On tässä tuntunut jonkin aikaa että jään välillä kaveriporukassa "syrjään",yht´äkkiä en ole mtn heille.Ja muutenkin..
Pitäää kuunnella sivusta kun puhutaan bileistä,synttäreistä..ym.Totta kai minäkin haluaisin mukaan,mutta odotan että multa kysytään(olisihan se ärsyttävää jos tungen väkisin mukaan,kun eihän mua välttämättä edes kaivata sinne).
Oon miettinyt monesti,mikä mussa oikein on kun tuntuu etten ole "tarpeeksi hyvä ystävä"?
Ärsyttää suunnattomasti..
Miksi minusta ei pidetä?
odd
64
15274
Vastaukset
- kuitenkin
edes kerran mennä muiden mukaan, vaikkei erikseen pyydetä. Voi tuntua vaikealta, mutta kokeile :)
Voihan olla ehkä niinkin, että nyt kaverisi luulevat, että sinua ei kiinnosta heidän seuransa, kun et lähde mukaan.- ajattelin
Yleensä joukon puheliammat eivät edes odota kutsua, vaan innostuvat sillä sekunnilla ja alkavat suunnittelemaan bileitä. Ujot taas miettivät, pohtivat ja odottavat...
- joutumista
ajattelin kirjoitti:
Yleensä joukon puheliammat eivät edes odota kutsua, vaan innostuvat sillä sekunnilla ja alkavat suunnittelemaan bileitä. Ujot taas miettivät, pohtivat ja odottavat...
Hei!
Tuo on mielenkiintoinen näkökohta. Eräs tuttavani on sellainen, että kertoo keikoista, bileistä, leffoista yms. Hän ei suoraan kysy, olenko lähdössä ja välillä olen ihan innostunut ja ollut itse, että mennään, vain havaitakseni, että sitten kun pitäisi sopia, koska mennään niin hän onkin jo menossa jonkun läheisensä kanssa.
Yleensä aina tiedän ystävieni kanssa, koska minut on sisällytetty kutsuun ja koska ei, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ymmärrä, koska on kyse kutsusta lähteä johonkin ja koska hän vain puhelee lämpimikseen.
Sattuipa tuossa päivänä eräänä sellainenkin, että itse hihkuin yhdestä leffasta, että nyt se tulee tännekin (pikkukaupunki) ja hän vain totesi, että hän ei sitä leffaa lähde katsomaan. Ihan ok, mutta en ollut omasta mielestäni edes häntä pyystänyt leffaan.
Siis pointti tuossa sivupolussa oli se, että ihmisten välinen kommunikaatio on joskus ihan käsittämättömän vaikeaa. Itse kuvittelisin yleensä ymmärtäväni, koska joku esittää kutsun tai heittää jonkun jutun niin, että tarkoittaa sitä kutsuksi, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ole samalla kartalla. - ei ole
joutumista kirjoitti:
Hei!
Tuo on mielenkiintoinen näkökohta. Eräs tuttavani on sellainen, että kertoo keikoista, bileistä, leffoista yms. Hän ei suoraan kysy, olenko lähdössä ja välillä olen ihan innostunut ja ollut itse, että mennään, vain havaitakseni, että sitten kun pitäisi sopia, koska mennään niin hän onkin jo menossa jonkun läheisensä kanssa.
Yleensä aina tiedän ystävieni kanssa, koska minut on sisällytetty kutsuun ja koska ei, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ymmärrä, koska on kyse kutsusta lähteä johonkin ja koska hän vain puhelee lämpimikseen.
Sattuipa tuossa päivänä eräänä sellainenkin, että itse hihkuin yhdestä leffasta, että nyt se tulee tännekin (pikkukaupunki) ja hän vain totesi, että hän ei sitä leffaa lähde katsomaan. Ihan ok, mutta en ollut omasta mielestäni edes häntä pyystänyt leffaan.
Siis pointti tuossa sivupolussa oli se, että ihmisten välinen kommunikaatio on joskus ihan käsittämättömän vaikeaa. Itse kuvittelisin yleensä ymmärtäväni, koska joku esittää kutsun tai heittää jonkun jutun niin, että tarkoittaa sitä kutsuksi, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ole samalla kartalla.ajatustenlukija. Tossa tilanteessa ehkä yksi ratkaisu olisi sitten puhua asioista suoraan, kysyä, voiko tulla mukaan. Ei aina onnistu, mutta olisipa sitten ainakin selvät sävelet.
- jos ei tiedä
..jos kuulee aina jälkeenpäin hehkuttelua, miten kivaa taas oli. alkaa tympäisemään muakin. Jos itse ehdottaa jotakin, niin koskaan ei käy mikään. en viitsi enää jälkikäteen hehkuttaa että voi kuinka teillä olisin niin hauskaa.. Niin monta kertaa jälkeenpäin aina sanotaan että olisithan säkin voinut tulla.. ai että olisinko, no etukäteen ei koskaan käy kuitenkaan. ei jaksa tuollaisia kamuja, ei ne tarkoita oikeasti mitään.
- TK
joutumista kirjoitti:
Hei!
Tuo on mielenkiintoinen näkökohta. Eräs tuttavani on sellainen, että kertoo keikoista, bileistä, leffoista yms. Hän ei suoraan kysy, olenko lähdössä ja välillä olen ihan innostunut ja ollut itse, että mennään, vain havaitakseni, että sitten kun pitäisi sopia, koska mennään niin hän onkin jo menossa jonkun läheisensä kanssa.
Yleensä aina tiedän ystävieni kanssa, koska minut on sisällytetty kutsuun ja koska ei, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ymmärrä, koska on kyse kutsusta lähteä johonkin ja koska hän vain puhelee lämpimikseen.
Sattuipa tuossa päivänä eräänä sellainenkin, että itse hihkuin yhdestä leffasta, että nyt se tulee tännekin (pikkukaupunki) ja hän vain totesi, että hän ei sitä leffaa lähde katsomaan. Ihan ok, mutta en ollut omasta mielestäni edes häntä pyystänyt leffaan.
Siis pointti tuossa sivupolussa oli se, että ihmisten välinen kommunikaatio on joskus ihan käsittämättömän vaikeaa. Itse kuvittelisin yleensä ymmärtäväni, koska joku esittää kutsun tai heittää jonkun jutun niin, että tarkoittaa sitä kutsuksi, mutta tuon ihmisen kohdalla en todellakaan ole samalla kartalla.Joo tuttua toi että jotkut olettavat että kutsun heidät mukaani vaikka vain totean jonkin asian...joka tuntuu hieman oudolta. Kutsun jos haluan heidät mukaani, mutta joskus tuntuu että ihmiset vain tuppautuvat vaikka en ole edes kutsunut heitä. Sitten loukkaannutaan jos sanon asiasta.
- Näin se vaan on
Joo ei.
Jos ei kysytä niin en menis mukaan mihkään bileisiin, koska sinä et ole silloin kaivattu vieras!
Opittu kantapään kautta. :) - Anonyymi
ei ole kirjoitti:
ajatustenlukija. Tossa tilanteessa ehkä yksi ratkaisu olisi sitten puhua asioista suoraan, kysyä, voiko tulla mukaan. Ei aina onnistu, mutta olisipa sitten ainakin selvät sävelet.
Paskasakkeihin ei kannata tunkeutua.Oman kyläni vastaava.Keksii asioita jotta saisivat mustamaalata naapurinsa.Itse ovat mieleltään täydellisiä.Nähtiin tuo peli viimeksi.Humpuukin tuottajat haukkuivat liki kaiken mikä liikkui.Tarhan metsässä.
- I know..
turha sinun on miettiä miksi sinusta ei pidetä. Sinun ei tarvitse edes kuunnella tuota. Se on tosi alentavaa muka olla jälkeenpäin iloinen, jos toisilla on bileitä ja muuta. ja sua tarvitaan vain siksi, että on joku jolle vouhottaa niistä.
Mulle kävi vähän samoin. Monta kertaa jälkikäteen kuuli vaikka mistä, ja omat jutut ei ikinä passanneet ja kummastakin tuli vaikka minkälaisia selityksiä. Aina olisin tietysti ollut tervetullut ja kaivattu jälkeenpäin, mutta huolellisesti kuitenkin etukäteen vältettiin vahingossakaan vihjaamasta tai kun kysyin mitä tehtäisiin, ei muka tiedetty mitään. Siinä vaiheessa lopetin kokonaan kun mulle valehdeltiin etukäteen muutamasta isommasta jutusta, jonka sain myöhemmin selville toista kautta. Että siinä oli ne kaverit ja niiden kaveruus.. En nostanut siitä mitään rähinää, mutta en kyllä enää luota yhtään, löytyy niitä muita luotettavampiakin kavereita.
