? (ok...sekin on väärin...)
..mitäs jos avaisit sen kaapin oven, ei kai siellä ulkopuolella kukaan mitään pönkkää ole? estot ovat sun omassa päässä, ei sun miehen ,ei sen naisen päässä. tai saathan sä jatkaa siellä kaapissakin, mutta lopeta sitten ruikuttaminen.
reilua?varmaan se että mies sammuu, ja sinä käytät tilaisuutta hyväksi,joopa.
mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.
sä tästä aiheesta avaudut sitä löysemmin sä alat siihen suhtautua?
Nyt sä siis vaan haluat paistatella ajatuksissasi tunteessa että olet ihastunut.
Jos nyt ihan oikeesti katsotaan sun tilannetta, sulla on mies ja lapsi ja olet huomannut jo että sulla on pientä kutinaa naisiin päin. Ja sulla on ennenkin ollut nainen ja nyt sulla on ihastus ja pientä kähmintää sun kaverin kanssa.
Totuushan on että ei noi mene pois, sä et siis parannu etkä sä herää yksi päivä ja sun ei ikinä enään tee mieli vähän ees pussailla.
Ja ethän sä voi olla pettämättä, sulla on pitkä elämä edessä ja sun tunteet ja halut alkaa kasaantua ja sitten sun pitää juottaa miehesi humalaan tai yms.
Sä vain huijaat itseäsi, perhettäsi ja mä kyllä todella ymmärrän että sä et halua kertoa asiasta miehellesi yms. Mutta minä en tajua miksi. Sä suostut tyytymään vähän sinnepäin olevaan elämään, ja voihan sitä aina kuvitella.
Kohta sulla on käsissäi ongelma joka on se että sulla on nainen, mies ja soppa alkaa poreilemaan.
Mutta ok, sun elämähän se on.
Mutta jos sä haluat siitä asiasta puhua ja sitä jakaa ja jne niin ei se asia siitä pienene eikä helpotu eikä sulle tapahdu muuta kuin löydät jonkun ihanan ihmisen joka jakaa sun kanssa tunteen ja pikku hiljaa teidän päässä alkaa itää ajatus että mitäs jos,,,
En mä tiedä, mä vaan olen sitä mieltä että kun asioita koittaa haudata väkisin ja hakee siihen vielä kaverin avuksi, sen kaverin kanssa tulee yhteinen salaisuus ja se lähentää jne.
Nauti siis ihastuksestasi, etsi kaveria puhumaan, ja itsekkin tiedät että sä olet jo päättänyt ettei pettämien ole sulla ongelma.
Kuten sanottu, ei ne esteet aina ole muualla kuin oamssa päässä, miksei asioita voisi edes koittaa tehdä oikein.
Nyt sulla on tilanne missä kaikki on vain väärin, ja ei se ole juju eikä se ole pakko. Mutta sä valitset sen tien. Sinä ihan ite. Se on se juju. Sinä päätät, sinä elät, sinun elämä. Mutta muista että kukaan meistä ei elä tällä pallolla vaikuttamatta muihin.
Ja mikään salaisuus ei pysy salaisuutena ikuisesti.
Mä oikeasti toivotan onnea sulle, koska sulla on edessä piiiitkä tie.
...helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuuntele ja seuraa sydäntäsi. Sä elät sun elämää, et muiden. Tee niinkuin itse parhaaksi näet, ja miten haluat elämäsi elää. Me olemme ja elämme täällä vain kerran, mielestäni se pitäisi muistaa kaikissa omaa elämää koskevissa päätöksissä... oikeasti paljon tsemppiä päätöksen tekoon, se ei ole helppoa, mutta kun saat sen tehtyä, sitten helpottaa :) Kokemuksesta tiedän...
Olin naimisissa miehen kanssa ja moneen vuoteen mikään hänen kanssaan ei enää tuntunut miltään, paljon pyörittelin ajatuksia päässäni seksuaalisesta suuntautumisestani luullen, että taidan olla bi... kunnes sitten kohtasin nykyisin kihlattuni (nainen). Se oli menoa! Rakastuin palavasti eikä paluuta entiseen ollut. Silloin tiesin, että olen lesbo enkä enää ikinä kaipaa miestä elämääni. Seksi miehen kanssa ei kiinnosta pätkääkään, penis suorastaan yököttää... niin siis aviomieheni sai jäädä, enkä ole päätöstäni kertaakaan katunut. Erostamme on nyt yli 3 vuotta ja tänä aikana seurustellessani naiseni kanssa olen ollut onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Tein vain päätöksen, miten haluan elämäni elää. Aikas sekava stoori, mutta näin kävi...
