Ero sujui ilman riitoja!Mies löysi pian uuden perheen,johon kuuluu yhteisten lastemme ikäinen lapsi.Isällä ei ole, sovittujen jokatoinen viikoloppu tapahtuvien tapaamisten lisäksi aikaa eikä halua olla isä lapsilleen,ei kiinnostua harrastuksista,ei auttaa lasten sairastuttua,ei mitään!Isä asuu samassa kaupungissa,huoltaa vierasta lasta hoitoon ja takaisin,jakaa vieraan lapsen arjen kuten isän kuuluu!Onko tää yleistä,normaalia??Lapseni tajuavat että toisella lapsella on oma isä,jonka luona lapsi vierailee saaden jakamattoman täyden huomion omalta isältään,tajuavat myös sen että heillä ei ole koskaan hetkiä oman isänsä kanssa joihin ei tuota uuden perheen lasta otettaisi mukaan,eivät siitä enää valita,ovat antaneet jotenkin periksi,mainitsevat vain joskus toiveistaan tähän liittyen!Pitäisikö sen ollakin näin,olenko sokea,katkera jne???Tämä isä on työttömänä,eli hänellä on aikaa!!
Katkerako?
Vai vain äiti??
191711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
aiemmin ja ollut anteliaampi. Nyt on turha valittaa.
Miehen katkeruus kasvaa vuosien myötä kun vaimo ei anna ja katkeruus lapsiakin kohtaan lisääntyy, sillä niiden tekotapa on miehen muistissa ja kun siitä jää paitsi se kaivelee ja johtaa eroon.
Eron jälkeen mies ei halua tavata ex-vaimoaan eikä lapsiaankaan, sillä ne tuovat katkerat muistot mukanaan.
Uudessa suhteessa mies saa seksiä ja haluaa osoittaa antajalle, että hän huolehtii myös tämän jälkikasvusta, sillä mies luulee sillä huolenpidolla saavansa jatkossakin.
Luulempa että hän erehtyy jälleen.
Oikein hauska juttu, mutta välitunti on nyt lopussa, kipi kapi takaisin pulpettiin...
joku sekojen kohtauspaikka...en sitten löytänyt asiaani kosketuspintaa näistä kommenteista millään opilla????Arja puhuu omiaan,seksi ei ollut eromme syynä,vaan aivan muut jutut,seksi kai oli se mikä viimeiseen asti onnistui:D:D Mut kun se ei riitä ja tässä vanhemmuus jutussa sen seksin pohtimisesta ei taida olla muutenkaan apua:D!!!
No onpa hyvinkin! Selvä tapaus. Jos mies pystyy jättämään omat lapsensa tosta noin vaan, ei siinä voi olla muuta kuin kaiken takana naikkonen.
Minusta olisi oikein jos lapselle voisi kertoa että isä tykkää toisen naisen lapsesta enemmän kuin sinusta. On lapenkin hyvä tietää totuus, ettei turhaan odota omaa isäänsä katsomaan ja antamaan rahaa.
Juu, äidin pitää ehdottomasti kertoa lapselleen "totuus" isästä, se miten joku naikkonen ryösti isän perheestä ja miten isä rakastaa nyt vain tämän naikkosen lasta ja hylkäsi omat lapsensa.
Äitien tulee alati ja lakkaamatta pyrkiä kertomaan lapsille miten kauhea heidän isänsä on. Näin lapselle, varsinkin pojille, syntyy myönteinen kuva isästä ja miehestä ja lapselle kasvaa hyvä itsetunto.
Vai oliko se näin?
totuus, vaikka se olisikin kauhea, mutta lapset eivät saa elää valheessa.
Adoptioperheenä olemme pikkuhiljaa valmistaneet lastamme kohtaamaan kipeän totuuden hedelmöittymisestään ja sitä seuranneista tapahtumista. Lapsi näkee joka tapauksessa asiakirjat aikuisena. Me emme voi salata häneltä totuutta, vaikka usein haluaisimmekin. On meille aikuisillekin lapsen juurissa ollut todella paljon sulateltavaa, mutta totuus puhdistaa, olemme sen niin kokeneet.
