Heipä hei kaikki pääsykoepaahtajat!
Itselläni hieman kiusallinen tilanne tässä meneillään ja ajattelin löytyisikö kohtalotovereita! Olen viittä vaille DI ja haaveenani on monena vuotena ollut paikka lääkiksessä... oikeastaan vain siksi että ammatti sinänsä kiinnostaa, mutta olen surkea matematiikassa, fysiikka ei uppoa ja kemia on ainoa missä pärjään. Nyt olen viimeisen kolmen opiskeluvuoteni ajan suunnitellut hakevani oikeustieteitä lukemaan, mutta sukulaiseni ja etenkin avokkini on erityisen kovasti patistamassa minua lääkikseen...
Noh, ei siinä vielä mitään, saahan sitä lukea mikä maittaa. Mutta asia on niin, että mieheni ilmoitti hakevansa oikeustieteitä lukemaan tänä keväänä!! Hieman aikaa kakosin mielessäni kaikkia niitä ajatuksia, jotka päähäni löysivät, sillä en halua viedä häneltä lukuintoa omalla päätökselläni! Lisäksi hän ei tiedä valinnastani ja varmasti epäilisi tehneeni valintani hänen valintojensa perusteella :(
Paha pattitilanne, joten joudun kevään lukemaan salaa! Mitähän sitten tehdään, jos ja kun saan yliopistolta kirjeen hyväksymisestä... huh huh, hurjaa ajatella kahdeksan vuoden seurustelun päättyvän tuollaiseen.
Onko muita lähelläkään samanlaista tilannetta läpikäynyttä??
Itselläni hieman kiusallinen tilanne tässä meneillään ja ajattelin löytyisikö kohtalotovereita! Olen viittä vaille DI ja haaveenani on monena vuotena ollut paikka lääkiksessä... oikeastaan vain siksi että ammatti sinänsä kiinnostaa, mutta olen surkea matematiikassa, fysiikka ei uppoa ja kemia on ainoa missä pärjään. Nyt olen viimeisen kolmen opiskeluvuoteni ajan suunnitellut hakevani oikeustieteitä lukemaan, mutta sukulaiseni ja etenkin avokkini on erityisen kovasti patistamassa minua lääkikseen...
Noh, ei siinä vielä mitään, saahan sitä lukea mikä maittaa. Mutta asia on niin, että mieheni ilmoitti hakevansa oikeustieteitä lukemaan tänä keväänä!! Hieman aikaa kakosin mielessäni kaikkia niitä ajatuksia, jotka päähäni löysivät, sillä en halua viedä häneltä lukuintoa omalla päätökselläni! Lisäksi hän ei tiedä valinnastani ja varmasti epäilisi tehneeni valintani hänen valintojensa perusteella :(
Paha pattitilanne, joten joudun kevään lukemaan salaa! Mitähän sitten tehdään, jos ja kun saan yliopistolta kirjeen hyväksymisestä... huh huh, hurjaa ajatella kahdeksan vuoden seurustelun päättyvän tuollaiseen.
Onko muita lähelläkään samanlaista tilannetta läpikäynyttä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä meitä mahtuu kaksi oikeutieteilijää saman katon alle. Kummallista, että kahdeksan vuoden aikana ei opi rehelliseksi.
..Kuulostatte erittäin lapsellisilta.. Tutnuu ettei tarinasi voi olla edes totta.
Teillä on jokin mieletön kilpailu meneillään keskenänne. Suhteenne ei ole kyllä kovinkaan vakaalla/terveellä pohjalla.
Normaalissa suhteessa toinen tsemppaisi toista! yhdessä taisteltaisiin ja luettaisiin pääsykokeisiin jne. Se olisi myös paljon tehokkaampaa, kun voisi keskustella asioista ja kirjoista.
Huhuhhhuhhhhh..sentään.
...mikään pattitilanne ole! Teitä on kaksi lukemassa samaan kokeeseen, voitte tsempata toisianne ja testata toistenne tietämystä. Siinä samalla oma tietämys kasvaa ja näkee asioita uusin tavoin. Tuohan on todella hieno tilanne, ei tarvitse käydä yksin läpi raskasta luku- ja hakuprosessia. Ja hyvä asiahan se on että olette kiinnostuneita samoista asioista. Itse näkisin tuon vaan positiivisena tilanteena suhteelle.
Kyllä se niin vaan on, että toisella pitää olla jotain omaakin. Ei suhde ole pelkkää jakamista ja yhteen hiileen puhaltamista, vaikka sitä hirmuisesti tarvitaankin.
