Istun poterossa.
Kuuntelen hiljaisuutta.
Ei hiiskaustakaan,
linnut ovat paenneet,
lentäneet paremmille apajille.
Ruudinkatkuinen ilma,
panokset lopussa,
vain kiväärini ja minä.
Mietin,
kuinka monta haavoitin?
Kuinka moni kaatui luodeistani?
Vaikka vastustin sotaa,
ajoi epätoivo minut
puolustamaan maitani.
Suunnaton pelko,
että vieras valtaisi taloni,
vuoteeni,
söisi jääkaappini tyhjäksi,
poimisi puutarhastani
raa'atkin mansikat,
ihan vain kiusatakseen
ja pakottaisi minut kaivamaan
itse itselleni haudan.
Rypistynyt valokuva taskussani;
siinä on perheeni.
Se mitä siitä on jäljellä.
Huutavatko he ilosta, kun palaan
vai ovatko ikkunat ja ovet
lyöty poikkilaudoin umpeen?
Nouseeko piipusta enää savu
vai onko edes haikara
tehnyt pesäänsä sinne?
Kuuntelen hiljaisuutta.
Ei hiiskaustakaan,
linnut ovat paenneet,
lentäneet paremmille apajille.
Ruudinkatkuinen ilma,
panokset lopussa,
vain kiväärini ja minä.
Mietin,
kuinka monta haavoitin?
Kuinka moni kaatui luodeistani?
Vaikka vastustin sotaa,
ajoi epätoivo minut
puolustamaan maitani.
Suunnaton pelko,
että vieras valtaisi taloni,
vuoteeni,
söisi jääkaappini tyhjäksi,
poimisi puutarhastani
raa'atkin mansikat,
ihan vain kiusatakseen
ja pakottaisi minut kaivamaan
itse itselleni haudan.
Rypistynyt valokuva taskussani;
siinä on perheeni.
Se mitä siitä on jäljellä.
Huutavatko he ilosta, kun palaan
vai ovatko ikkunat ja ovet
lyöty poikkilaudoin umpeen?
Nouseeko piipusta enää savu
vai onko edes haikara
tehnyt pesäänsä sinne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Naurettavaa paskaa.
Vai niin. Ja nostit runoni kuitekin uudelleen esille.