Kyllä, mielestäni rehellisyys on paikallaan myös avioeroasioissa. Lasten olisi hyvä tietää vanhempiensa eron taustoista vähän enemmän kuin mitä heille tänä päivänä uskalletaan kertoa. Moni asia ihmetyttää ja häkellyttää lapsia. He aistivat paljon enemmän kuin uskomme ja muodostavat omia mielikuviaan, jotka helposti haittaavat jopa lasten kehitystä.
Vanhemmat eivät ole tilivelvollisia lapsilleen asioista, jotka liittyvät parisuhteeseen. Lapsen omaan taustaan liittyvät asiat ovat tietenkin ihan toinen juttu. Mikäli jonkin "totuuden" haluaa kertoa, tulisi se tehdä yhdessä toisen osapuolen kanssa, ei siten, että toinen "pyhimys" vierittää selän takana kaiken syyn toisen niskoille. Kukaanhan ei yksinään ole syypää eroon, vaikka joku enemmän syyllinen olisikin kuin toinen.
Serkkuni meni surusta sekaisin kuullessaan rakkaasta isästään, että oli pettänyt hänen äitiään ja vielä raskaaksi saattanut toisen naisen, joskin abortti oli tehty. Oli se hieno homma serkun äidiltä tämä totuus jakaa 18-vuotiaan kanssa, jonka kaikki elämän arvot romuttuivat sitä myötä. Eipä sen äiti tainnut jaksaa katsella, kuinka hyvät välit serkulla oli isäänsä, piti tahrata puhdas rakkaus vanhemman ja lapsen välillä. Hienoa toimintaa, serkkuni yritti itsemurhaa kun äitinsä niin pakottavaksi tarpeeksi koki selittää, miten syytön onkaan itse ollut kaikkeen, koska pieniähän ne muut "synnit" pettämisen rinnalla ovat. Senhän sitä aikuisenakin kuulla juuri haluaisi - miten oma äiti tai isä on "tehnyt huorin", sama äiti tai isä, joka on parhaansa tehnyt opettaakseen oman lapsensa elämään paremmin kuin itse on elänyt, jonka opetuksia on kuunnellut ja jota on kunnioittanut. Senhän sinäkin omasta vanhemmastasi haluat kuulla?
Älä selitä, että lapsen etu on vanhempien parisuhteen asioiden ruotiminen aikuisenkaan lapsen kanssa. Sano suoraan, että kyse on tarpeesta saada itsensä paremmaksi lapsen silmissä, sen kilpailun voittamisesta, jota kenenkään vanhemman ei tulisi toisensa kanssa käydä.
Mitä sinä ihan käytännössä haluaisit lapsesi isän tekevän? Mitä tarkoitat sillä osallistumisella?
Lapsesi isä asuu samaa taloutta sen toisen lapsen kanssa, joten silloin hän luonnollisesti myös viettää aikaa enemmän tämän lapsen kanssa.
Minäkin kyllä ihmettelen miksei isä tuon enempää halua omien lastensa kanssa olla tekemisissä jos siihen mahdollisuus on. Isän pitäisi myös viettää aikaa omien lastensa kanssa joskus ilman, että siinä on muita mukana.
Ymmärrän isän käytöksen jos sinun toiveesi ovat kohtuuttomia suhteessa isän uuteen perheeseen tai vaikkapa hänen maksamiinsa elatusmaksuihin.