... toivon että minulle käy kuten sinullekkin - että jostain saan voimia kohdata tuleva ja jättää mennyt taakseni. Sinun jutustasi sain jo hieman lisää voimia jaksaa uskoa. Kiitos =)
ystäväsi - miten kävi? Oletteko keskustelleet asiasta?
ei kauheasti olla keskusteltu. pääpiirteittään ettei kummankaan mielestä se ollut paha juttu - vaan että kummatkin tykättiin =)
mutta sen paremmin ei asiasta olla puhuttu...
Haluan vain sanoa sinulle että olen pahoillani että olet joutunut kuuntelemaan tuollaista sontaa ihmisiltä. Olen itsekkin kokenut sen monta kertaa kun olen keskustellut naisien -siis lesbojen- kanssa täällä. Olen pistänyt merkille -kuin myös moni muukin- että lesbot ovat aika ahdasmielisiä. Eivät ollenkaan niin suvaitsevaisia kuin antavat ymmärtää. Heistä moni tuomitsee bi-tytöt, eivät mielellään seurustelisi heidän kanssa. Väittävät että bi-henkiset vain hakevat seksi-seuraa, ja kun moni tyttö on ilmaissut että olisi kiinnostunut tytöistä, mutta ei ole varma että onko kuitenkaan ihan bi, niin heidät poljetaan heti maahan. Lesbot eivät tykkää kun nykyajan tytöt etsivät itseään ja haluavat kokeilla ovatko he oikeasti myös naisiin päin vai ei.. Vaan pitäisi olla SYNTYNYT lesboksi että kelpaa. Ja sanovat etteivät halua että heidän sydämmet särjetään kun joskus tytöt/naiset haluaisivat vain seksiä. Vai eikö lesbot koskaan harrasta yhden illan suhteita, tai pieniä, lyhyitä suhteita. Aina pitäisi olla tosissaan. Miten suurin osa naisista koskaan tulee löytämään seksuaalisuutensa rajat, jos heidät tyrmätään heti..
ihan asiallisiakin kommentteja. Ja jos jotkut lesbot eivät halua seurustella tai edes harrastaa seksiä bissejen kanssa, niin se on heidän valintansa. Joillekin samankaltaisuus eli lesbous nyt vaan on hyvinkin merkittävä asia. Jotkut lesbot taas ovat eri mieltä. Se on ihan jokaisen oma asia, kenen kanssa haluaa yhtään mitään harrastaa tai olla harrastamatta. Myös bisset voisivat olla tässä asiassa suvaitsevaisia.
Itselläni ei ole mitään bissejä vastaan, koska onnekseni tunnen useita. Jos perustaisin mielipiteeni bisseistä vain siihen, mitä heistä jotkut näillä palstoilla kirjoittelevat, niin pysyisin todella kaukana heistä. Kaikki tuntuu olevan vain seksiä, seksiä,seksiä,seksiä jne jne.
Suurin tyrmäys Tanyalla kai on tullut siitä, että hän petti miestään. Sen vuoksi on vähän vaikea olla kannustava.
Veit jalat suusta, eli just samaa olin kirjottamassa!! Ja lisäyksenä; mitä se kenellekkään kuuluu,.. pois kaikki lokeroinnit, ollaan ja eletään!
Vaikeeta on tietenkin kun olis monta intressiä samaa aikaa., tuttua, mutta eiköhän me vietetä mukavaa elämää.. Hyvää Naistenpäivää meille!!
aikaan lukenut näin ahdasmielistä kirjoitusta.
jaksa edes lukea noin pitkää juttua..
kyllä minä tiedän että pettäminen on väärin... jotenkin vain en halua myöntää että suuteleminen ja hyväileminen tämän naisen kanssa olisi ollut pettämistä. Sen pidemmälle emme siis menneet - myönnän kyllä että olisi voinut mennä. Silti se oli niin kaunis kokemus että tuntuu kait pahalta ajatella että se voisi olla jotenkin väärin.
Vaikea kirjoittaa tuntemuksistaan...