Kannattaa käyttää se energia muiden kavereiden etsimiseen. Ei tuosta tule kuin paha mieli kuitenkin sulle. Ei sun tarvi sietää sitä yhtään, etkä sä tosiaan tee sellaisilla kavereilla yhtään mitään paitsi kerjäät ikävyyksiä. Mut kyllä sulle löytyy kans parempia ystäviä ihan varmasti.- odd
ja jättää nää "kaverit.Tää on ehkä vähän hankalaa selittää.Tutustuin niihin syksyllä,kun aloitin opiskelut uudessa paikassa.Alussa oli älyttömän hauskaa yhdessä.Kyllä vieläkin on,tai siihen asti kun alkaa nää bilepuheet.Välillä huomaan niiden ne hyvät puolet joista pidän ja he osaavat olla myös kivoja.Mulle ystävät on tosi tärkeitä,kun kiinnyn tiettyihin ihmisiin.
Mun piti aloittaa opiskelyt syksyllä mun tärkeän ystän kanssa,mutta maailma päätti toisin,sillä ystäväni kuoli. - juttu toi sun
odd kirjoitti:
ja jättää nää "kaverit.Tää on ehkä vähän hankalaa selittää.Tutustuin niihin syksyllä,kun aloitin opiskelut uudessa paikassa.Alussa oli älyttömän hauskaa yhdessä.Kyllä vieläkin on,tai siihen asti kun alkaa nää bilepuheet.Välillä huomaan niiden ne hyvät puolet joista pidän ja he osaavat olla myös kivoja.Mulle ystävät on tosi tärkeitä,kun kiinnyn tiettyihin ihmisiin.
Mun piti aloittaa opiskelyt syksyllä mun tärkeän ystän kanssa,mutta maailma päätti toisin,sillä ystäväni kuoli.Olenpa ollut tontapaisessa tilanteessa itsekin. Ei uskalla "jättää" kamua, mutta kärsii olla sen seurassa. Hankalaa!
Mitäpä jos vaikka kirjoittaisit ylös plus- ja miinuspuolet näistä kavereista. Kumpia on enemmän, kummat painaa sun vaa'assa enemmän.
Mulle kävi lopulta sillä lailla että miinuspuolet alkoi painaa enemmän. "Jättäminen" oli varmaan vaikeinta mitä olen koskaan pienen ikäni aikana tehnyt, mutta silti se oli parempi vaihtoehto kuin kärsiä siinä ystävyyssuhteessa koko ajan. - I know
odd kirjoitti:
ja jättää nää "kaverit.Tää on ehkä vähän hankalaa selittää.Tutustuin niihin syksyllä,kun aloitin opiskelut uudessa paikassa.Alussa oli älyttömän hauskaa yhdessä.Kyllä vieläkin on,tai siihen asti kun alkaa nää bilepuheet.Välillä huomaan niiden ne hyvät puolet joista pidän ja he osaavat olla myös kivoja.Mulle ystävät on tosi tärkeitä,kun kiinnyn tiettyihin ihmisiin.
Mun piti aloittaa opiskelyt syksyllä mun tärkeän ystän kanssa,mutta maailma päätti toisin,sillä ystäväni kuoli.Ei se silti sitä muuta, jos ne on epäluotettavia.
Hauskaa löytyy kyllä muutenkin. Ja jossain vaiheessa sulla kuitenkin palaa pinna siihen touhuun. Ei siinäkään ole mitään järkeä että sä annat niiden tehdä sulle noin ja olet vain kuin ei mitään. Ilman muuta ne alkaa tehdä sen jälkeen sulle ihan mitä vain paskoja juttuja "kavereina". Tai käyttää sua hyväksi sen vuoksi jos sul ei ole muuta tekemistä. Mutta jos sä olet valmis siihen että niiltä voi odottaa ihan mitä vain, niin se on sun ratkaisu. Itse en jaksanut kauan, kun alkoi touhut olemaan niin outoja selän takana. - mukamiäs
juttu toi sun kirjoitti:
Olenpa ollut tontapaisessa tilanteessa itsekin. Ei uskalla "jättää" kamua, mutta kärsii olla sen seurassa. Hankalaa!
Mitäpä jos vaikka kirjoittaisit ylös plus- ja miinuspuolet näistä kavereista. Kumpia on enemmän, kummat painaa sun vaa'assa enemmän.
Mulle kävi lopulta sillä lailla että miinuspuolet alkoi painaa enemmän. "Jättäminen" oli varmaan vaikeinta mitä olen koskaan pienen ikäni aikana tehnyt, mutta silti se oli parempi vaihtoehto kuin kärsiä siinä ystävyyssuhteessa koko ajan.Ei tarvitse olla joko/tai ja tehdä asiasta mitään niin dramaattista. Voi vain pitää harvemmin yhteyttä.
- kannattaa etsiä uusia
Älä anna oman itsetuntosi aleta moisen takia. Itselläkin välillä sama ongelma, mutta pitää etsiä uusia ystäviä.
- yritän
vältsist saada niit uusia ystäviä,jos on hiljaínen ja pelkää tunkevansa muiden joukkoon... Rohkeutta!!
- mies23v
Minulla on täysin samanlainen tunne! En haluaisi olla tungetteleva, ja huomaan, että muut keskustelevat esim. bileistä, mutta minulle ei mainita niistä sanaakaan. Minä olen liukunut ikään kuin hätävaraksi ja 2. luokan ystäväksi.
- Oddi vaan.
Olen oikeastaan aina tuntunut isommissa porukoissa olevan se 2 kaveri ja niin kuin sanoit se "hätävara".Ehkä mut yksi ihminen kerrallaan pystyy paremmin oppimaan tuntemaan.
Mikäköhän siinä oikein on että jotkut vaan jätetään aina vähemmälle huomiolle? - justiinamuori
Mikä se semmoinen 2. luokan ystävä on!
Äläpä jää sellaiseksi!
Nenä kohti uusia tuulia, oikea ystävä ei pidä toista vain hätävarana.
- hmm
Minustakin tuntuu usein, että olen jotenkin syrjässä kaveriporukassa. Mulle täme ei tosin ole mitään uutta, olen tuntenut nämä ihmiset jo vuosia.
Ei minulle nyt suoraan päin naamaa valhdella (ainakaan en ole koskaan sitä itse huomannut), sen verran hyviä ystäviä ollaan. Usein saan kuitenkin lukea tapahtumat rivien välistä ystävävieni puheesta tai kuulen ne muilta.
Sitten tuokin tilanne on varin tuttu, että saan kuunnella sivusta kuinka kaverit on menossa viettämään esim juhannusta yhteisen kaverimme luo. Mutta selkeästi ihmiset siinä vaiheessa jo on kutsuttu mukaan,kun kuulen asiasta ensimmäistä kertaa puhuttuvan. Eikä kukaan kysy haluaisinko minäkin tulla... Pitäisikö sitä olla tunkemassa itseään mukaan?
Ehkä olen ujo, ehkä ylpeä, mutta jotenkin se tuntuu minusta huonolta... Kai he pyytäisivät, jos minäkin olisin tervetullut??- Oddi
Ajatuksesi kuulostaa todella tutuilta.Ihan kuin omilta ajatuksiltani.
Kysyinpä tässä yhtenä päivänä kaveriltani että mitäs meinaat tehdä viikonloppuna(olin aiemmin taas kuullut mitä he olivat suunnitelleet)Kaveri sano mulle vähän aikaa mietittyyään vaan päin naamaa että "en mä vielä tiiä".Mä melkein aavistin ton.Miks hel*etissä ei voi sanoa suoraan että joo ollaan menossa bilettään,kun kyllähän mä sen jo tiedän ettei mua oo kutsuttu mukaan.Päin naamaa valehdellaan,vaikka nyt jossain mittakaavassa onkin pienistä asioista kyse..mutta silti.
Tuntuu että aina MINÄ,olen ollut se joka jää syrjään.Mutta tällä hetkellä ei oo suuria mahdollisuuksia löytää parempiakaan kavereita.Kohltalo on tämä ja siihen on nyt tyydyttävä.
- Oddi
En tiädä olisiko siinä järkeä että joiltakin noista kamuista kysyisin tosta niitten "pelailusta?
Mutta mitä kysyn?Ja miten?- kerran koitettu
joo ne katto muka monttu auki, että mitä ei nyt tajuta.. Kauhea teeskentely ja kerran kysyttiin heti sen jälkeen johonkin juttuun, mikä oli niille vähän kuin velvollisuus. usko vaan, et kannattaa etsiä muut.
Mieluummin sano niille suorat sanat jos jotain pitää sanoa. Luuletko sä että ne arvostaa sua yhtään pätkää enempää, jos sä meet kyselemään hienotunteisesti jotakin. Pyh, ei varmasti sulle puhu tottak un ei muutenkaan.
