Alkaa jo väsyttämään tämä ikuinen väsyminen kaikkeen. Saisinko pitää lapset (2 ja 4) tarhassa kokopäiväisenä jos vaikka aloittaisin osa-aika työn (2 viikkoa töissä-kaksi vapaalla)?Saisipa ainakin sitten joskus harrastaa,käydä jumpassa,nukkua.Muita keinoja ei enää ole.
Ei koskaan
omaa aikaa
9810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oisi sossun kautta yrittää saada tukiperhettä,minne voi lapset viedä esim. kerran kuukaudessa.
Sossu ei antanut apua, pyytäessäni, senverran löytyi tuttavia, että jaksaa eteenpäin,
siksipä en kyllä sossua suosittele "ystäväksi", siinä sellainen kelmi joka nurkissa sitten aina pyörii, ainakin silloin kun ei tarttis.
Lapsilla on isä, eiväthän he muuten olisi syntyneetkään. Työt voi jakaa niin, että molemmille jää hengähdystaukoja päivän/illan mittaan. Yksinkertaista.
Ei ole yksinkertaista. Isä yksityisyrittäjä, itsellä kolmivuorotyö, lapset näkevät isäänsä tosi harvoin, ja ovat niin pieniä ettei niitä voi ravintolaan (isällä rafla)viedä pyörimään. Tiedän että on ammatinvalinta kysymys, mutta työlle ei vaan voi mitään.
Hyvä että on ystäviä jotka auttaa. Nostan todellakin hattua sinulle, että jaksat tuollaisessa tilanteessa. Kuulostat tosi väsyneeltä. Oletko käynyt juttelemassa esim. neuvolapsykologin kanssa mitä voisit tehdä jotta asiat järjestyisi paremmin? Toivon jaksamista sinulle!!
En tiedä, kaikki mahdollinen on tehty. Olen käynyt psykologilla juttelemassa, ainoa ratkaisu oli että jätän työni, otan vapaata tms. Mutta enhän voi niin tehdä, rahaa tämä perhe tarvii talon ja yrityksen velkojen hoitoon. Tuntuu että teen niin tai näin olen aina yhtä umpikujassa.Ystäviä, mummoja tms ei ole jotka auttaisi arjessa. Olen ajatellut nyt au-pairia, että pääsisin edes joskus kävelylle.....ei ehkä ihan tyhmä ajatus.
Hei!
Itselläni on samanlainen tilanne. Erona ainakin ne seikat, että lasteni isä on kuollut (joten ei todellakaan KOSKAAN katso lapsia) ja että itselläni on päivätyö. Joskus ihmettelen suunnattomasti yksinhuoltajia, miehiä tai naisia, jotka pystyvät tekemään vuorotyötä?! Mitä lapset sillä aikaa tekevät? No, toisilla on ehkä sitten mummo/ystävä tai muu, joka hoitaa lapsia aktiivisesti...
Onneksi - niin juuri, onneksi - lapseni ovat jo murrosiässä ja sen kynnyksellä. Nyt jo pystyn itse harrastamaan liikuntaa ja muutenkaan en ole enää "pallo jalassa". Taakse jääneisiin vuosiin on mahtunut todella väsymystä, uupumusta, toivottomuuttakin. Mutta jo alkaa vähitellen tavallaan helpottaa...
Itse erottuani suosilla luovuin ok-talostamme, vaikka minun ei olisi tarvinnut ottaa kuin pieni lisälaina. Laitoin sen tärkeämmäksi, että jaksan lasten ja itseni kanssa jatkaa elämää ilman vähäisintäkään tukea. Siinä tilanteessa laitoin maallisen omaisuuden toiselle sijalle. Sitä saa kartutettua sitten joskus...ehkä... Ja jos ei, niin tärkeintä ovat kuitenkin lapset ja oma elämäni.
Sossusta kyllä varmasti saat tukea, vaikkapa sellaisen tukihenkilön/-perheen muodossa. Ja jos kerran suunnittelet au-pairin palkkaamista, eikös silloin lastenvahdin palkkaaminen oman rentoutumisesi ajaksi ole pikku summa??
Hyviä jatkoja sulle ja kaikille meille yksinhuoltajille!!
Hei!
Itse olen eronnut, kahden lapsen äiti. Erosta on jo muutama vuosi, ja isä on NÄHNYT lapsensa muutaman kerran. Sukulaisia tai tuttavia ei ole auttamassa, eli todellakin olen kolmestaan lasteni kanssa. Siksipä tein ratkaisun, että olen kotiäitinä mahdollisimman kauan. Kituutamme tietenkin pienellä rahalla, mutta saan olla lasteni kanssa, eikä minulle tule syyllisyyttä siitä etten jaksa enää iltaisin olla lasten kanssa raskaan työpäivän jälkeen. Lasten hyvä olo lähtee vanhemman/vanhempien jaksamisesta, eli suosittelen lastenhoitajan palkkaamista muutamana iltana viikossa että pääset vaikka kävelylle tai kahville..
lastenhoitajiksi nuutaman päivän koulutuksessa,
aika pienellä summalla/tunti kaitsevat
mielellään muksuja.
Seurakunta, kolmannen sektorin vapaaehtoiset, joitain yhdistyksiäkin on, varamummojakin voisi kysellä jne.