Minkälaisia viikkoraha-systeemejä teillä on käytössä? Perustuuko palkkioon, vai onko automaattinen? Kuinka paljon ja minkä ikäiselle?
Viikkorahasta
pohdiskelija
101000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä ei ole koskaan ollut viikkorahasysteemiä.
Karkki- ym. rahaa on annettu kun on annettu.
Joskus ovat tienanneet "työtä" vastaan,mutta mielestäni lasten täytyy kotona tehdä jotain ilman palkkiotakin.
Ihan hyvin on toiminut näinkin.
On tehty "kaavio" eri ikäkausille viikkorahasta. Maksaminen alkaa vasta kun lapsi kokee tarvitsevansa omaa rahaa ja tekee viikkorahaa vastaan kotitöitä ja hoitaa läksynsä. Suunnilleen näin;
1-2 lk 1€, 3-6 lk 2€. Kavereiden synttärilahjat, satunnaiset leffakäynnit ja vaatehankinnat maksamme erikseen. Tuo pieni raha on enemmänkin karkkirahaa kotitöitä vastaan, mielestämme ala-asteelainen ei enempää tarvitse. Hyvistä koulunumeroista ei saa rahaa, hyvä käytös numerot pidemmältä ajalta voidaan harkinnan mukaan muuttaa rahaksi ja pistää säästötilille.
7 lk alkaa kuukausiraha.Menoista riippuen n.30-50€. Edulliset harrastukset eivät vaikuta kk-rahaan, kalliimmat harrastukset vähentävät sitä. Saldoraja puhelimessa 20€, siitä maksaa osan itse. Omista rahoista kustannetaan leffakäynnit, kaupungilla notkuminen ja kahvittelu. Pari kertaa vuodessa tehtävät vaateostokset(parit paidat, housut, ehkä takki ja kasa alusvaatteita) menevät vanhempien piikkiin, samoin akuutit ostokset(lääkkeet, uudet kengät jne.).Mahdollisen bussilipun kustannamme osaksi, heräteostoksia emme maksa. Kotityöt ja hyvä käytös ovat edellytykset omaan rahaan, ylimääräistä ei saa ilman hyvää perustelua. Numeroista ei tule rahaa, mutta kehuja kylläkin.
8-9 lk menee samansuuntaisesti, tosin kk-rahan suhteen voidaan käydä neuvotteluja.
Ammattikoulun tai lukion alkaessa nuori saa isomman summan josta maksaa kaikki omat menonsa paitsi ruoan, vaatteet ja asumiskustannukset kotona. Saa myös käyttöoikeudet säästötiliinsä. Jos saa Kelalta tukea, ostaa itse myös kirjansa. Emme potki pois kun täyttää 18, mutta jossei opiskele tai käy töissä, alkaa maksamaan asumisestaan.
Minulla on aika jyrkät mielipiteet rahan antamisesta lapsille, toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään.
Automaattista rahaa ei saisi lapsille antaa, elleivät sitten pyydä johonkin tarkoitukseen. Automaattinen rahan tarjoaminen "syyttä" kerran viikossa ei opeta mitään, paitsi että raha kasvaa puissa ja sen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Jolloin ei myöskään ole väliä mihin sen käyttää, sitähän tulee lisää jatkuvalla syötöllä.
Palkkiorahan anto on myös hyvin kyseenalaista.
Jos viikkorahan saa vastineeksi kotitöistä tai siitä että käy koulussa, opettaa lapselle sen että opiskellaan ja kotitöitä tehdään vain rahan takia ja kun aikanaan muuttaa omilleen, ei kukaan enää maksakaan. Mitäs sitten tehdään?
Ei kukaan maksa isälle tai äidillekään pyykkäämisestä, tiskeistä, ruoanlaitosta, siivoamisesta tms. On jokaisen oma velvollisuun ikä huomioonottaen osallistua omalta osaltaan yhteisen kodin hoitoon ja ylläpitoon. En tarkoita että lasten pitäisi tehdä suursiivouksia, vaan pienempiä asioita. Viedä omat pyykit pyykkikoriin, viedä likainen lautanen pöydästä tiskipöydälle, viedä roskia, pitää oma huone siistinä, jne.
Paras tapa mielestäni olisi antaa lapselle rahaa kun he sitä tarvitsevat, esim. jos lapsi tulee pyytämään rahaa vaikka tarroja tai lelua varten, voi harkinnan mukaan joskus antaa tarvittavan rahan tai osan siitä ja sopia miten saa itse tienattua loput, jollain ylimääräisellä kotityöllä, kuten auttamalla autonpesussa tai vahtimalla pienempiä sisaruksia vanhempien iltakävelyn tai saunomisen ajan.