Sen sä voit tehdä että sanot suoraan, mut sitten nuo näennäisetkin välit on mennyttä. Se varmaan tuskin haittaa, jos niistä ei ennenkään ole mitään iloa. - syrjitty mutta miksi
kerran koitettu kirjoitti:
joo ne katto muka monttu auki, että mitä ei nyt tajuta.. Kauhea teeskentely ja kerran kysyttiin heti sen jälkeen johonkin juttuun, mikä oli niille vähän kuin velvollisuus. usko vaan, et kannattaa etsiä muut.
Mieluummin sano niille suorat sanat jos jotain pitää sanoa. Luuletko sä että ne arvostaa sua yhtään pätkää enempää, jos sä meet kyselemään hienotunteisesti jotakin. Pyh, ei varmasti sulle puhu tottak un ei muutenkaan.
Sen sä voit tehdä että sanot suoraan, mut sitten nuo näennäisetkin välit on mennyttä. Se varmaan tuskin haittaa, jos niistä ei ennenkään ole mitään iloa.tuntuu kun olisin itse kirjoittanut lähes kaikki yllä olevat jutut. Opiskelen uutta alaa ja varsinkin tää viimeinen puoli vuotta on ollu todella raskas kun minua ei haluta mukaan mihinkään. En ymmärrä mitä olen voinut sanoa tai tehdä niin väärin että minua jätetään kaiken ulkopuolelle. Kukaan ei tule luokseni juttelemaan, ei pyydetä mukaan kahvittelemaan, ei kerrota bileistä, kun puhun siihen kiinnitetään hädin tuskin minkäänlaista huomiota, jos kävelen kahden kanssa niin ne vaan keskustelee keskenään ja ovat kuin että ei välitetä tosta pas....aisesta niin se kyllä tajuaa häipyä. Ollaan kuitenkin kaikki aikuisia 20-55v joten senkin takia se on todella outoa käytöstä. Yksi ainoa käyttäytyy aina normaalisti minua kohtaan ja useimmat silloin kun se paras kaveri ei ole paikalla mutta kun se paras kaveri on paikalla olen lähes tulkoon näkymätön heille ja minut savustetaan pois. On vähemmän yksinäistä kun olen oikeasti yksin kuin silloin kun olen tämän porukan seurassa.
- Helou12
syrjitty mutta miksi kirjoitti:
tuntuu kun olisin itse kirjoittanut lähes kaikki yllä olevat jutut. Opiskelen uutta alaa ja varsinkin tää viimeinen puoli vuotta on ollu todella raskas kun minua ei haluta mukaan mihinkään. En ymmärrä mitä olen voinut sanoa tai tehdä niin väärin että minua jätetään kaiken ulkopuolelle. Kukaan ei tule luokseni juttelemaan, ei pyydetä mukaan kahvittelemaan, ei kerrota bileistä, kun puhun siihen kiinnitetään hädin tuskin minkäänlaista huomiota, jos kävelen kahden kanssa niin ne vaan keskustelee keskenään ja ovat kuin että ei välitetä tosta pas....aisesta niin se kyllä tajuaa häipyä. Ollaan kuitenkin kaikki aikuisia 20-55v joten senkin takia se on todella outoa käytöstä. Yksi ainoa käyttäytyy aina normaalisti minua kohtaan ja useimmat silloin kun se paras kaveri ei ole paikalla mutta kun se paras kaveri on paikalla olen lähes tulkoon näkymätön heille ja minut savustetaan pois. On vähemmän yksinäistä kun olen oikeasti yksin kuin silloin kun olen tämän porukan seurassa.
"Syrjitty mutta miksi"
Itellä just samanlainen tilanne kun sulla. Olen opiskellut nyt n. vuoden ja olen löytänyt luokaltani muutaman kaverin. Luokkalaiseni ovat myös kaikki jo aikuisia, mutta mitä naurettavampia juttuja heidänkin suusta kuulee päivittäin. En viihdy isoissa ryhmissä ja koenkin usein sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kaksin kun olen jonkun kanssa ei ole ongelmaa, mutta kun ihmisiä on useampi lyö lukko päälle ja jään aina vain kuuntelemaan muiden juttuja. Jään aina isoissa ryhmissä ulkopuoliseksi epävarmuuteni takia. Kärsin ajoittain masennuksesta ja ahdistun helposti. Varsinkin itsevarmat ja puheliaat ihmiset saa mut hiljaiseksi. Itse yritän aina saada hiljaisimman ryhmäläisen mukaan juttuun kysymällä kuulumisia jne.. kukaan ei ikinä vaivaudu multa kysymään mitään. Onneksi luokallani on edes muutama tyyppi joihin luotan ja uskallan kertoa omiakin mielipiteitä heille.
Tiedän tunteen joka tulee siitä ettei kukaan huomioi, mutta yritä tsempata ja tunget vain mukaan. Tiedän itekkin, että se on hankalaa mutta sillä tavalla sua otetaan ens kerralla enemmän huomioon. Tiedän kuinka rasittavaa on yrittää ystävystyä, jos sä oot se joka tekee kaiken työn se uuden kaverisuhteen luomiseen. Joskus se tuottaa tulosta ja joskus ei. Itse olen myös aivan hukassa, jos nää muutamat tyypit joiden kanssa juttu luistaa ei oo paikalla. Siinä tapauksessa yritän purra hammasta ja selvitä yksikseni. Usein haluaa vain luovuttaa ja paeta kotiin, mutta yritän tsempata! - hjdhjsd
syrjitty mutta miksi kirjoitti:
tuntuu kun olisin itse kirjoittanut lähes kaikki yllä olevat jutut. Opiskelen uutta alaa ja varsinkin tää viimeinen puoli vuotta on ollu todella raskas kun minua ei haluta mukaan mihinkään. En ymmärrä mitä olen voinut sanoa tai tehdä niin väärin että minua jätetään kaiken ulkopuolelle. Kukaan ei tule luokseni juttelemaan, ei pyydetä mukaan kahvittelemaan, ei kerrota bileistä, kun puhun siihen kiinnitetään hädin tuskin minkäänlaista huomiota, jos kävelen kahden kanssa niin ne vaan keskustelee keskenään ja ovat kuin että ei välitetä tosta pas....aisesta niin se kyllä tajuaa häipyä. Ollaan kuitenkin kaikki aikuisia 20-55v joten senkin takia se on todella outoa käytöstä. Yksi ainoa käyttäytyy aina normaalisti minua kohtaan ja useimmat silloin kun se paras kaveri ei ole paikalla mutta kun se paras kaveri on paikalla olen lähes tulkoon näkymätön heille ja minut savustetaan pois. On vähemmän yksinäistä kun olen oikeasti yksin kuin silloin kun olen tämän porukan seurassa.
syrjitty mutta miksi oletko ehkä liian kaunis? Muut naiset vihaavat kaunottaria, ja se on näille syy syrjiä, savustaa ulos ja jopa kiusata. Monet kauniit naiset ovat kokeneet sorsimista muiden naisten taholta, eikä muuta järjellistä syytä ole löydettävissä kuin kateus.
- itsekin miettinyt
aina kun meen uusiin juttuihin mukaan, löydän pari hyvää ystävää ja olen ihan mukana kaikessa. sitten joku päättää ruveta levittelemään erilaisia tarinoita, mitä olisin sanonut tai tehnyt. sen jälkeen kaikki katsovat minua kuin ruttoa. ne pari ystävää jotka siinä alussa sain, ovat vain että on helpompi jos "ei näyttäydytä yhdessä tms". tämä sama kuvio on toistunut jo pariin otteseen, enkä vieläkään tiedä mistä näissä asioissa on oikein kyse. että näin.
- riesako?
mulla on semmonen "ongelma" että en osaa olla enää oma itseni parhaiden kavereiden seurasssa. Tuntuu vaan että musta ei ole enää mihinkään ja heitetty mut vaan menemään. Mulla on yksi paras ystävä, joka on tukenu mua koko talven ja ollaan oltu erottamattomat kaverit.
Mut kaikki muuttu yhtäkkiä. Enää ei mun seura kelvannukkaan. bestis hengailee koulussa nykyään muiden kanssa luokkalaisten kanssa. ja kenen kanssa minä...? En kenenkään. Istun yksin. Välillä "bestis" pyytää mua mukaan, mutta sanon sille lähes tulkoon aina että en jaksa. Tiedän hänen pyytävän vain säälistä. en halua kenenkään mukaan vain siksi.
ne oli taas viime keskiviikkona yhessä. siis kaksi minunkin hyvää ystävää (ja bestiksen toiset parhaat kaverit). Ne oli kuulema ollu rannalla. En tiennyt siitä mitään. ennen kuin tämä bestis soitti mulle seuraavana iltana, ja kertoi kuinka hauskaa niillä oli ollut ymymym. mun seura ei kai kelpaa. Näitä on ollu useempikin, kuten silloin kun kysyin bestikseltä että pääsisinkö niille yhden meidän yhteisen hyvän kaverin kanssa.
