Lauantaina perheeseemme tuli uusi jäsen, pieni 8 viikon ikäinen kissanpentu. Nyt kuitenkin se vain itkee päivät ja yöt, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Siis että ruokaa on ja juotavaa myös. Ja pidämme sylissä ja leikitämme sitä, tosin silloin se ei itke vaan on ihan rauhallinen.
Onko normaalia tällainen itkeminen, voiko pennulla olla niin kova ikävä kissaemoaan? Ja meneekö ohi ajan kanssa? Miten voimme helpottaa pennun ikävää vai voimmeko ollenkaan? Kenellä on samanlaisia kokemuksia, apu ja neuvot olisivat nyt kullanarvoisia! Kiitos jo etukäteen vastauksista :)
Onko normaalia tällainen itkeminen, voiko pennulla olla niin kova ikävä kissaemoaan? Ja meneekö ohi ajan kanssa? Miten voimme helpottaa pennun ikävää vai voimmeko ollenkaan? Kenellä on samanlaisia kokemuksia, apu ja neuvot olisivat nyt kullanarvoisia! Kiitos jo etukäteen vastauksista :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos veisit takasin emon luokse? ja antaisit olla siellä vielä neljä viikkoa,ni kerkee kissa luovutusikään!
Liian nuorena vieroitettu pentu itkee emonsa perään.
Paras tilanne tietysti olisi, jos pennun saisi vielä emonsa hoiviin muutamaksi viikoksi.
Pitäkää kissalle mahdollisimman paljon seuraa, ja jos syntymäpaikasta löytyisi jotakin tutun hajuista tavaraa (emon nukkumahuopa tms.), niin se saattaisi helpottaa.
Meillä on ollut monta kissaa ja ne kaikki ovat itkeneet paripäivää tai jopa melkein viikon, mutta ovat ajan myötä tottuneet. Meillä on auttanut kun on tehnyt kissan olon mahdollisimman mukavaksi.
voi pientä... kyllähän useet kissat itkee emoaan.. meiän kissa vauva ei itkenyt yhtään vaan otti mut mamikseen"... pitää pitää seuraa... jos kissallanne on oma peti laittakaa kuuma vesipullo ja herätyskello siihen pettin se muistuttaa emon sydämmen tykytyksistä ja kuumavesipullo muistuttaa muidenpentujen lämmöstä!! on joitakin auttanut! mailaile mulle pennun kuulumisia!! :) kokeile sitä edellä mainittua juttua! t. jassu ja (5kk kissa)diddy
kaikille vinkeistä ja vastauksista. :) Kisupoikamme voi jo huomattavasti paremmin, eikä ollenkaan itke enää niin paljon emonsa perään. Alkaa ilmeisestikin kotiutumaan meidän perheeseemme! Otimme pennun yöksi meidän viereemme nukkumaan ja siinä se oli aivan rauhallinen.. ja niin suloinen :) Nytkin nukkuu sohvalla lelunsa vieressä ja kehrää kun käy sitä silittelemässä tai rapsuttamassa.
Joten nyt siis voimme olla ihan rauhallisin mielin kisuvauvan hyvinvoinnin suhteen! :)
Mulla on koko ikäni (oon nyt 14) ollu aina joku lemmikki, mutta me muutettiin toukokuussa eikä voitu enään pitää mitään eläintä, kaks kissaa annettiin uusiin koteihin, kani myös ja koira jouduttiin lopettamaan.. Nyt on alkanut tuntuun, et elämästä puuttuu jotain. Kerroin siitä äitille ja se sanoi ihan samaa. Mun kaverin kissat sai just pentuja ja päätettiin sit äitin kanssa ottaa niiltä yks. Saadaan se joskus kuukauden-puolentoista jälkeen ja nimen olen jo päättänyt. Ristin tämän harmaa-ruskee-musta-valkosen pitkäkarvasen poikakissan Jepeksi, nimi on siis Jeppe. 8) Ootan innolla saavani halailla, silitellä ja paijailla uutta kissavauvaamme. Mailailkaa, jos haluatte kommentoida. Kissamaista syksyn jatkoa! Miau!
Miksi ihmeessä ette muuton takia voineet enää pitää mitään eläintä? Miksi nyt kuitenkin pystytte ottamaan uuden eläimen? Kuulostaa kovin vastuuttomalle.
No kun meiän asuntoesittelylapussa luki, että ei lemmikeitä, mut sit kun muutettiin, niin eiköhän toisella naapurilla ollu kaks kissaa ja toisella koira! Ja monella muullakin siinä taloyhtiössä on lemmikeitä. Koiraa ei oltaisi millään voitu tohon ottaa, kun neliöitä on vain vähän päälle 60 ja se oli ihan pihakoira. Kissatkin oli tottuneet ulos, joten nyt pidämme tämän uuden kissan sisäkissana. Kiitos palautteesta! Lisää tulemaan, jos on aihetta.
