Tein hämmästyttäviä havaintoja menneen viikonlopun mennessä ikäänkuin ohi:
Ensin oli perjantai. Väkevä vesi virtasi ravitsemusliikkeen syövereissä kurinalaisesti ruokatorveni kautta kusilaariin. Samaan virtaan ajalehdin lauantaina herättyäni jatkopaikan lattialta. Ja samankaltaista kaavaa sovellettiin myös sunnuntaina, kun perseeni kulutti kurinalaisesti tasoitusravintolan istuinta, kunnes tuli aika hoippua muutamaksi tunniksi lepäämään ennen uuden työviikon koittoa.
Koska tasoittelu oli siinä määrin hallittua, että työviikko alkaisi ikäänkuin selvin päin, pääsin hereille jo ennen ajankohtaa, jona olin puhelimen piipitämään asettanut. Kun alkoholi oli kutakuinkin verestäni kulutettu, heräsin aamuvarhaisessa horkkamaisessa vapinassani, yltä päältä hiessä, joka tuoksui niinkuin miestenvessan lattialla virtsa tuoksui.
Ja minua pelotti. Ilmassa oli käsinkosketeltavan oloinen, painostava odottelun tunnelma. Jos lepotilan oven läpi ei tietänsä rynkyttäisi lihani kuluttaminen mielessänsä muinainen petolisko tai Megatherium, sieltä tulisi virkavalta. Ensinnä mainittuja ilmestyksiä olisinkin jo osannut odottaa, mutta viimeisenä mainitut eivät yleensä aiheuttaneet pelkotiloja. Kun olin kuitenkin ryypännyt muistini aivan täydellisesti monen aikayksikön osalta, en voinut olla varma, olinko soppaa särpiessäni tahallaan vahingossa osallistunut vallankumoukselliseen toimintaan.
En uskaltanut enää yrittää nukkua. Eikä suorastaan tukahduttavan tunnelman ja ahdistuksen tähden olisi kyennytkään. Kävin täten aamiaispöydän ääreen, keittelin kahvit, söin ja valmistauduin päivän koettelemuksiin. Pääsin töihin ajoissa ja olin heti alkuaamusta virkeä.
Kannattaa juoda viinaa!
Tätä mieltä minä olin, kun suoritin negatiivista älykkyysosamäärää edellyttävää leipätyötäni työtoverieni, niiden neljän olennon, keskellä. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
Niin. Ei viiniä - viinaa. Kannattaa juoda viinaa!
Ensin oli perjantai. Väkevä vesi virtasi ravitsemusliikkeen syövereissä kurinalaisesti ruokatorveni kautta kusilaariin. Samaan virtaan ajalehdin lauantaina herättyäni jatkopaikan lattialta. Ja samankaltaista kaavaa sovellettiin myös sunnuntaina, kun perseeni kulutti kurinalaisesti tasoitusravintolan istuinta, kunnes tuli aika hoippua muutamaksi tunniksi lepäämään ennen uuden työviikon koittoa.
Koska tasoittelu oli siinä määrin hallittua, että työviikko alkaisi ikäänkuin selvin päin, pääsin hereille jo ennen ajankohtaa, jona olin puhelimen piipitämään asettanut. Kun alkoholi oli kutakuinkin verestäni kulutettu, heräsin aamuvarhaisessa horkkamaisessa vapinassani, yltä päältä hiessä, joka tuoksui niinkuin miestenvessan lattialla virtsa tuoksui.
Ja minua pelotti. Ilmassa oli käsinkosketeltavan oloinen, painostava odottelun tunnelma. Jos lepotilan oven läpi ei tietänsä rynkyttäisi lihani kuluttaminen mielessänsä muinainen petolisko tai Megatherium, sieltä tulisi virkavalta. Ensinnä mainittuja ilmestyksiä olisinkin jo osannut odottaa, mutta viimeisenä mainitut eivät yleensä aiheuttaneet pelkotiloja. Kun olin kuitenkin ryypännyt muistini aivan täydellisesti monen aikayksikön osalta, en voinut olla varma, olinko soppaa särpiessäni tahallaan vahingossa osallistunut vallankumoukselliseen toimintaan.
En uskaltanut enää yrittää nukkua. Eikä suorastaan tukahduttavan tunnelman ja ahdistuksen tähden olisi kyennytkään. Kävin täten aamiaispöydän ääreen, keittelin kahvit, söin ja valmistauduin päivän koettelemuksiin. Pääsin töihin ajoissa ja olin heti alkuaamusta virkeä.
Kannattaa juoda viinaa!
Tätä mieltä minä olin, kun suoritin negatiivista älykkyysosamäärää edellyttävää leipätyötäni työtoverieni, niiden neljän olennon, keskellä. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
Niin. Ei viiniä - viinaa. Kannattaa juoda viinaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastaansanomaton tunne kannattelee ansiokasta esseetäsi. Kuinka elävästi se palauttaakaan mieleeni ne yöt jolloin makasin kerrostaloyksiön lattialle asetetulla patjalla kylmää hikeä pursuillen, uskaltamatta nukkua - tai pystymättäkään - ja toivoen ettei aamu ikinä koittaisi. Joskus sattui, että vaivuin keveään horteeseen josta rajusti hätkähtäen heräsin, kun kuulin jonkun kutsuvan nimeäni, läheltä ja selkeästi. Hilpeyttä lisäsi tietous, että asunnossa ei varmuudella pitänyt olla muita.
Havaintosi palautti mieleeni monet vastaavankaltaiset tapahtumat kosteahkon elämäpolkuni viikonlopuilta. Elämä ei kohtele meitä kaikkia tasapuolisesti. Me viinapersot, mutta luonteeltamme tunnolliset ihmiset joudumme kärsimään maanantaisina aamuyön tunteina mitä vivahteikkaimpia tunnetiloja. Näiden pelkojen syntipukkina voitaneen- ennemmänkin kuin viinaa - pitää teollistunutta ja tehokasta yhteiskuntaa normeineen, rajoituksineen, tilastollisine viitekehyksineen, joiden raameihin me viinaksien kanssa tolskaajat emme istu, kuin vain sen lyhyen hetken viikonloppuna kuppilassa istueassamme, ansaitusti rentoutumassa rankan työviikon jälkeen. Maanantaina tulisi naamavärkin kuitenkin näyttää siltä, että viikonloppuna on otettu vain kevyesti perjantaina - pari lasia viiniä seurassa tahikka olupullo tai kaksi saunan jälkeen. Alitajunta pyrkiikin tähän, kun promillet klo 04.00 laskevat kiusallisen alas: kehoa valmistellaan tulevaan työpäivään ja hermojärjestelmälle annetaa käsky erittää epäpuhtaiden alkoholituotteiden jäämät elimistöstämme hikilitrojen mukana vuodevaatteisiin. Huom! Viinan juonti kannattaa. Enemmän viinaa - vähemmän hikeä. Enemmän suomalaista olutta - enemmän hikeä.
pitkien puukkojen yö tuli yleensä vasta maanantain ja tiistain välisenä yönä. Johtuen tietysti siitä, että sunnuntaina tuli usein hieman tasoiteltua.
Varsinaisia hallusinaatioita en kokenut, mutta sen epämääräisen pelon muistan kyllä. Sydän hakkasi ja kylmä hiki virtasi. Ei voinut nukkua eikä valvoa. Kaikki asiat kaatuivat päälle yön pimeydessä.
Ei tule ikävä niitä olotiloja, ei.
3355567767
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.