- en usko että meille pääsee kahta. ehkä joskus toiste.
En tod uskonu sitä. Niille pääsee tavallisesti lähes aina.En voinut vastustaa kiusausta ja lähdin vakoilemaan tätä (asutaan maalla, mutta kuitenkin) sen kodin lähelle. Niin kun aavistinkin. Nämä KAKSI kaveria, joiden kanssa se oli ollu rannalla oli tullu niille, ne piti niin hauskaa että naurut kuuli tielle asti. Mua rupes vituttaa niin. Tässä se taas nähdään, kun minun seura ei kelpaa..
Mikä mussa on vikana??miksei musta enää pidetä?! - marilin82
riesako? kirjoitti:
mulla on semmonen "ongelma" että en osaa olla enää oma itseni parhaiden kavereiden seurasssa. Tuntuu vaan että musta ei ole enää mihinkään ja heitetty mut vaan menemään. Mulla on yksi paras ystävä, joka on tukenu mua koko talven ja ollaan oltu erottamattomat kaverit.
Mut kaikki muuttu yhtäkkiä. Enää ei mun seura kelvannukkaan. bestis hengailee koulussa nykyään muiden kanssa luokkalaisten kanssa. ja kenen kanssa minä...? En kenenkään. Istun yksin. Välillä "bestis" pyytää mua mukaan, mutta sanon sille lähes tulkoon aina että en jaksa. Tiedän hänen pyytävän vain säälistä. en halua kenenkään mukaan vain siksi.
ne oli taas viime keskiviikkona yhessä. siis kaksi minunkin hyvää ystävää (ja bestiksen toiset parhaat kaverit). Ne oli kuulema ollu rannalla. En tiennyt siitä mitään. ennen kuin tämä bestis soitti mulle seuraavana iltana, ja kertoi kuinka hauskaa niillä oli ollut ymymym. mun seura ei kai kelpaa. Näitä on ollu useempikin, kuten silloin kun kysyin bestikseltä että pääsisinkö niille yhden meidän yhteisen hyvän kaverin kanssa.
- en usko että meille pääsee kahta. ehkä joskus toiste.
En tod uskonu sitä. Niille pääsee tavallisesti lähes aina.En voinut vastustaa kiusausta ja lähdin vakoilemaan tätä (asutaan maalla, mutta kuitenkin) sen kodin lähelle. Niin kun aavistinkin. Nämä KAKSI kaveria, joiden kanssa se oli ollu rannalla oli tullu niille, ne piti niin hauskaa että naurut kuuli tielle asti. Mua rupes vituttaa niin. Tässä se taas nähdään, kun minun seura ei kelpaa..
Mikä mussa on vikana??miksei musta enää pidetä?!Mulla ainakin on seuraavan laista kokemusta. Kaveripiirissäni keskustellaan ns. päivänpol´ttavista asiaoista...siis mistä tytöt nyt puhuvat :) Ja itse ainakin yritän myös kertoa mielipiteeni niin minun sanat jätetään omaan arvoonsa, sama mitä suustani päästän ei kukaan kuuntele. Ehkä olen vaan sitten niin ällöttävä kaveri. Näin on ollut jo monta vuotta, ehkä pitäisi etsiä uusia kavereita, mutta en haluaisi olla yksin. Tuntuu kuin olen ns. kavereideni riippakivenä.
Minua ei koskaan lapsen akutsuttu syntymäpäiville, ainoastaan naapurini kutsui koska olimme samalla luokalla ja tosiaan naapureita. Kukaan ei tänäkään päivänä kutsu minua mihinkään.
Eräs tapahtuma jätti haavan sydämeen, oli 18 vuotispäiväni ja olin kutsunut paljon ystäviä juhliin, n. 15 hlö oli tulossa. Vanhempani lupasivat lähteä siksi aikaa toisaalle jotta voimme juhlia rauhassa. Kun kello tuli 18 ja juhlat määrä alkaa, VAIN YKSI kavereistani tuli paikalle. Hänkään ei sitten viipynyt kuin ½ tuntia. Yritin soitella kavereilleni että olisiko heillä ollut kutsussa väärä pvm tai jotain, mutta kaikilla oli muuta tekemistä. KAikki tarjottava menisi nyt hukkaan, joten ahmin kaikki mitä pöydässä oli ja oksensin ne pian pois. Kun vanhempani tulivat kotiin he kysyivät oliko meillä ollut hauskaa, jouduin valehtelemaan kun en kehdannut sanoa ettei kukaan tullut.
Tästä alkoi minut syömishäiriöni bulimia. - ystäväkokemuksia
marilin82 kirjoitti:
Mulla ainakin on seuraavan laista kokemusta. Kaveripiirissäni keskustellaan ns. päivänpol´ttavista asiaoista...siis mistä tytöt nyt puhuvat :) Ja itse ainakin yritän myös kertoa mielipiteeni niin minun sanat jätetään omaan arvoonsa, sama mitä suustani päästän ei kukaan kuuntele. Ehkä olen vaan sitten niin ällöttävä kaveri. Näin on ollut jo monta vuotta, ehkä pitäisi etsiä uusia kavereita, mutta en haluaisi olla yksin. Tuntuu kuin olen ns. kavereideni riippakivenä.
Minua ei koskaan lapsen akutsuttu syntymäpäiville, ainoastaan naapurini kutsui koska olimme samalla luokalla ja tosiaan naapureita. Kukaan ei tänäkään päivänä kutsu minua mihinkään.
Eräs tapahtuma jätti haavan sydämeen, oli 18 vuotispäiväni ja olin kutsunut paljon ystäviä juhliin, n. 15 hlö oli tulossa. Vanhempani lupasivat lähteä siksi aikaa toisaalle jotta voimme juhlia rauhassa. Kun kello tuli 18 ja juhlat määrä alkaa, VAIN YKSI kavereistani tuli paikalle. Hänkään ei sitten viipynyt kuin ½ tuntia. Yritin soitella kavereilleni että olisiko heillä ollut kutsussa väärä pvm tai jotain, mutta kaikilla oli muuta tekemistä. KAikki tarjottava menisi nyt hukkaan, joten ahmin kaikki mitä pöydässä oli ja oksensin ne pian pois. Kun vanhempani tulivat kotiin he kysyivät oliko meillä ollut hauskaa, jouduin valehtelemaan kun en kehdannut sanoa ettei kukaan tullut.
Tästä alkoi minut syömishäiriöni bulimia.siis mulla on kans kaikenlaisia kokemuksia, voin laittaa tähän muutamia juttuja
Monta vuotta sitten mullakin oli 18-vuotis juhlat niin yks tyttö joka oli muka mun bestis soitti mulle ja sano et "no joko sinne voi tulla kun mä meen ton yhen maijan bileisiin"..jooh et sellaista. Siis sillee äkäisenä soitti ja oli vielä mun synttärit ja kaikkee. Sit yks toinen tyttö joka kuttui mun sen juhliin ja oli luvannut et tehdään sit boolii ja kaikkee kun vanhimmat lähtee bileistä alko yhtäkkii et "hei sä voit kyllä jo lähteä kotiin"..olin vähä monttu auki et joo kiva juttu sit näin mut en uhallanikaan lähteny mihinkää vaan vedin vitunmoisen perseet ja join niitten kaikki viinat!
No sit on sattunut sellaisia et on luvattu vuokrakämppää ja kaikkee mut ei sit viimetingassa kuitenkaan annettu sitä ja luvattu kutsua bileisiin mut oon itse joutunut soittamaan ja kutsumaan itse itseni sinne, pidetty varakaverina, treffattu muiden kaa ilman mua, jätetty yksin baarissa vaikka oon ollut ihan tusinan päissäni ja pyörinyt ympyrää siinä paikallani...Näitähän riittää. Ja aina mä annoin anteeks mut sit yhdes vaiheessa kun järki ja maa petti jalkojen alta eikä mitään tukee saanut heiltä mä heitin ne ystävyyssuhteet menemään. ..Aivan uskomatonta miten paljon energiaa menee huonoihin ystäviin!
Mä olen miettinyt kuitenkin niin et aina kyn törmää uusiin ihmisiin mä katselen niitä entistä varovaisemmin kaiken sen mennen ansioista, mä esim. tarkkailen ja sillee ja et onko niit samoja piirteitä mitä niissä muissa ja tekeeks ne samalla tavalla tms. Helpommin ainakin erottaa ne hyvät ystävät niistä itsekeskeisistä ressukoist! Ihmisiä kuitenkin tapaakin enemmän jos ei aina roiku niissä huonoissa energiat vievissä ystävissä jos niistä tulee huono olo.. - jksdksdjs
marilin82 kirjoitti:
Mulla ainakin on seuraavan laista kokemusta. Kaveripiirissäni keskustellaan ns. päivänpol´ttavista asiaoista...siis mistä tytöt nyt puhuvat :) Ja itse ainakin yritän myös kertoa mielipiteeni niin minun sanat jätetään omaan arvoonsa, sama mitä suustani päästän ei kukaan kuuntele. Ehkä olen vaan sitten niin ällöttävä kaveri. Näin on ollut jo monta vuotta, ehkä pitäisi etsiä uusia kavereita, mutta en haluaisi olla yksin. Tuntuu kuin olen ns. kavereideni riippakivenä.