Ihan kiva, että saatte uuden pikkukisun. Mutta jos pennut ovat ihan vasta nyt syntyneitä, älkää ottako sitä ennenkuin vasta sitten, kun se täyttää 12 viikkoa. Sanoit viestissäsi, että se olisi tulossa kuukauden- puolentoista kuluttua, mutta se on ihan liian pieni vielä silloin, jos se on vasta juuri syntynyt.
Voit varmaan käydä kaverisi luona halailemassa tulevaa "vauvaasi" siihen asti, että se ehtii riittävän vanhaksi.
Kaverini pennut on syntyneet n. kolme viikkoa sitten, eli puolitoista kuukautta riittänee ihan hyvin. Ennenkin olemme kissanpentuja ottaneet ja ihan hyvin on pärjänneet vaikka kaksi kuukautta vanhoja ovatkin olleet.
Aion joka tapauksessa käydä pian katsomassa uutta vauvaani, koska kaverini sanoi, että se on jo iso poika. 8) Hän totesi myös varmaksi sen, että se on pitkäkarvainen. Kiitos neuvoista ja mailailehan vielä jos siltä tuntuu! Vaikka ihan pelkästään osoitteen kautta. Kissamaisia päiviä!
Kyllähän ihminenkin pärjää, jos vanhemmat häipyvät kun lapsi juuri ja juuri pystyy pitämään huolta itsestään, mutta ei se mukavaa ole. Miksi ihmisten (ja monesti ole huomannut että kyseessä ovat "maailman suurimmat kissanystävät") on niin vaikea tehdä asiat oikeaksi tietämällään tavalla?
Kissa on perheenjäsen seuraavat n. 15 vuotta, eikai kuukauden odotus siinä paljoa paina?
Liian aikaisin emostaan viroitetuilla pennuilla on monenlaisia luonnehäiriöitä, esim. villan "lutkuttamista".
Käy toki katsomassa ja tutustumassa pentuun, mutta anna sen nauttia lapsuudestaan.
Miksi ette muuten hakeneet kissojanne takaisin, kun saitte tietää, että talossa saa pitää eläimiä?
Kylläpä asia nyt kävi vaikeaksi.. En osaa enään vastata kommentteihisi, mutta sen voin sanoa, että ei asiasta näin suurta numeroa tarvitse tehdä. Oma asiamme. Emme aio vieroittaa pentua liian aikaisin, tiedämme sopivan aika rajan.
Koska teit asiasta näin suuren hälyn, niin voinet tietää myös, että eläimelle (eikä varsinkaan ihmiselle) ole suotuisaa, että sitä viedään paikasta toiseen. Sitä paitsi kuten jo sanoin, edelliset kissamme olivat pihakissoja, joten sekin oli suuri syy siihen, ettemme voineet ottaa kissoja uuteen kotiimme.
Toivon, että jätämme asian nyt tähän. Jälleen, kiitos neuvoista. Kauniita päiviä ja hyvää syksyn jatkoa.
Teillä voi olla todella ongelmia jos otatte pennun liian aikaisin. Itselläni on kissan ajattelusta kertova kirja ja siinä nimenomaan painotetaan, että kissan suhtautuminen ihmisiin ja muihin eläimiin vaikuttaa suuresti se onko se saanut olla lapsuudenkodissaan tarpeeksi. Luuletteko, että kissa kiintyy teihin paremmin kun otatte sen noin pienenä, Koirat luovutetaan juuri kahden kuukauden iässä, mutta kissat vaativat pitemmän pentuajan koska elävätkin pitempään. Kissan sosiaalisuus riippuu pitkälti emon opetuksista ja emohan pennuille opettaa kuinka käyttäytyä ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Itselläni on kokemusta kahdesta alle luovutusikäisestä kissasta eli empä voi muuta kuin ällistyä teidän suhtautumista tuohon asiaan noin vähäpätöisesti. Ja jos käytte katsomassa pentuja usein, niistä tulee sosiaalisempia, mutta liian aikainen luovutus on pahasta.
Ja ihmettelempä tuota muuttoa, että ulkokissoista ei muka saisi sisäkissoja. Monta tapausta olen kuullut ja onnistuuhan se. Hyvä, että päätätte nyt pitää tämän kissan vain sisäkissana, se on oikeaa kissanpitämistä.
luulen jo jonkun maininneen, mutta sanompa vielä, että pentusi ikävöi varmasti emoaan, kun se on liian aikaisin emoltaan otettu. Kissat tulisi luovuttaa vasta 12 viikon ikäisenä. Se voi tässä tapauksessa kiintyä johon kuhun perheejäseneen ja sillä voi esiintyä käytöshäiriöitä kuten villan imemistä ja vaatteittenne imeskelyä joka korvaa emon nisän. Oma entinen kissani kiintyi minuun ja imi aina vaatteitani ja piti minua emonaan.
Pentu on vielä aivan liian nuori uuteen kotiin!
vieppäs pentu takaisin emon luo ja uuteen kotiin vasta kun se on luovutusiässä.