Vastaus kiitos. suhisee/vinkuu

huutanut jo yli 10vuoden ja tuhansilla muillakin huutaa samoin ,ei/t mee sekaisin ,niin kyllä aluksi ajattelin mut ainakaan en oo hullunkirjoissa virallisesti kävin varsin senkin testin läpi ja ko.ylilääkäri sano ja katto silmiin"no et sinä hullu ainakaan ole"mulla on siit paperit ,monellako "terveellä?",he,semmosta,Kjaisa hyvä elä tee suurta numeroa itsellesi tinnituksesta ,muista että on pahempiakin kroonisia kiputiloja,Menieeritikoilla on astetta vaikeampaa,kyll se elämä juoksee päivä toiseksi vaihtuu,itselleni kun ikää on jo kertynyt alkaa tulla muutakin romuskaa ja tinni aina unohtuu tai saa niin kuin vertailua ja tulee ajatusta et voi tulla pahempaakin,et eipä passaa paljon valitella ,ymmärrän kyllä nuoremman niinkuin sinä olet et on vaikeampaa sopeutua,tänäpäivänä kun eletään tätä aikaa voi lääke-kesintö tulla milloin vain, voi jo ollakkin ,vaikea on reaalista lohtua antaa kun ei ole muuta tietoa, vältä tupakkaa ,väkeviä mausteita ,liikaa suolaa,kovia rasvoja,alkosta ei ole apua kuin hetkeksi,hyvät ystävät on suuri apu,ajattele iloisesti ja positiivisesti,elä ota sressiä tietoisesti ,hierotuta pään ja hartiaseudun ja selän lihaksia,kurkkaa kerran viikossa tänne palstalle ja kerro kun on hirmu vaikeaa ,kerro myös hyvät päivät jolloin ei suhise niin paljon ja miksi ei suhissut,elä jää ikäisestäsi porukasta pois,vältä liikaa äkillistä ja kirkasta melua,pidä tulpat aina taskussa/laukussa mukana,vaiva ei ole aivosairaus vaan sisäkorvä /kuulohermo/verenkirto/lihasjännitys-syndrooma johon tosin mielialan vaihtelu vaikuttaa(lihasj.kautta),hyvää kevättä sinulle ,olemme kaikki ajatuksin luonasi.ukki

Olen itse kärsinyt tinnituksesta jo 8 vuotta. Tässä vähän kokemuksiani:

Muistan yläasteelta hyvinkin elävästi äänistudion, kun siellä piti aina kuunnella nauhoja luurit päässä. Tästähän korvat eivät sitten tykänneet ollenkaan, vaikkei meteli niin kamala ollutkaan. Muistan pitäneeni vain toista luuria korvallani (ja sitäkin n.5 sentin päässä korvasta), siitähän opettaja sitten veti herneen nenään ja oletti, etten edes kuuntele nauhaa. En tiedä pahentaako tuo tinnitusta, mutta ääni mikä ääni. Jos se tuntuu liian kovalta omille korville, niin kerro siitä opettajalle. Itse en sitä tehnyt, jota kadun. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että joudut pahimmassa tapauksessa kärsimään siitä lopun ikäsi.

Itselläni tinnitus pahentui alkuajoista, välillä koveni ja välillä rauhoittui. Ei kuitenkaan koskaan lähtenyt pois. Tinnituksen alkuaikoina korvissa soi vain yksi ääni, mutta näiden 8 vuoden aikana olen havainnut yhteensä 4 eri ääntä, suhinaa ja erilaista vinkumista. Juuri nyt erotan vain 2. Pahimpina aikoina kaikki äänet tuli kerralla ja suht. kovalla volyymilla. Juuri yöllä tai muuten hiljaiseen aikaan kärsimys oli pahimmillaan. En saanut nukutuksi, koska jännitin ja stressasin. Iski paniikki, juoksin vessassa moneen kertaan yön aikana. Monena iltana pidin radiota ja televisiota päällä, jotta tinnituksen äänet peittyisivät ja sain joten kuten nukutuksi. Joskus heräsin keskellä yötä meteliin, joka tuli pääni sisältä.

Todellakin, tinnitus paheni alkuajoista ja tähän vaikutti monetkin asiat. Muunmuassa musiikin kuuntelu, oleskelu kaupungilla junien, autojen ja muun melun keskellä, stressi jne. Jopa pidemmät automatkat pahensivat tinnitusta. Tämä johti siihen, etten liikkunut kotoa paljon minnekään, ainakaan ilman autokyytiä. Olin aivan kauhuissani, jos jouduin ylittämään junaradan kävellen ja lähettyvillä oli juna joka liikkui tai oli lähdössä liikkelle. Matkat junalla ei tullut kuuloonkaan. Baareihin oli turha edes haaveilla menevänsä, eikä konsertteihin. Uusi vuosi raketteineen ja paukkuineen oli välillä tuskaa.

Olen oppinut sen, että itsensä (korvien) kuunteleminen on tärkeätä. En nyt tarkoita sitä, että tinnitusta pitäisi jäädä kuuntelemaan tuntikausiksi, vaan tarkkailla tinnituksen kulkua. Minkälaiset äänet pahentavat ja minkälaisia ääniä kestät ilman jälkiseurauksia. Minkälaisina kausina tinnitus on parempi jne. Nyt vasta myöhemmin olen huomannut, että stressasin AIVAN liikaa alkuaikoina, joka johti vielä pahempaan tinnitukseen. Mutta toisaalta, kuinkahan sitä voisi olla stressaamatta? Ainakin itselläni oli useita ajatuksia päässä. Mistä tämä johtuu? Lähteekö se pois? Paheneeko tämä? Jos pahenee, niin mitä teen? Itsarinko? Joudunko tosiaan elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa? Miksi tämä tapahtui minulle, eikä esim. kaverilleni, joka altistui samalle melulle kuin minä?

Neuvoni on, että yrittää ottaa rennosti, vaikka paniikki iskisikin, sillä paniikki vain pahentaa asiaa. Asiasta puhuminen auttaa, kun tietää että tukea on tarjolla jos sitä tarvitsee. Ei ole siis yksin. Yritä vältellä meluisia paikkoja tai suojaa ainakin kuulosi. Älä yhtään häpeile käyttää korvatulppia. Jos joku tulee kysymään, niin vastaa rehellisesti. Jos ymmärtää, niin hyvä. Jos ei, niin anna olla omassa arvossaan. Näitä tinnitusääniä pidetään usein vaarallisina, koska se on jotain uutta ja outoa. Totuus kuitenkin on, että tinnitus syntyy omasta kropasta ja siihen pitäisi oppia suhtautumaan aivan eri tavalla. Se ei ole vaarallista, vaan luonnollinen ääni.

Vaikka tinnitus kuulostaa kamalalta, sitä sen ei tarvitse kuitenkaan aina olla. Olen itse oppinut elämään tinnituksen kanssa, useimmiten unohdankin koko metelin. Uskoisin, että nykyinen suhtautumistapani on vaikuttanut tinnitukseeni positiivisella tavalla. Tuntuu siltä, kuin se olisi hiljentynyt.

Voisin kirjottaa kokemuksistani vaikka romaanin, mutta tässä tuli joitakin esimerkkejä kompaktissa muodossa. Toivottavasti kirjoitukseni auttaa jotakuta ja toivottavasti se antoi vastauksia.