Erikoinen tuttavuus, Staalesen Gunnar 2005. Kuolemaan asti sinun. Enemmän draamaa vai rikosta? Christien lörpöttely viety nykyarjen hengissäjäämisen draamaksi ja osa perinnöstä Cottonin nokkeluutta. Onko puhutteleva dekkari? POhjoismaisille dekkaristeille ominaista ihmissuhdekuvausta entistä enemmän inhimillistetyn etsivän/poliisin lisäksi? Kaksi aikalaista dekkaria nyt peräkkäin (luin vastikään myös Vargas, Fred 2006. Painu tiehesti ja pysy poissa. 2p.), jossa itse rikos tapahtuu vasta kirjan puolenvälin tienoilla. Erilaista kuitenkin.
sekoitus
booky
3356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Staalesen: opettavainen dekkari? Vai peräti moralisoiva? kantaaottava? Joku eurooppalainen /pohjoismainen genre? Miten tätä genreä voisi luonnehtia? Jos raadollisesti ajatellaan kustantajan myyntilukuja - onko sukupuolen mukaan suunnattua kohderyhmää taustavaikuttimena? Voiko tyylisuunta viedä entistä pidemmälle - jos dekkarissa ei ole enää henkirikosta, jos kuvataankin vain thrillerinomaisesti ihmisten välistä pahuutta ja sen esiintymistä yhteiskunnassa, tyylitellään ihmisiä hyviin ja pahoihin?
ole lukenut kyseistä kirjaa..Aika oudolle kuulostaisi dekkari ilman henkirikosta,mutta miksei?!Toisaalta,onko se sitten enää dekkari,vai mikä?Vaatii kyllä kirjailijalta rutosti enemmän saada lukijan mielenkiinto pysymään yllä.
Itse en tälläisiä kirjoja olis ihan ekana lukemassa,kun siihen perinteiseen dekkariin oon tottunut..
Minusta dekkari syntyy hyvästä arvoituksesta, eikä sen ole pakko olla murha. Luin vastikään tuoreimman Rei Shimuran (R. S. ja helmenkalastaja): ruumiita ei tullut tällä kertaa lainkaan, mutta silti kirja oli minusta yksi sarjan parhaimmista. Pidän myös Alexander McCall Smithin melko arkipäiväisiä arvoituksia ratkovasta Mma Ramotswesta. Nämä kirjat kai luokitellaan dekkareiksi lähinnä siksi että päähenkilö on yksityisetsivä.
Perinteisestä dekkarista en ole koskaan jaksanut innostua. Murha sinänsä ei ole se juttu mikä minua viehättää. Psykologiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet sen sijaan kiinnostavat kirjallisuudenlajista riippumatta, ja niitä tämän hetken mielenkiintoisimmat dekkarikirjailijat osaavat käsitellä. Jostain syystä suosikkini ovat McCall Smithiä lukuun ottamatta kaikki naisia (Karin Fossum, Denise Mina, Minette Walters, Inger Frimansson, Fred Vargas); ehkä tätä Gunnaria pitäisi kokeilla jo pelkästään tasa-arvon vuoksi.