Minua ei koskaan lapsen akutsuttu syntymäpäiville, ainoastaan naapurini kutsui koska olimme samalla luokalla ja tosiaan naapureita. Kukaan ei tänäkään päivänä kutsu minua mihinkään.
Eräs tapahtuma jätti haavan sydämeen, oli 18 vuotispäiväni ja olin kutsunut paljon ystäviä juhliin, n. 15 hlö oli tulossa. Vanhempani lupasivat lähteä siksi aikaa toisaalle jotta voimme juhlia rauhassa. Kun kello tuli 18 ja juhlat määrä alkaa, VAIN YKSI kavereistani tuli paikalle. Hänkään ei sitten viipynyt kuin ½ tuntia. Yritin soitella kavereilleni että olisiko heillä ollut kutsussa väärä pvm tai jotain, mutta kaikilla oli muuta tekemistä. KAikki tarjottava menisi nyt hukkaan, joten ahmin kaikki mitä pöydässä oli ja oksensin ne pian pois. Kun vanhempani tulivat kotiin he kysyivät oliko meillä ollut hauskaa, jouduin valehtelemaan kun en kehdannut sanoa ettei kukaan tullut.
Tästä alkoi minut syömishäiriöni bulimia.riesako? Otan osaa huonojen ystävien johdosta. Todella ikävää, mitä olet joutunut kokemaan. Itselle nuorempana tehtiin noin myös, todella pahalta tuntui. Jostain syystä erityisesti tytöillä on tällainen "ei oteta tota mukaan" -tapa. Jätkät kyllä hengaavat laumoissa ja kavereiden välinen solidaarisuus toimii.
marilin82 IHAN KAUHEAA, mitä sinulle on tehty! Siis ihan kauheaa!!! Nuo eivät kyllä ole edes mitään kavereita! Jos olisin sinä, en enää ikinä ottaisi heihin mitään yhteyttä ja lähtisin vain etsimään parempia kavereita muualta! Eivät nuo ole sinun arvoisisasi! Ansaitset parempaa, älä edes vilkaise heihin päinkään! - hf30630
jksdksdjs kirjoitti:
riesako? Otan osaa huonojen ystävien johdosta. Todella ikävää, mitä olet joutunut kokemaan. Itselle nuorempana tehtiin noin myös, todella pahalta tuntui. Jostain syystä erityisesti tytöillä on tällainen "ei oteta tota mukaan" -tapa. Jätkät kyllä hengaavat laumoissa ja kavereiden välinen solidaarisuus toimii.
marilin82 IHAN KAUHEAA, mitä sinulle on tehty! Siis ihan kauheaa!!! Nuo eivät kyllä ole edes mitään kavereita! Jos olisin sinä, en enää ikinä ottaisi heihin mitään yhteyttä ja lähtisin vain etsimään parempia kavereita muualta! Eivät nuo ole sinun arvoisisasi! Ansaitset parempaa, älä edes vilkaise heihin päinkään!Mulla on paljon ns. "kavereita" jotka dissaa mua mm. siitä syystä että mulla ei ole kavereita. Jos kaikki vaan keskittyis olemaan niitä kavereita syrjimisen sijaan niin kaikki olis ihan mallillaan...
- määmy
seuraavalla kerralla menet bileisiin, jos ovella käännytetään takaisin tai ovat muuten epäystävällisiä, tiedät ettet ole heidän ystävä.
- memmu.s
pistää ihan vihaksi lukee näitä juttuja, miten jotkut on niin ajattelemattomia, tekis kyl mieli sanoo omillekkin "ystäville" suorat sanat tosta hyväksikäytöstä ku saa esim kuulla kuinka hauska baari ilta niillä oli ym muuta mukavaa! ja seuraavan kerran ku tulee puhetta niin sanonkin että mua ei noin kohdella eikä sais ketätään muutakaan olkaa vahvoja!
memmu.s kirjoitti:
pistää ihan vihaksi lukee näitä juttuja, miten jotkut on niin ajattelemattomia, tekis kyl mieli sanoo omillekkin "ystäville" suorat sanat tosta hyväksikäytöstä ku saa esim kuulla kuinka hauska baari ilta niillä oli ym muuta mukavaa! ja seuraavan kerran ku tulee puhetta niin sanonkin että mua ei noin kohdella eikä sais ketätään muutakaan olkaa vahvoja!
Ero heissä yleensä on:
Jos ystävälle sanoo "Ei ehdi" ja perustelee miksi, häntä näkee myös myöhemmin.
Kun "ystävälle" sanoo "Ei ehdi" ja perustelee miksi ei ehdi, on erittäin harvinaista, että hän ottaa tuon jälkeen enää yhteyttä.
Tietysti on oltava tuo tärkeä meno, jonka vuoksi kieltäytyy.
- Kesäöitä
Minulla ei ole oikein koskaan mitään hauskaa sanottavaa ja minua pidetään
tosikkona. Haluisin olla hauskempi että minun kanssani ei olisi niin vaivaantunut olo mutta
miten sitä yhtäkkiä voi perusluonnettaan saada muutetuksi. En myöskään juo alkoholia joten se karsii paljon "ystäviä" jos ne sitten ovat tosiaan ystäviä jotka eivät ymmärrä juomattomuutta.- Anna---
Vastaukseni oli siis sinulle "kesäöitä". Minäkin olen ns.tosikko :S
- Anna---
Olen itse ollut aina koulukiusattu, syrjitty ja muutenkin ulkopuolinen ja olen tullut siihen tulokseen, että ainakin minun kohdallani syrjintä johtuu luonteestani. Olen nimittäin aina ollut todella vihainen alkoholille, tupakalle ja huumeille. Ärsyttää vain kun ei saa olla omaitsensä. Minuakaan ei koskaan ole kutsuttu minnekkään juhliin yms. Ja olen ollut sairaan masentunut lähes koko vuoden. Ulkonäköni ei ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään poikkeava joten en keksi muutakaan syytä kuin luonne.
Eli minulla on aika lailla sama tilanne kuin sinulla ja haluaisin itsekkin tietää mitä tehdä, koska ei kai kenenkään tarvitse vain "muuttua" saadakseen edes pari kunnon ystävää?
En tiedä ymmärsittekö minua, mutta toivon, että joku voisi auttaa. - mieluummin yksin
mua kutsutaan synttäreille ja muihin isompiin juhliin tavan vuoksi tai oikeastaan siksi, että olisi enemmän porukkaa paikalla. tuurilla saattaisin vaikka tuoda mieheni ja sen kaverit, mutta mieheni ja sen kaverit ei hirveemmin ole kiinnostuneita niistä sinkkuelämää-feikeistä. kahville, muihinkaan arkipäivän tapaamisiin mua ei pyydetä, ellei tiedossa ole jotain kiireellistä menoa, mikä jättää näkemisen lyhyeen. baari-illat, laivareissut ymym multa salataan ihan tietoisesti (usein joku kuitenkin möläyttää, ja sitten yritetään korjata virhe), etten vain odottaisi pääseväni mukaan. mun juhliin ei tulla, ei edes vastata puhelimeen kyseisenä päivänä, ja sitten on herneet nenässä kun en itse tule juhlimaan jonkun synttäreitä.
hiljaisuus saattaa tehdä kavereille olon, ettei seura kiinnosta, mutta jos ne todella kaipaavat seuraansa, pyytävät. itsellä noiden valheiden jälkeen on itsetunto rytissyt alas, mutta silti kysyin suunnitelmista ja ehdotin omiani, jos halusin tavata ihmisiä. vielä perjantaihin asti...:(- Straight edge
Joo...mullaki on ollu aivan hirveästi aina ongelmia kavereitten kanssa nii eipä tässä oikeestaan viitti enää ees yrittää. Aina kaverit on tavallaan sillai pettäny mut nii nyt oon sitte hirveen epäluuloinen kaikkia kohtaan enkä oikeen luota kehenkään.