Tahtoisin että lapset kokisivat,varsinkin poika,voivansa kääntyä isänsä puoleen tarvitessaan tukea asioissaan,ihan siis henkistä sellasta,lapsilla ei ole rahallisia tarpeita esittää,eikäminullakaan!Sellanen kokemus pitäisi välittyä isältä lapsilleen ja silleen se kehittyisi edelleen ja olisi lasten turvana esim. murrosiässä!Isä antaa nyt lasten mielellään omaksua itsestään sellasen roolin,että kun tulee vaikeuksia ne kuuluvat äidin vastuulle,kevyet ja hauskanpitoon liittyvät jutut ovat hänen hommiaan!Isä ei esim. koe että hänelle kuuluu millään tavalla se jos lapset sairastavat!Toisen sairastaessa isä ei katsonut voivansa viedä toista lasta eskaan,joten molemmat jäivät kotiin!Kovien pakkasten aikaan eskalainen kysyi "miksi isi ei vois auttaa ja viedä autollakun on niin kylmä" lapsi tietää että isi vie vieraan lapsen joka aamu hoitoon!En tiennyt mitä vastata,sanoin että isillä on omia tärkeitä asioita..pelkäsin että lapsi kysyisi "mitä asioita?"!!!Hän tietää että isi ei ole töissä,vaan kotona päivät.En toivo että isän osallistuminen olisi päivittäistä,en edes viikottain mitään odota,mutta silloin kun kyse on asioista jotka lapsikin tajuaa,kuten nuo esimerkit,on surullista että isä ei itse koe mahdollisuuksiaan toteuttaa isyyttään lasten kannalta oikein!Tietysti olisi ihanaa jos isä ottaisi esim. jonkun pojan harrastuksen omalle vastuulleen,tekisi siitä ns. "miesten jutun",mutta se on tälleisälle täysin utopistinen toive tällä hetkellä!Kaiken tuollaisen toivoisin johtavan siihen että lapsetkokisivat isänsä olevan heidän toinen vanhempansa,että heilläkin on isä siinä samassa merkityksessä,kuin niilläkin kavereillaan,joiden isät asuvat kotona,vaikkei kanssakäyminen olisikaan yhtä tiivistä!
Itselläni oli sama tilanne. Lapsen isä asui 4 km päässä, ja hänellä oli siellä uusi nainen ja tämän poika. Hän huolehti heitä mallikelpoisesti, mutta ei muistanut omaa lastaan edes joulu- eikä synttärilahjoilla. Ei pysäyttänyt edes autoa poimiakseen lapsensa kyytiin koulumatkalle. Ei edes tervehtinyt. Minä elin vain ja ainoastaan lapselleni, eli minulla ei ollut mitää uusperhekuviota.
16 vuoden jälkeen tyttäreni kirjoitti ylioppilaaksi. Isäkin tuli ja isän suku. Isä ei edes tuntenut omaa tytärtään vaan meni onnitelemaan jotain vierasta tyttöä. Sitten tuo isän suku toivat iiiisoooon jätesäkin, johon olivat keränneet nuo 16 vuoden ajan kertyneet joulu- ja syntymäpäivälahjat. Ei ollut kuulemma ollut aiemmin tilaisuutta niitä antaa....
No, koko tuon 16 vuotta olin hiljaa enkä moittinut enkä kehunut lapsen isää. Nyt tyttäreni on 27-vuotias. Naimisissa ja onnellinen elämässään. Isänsä viettää 50-vuotispäiviä parin viikon päästä, ja on tyttäreni pyytänyt miehineen mukaan matkalle juhlistaakseen päiviää. Tytär menee velvollisuudentunnosta. Todellisuudessa hän ei tunne miestä isäkseen, mutta on kohtelias. Tässä siis jokaiselle mietittävää...Isä tule koskaan saamaan tyttärensä rakkautta. Se on se suurin asia , minkä isä menetti omalla rakkaudettomuudellaan.
Sinulle haluan sanoa että yhtä tunnekylmiä äitejäkin olen tavannut tässä maailmassa. En voi ymmärtää... mutta uskon Jumalan näkevän ja pitävän näiden pienimpien puolta. Jos sinulla olisi oma isä tai veli..he voisivat auttaa tuossa isättmyyden kivussa.