Hakemisprosessista sen verran, että molemmat eivät hae samaan yliopistoon lukemaan, joten se siitä yhdessä lukemisesta. Tsemppausta tietysti löytyy vaikka kuinka paljon ja asiassa tukemista myös, mutta lähinnä ottaa päähän se, että riittää kun molemmat ovat jo kaksi kertaa valmistuneet samasta koulusta (ensin lukio ja sitten DI).
Positiivista tilanteessa on tosiaan tuo lukeminen ja itsensä kehittämisen mielenkiinto, mutta onko se mukavaa että yritän samaan parrasvaloon toisen kanssa.... varsinkin kun rahat ovat sen verran tiukalla, että jommankumman tulisi kevät olla täysipäiväisesti töissä.
Noh, nähtävästi ei samaan tilanteeseen ole kukaan muu joutunut, joten jäänen tänne nuolemaan näppejäni ja kuuntelemaan lisää puppua huonosta suhteesta.
Mitä oikeasti haluat?! Olet valmistumassa dippainssiksi, ja tahdot heti jatkaa lääkäriksi "oikeastaan vain siksi että ammatti sinänsä kiinnostaa, mutta olen surkea matematiikassa, fysiikka ei uppoa ja kemia on ainoa missä pärjään." Ei voi käsittää...
Vielä skitsommaksi viestisi menee, kun alat yht äkkiä puhua haaveistasi päästä oikikseen! Mitä olet oikein hakemassa? Eikö DI ole vielä tarpeeksi arvostettu tutkinto, vai mitkä sun motiivis oikein ovat?
Kyllä oikis ja lääkis ovat aloina niin kaukana toisistaan, että on tosi vaikea kuvitella henkilöllä olevan ongelmia päättää näiden vaihtoehtojen välillä. Jotenkin rivien välistä tuntuisi paistavan kova pätemisen tarve... "Sit lääkärinä olis kyl tosi siistii! Pääsis parantaan sairaita ja kaikkee..." Lapsellista touhua, ei millään uskoisi aikuisen kirjoittamaksi tota viestiäsi.
Ja vaikka kuittasitkin nuo parisuhdekommentit olankohautuksella, niin totean minäkin, että suhteenne kuulostaa kyllä tosi sairaalta. Meitä on tietysti moneen junaan, mutta pääsykokeisiin lukeminen salaa puolisolta tai edes tällaisen tilanteen mahdollisuus todellisessa elämässä kuulostaa kyllä jo vähän liian paksulta...
Mitä jos viimeistelisit sen dippatyösi, valmistuisit ja olisit "insinööritöissä" jonkin aikaa ja miettisit ensi keväänä uudelleen uravalintojasi?
Kuka idiootti hakee opiskelemaan, sinne minne jotkut helvatin sukulaiset patistaa saati sitten avokki! Taidatte olla ikuisia kilpailijoita miehenne kanssa, mutta mielestäni terve parisuhde on yhteen hiileen puhaltamista. Teillä ei taida olla terve itsetunto, jos tarvitsee kilpailla ja päteä keskenään. Ei kannata muuten pitää itsestäänselvyytenä, että pääsee ekalla kerralla oikikseen opiskelemaan...
PARISUHDETERAPIAAN!
DI, juristi, lääkäri. Kyseisillä aloilla työtehtävät ja jo ala itsessään eroavat toisistaan täysin. Sanoit kuitenkin olevasi kiinnostunut näistä kaikista. Mitä todella haluat "isona" tehdä työksesi? Eikö kannattaisi ensin kokeilla miltä DI saamasi työt maistuu, ja sitten vasta harkita uran vaihtoa, jos siltä vielä tuntuu?
Minkä takia et voi kertoa avokillesi mitä haluat tehdä? Miksi se vaikuttaisi hänen lukumotivaatioon? Minkä ihmeen takia haette eri paikkakunnille? Kyllä parisuhteessa pitää voida puhua kaikesta, eikä sinun ongelmasi mielestäni ole edes kovin kummoinen.
En halua olla ilkeä, mutta kuulostaa pahasti siltä, ettet ole tyytyväinen itseesi ja yrität jonkin tietyn tutkinnon avulla pönkittää itsetuntoasi (lääkäri, juristi). Mitä väliä mitä sukulaiset ja avokkisi haluavat, pääasia että teet sitä mistä itse tykkäät! En kyllä ymmärrä mikset ole tyytyväinen DI-tutkintoosi, sillä sekin on erittäin arvostettu tutkinto ja tulisit varmasti saamaan hyviä töitä! Se tietysti muuttaa asian, jos DI opinnot ovat olleet kohdallasi virhe, mutta sellaista käsitystä en viestistäsi saanut.