Mua on aina käytettuy ns. syntipukkina jos on tullu jollai semmonen tilanne eteen...oon kai niin hiljanen ettei kukaan usko mun panevan hanttiin, joten aina on sitte kaikki riidat ollu mun syy eikä nyt oo kavereita:(
Just noista juhlista mieleen, että kerranki nuorempana ku yks mun naapuri järjesti juhlat nii hän kutsui sinne kaikki muut meidän koulun mun ikäset tyypit paitsi mut(siis ihan kaikki muut) ja sitte ku juhlat alko, porukka tuli meijän talon eteen vaan hyppiin ja muute "bilettään". Se kyllä iski muhun lujaa... :( - Straight edge
Straight edge kirjoitti:
Joo...mullaki on ollu aivan hirveästi aina ongelmia kavereitten kanssa nii eipä tässä oikeestaan viitti enää ees yrittää. Aina kaverit on tavallaan sillai pettäny mut nii nyt oon sitte hirveen epäluuloinen kaikkia kohtaan enkä oikeen luota kehenkään.
Mua on aina käytettuy ns. syntipukkina jos on tullu jollai semmonen tilanne eteen...oon kai niin hiljanen ettei kukaan usko mun panevan hanttiin, joten aina on sitte kaikki riidat ollu mun syy eikä nyt oo kavereita:(
Just noista juhlista mieleen, että kerranki nuorempana ku yks mun naapuri järjesti juhlat nii hän kutsui sinne kaikki muut meidän koulun mun ikäset tyypit paitsi mut(siis ihan kaikki muut) ja sitte ku juhlat alko, porukka tuli meijän talon eteen vaan hyppiin ja muute "bilettään". Se kyllä iski muhun lujaa... :(nii siis vielä tohon syntipukki hommaan sen verran ettette käsitä väärin, en siis koskaan oo ollu oikeesti se syyllinen riitoihin, oon vaan sattunu väärään aikaan väärään paikkaan ja tarttisin apua, että miten puhistais "maineen". Mulla kato ei oo ollu yhtään oikeaa kaveria kahdeksaan vuoteen. Osittain kyllä niin kuin nimimerkillä Anna---, päihteitten vastaisuuteni vuoksi...
- johki
Mä oon aina ollut se jota ei pyydetä eikä vissiin haluta mihinkään. Sitten kun on jotain ongelmaa niin sitten kelpaan. Heti kun itse sanon oman mielipiteeni asioista minut haukutaan...tänä keväänä olenkin katkaissut välit lähes kaikkiin....en vastaa viesteihin enkä ota mitään muutakaan vastaan...oma valinta joo, mutta koen etten tarvi sitä paskaa mitä mulle annettavana on :)
- pikkutyttönen.
mulle tuli tämä taas mieleen kun ystävät pitivät taas bileet.. mullakin on sellaisia tiettyjä,todellisia ystäviä, joiden seurassa saan ihan oikeasti olla oma itteni, mutta mulla on myös kavereita.. kaverit piti (ryyppy:D) bileet, kaikkia mun tärkeimpiä ystäviä myöten pyydettiin mukaan, mua ei ikinä. Suoraan sanoen mua vähän huvittaa. Mä en ois välttämättä edes lähtenyt tonne, mutta mä vähän loukkaannuin, sillä kaikkia muita pyydettiin hiiriä myöten....
Niin mua huvittaa siks, että oonko oikeasti tän tuntunen, etten lähtis muka ikinä mukaan: D Asun maatilalla ja meillä on lehmiä ja koiria, ja kissoja ja mulla on myös kaks hevosta, mut vaikuttaako tuo muka asiaan? En mä niitä joudu yksin huolehtimaan kummiskaan .
Oon huomannu myös semmosta että mulle ei voi tulla puhumaan. Mä oon vissiin todella vaikeasti lähestyttävä, tai jotain. En oo ujo. Mä oon luonteeltani pirteä (ellen oo väsyny tm) ja ystävällinen , yritän olla kaikille mukava ja avoin... puhun kaikille, en nyt kokoajan mutta kysyn mitä kuuluu ja joskus saatan heittää jotain mun huonoa läppää, mutta mulle ei koskaan voi tullla oma-alotteisesti puhumaan, kukaan kavereista (nyt siis ei puhuta niistä tosi ystävistäni, ilman niitä en tulisi ikinä toimeen.)
Mua todella harmittaa. Nyt yksi kavereista on alkanu puhumaan mulle enemmän. Musta se on tosi kiva ja se on kertonu itestään kaikenlaisia juttuja.. Se on kiva kiva.
Myönnän myös että kadehdin parasta kaveriani. Sille tullaan jutteleen ja halaileen kertomaan salaisuuksia. Se tuntuu olevan kaikessa heti mukana ja se otetaan mieluusti vastaan aina kaikkeen. Se ei oo mitenkään rohkeampi kun mä. Mä en ymmärrä.. Se on musta kauhee piilo vittuilijakin. Jos mä halaan sitä, se ottaa sen lähentelynä ja ahdisteluna ja aina se tiuskasee et mee pois. Jos mun luokkakaveri tulee sitä halaileen, se halaa takasin ja niin.. Me ollaan tunnettu jo monta vuotta.. kauemmin ku noi luokkakaverit.
Mä en varmaan koskaan saa lisää hyviä kavereita. Mulla on pienempänä ollu tosi paljon kavereita ja olin varmaan ala-asteen kovis, sellane jonka kaikki halus kaveriksee:D oon tyttö:D
- kosmis
Noi ylimmät on kuin suoraan mun elämästä.Paitsi että en voi saada uusia ystäviä 'huonojen' tilalle koska vietän koulussa 10h päivässä matkustamisen ja pitkän koulupvän takia. plus se että kaikki muut luokastani paitsi 3 tyyppiä eivät halua minua mukaani kun taas niiden kolmen kanssa olen ihan ulalla.heidän kanssaan en voi puhua asioistani, muita ei kiinnosta. on kai itsessäni syy, näin olen monesti miettinyt.
- kärsinytkin
Minulla ei ole koskaan ollut montaa kaveria..kun olin lapsi, oli 1 kaveri kerrallaan, ja loppujen lopuksi jäin yksin kun näillä kaverilla oli omat bestikset tms.
Silloin olin kyllä ujo ja herkkä, mutten kavereiden seurassa,vai ulkopuolisten seurassa..ehkä "johtavaa" tyyppiä olin,näin olen jälkikäteen ajatellut, kun olen miettinyt miksi kukaan ei halunnut minun seuraa, mutten liiallisuuksiin asti ja vähän kummajainen omalla tyylilläni. Jos kaveri sai jonkun muun kaverin, minut jätettiin ulkopuolelle eikä välttämättä edes puhuttu/tervehditty minulle sen jälkeen mitään. Olinkin paljon yksin.
Näitä asioita tekee pahaa ajatellakin,suru tulee puseroon ja olenkin ne yrittänyt haudata tuonne jonnekin syvälle.
Mutta entäs nyt, aikuisena, en ole "johtavaa" tyyppiä, en enää niin ujo, vaikken kyllä uusissa tilanteissa tai tuntemattomassa porukassa koko aikaa äänessä olekaan, herkkyyskin on tasaantunut...silti minulla ei kavereita ole! Enkä ymmärrä miksi!!
JOku ylempänä sanoi että kauneus olisi yksi syy...en haluaisi kehuskella,enkä koskaan ole kenellekään sanonut mitään, olen kyllä.. (ompas tämä sana vaikea kirjoittaa!!) kaunis,ainakin joskus ollut, ja siitä olen kuullut toisiltakin,joskus kännipäissään eräs uskalsi sanoa että ei ollut uskaltanut tulla juttelemaan kun olen niin kaunis..ja tämä on oikeasti järkkyä jos syynä on tuo! Vuosikausia olen asiaa ihmetellyt mikä kaverittomuuteen syy, ja on väärin jos syy on tuo..kaunis!
Olen kuitenkin yrittänyt kavereita saada, mutta ekan/muutaman tapaamisen jälkeen ei tule yhteydenottoja/vastauksia Tai sitten minua ei vaan huomioida,ihan kuin en olisi paikalla ollenkaan missään. Olen ollut ystävällinen, iloinen, kiinnostunut toisen kertomista asioista jne..mikään ei auta...en ymmärrä.
Yksi kaveri oli aikoinaan kanssani ihan ok paljon tekemisissä, sitten yht äkkiä ei aikaa enää minulle riittänytkään ja samalla huomasin että jos jotain oltiin yhdessä tehty niin kysyjänä olin aina ollut minä ei koskaan aloittteentekijänä hän. Loppujen lopuksi kypsyin siihen ja annoin olla, vähensin yhteydenottoja reilusti, ja jätinkin ilmoittamatta joitain asioita missä hän oli aikoinaan mukana, mutten ole viitsinyt niitä kokonaan lopettaa, vaikka mieli tekisi, koska kyseinen henkilö on lapseni kummi!
Lasteni kohdalla olen myös huomannut millaisia "selkäänpuukottajia" toiset lapset on, itse kun olen yrittänyt omani kasvattaa niin että kaikki otetaan joukkoon jne, niin monelle näyttäis olevan tärkeintä että itsellään on joku ja mielellään se luokan suosituin kaverina, ja toisen tunteilla ei väliä.