Toivon sinulle paljon voimia ja iloa.
jokseenkin vastaava tilanne. mutta se leikki loppui lyhyeen! Minä vedin molempien suvut mukaan siihen leikkiin kun ex ei meinannut sanaani uskoa niin kylläpä rupesi lapsiaan huomioimaan! :)
Tämä onkin varmaan hyvä konsti. Näihin erokuvioihin kannattaa aina ja ehdottomasti sekoittaa sukulaiset ja tuttavat. Siitä vasta hyvä soppa syntyy. Saa riitaa muidenkin välille, kuin vain itsensä ja sen entisen puolison välille.
meillä sukulaiset eivät aavistaneetkaan, että ex yritti luistella velvollisuuksistaan lapsien suhteen. Mutta kyllä loppui luistelut, kun toin ne päivänvaloon. :)
Meillä kanssa exä haukkui jatkuvasti miestä sukulaisilleen, työtovereilleen jne. Mieheni ei koskaan millään lailla kommentoinut näitä juttuja ja vuosien saatossa kävi niin, että exän sukulaisista suurin osa viilensi välinsä exään, ei mieheeni. Myös jotkut työkaverit antavat nykyään kommenttia, että heille on kerrottu jotain ihan muuta kuin se, mitä he näkevät.
Jos miehellä on hyvä itsetunto, niin hän ei matele edes exän sukulaisten edessä, saati sitten exän edessä. Ja se on kaikkein kovin paikka exälle nieltäväksi, ettei pysty komentelemaan miestä.
haukuttu ketään eikä madeltu kukaan kenenkään edessä. Asioista keskusteltiin. Kaikkien suhteet kaikkiin säilyneet hyvinä, vieläkin vaikka kummallakin meillä on jo uudet perheet. Lapsosilla on kaksinkertaiset "miehitykset" mummolarintamilla. :)
Juuri kirjoittamallasi tavalla se pitää ollakin. Jos pariskunta eroaa, niin sukulaisten sotkeminen parisuhteen riitoihin tai lapsenhuoltoasioihin on todella lapsellista. Sukuriitojen lietsominen lasten edun nimissä on aika arveluttavaa.
Sukulaiset eivät jaksa vuosia kuunnella katkerien exien vuodatuksia ja kiukutteluita, saatikka sitten osallistua niihin riitoihin.
..tällä hetkellä todistelee, kuinka hyvä mies ja "isä" on. Mutta älä huoli, uskoisin, (jos kyseessä normaali mies) että jossain vaiheessa herää ja tajuaa, että "veri on vettä sakeampaa"
Minunkin ex aika pian eromme jälkeen tapasi naisen, jolla saman ikäiset lapset ja sitten oltiin niin hyvää miestä ja isää, sarjassamme "kaikki lapset samanarvoisia" hänen silmissään...en voinut uskoa, jopa kesälomareissu järjestettiin niin ettei omat päässeet mukaan. (siitä kieltämättä tuli hänelle mainittua ja sanottua, että mikä hänelle on tärkeintä elämässä..) No aikaa meni ja elämä heilläkin asettui normaaliin arkeen ja kas kummaa..tänä päivänä nuo omat mukelot ovat hänelle kaikki kaikessa ja on jopa minulle sanonut, että häntä ärsyttää nämä heidän kotona asuvat vieraat lapset, jotka jatkuvasti pyörivät siinä ja omia ei näe läheskään joka päivä. Nyt hän sitten järjestää asioita sillälailla, että välistä asioita tehdään koko perheen voimin, mutta välistä vain hän ja omat lapset tekevät yhteisiä juttuja ja muu perhe jää sitten kotiin. esim. yhteiset kalastusviikonloput jne.
Joten odottelehan ihan rauhassa, ei hän loputtomiin jaksa leikkiä isää vieraalle lapselle.