En ymmärrä, miten gradun teoriaosan kirjoittaminen voi olla muka niin iso urakka kuin porukka väittää. Etsitte aihettanne käsittelevät gradut ja otatte tekstin sieltä, pikkuisen sanajärjestystä muuttamalla. Toinen vaihtoehto on käyttää googlea ja pölliä verkkograduista tekstiä ja lähteitä. Eihän tämä mikään uutinen ole, mutta kuka oikeasti viitsii lukea itse kirjat ja nähdä kamalan vaivan?
Meidän kaveripiirissä porukka on saanut hyviä arvosanoja, vaikkei osa jätkistä ole koskaab edes nähdyt graduissaan mainittuja kirjoja.
Meidän kaveripiirissä porukka on saanut hyviä arvosanoja, vaikkei osa jätkistä ole koskaab edes nähdyt graduissaan mainittuja kirjoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
katsos kun joitakin meistä saattaa ihan oikeasti aihe kiinnostaa, haluaa ehkä lukea vielä jotain ekstraakin välttämättömän lisäksi. Ja kun tohtoristutkinto on tähtäimessä, niin lienee ihan hyväksi opetella vähän itsekin tiedonhakua, asioiden omaksumista ja tiedon nivomista.
Kaikille ei ole vain pakkopulla saada paperit käteen ja lentää työmarkkinoille, joillekin tiedon kerääminen ja ymmärryksen laajentaminen on ihan hauska intohimo!
Itse opin copy pastaamalla ja toisten tekemien gradujen muokkaamisella varmaan enemmän kuin jos olisin referoinut jotain kirjaa viikkojen tuskalla. Tytöt tykkää yleensä nähdä turhaa vaivaa gradujen kanssa. Mutta referointi itseisarvona on kyllä aika surkuhupaisaa.
Melkoisella paskalla pääsee jo läpi kuitenkin, mutta jos joku haluaa vääntää vuosia aiheesta, joka jää kansissa kolmen ihmisen lukemisen jälkeen hyllyyn pölyttymään, niin siitä vaan.
Kuinka sama homma toimii käytännön työelämässä, kun maisterin tutkinnon suoritaneen oletetaan pystyvän selvittämään aivan uusia asioita, joista kukaan ei ole vääntänyt opinnäytetyötä tai joiden tulokset eivät luottamuksellisina ole saatavissa? Mistä silloin copy-paste-maisteri raporttinsa kopioi, vai pitääkö hänen vasta sitten ryhtyä todella perehtymään lähdeaineiston hankintaan ja sen hyväksikäyttöön?
Kaikilla copy-paste-maistereilla ei valitettavasti ole niin hyvä onni, että heillä olisi aina käytössään osaava ministerin avustajakunta.
Copypastaajahan varmasti joutuu yhtä lailla lukemaan tarkastettavaksi jätettävän työnsä läpi kuin muutkin ja on myös joutunut harkitsemaan lähteidensä kopiointia tarkasti :)Kirjoja nyt osaa lukea kuka tahansa oli sitten valmistunut tahi ei. Kummallista jeesustelua. Sama se mistä tietoa etsii, pääasia että löytää.
Aivan yleinen luulo näyttää olevan, että suoralla copy-paste-tekniikalla voi kursia opinnäytteen teoriaosan kasaan välittämättä ollenkaan saman asian toistosta muutaman sivun välein ja merkittävistä kirjoitustyylien vaihdoksista. Tällä perusteella väitän, ettei monella opinnäytetyötekijällä itse asia ei ole koskaan käynyt tietokoneen näyttöä lähempänä aivoja.
Et oikein ymmärtänyt asian pointtia: ei ongelma ole se, että osaa lukea ja hieman ymmärtääkin netistä tai kirjasta saamaansa tekstiä. Pääasia on todellakin, että tekstin tarvittaessa löytää, ja juuri sitä gradun kirjallisuusosiossa on tarkoitus harjoitella. Jos käyttää pelkästään jonkin muun valmiiksi etsimiä tuloksia, saa tyytyä etsinnän tekijän taitoon ja onnistumiseen. Omakohtaisessa kirjallisuuden hakemisessa voi kehittää juuri näitä etsintätaitoja, mikä on käytännössä paljon arvokkaampaa kuin jonkin yksittäisen etsinnän tulos.
Lisäksi huomauttaisin, että tiedon löytäminen verkosta ei ole ollenkaan niin helppoa kun yleisesti luullaan. Tämän huomaa, kun vertaa keskiverto-opiskelijan ja jonkun asian todella osaavan saamia etsintätuloksia samasta asiasta.
Ammattikorkeakoulussa varmaankin tuohon copy-paste hommaan on turvallisempi ja helpompi ryhtyä, mutta esimerkiksi meidän laitoksella ja alalla, jolla itse olen, professorit käyvät gradut tarkasti läpi. Lopulta kypsyysnäytteellä vielä testataan, onko henkilö itse kirjoittanut tekstinsä ja ymmärtänyt mitä on tehnyt.
Minä kyllä pääsin maturiteetistä läpi, koska pääosin olin lukenut lähteet ja käytin muutamia extroja vain lisätäkseni tekstin uskottavuutta. Kuka idiootti nyt ei sisäistä kirjoittamaansa tekstiä oli se sitten mistä tahansa?