Yhdessä tapauksessa taas lapsellani oli hyvä kaveri ja yht äkkiä lopettikin olemasta,ilman syytä...jälkikäteen eri henkilöltä (aikuiselta) kuulin että kyseisen kaverin äiti oli kieltänyt lastaan olemasta minun lapsen kanssa, ihan vaan sen takia kun tämä minun lapseni kuulemma on jotenkin omituinen kun ei pyrkinyt aikuisten seuraan puhumaan yökylässä ollessaan, eli aina se lapsi ei ole se puukottaja...tästä kyseisestä äidistä olen kyllä kuullut sitten myöhemmin juttuja jotka aiheuttivat hänen perheeelleen häädön jne.
Ja vaikkei toisille tälläistä toivokaan niin on ihana huomata että teitä on muitakin tälläisiä :) - ....................
Monellakohan prosentilla suomalaisistakin on tosiystäviä eikä "pelkkiä" tuttavuuksia, jotka eivät koskaan erityisemmin syvene? Se vain on vaikeaa, vaatii työtä kuten avioliittokin, vaikkei joudukaan asumaan yhdessä 24h. Ei monikaan halua panostaa mihinkään riskaabeliin kevyen ja helposti hallittavan sijasta. Näin kai.
Nuo seurassa huomiotta jättävät "ystävät" ovat varmaan sellaisessa elämänvaiheessa, että haluavat todistella tietyntyyppisille kavereille olevansa samaa "tasoa". Näytteleminen valtaa yhä enemmän alaa, eikä aidon kanssa ole sitten niin helppo olla. Hiljainen ja meininkiin osallistumaton myös vaikuttaa ehkä heistä sellaiselta, joka voi nähdä naamion läpi. Tavallaan tarvitaan sitä vähäisen syrjittävää edustamaan omaakin epävarmuutta, jota hävetään ja peitellään. Miksiköhän niin moni harrastaa näitä edustusihmissuhteita? Lopultakin vieraiksi jääville ihmisille todistellaan omaa menestystä ja itsevarmuutta ja juututaan kilpailun kierteeseen. Tärkeämpää on, miltä oma perhekin ulkopuolisten silmissä näyttää kuin se, miten hyvin sen sisäinen dynamiikka toimii. Pitäisi antaa rohkeasti piut paut kaikille sosiaalisille peleille.- aitoutta kaipaava
minä koen samoin että ihmiset haluaa vetää rooleja ystävyys ja myöskin paljon pari suhteissa ja voisin kuvitella että nämä jotka jää helposti porukan ulkopuolella ovat aidompia ihmisiä.
uskon kyllä että tulevaisuudessa ihmiset ovat aidompia sillä kyllä nykyaika todistaa että ihmiset eivät ole onnellisia.
- lilac pompom
aloitus on vanha ja toivottavasti tilanne muuttunut parempaan suuntaan, mut jotenkin helpottavaa lukea, miten monella on sama tilanne, vaikka syrjiminen tuntuu aina pahalta. pitkään mietin mikä vika mussa on, kun ei oteta mukaan yhteisiin tekemisiin, silloiselta parhaalta kaveriltani kuulin rivien välistä, että mun kanssa bilettäminen on vaikeaa kun ei tiedä mihin kuntoon itseni juon ja aiheutanko riitaa. kavereiden välisistä riidoista oli jo vuosia aikaa ja juomisenikin rajoittunut niin muutamaan tuoppiin, lähdin siis omin jaloin kotiin ilman mitään draamaa, itkuraivareita, sähläystä milloin kenenkin naamattoman tuntemattoman kanssa. se vain, että olin joskus aiemmin muutaman kuukauden ajan käyttäytynyt noin, leimasi mut.
kaikista eniten ärsytti se, mikseivät kaverit voineet kertoa menoistaan. paras kaverini oli kova salailemaan, vuosien tuntemisen jälkeen vaan tiesin aina, jos jotain on tapahtunut ja jos sen jutut ei ole ihan totta. muilta kavereilta kuulin usein biletyksistä, risteilyistä, reissuista, ja vaikka salailusta ja syrjimisestä tuli paha olo, en sitä näyttänyt. oltiin vuosia unelmoitu kaverin kanssa reissuista ja kyllä se tiesi mun haluavan mukaan, asiasta puhuminen tuntui siis turhalta. eivätkä mun aiemmat juhlimistavat haitanneet ennen kuin kaveripiiriin tuli yksi, jonka kanssa meillä kaikilla oli ollut vähän riitaa vuosia aiemmin, ja sillä muijalla tuntui olevan jotain pahasti hampaanvälissä mua kohtaan. sille oli tärkeää saada mut pois näköpiiristä, ja nykyään säälittää silloinen itseni, joka roikkui niissä ihmisissä vain seuranpuutteen vuoksi.
yksin on parempi kuin huonossa seurassa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. mutta kun yksinäisyys jatkuu liian kauan, vaikkei se pahalta tuntuisikaan, alkaa sitä vieraantua ihmisistä ja menettää sosiaalisia taitojaan. en luota naispuolisiin ihmisiin, mutta yritän muistaa, että vaikka oma kokemus naisista on aika myrkyllinen, on tuolla ihmisiä, jotka eivät valehtele, puukota selkään, kadehdi pikkujutuista ja yritä tehdä tahallaan pahaa oloa, vaan tahtovat oikeasti tutustua ja ystävystyä. alkaa vaan olla vaikeaa, kun en muista millaista on naispuolisessa seurassa...
varmasti sanottu jo, mutta jos olet samassa tilanteessa kuin aloittaja ja moni kirjoittanut, ota asia puheeksi. kyseessä voi olla väärinkäsitys tai sitten kannattaa olla niiden kanssa, jotka mukaan ottavat tai etsiä uusia ystäviä. - yksinäinen vaeltaa
alattelin kertoa että kn ystäväni kertovat asioita ja muita bileitä synttäreitä ja leffaanmenoo a yritän aina kysyy et voinko tul mukaa niii ne vaa sanoo ei ja lähtee kun pelaan jalkapallooo nii kukaaan ei halua minua puolelleni harmitaa ja kotonakin istun yksin kun kaverit pitää hauskaa ei niiitä nyt voi sanooo kavereiks kun eine taida kovin olla miten käyttäytyisin että saisin heidän huomion esitänkö minä liiika olenko oma itseni vai enkö itketäää haluan diskooon ja kysyn kavereiltani voivatko he olla niii vastaus on ei! autakaaa ystävän puuteeessa
- Anonyymi
No jep, mäki ”tarkastan” mun kaverit noin joka vk, jopa ne jotka on vetänyt välit ja blokannut,(tiiän eihän ne ees niit nää) ja ainaku kysyn mun kavereilta ei ne oo koskaan kysyny multa, mul on viime vuos menny paskasti, tw: selfharm
Niin olen viillellyt ja läheiset kaverit on tiennyt mutta no ei niitä ole kiinnostanut, vaihtanut vaan aihetta, se sattuu Ku meet itkussa tarkastaa sun kaverin ja ne sanoo hyvin ja lähtee. Joten muistakaa että ne iloisimmatkin kaverit ei aina ole onnellisia ja neki tarvii huomioonottoa. ( en tällä hae huomiota tai itse diagnosoi masennusta!) - Anonyymi
Kysy rohkeasti vain seuraavan kerran kavereidesi suunnitelmista ja että voisitko tulla heidän mukaan! En aina itsekkään muista pyytää kaikkia ystäviäni mukaan jos jotain oli sovittu ja ilmanmuuta ottasin kaikki halukkaat mukaan jos joku kysyisi. Vaatii myös välillä vähän omaaloitteisuutta!
Jos ei vastaa tai ei saa mennä sittenkään niin unohda ja etsi muita ystäviä - Anonyymi
Muakaan ei oteta mukaan kerran mun kamu kysy että voinks tulla koulun jälkeen niille ja mä sanoin joo ja sitten me kysyttiin vielä paria muuta kaveria mukaan ja sitten se ekaks mua kysyny kaveri oli sillee mulle että sori me ollaanki kolmisteen. Mä en vaan kelpaa niille ps.sori ku kirjotan vuosia vanhaan juttuun
- Anonyymi
Älä välitä, mulle on käynyt joskus samalla tavalla. Yks tuttu pyysi mua kerran yhteen nuorten illanviettopaikkaan, oltiin sovittu, ett odotan sitä bussipysäkin luona, no se tulikin yhden toisen kaverinsa kans ja sanoi mulle ettei muistanutkaan ett oli muakin pyytänyt, mutt sori, hän meneekin tämän toisen kaverinsa kans kuitenkin, joten mä jouduinkin lähtemään kotia kaupungilta, kun ei huolinut mua mukaansa kolmanneksi. On tuollasta käynyt sitä ennenkin, oli sovittu ett menen yhden kaverin luo ja mennään yhteen nuorisopaikkaan yhdessä, olikin jo lähtenyt kotoaan, mä menin sinne nuorisopaikkaan katselemaan näkyykö sitä, tuli myöhemmin sinne, huomasin ettei muistanut puhuneensa mulle koko asiasta, eikä tykännyt kun olin siellä, lähdinkin aiemmin kotia sieltä. Mä olen aina ollut se jota kukaan ei halua mukaansa minnekään.