Karkit kustantavat ja karkkipäivänä antavat vanhemmat, näin kontrollointi lasten makeansyömisiin säilyy. Jos lapsen tekee mieli karkkia muulloin ja siihen tarkoitukseen pyytää rahaa, voi sanoa että ei ole karkkipäivä ja kertoa hampaista.
Meillä taas lapset ostavat karkkinsa omilla rahoillaan, ovat tosin jo "isoja". Mutta meillä se toimii, sillä kahta euroa enempää viikossa eivät halua käyttää, eikä kumpikaan ole karkkiahmatti. Vanhin ei syö muuta makeaa kuin suklaata, ei limpparia, ei pizzojakaan..nuorin taas syö säästelleen ja karkit säilyvät pitkään, niin ettei joka viikko niitä ostakaan, pari kolmekin viikkoa menee ilman eikä aina syökään.
Minusta taas on helpompi antaa lapsille se vitonen viikossa ylimääräisistä kotitöistä, jotta näkevät, että säästämällä voi saada jotain isompaa, kuin se, että ostan vaikkapa sen kännykän tai mpsoittimen ilman että lapsukainen tajuaa mitä se maksaa ja kauanko sitä pitää hankkia. Kumpiko parempi, ostaa lapselle jotain arvokasta koska hän pyytää, vai opettaa säästämään siihen itse? Meillä ainakin minä olen saanut rahaa, en kotitöistä, mutta kolikoita joskus esim. mummolta sekä 11-vuotiaasta tein jo vieraalle töitä. Nykyäänhän ei alle 14-v saa tehdä mitään. Sen sijaan köyhässä mieheni kotitalossa on saanut rahaa pyytämällä vain tarpeeseen. Kyllä tässä taloudessa minä olen se, joka osaa käyttää rahaa järkevästi. Mieheni sisaruksilla kuin äidilläänkin tuntuu rahapulasta huolimatta olevan tapa, että kun rahaa saa, niin se käytetään heti kaikki johonkin. Esim. näin on käynyt, kun on tullut lotossa muutama tuhat mk tai perintöä, kukaan ei laita pankkiin vaan heti kulutukseen, eikä niin tarpeelliseenkaan. Sitten taas pääsee valittamaan rahan vähyyttä. Tässä olen oppinut, että rahan puute ei todellakaan opeta sen käyttöä.
Kyllä he oman huoneensa joutuvat pitämään siistinä ilman palkkioita, se on heidän alueensa. Samoin omien jälkien siivoaminen on itsestään selvyys. Sen sijaan vessan pesu jo kuulu palkittavien piiriin. On siitä puhuttu, että sitten kun asuu yksin, se vessa on pestävä vaikkei siitä palkkiota tulekaan.
Olen samaa mieltä tiituzen kanssa! Meilläkään ei ole viikkorahasysteemiä. Rahaa saa tarvittaessa esim. elokuviin. Tuleepahan ainakin tietoon heti, mihin rahaa tarvitaan. Nykyisin lapset haluavat paljon kaikenlaista "krääsää", mikä sitten häviää jonnekin nurkkaan heti kohta.
Kyllä lapset säästävät synttäri- ja joululahjarahoistaan, kun haluavat jotakin suurempaa. Meillä nuorimmatkin (14-vuotiaat) jakavat mainoksia, jotta saavat omaa rahaa. Sille rahalle he antavat paljon enemmän arvoa kuin sellaiselle, jota eivät ole itse ansainneet. Toki joskus saatamme antaa ihan vaan muuten muutaman euron. Sanoisin, että meidän lapset osaavat käyttää rahansa oikein. Kukaan ei polta tupakkaa, joten siihen se ei ainakaan mene, ja jopa ruokakaupassa vertaavat samanlaisten tuotteiden hintoja. Puhelinlaskut ovat kaikilla (myös vanhemmilla lapsilla) alle 5 euroa/kk kaikilla.
Olen tuosta ylempää edellinen kirjoittaja.
Meillä eivät lapset saa synttäri- ja joululahjarahoja kuin pikkuisen. Yksi enoista, poikamies itse, antaa tai lähettää viisi euroa molemmille joka synttäri, siinä kaikki, muita lahjojen antajia, perheen ulkopuolelta ei löydy (eikä tarvitsekaan). Toki kaverit jotain pientä tuovat, mutta sitä ei varmaan lasketa. Ostamme lahjaksi yleensä jonkun isomman jutun, joten rahaa emme enää itse anna.
Lapsilla tuo raha tuntuu säästyvän aika hyvin. Meilläkin vertailevat hintoja. Eikä puhelimeen mene paljoa, vanhin lähettää pari tekstiviestiä kuukaudessa, lomalla muutaman enemmän, koskaan ei soita. Nuoremmalla on 3-10 euron väliltä.