Ja kun paukauttaa parisataasivuisen gradun tarkastukseen, niin ei kyllä proffat ehdi kolmeasataa lähdettä tsekkaamaan. En ole kuullutkaan, että joku lukisi lähdeviittausten ilmoittamat kirjatkin läpi. Monesti tarkistetuista graduista löytyy virheitä, koska niitä ei vaan ole jaksettu lukea kokonaan kaikkialta läpi.
Ammattikorkeakoulussa on myös kypsyysnäyte eli kyllä siitä aiheesta pitää jotain tietääkin.
Joku humanistityttö on nyt saanut päähänsä, että lähdeviittaukset ovat tutkimuksen kannalta olennaisin anti.
Mitä väliä sillä tosiaan on, mistä ne lähteet on haalittu? Jos ne kuljettavat aihetta (jonka tutkija on siis ymmärtänyt) eteenpäin, niin ei kai muulla ole merkitystä?
Kypsyyskokeessa ei lähteitä kysellä, vaan sitä, miten tutkija hallitsee aihealueensa ja äidinkielensä. Kyllä jokainen gradun tai lopputyön tekijä on joutunut työstämään omaa tutkimustaan niin paljon, että osaa sen ulkoa jo unissaankin.
Sitä paitsi AMK:n lopputyöt on niin surkeita, että niillä ei ole mitään tieteellistä merkitystä.
"Mitä väliä sillä tosiaan on, mistä ne lähteet on haalittu? Jos ne kuljettavat aihetta (jonka tutkija on siis ymmärtänyt) eteenpäin, niin ei kai muulla ole merkitystä?"
Sen verran on merkitystä, että gradun tekemisessä on eräänä keskeisenä tavoitteena opettaa tekijälleen lähdekritiikkiä. Tätä ei opi, mikäli copy-pasteaa tekstinsä jonkun toisen tekemästä tutkielmasta.
T. eräs humanistipoika
meitä jättämään kopion lähdeluettelosta hänelle, osittain myös siksi, että olimme löytäneet hänen mielestään mielenkiintoisia lähteitä, jotka hän halusi myös saada käsiinsä, Oletan että myös katselee samalla olemmeko todella käyttäneet ko lähteitä... JOspa ainakin sivunumerot täsmäisivät liitteeissä.
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä törmää silloin tällöin helmiin. Toisaalta opinnäytteet tuppaavat menemään lävitse lähes minkälaisina hyvänsä, kunhan ei tavoittele korkeita arvosanoja. Tason kannalta ongelmana on myös käytettävien opintoviikkojen suppeus, mikä usein typistää työn selvitykseksi todellisen tutkimuksen sijaan. Harva ymmärtää jättää teorian välttämättömyyteen, jolloin haastatteluille jää enemmän resursseja. Toisaalta kuka haluaisi juosta haastattelemassa ihmisiä, jos helpommallakin pääsee?
Inssin opinnäytetyö 12ov, KTM:n Gradu 15ov. Eli opintoviikkojen erotus 3 KTM:n hyväksi eli laajuus suurinpiirtein sama, eriasia on tietysti että Gradu on ainut suoritus kauppakorkeassa mihin oikeasti menee aikaa se 40h/ovari. Nimimerkillä. 3ovarin peruskurssit joka aineesta läpi tärppimällä tunti pari vanhoja tenttikysymyksiä.
"Nimimerkillä. 3ovarin peruskurssit joka aineesta läpi tärppimällä tunti pari vanhoja tenttikysymyksiä."
Itse en jaksa ymmärtää miksi joku haluaisi opiskella" tuolla periaatteella. Silloin kun on hyvä opiskelumotivaatio haluaa myös oikeasti oppia asioita eikä pääpointtina ole pelkkä (turhien) opintoviikkojen keräily. Ja sitä paitsi, jatkossa on todennäköisesti ongelmia edessä jos peruskurssit on tullut suoritettua tuolla mallilla.
Tällaisen viestin kirjoittajalla on ilmeisesti vaikea ymmärtää, että opistoissa opiskelee myös ihmisiä, jotka todella haluavat oppia ja joiden tavoitteet ovat korkeammalla, kuin pelkässä valmistumisessa. Tiede ei mene ensinnäkään eteenpäin jos tyydytään kopioimaan vanhaa. Kopiointi myös jumittaa tieteen dogmaattiseksi kritiikittömäksi putkeksi, ja sitä kautta vaarana on dogmaattisten oppien leviäminen kvasitotuuksiksi. Pelottaa tällaisen ajatusmaailman omaavien yksilöiden leviäminen kaikenlaisiin "töihin". Itselleni tärkeintä on pitää tutkijan rima korkealla, kyseenalaistaa totuudet ja viedä tiedettä eteenpäin.
Voi tuota idealismia! Saas nähdä mitä mieltä olet 30 vuoden kuluttua (tai opintoidesi loppusuoralle).
Tällä hetkellä olen tutkijana, enkä ihan ole enää nuorikaan. Kyllä idealismia pitää olla, ei pidä antaa realiteettien selättää (kokonaan) ;)