Mieti vaikkapa seuraavaa teoriaa: Jos osanne olisivat vaihtuneet ja sinun poissaollessasi miehesi olisi suudellut ja hyväillyt toisen miehen kanssa? Ja nyt muistelisi häntä kaipaavasti ja tahtoisi hänen kanssaan jotain enemmän - sinun selkäsi takana? Tuntuisiko sinusta siltä että miehesi olisi pettänyt/pettämässä sinut?
Tietenkään tuosta ajatuksesta ei voida vetää suoraa johtopäätöstä siitä, miltä miehestäsi tuntuisi jos kertoisit hänelle asiasta. Jos tuollaisia asioita salaillaan, parisuhde ei kieltämättä vaikuta kovin kestävältä...
kyllä oikeassa olet, pahalta se tuntuisi. Minä tuhma =(
(voi kun saisin tunteeni hallintaan...)
koska??
Sä et ole puhunt sen ystäväsi kanssa, vain pari txt vaihtanut.
Ja olet sannut että sua kaipuuttaa naisen kosketus ja olet tuhma kun et ajajttele tai ehkä vähän ajattelet että petät miestäsi.
Jos tuohon ikään mennessä ei ole oppinut käsittelemään ihastuksia, joita sulla ilmeisesti on ollut ennenkin, niin et sä täältä mitään valoa ikkunaasi löydä.
Tosi vaikea juttu, mutta itse samankaltaisessa tilanteessa olleena olen kyllä tanyan puolella tässä asiassa... muistaakseni viestiketjun alkupäässä (oliko näin...?) kerroit, että mikään miehesi kanssa ei ole tuntunut enää miltään pitkään aikaan ja olet naisista aika tavalla kiinnostunut... oliko jotenkin näin? Mielestäni olet nyt löytämässä/heräämässä seksuaalisuuteesi, siis siihen, että kaipaat naisen kosketusta, naista elämääsi. Okei, ehkä on (oli) väärin "pettää" (nii-in, oliko se pettämistä...) miestäsi, mutta... tiedän, miten tunteet voivat viedä. Itselläni oli aikoinaan mieheni (nykyään siis ex-...) "lupa" naisten väliseen, eikä hän kokenut sitä pettämisenä... mutta ei minusta bisseksi siis ollut, vaan lesboksi kuoriuduin... RAKASTUIN! Minusta siinä ei ole mitään väärää taikka pahaa, jos löytää itsensä, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Sun vain tanya täytyisi puhua asiasta miehesi kanssa... tai vain tehdä ratkaisusi. Kyllä sulla on varmasti vaikeaa... tsemppiä!
Pakko oikaista sinua bi-tyttö, mutta oman kokemukseni mukaan lesboksi syntyneitä on aika vähän. En oikeasti tiedä itseni lisäksi ketään naista, joka ei olisi koskaan ollut miehen kanssa. Ja minä tunnen paljon lesboja.
Hassua, mutta minä koen, että nimenomaan arkkilesboja syrjitään. Bi-naiset etsivät toisia bi-naisia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi minä en kelpaa. "Tosilesbo hakee toista tosilesboa" -ilmoituksia harvemmin näkee.
Ymmärrän toki, että on ikävää kun baareissa pyörii varattuja (bi-)naisia tyrkyttämässä itseään. Kun suurin osa ihmisistä kuitenkin etsii rakkautta, ei seksiä. Heteroseksuaalisuus ei oikeuta naista pettämään miestään toisen miehen kanssa. Eikä biseksuaalisuus ole sen parempi peruste pettämiselle naisen kanssa. Elämässä pitää tehdä valintoja. Suomessa kun ollaan yksiavioisia, niin pakko on tyytyä vain yhteen elämänkumppaniin. Siinäkin tapauksessa, että sattuu olemaan biseksuaali.
Tässä toinen joka ei ole koskaan ollut miehen kanssa - ei suhteessa eikä sängyssä. ;)
Pohdintoihisi yksiavioisuudesta ja pettämisen vääryydestä on helppo yhtyä. Parisuhde tarkoittaa paria, siis kahta... Huonosta suhteesta voisi rehellisesti lähteä ennen uuden suhteen virittelyä.
Arbre, oletko kanssani samaa mieltä siitä, että on aika harvinaista, että ei ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä miehen kanssa. Tai edes koskaan suudellut miestä...