Joten ei se varmaan ole siitä kiinni, miten rahaa saa, miten sitä käytetään, vaan siitä, miten siihen kotona opetetaan suhtautumaan. Onko sillä nyt paljonkaan eroa, jos jonkun toisen lapsi saa esim. sukulaisiltaan saman verran rahaa kuin meillä viikkorahana lapset, jotka saavat rahansa vain pääasiassa vain vanhemmiltaan.
Hyvä, että löysin keskustelun lasten rahankäytöstä ja nimenomaan, että joku muukin haluaa opettaa lasta tavoitesäästämiseen.
Pitkään sain googleta, jotta edes edes jotain löytyi tästä aiheesta.
Haluaisin opettaa hyviä rahankäyttötapoja KUMMILAPSELLENI.
Kotonaan kun on mallina tavat, joilla perhe on jatkuvasti taloudellisessa ahdingossa.
Kotitalonsa meni pakkohuutokaupalla ja senkin jälkeen rahankäyttö on kummallista.
Lapsille annetut rahat, lahjat ja säästöt menevät helposti isän käyttöön (alk.ong.).
Kummilapsen elämänsuuntien ohjaamiseen haluaisin vaikuttaa.
Vaikutustapoina on ollut, olla kummilapsen aikuinen ystävä ja kannustaminen itsenäiseen ajatteluun. Yhdessä olemme käyneet katselemassa erilaisia paikkoja ja tapoja asioiden hoidossa.
Kummilapseni ja sisaruksensa ovat ihan fiksuja.
Pienempänä ostin heille lukittavan rahalippaan, johon saivat kerätä omia säästöjä tavoitettaan varten. Kävimme yhdessä viemässä lippaan rahat pankkitilille, jonne kertyi pikkuhiljaa summa, jolla tavoitteena ollut hankittiin. Se oli hieno hetki! Säästäminen alkoi hyvin ja oli palkitsevaa, mutta tilanne on nyt toisenlainen.
Nyt kaipaisin neuvoja, kun yrittäisin kannustaa kummilastani, jo nuorta miehenalkua (13-v), omatoimiseen pankkiasiointiin ja säästämään suurempaa tavoitetta, mopon hintaa.
Mikä motivoisi käymään koulumatkoillaan pankissa tallentamassa tilille edes pieniä summia?
Mikä olisi sopiva kannustin esim. aina 10 euron talletuksesta?
Kotonaan kyllä jaetaan välillä (esim. isän palkkapäivinä ja pelivoitoista) ruhtinaallisiakin summia, joista osan voisi viedä talteen (lapset ovat pistäneet niitä kotona "piiloon").
Viikkoraha ei ole palkkio, mutta sen saaminen edellyttää sitä että oma huone on siivottu.
Meillä saavat viikkorahaa "töitä" vastaan:
Vanhempi poika kohta 13 v. vahtii pikkusisaria aina silloin tällöin sekä pitää huoneensa siistinä.
Nuorempi poika kohta 10 v. pitää astianpesukoneesta huolen (eli tyhjentää ja täyttää) sekä pitää myös huoneensa siistinä.
Molemmilla pojilla on samansuuruinen viikkoraha 3,40 euroa.
Pienemmät alle kouluikäiset eivät mielestäni viikkorahaa kaipaa.
Meidän kuusivuotiaat kaksospojat (esikoululaisia)saavat viikkorahaa/"palkkaa" 5 euroa per poika. Summa on iso, mutta he rahoittavat omilla rahoillansa lähes kaikki lelunsa ja pelinsä, toki syntymäpäivänä ja jouluna he saavat lahjoja muutenkin. Karkkia he eivät syö, joten karkkeihin tai muihinkaan herkkuihin tämä raha ei mene. Tämän rahan saanti edellyttää omien vastuutöiden tekoa (oman huoneen siistinä pitoa ja roskisten vientiä oma-aloitteisesti, pöydän kattamista, keittiön raivaustä ruuan jälkeen, koiran ulkoiluttamista ja kaikenlaista auttamista pyydettäessä). Pojilla on todettu lievä ADHD kummallakin ja tämä käytäntö tukee mielestäni poikien kehitystä hyvin. Kärsivällisyys odottaa uusien tavaroiden saamista on lisääntynyt, kun he tajuavat, että nyt pitää säästää esim. 5 viikkoa kaikki rahat ja sitten voi ostaa sen uuden legojutun/pelin. (Nykyhinnoilla ei muuten viidenkään viikon säästöillä kummoisia legoja osteta.) Lisäksi leluja ja pelejä ei jätetä enää levälleen, vaan leikin jälkeen ne raivataan takaisin paikoilleen talteen... tavaroiden arvo on selkeästi noussut lasten silmissä.