- Anonyymi
Nykyään se että joku on kiva ja kiltti sekä puhuu mukavia ja myötäilee kaikkia, on juuri se turn-off, eikä kukaan jaksa tutustua sellaiseen enempää. Nykyään narsistiset käytöstavat on voimissaan. Jotta pääset porukoihin, pitää osata ns v*ttuilla ja haastaa, sekä esittää omia mielipiteitään, mutta myös tunnistaa ryhmien hierarkia, eikä missään nimessä haastaa liikaa alfaa. Kuitenkin tietynlainen särmikkyys pitää olla, ja sanavalmius, koska myös muut haastaa. Pitää osata vastata coolisti, ja servata, ei kuitenkaan liian tylysti, vaan pilke silmäkulmassa. Silloin pääset porukan jäseneksi, ja saat arvostuksen.
Nykyään suunnilleen kaikki porukat ja ryhmät perustuu narsistiseen hierarkiaan. Kynnysmattoja ei huolita, ja sellaisista halutaan päästä eroon. Kynnysmatot tuo enemmän haittaa kuin hyötyä porukoihin. Toki porukka voi hetken aikaa hyväksikäyttää henkilöä joka on kynnysmatto, mutta häntä ei kuitenkaan tosiasiallisesti koskaan hyväksytä jäseneksi.
Toki aina on jonkin verran tämänlaista ryhmänarsismia ollut, mutta nykyään se on aivan eri luokkaa mitä vaikkapa joskus 70-luvulla.- Anonyymi
Nykyään se narsistinen hyväksikäyttö on rankempaa. Pyydetään muka jonnekin ja sitten vittuillaan toiselle, osoitetaan ettei ole minkään arvonen, ett muut on paljon tärkeämpiä, arvokkaita ja kuvitellaan ett toinen on niin idiootti ettei ymmärrä missä mennään, ovat nostaneet itsensä sen toisen yläpuolelle. Mutt tämä aikakausi on sellanen, ett jokainen vuorostaan joutuu narsistisesta käytöksestä saamaan osansa, ei kukaan säästy, aina tulee olemaan niitä, jotka hyväkskäyttää toisia, kohtelee kuin ilmaa, dissaa täysillä toisen.
Siis mullakin on vähä toi... Tuntuu siltä et oon yrittäny olla niille niin kiva ku hyvä ystävä mut kolmen porukassa aina tulee ongelmia. Musta tuntuu että ne luulee et mua ei kiinnosta niitten jutut mutta todellakin kiinnostais. mun toinen kamu ei niin ärsyttävä ole, mutta toinen taas yrittää laittaa mut alas. Kysyin muutaman kerran voinko mäkin tulla? Nii sit ne sano jotain tekosyitä ja mua niin ärsytti. Pyysin heidän lopettamaan niitten asioista puhuminen jossa minä olen mukana mutta hetken päästä se taas alkaa enkä kerkeä sanomaan mitään. Ollaan siis parhaita kavereita mut en silti vissiin riitä niille... oon aika herkkä mut oon yrittänyt ottaa asenteen että en suutu ja ne välillä jopa haukkuu mun taitoja ”läpällä” vaikka ite en KOSKAAN ole sanonut niille mitään haukkumasanaa! Ymmärrän että moni on aina se kolmas pyörä mutta kun vain pääsee juttuihin mukaan niin varmasti tulee kivaa :) jos oikeesti ne puhuu kaikesta mihin sua ei kutsuta kannattaa puhua vanhemmille tai jollekin läheiselle. Kannattaa myös puhua vähän enemmän niin ehkä ne kuuntelee myös sun juttuja. Ja jos ne oikeesti tuntuu ärsyttävän sua niin sano niille suoraan että ”Oonko teille kaveri vai muukalainen?!” Mutta pitäkää kivat päivät ja yrittäkää tutustua myös uusiin ihmisiin niin varmasti joku tulee välittämään teistä!
- Anonyymi
Minulla on semmoinen kaverisuhde että he välillä ovat minulle kivoja ja leikkivät kanssani. Mutta huomasin kun yksi kaveriporukassa tuli mykäksi he kaikin voimin yrittivät lohduttaa häntä. Sitten kun lähdin kauemmas metsään kun he leikkivät kahden porukassa tunsin yksinäisyyttä ja turhaa. Aloin itkeä metsässä kun kello soi. En millään halunnut sisään mutta oli pakko. Yritin vain pitää itkua kunnes huomasin peilistä kuinka nöytän siltä että olisin itkenyt. Kukaan ei huomannut yksinäisyyttäni enkä mielestäni kuulu joukkoon. En tunne heitä kaverikseni. Olen kohta 6-luokkalainen. Mitä minun pitäisi tehdä? Sanoa heille suorat sanat ja olla vain yksin vai puhunko heille siitä? Mitä teen kun tuntuu pahalta?
- Anonyymi
Minusta ei pidetä saan aina leikkiä yksin siskoni kanssa 🙃🙂 mutta yksi Aava välittää minusta jonkin verran mutta yhtenä päivänä Aava kutsui minut ulos hänen veljen ja hänen poikaystävänsä kanssa niin hän päätti leikit minä olla hipassa jäänyt ja kaikissa.
- Anonyymi
Aikuisten naisten ystävyyspiireissä on usein kiusaamista, sanomstonta. Jätetään ulkopuolelle, supistaan selän takana, sivuutetaan ja unohdetaan. Yksinäisyys lisääntyy, jokainen voisi katsoa peiliin ja miettiä missä voin parantaa.
- Anonyymi
Se on myös vittumaista kun kutsut omiin merkittäviin kemuihin vain ne pari merkittävää kaveria, joita ei sitten lainkaan kiinnosta tulla. Se vähän syö...
Tämä kun tapahtuu toisenkin kerran kysellen muitakin kavereita niin alkaa mennä usko heihin. - Anonyymi
Itestäki alkanu tuntuu että mua ns syrjäytetään porukoista. Oon yleensä se joka roikkuu muitten mukana ja kelle kukaan ei sano mtn. Tähänkin varmaan vaikuttaa se kun muut porukasta meikkaa yms ja ite en sitä tee vaikka haluaisin. Vihaan olla yksin ja kaipaan ympärille paljon frendejä, mut ei kai siinä ku ei näytä olevan mahollista.
- Anonyymi
Älä tyrkytä pakolla itseäsi mihinkään. Myöskään älä anna käyttää itseäsi varaihmisenä. Room. 12:20 Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.
- Anonyymi
Minä osaan nauttia yksin keikoista ja baareista. Joskus olen löytänyt randomia seuraa esim karaokessa. Ihan vaan joku tullut kysymään kaipaanko juttukaveria🌞Se on ihan kivaa.
Syrjiminen on kaiketi luonnollista, jos poikkeaa normaalista vähänkin. Koulukiusaaminen ja tällainen porukoista ulosjättäminen, johtuu aina siitä, että se syrjitty koetaan jotenkin poikkeavana ja kummallisena yksilönä. Syitä syrjimiselle voi olla vammaisuus, liikalihavuus, mielenterveyshäiriöt, rumuus, kehityshäiriöt ja kaikenlainen muu poikkeama. Laumassa halutaan olevan vain terveitä ja samanmielisiä yksilöitä. Kaikenlainen lässyttäminen kaikkien mukaan ottamisesta on turhaa, kun niin ei kuitenkaan tapahdu. Se on luonnonlakien vastaista.
- Anonyymi
Joo, mullakin on sama tiedän tunteen juuri yksi päivä tässä lähiaikoina kaksi kaveriani suunnittele mennä shoppailemaan ja siinä ne vain puhuivat suoraan nenän edessäni että ”syödäänkö sitte x?” Ja mä vaan olin siinä hiljaaa sama toistui taas kun toinen kavereistani kysyi ”niin että pystyttekö te sitten viedä sinne kauppakeskukseen minut ja x? Ja ne vastasi juu ja siitä kun sitten lähdin sanoin vielä ”hei hei hyviä shoppailuja” koska tarkotuksena oli että hän olisi kysynyt minua mukaaan että minua enemmänkin harmittaa kuin ärsyttää mutta en tiedä mitä voin tehdä asiallle
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83336MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61972Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758