kiusaamista yliopistoissa?

se on siellä. Ihmiset alkavat olla jo sen ikäisiä, että heillä on oma kiireinen elämänsä mietittävänä. Ja eräs toinen merkittävä tekijä on myös se, että siellä kouluun ei ole pakko mennä :)

Itse opiskelen amk:ssa, enkä ole varsinaista kiusaamista huomannut. Ketään ei haukuta jne. Tosin syksyllä tuli tilanne, jossa eräs luokkatoverimme jätettiin tavallaan ryhmän ulkopuolelle, eikä kukaan halunnut esim. tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Syyksi tähän sanottiin, että hän on liian dominoiva. No niin tai näin, sanoisin, että tuollainen käytös on kiusaamista. Olen itse yläasteella ja lukiossa ollut vastaavassa tilanteessa (suljettu pois ryhmästä), joten tiedän, miten paljon se sattuu... Olisi kait pitänyt yrittää oma ryhmäni saada ottamaan kyseinen henkilö porukkaan, niin en tuntisi asiasta tällaista syyllisyyttä =/

Jos jotain positiivista pitää tuosta tilanteesta hakea, niin yläasteella ja lukiossa ei kukaan vaivautunut moisia asioita miettimään... eivät opettajat sen enempää kuin oppilaatkaan. Nyt tilanteeseen kuitenkin puututtiin heti ja vielä samalla viikolla asia selvitettiin koko luokan kesken (osa oppitunneistamme käytettiin tähän), jotta uhkaava tilanne saataisiin purettua. Ja se ihan oikeasti toimi. Kaikki saivat kertoa näkökantansa tilanteeseen ja väärinkäsitykset selvisivät... Nyt luokkahenkemme on paljon parempi, eikä ketään enää kiusata.

Eli kyllä amk:ssakin (ja miksei yliopistossa) voi esiintyä kiusaamista. Uskoisin kuitenkin, että siellä siihen puututaan eri tavalla kuin peruskoulussa tai lukiossa (ammattikoulusta en osaa sanoa, kun en sellaista ole käynyt). Tosin käsitykseeni voi vaikuttaa se, että opiskelen sosiaalialaa... Siellä saattaa olla sellaisia ihmisiä, jotka huomaavat ja puuttuvat herkästi kiusaamistilanteisiin.

Että tällainen näkökanta asiaan.

...on ihan mahdotonta, että YLIOPISTOSSA KIUSATTAISIIN! Tai sitten nykymaailma on aivan liian lapsellinen.

kyllä sitä esiintyy. ainakin minä olen harmikseni joutunut sitä kohtaamaan. haukkuivat minua lapselliseksi. olivat oikeasti kateellisia, kun minulla meni ehkä oikeasti vähän paremmin kuin heillä. saivat muka mukaan muutkin ja kaikki muka inhosivat mua ja oli todella semmonen tunne että kaikki inhos. tuntu et elämässä ei oo mitään elämisen arvosta. meinasin lopettaa ammattikorkeen, mut sit sisuunnuin niin paljon että en tehny sitä tommosen takia. pahinta oli että yksi ihminen johon luulin luottavani ei uskaltanut tulla puolelleni ja vaikka ei varsinaisesti hyväksynyt kiusaamistani, oli hiljainen hyväksyjä. mutta ymmärrän että hän pelkäsi niin paljon että häntäkin alettaisiin kiusata, että ei uskaltanut toimia. yritin itse saada kiusauksen loppumaan, mutta se vain pahensi tilannetta. nyt onneksi tuo on ohi, mutta kesti kauan ennen kuin uskalsin ruveta luottamaan edes jossain määrin tuohon kaveriin. mutta voin sanoa kiusaajille että omaa pahaa oloa ei saa käyttää toisten kiusaamiseen. vaikka toinen olisi kuinka erilainen tahansa. kiusaajat ei tajua, kuinka ne voivat pilata toisen ihmisen elämästä minun tapauksessani lähes puoli vuotta. monesti ehkä enemmänkin. ja olo on todella kauhea. voimia sellaiselle, jos joku joutuu kohtaamaan noin lapsellista touhua kun alamme olla aikuisia.!