Huonosta suhteesta irrottautuminen voi olla vaikeaa, koska se merkitsee turvallisuudesta luopumista. Usein eropäätökseen tarvitaankin jonkinlainen sysäys, joka voi olla esimerkiksi ihastuminen toiseen ihmiseen ja kumppanin pettäminen. Tuollaisessa tilanteessa kannattaa varmasti tutkiskella itseään, katsella kriittisesti omaa elämäänsä ja kenties kääntyä ammattiauttajan puoleen, jotta saa selville kannattaako vanhaa suhdetta oikeasti jatkaa.
Niin Tanya..näitä tarinoita on muitakin, omani mukaan lukien. Edellisestä poiketen ainoastaan, että itse tykkään vielä "peniksestä", mutta vain ja ainoastaan tyttöystäväni, nykyisen kihlattuni kanssa. Huomaan, että kaltaisesi/-ni jutut ärsyttävät tällä palstalla, mutta mistäpä sitä voi tietää, mistä hakea "ajatuksen vaihtoa", kun mieli on sekaisin. Itse olisin ollut todella iloinen, jos olisin silloin reilu 5 vuotta sitten tiennyt kenen kanssa voisi keskustella. Kun asiat alkoivat mennä todella sekaisin ja tajusin, että ero taitaa olla ainoa mahdollisuus(miehestäni), keksin ottaa yhteyttä SETA:n sosiaalityöntekijään. Hänen kanssaan kävin monia hyviä keskusteluja ja ehkä säästyin siten tältä suoremmalta ja raadollisemmalta palautteelta. Joten SETA neuvoksi, sanoisin minä. Ja koetetaan olla hiukan inhimillisempiä, ei se suuntautuminen tule monellekaan "kello kaulassa" tai päivämäärällä. Jos ihan kamalasti vaan ärsyttää, niin kannattaako edes vastata? Ketä se palvelee? Kysyjää? Vastaajaa? Kyllä se sieltä ilmenee pikku hiljaa ilman ärtymystäkin, millainen lesboilu kyseessä mahtoi olla. Mukavaa kevään jatkoa kaikille ja ehkä tavataan Loveboatin merkeissä!
väärin, niin kuin joku jo sanoikin. Ajattele asiat selviksi päässäs ja tee ratkaisu: elät miehesi kanssa tai eroat ja elät naise(si)n kanssa. Inhimillistähän se on että ihastuu toiseen vaikka on parisuhteessa, sille ei voi mitään mutta pettäminen on aina valinta ja siinä voi valita myös oikein.
Tinni-Tunni
raideri, ei mitään lisättävää enää, hieno kirjoitus sinulla.
Minä lähdin itsekin suunnilleen samoista lähtökohdista ja tilanteista ja setaan minäkin otin yhteyden ja pystyin puhumaan ensimmäisen kerran.
Siinäkin samaa mieltä että maailma voi olla melkoisen raadollinen, onneksi pystyin ensi kerrran puhumaan itsestäni henkilölle joka kuunteli eikä ensimmäisenä tuominnut.
Turha kai mainita että setan toimistoja tai yleensäkin sateenkaaritoimintaa ei pienemmillä paikkakunnilla lähiseudulla olekaan joten alku melkoisen hankalaa toisinaan.
Totuus ja herätys jonka löysin eräästä kirjasta;tuskan käydessä liian suureksi on lähdettävä totutusta kohti tuntematonta. (vapaasti lainattuna ja suomennettuna)
Kohti loveboattia tämäkin menossa.
Hmmm. Joskun tosi nuorena teininä annoin muutaman kerran pojan/miehen suudella iteeäni baarissa, kun en ollut vielä löytänyt lesbouttani. Ihmettelin kyllä kun se ei koskaan tuntunut hyvältä, pikemminkin vastenmieliseltä, ja lopetin muutamaan kertaan. Sitten en suudellutkaan ketään pitkään aikaan... kunnes ihastuin naiseen ja tajusin missä ongelma piili. ;)
On varmasti totta tuo sanomasi sysäyksestä, joka tarvitaan huonosta suhteesta irtautumiselle. Itse kuitenkin toivon, että ihmisllä olisi voimia ja selkärankaa myöntää itselleen ja kumppanilleen suhteen toimimattomuus ja/tai uusi ihastus, ENNEN kuin menee pettämään. Se on varmasti vaikeaa, mutta vaivan arvoista. Se osoittaa itsen ja toisen kunnioittamista vaikeassa tilanteessa.
ketju,että pakko lyöttäytyä jatkoksi.
Mikä minä olen toista neuvomaan,mutta kyllä se siitä suttaantuu tavalla jos toisella.