Tuossa alla joku jossain keskustelussa totesi kolmekymppiselle pariskunnalle, joka haikaili omaan kivikotitaloon, mutta jolle talo olisi ensiasunto (eikä heillä olisi siis aiempien asuntojen myyntivoittoja pohjana), että "Ikänne puolesta luulisi että olisi järkeä sen verran päässä että olisitte aikoja sitten ostaneet ensimmäisen asuntonne, ja vaihtaneet sopivin välein suurempaan”.
Itsekin olen kolmekymppinen, kauan yliopistossa akateemiseksi opiskellut ja muutama vuosi sitten työelämään siirtynyt mies. Ei minullakaan ole ennen äskettäin ostamaamme kaksiota ollut mitään omistusasuntoa aiemmin. Vaikka ilmeisesti olisi kannattanut sellainen hankkia jo aikaa sitten. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista kaikille. Itse pidän asuntoasioissakin kodin/perheen antamaa ”viestiä” ratkaisevan tärkeänä nuorelle. Meillä ei todellakaan koskaan puhuttu saati kannustettu ostamaan omaa asuntoa nuorena. Vanhemmat vaan lähinnä kauhistelivat pääkaupunkiseudun hintoja eivätkä kyllä kertaakaan antaneet ymmärtää että olisi järkevää muuta kuin vuokralla-asumista suunnitella. Ja kun ei omistusasunnossa asuvia kavereitakaan ollut, niin eipä siinä tullut kyllä missään välissä mieleenkään että olisi alkanut omistusasuntoa katselemaan. Mutta jos jo kotoa olisi tullut viestiä, että oma kannattaa hankkia tai jos edes aiheesta olisi kotona keskusteltu muuhun kuin hintoja kauhistelevaan sävyyn, niin kai sitä olisi tajunnut sen, ettei EU-Suomessa pääkaupunkiseudulla tarvitse asuntojen hintojen laskua pelätä ja oman hankkiminen on kannattavaa.
Mutta ei kun ei. Nyt sitten ostettiin ensiasunnoksi kaksio 152000 eurolla. Tällaista tämä… Kivitalo se on mullakin haave, mutta saa nähdä milloin se on mahdollista.
Itsekin olen kolmekymppinen, kauan yliopistossa akateemiseksi opiskellut ja muutama vuosi sitten työelämään siirtynyt mies. Ei minullakaan ole ennen äskettäin ostamaamme kaksiota ollut mitään omistusasuntoa aiemmin. Vaikka ilmeisesti olisi kannattanut sellainen hankkia jo aikaa sitten. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista kaikille. Itse pidän asuntoasioissakin kodin/perheen antamaa ”viestiä” ratkaisevan tärkeänä nuorelle. Meillä ei todellakaan koskaan puhuttu saati kannustettu ostamaan omaa asuntoa nuorena. Vanhemmat vaan lähinnä kauhistelivat pääkaupunkiseudun hintoja eivätkä kyllä kertaakaan antaneet ymmärtää että olisi järkevää muuta kuin vuokralla-asumista suunnitella. Ja kun ei omistusasunnossa asuvia kavereitakaan ollut, niin eipä siinä tullut kyllä missään välissä mieleenkään että olisi alkanut omistusasuntoa katselemaan. Mutta jos jo kotoa olisi tullut viestiä, että oma kannattaa hankkia tai jos edes aiheesta olisi kotona keskusteltu muuhun kuin hintoja kauhistelevaan sävyyn, niin kai sitä olisi tajunnut sen, ettei EU-Suomessa pääkaupunkiseudulla tarvitse asuntojen hintojen laskua pelätä ja oman hankkiminen on kannattavaa.
Mutta ei kun ei. Nyt sitten ostettiin ensiasunnoksi kaksio 152000 eurolla. Tällaista tämä… Kivitalo se on mullakin haave, mutta saa nähdä milloin se on mahdollista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika hyvä poitti. Itse olen suunnilleen samassa tilanteessa ja koen ettei meiltäkään kyllä kotoa juuri oppia saanut elämän taipaleelle. Ei asumisasioissa eikä kyllä hirveästi muussakaan. Kaikki on pitänyt itse kantapään kautta opia ja harmi kyllä näissä asuntoasioissa se kantapään kautta oppiminen tarkoittaa helposti kymmenien tuhansien eurojen häviötä...
No haista jo huilu... vai vielä vanhempien vastuulle laitat oman tyhmyytesi. Idiootti on idiootti.
Äitini sanoi aikoinaan vuoden 1995 lopussa, että nyt kannattaa ostaa asunto. Tein hintavertailun ja sain saunallisen kaksion, josta maksoin vain 100 mk enemmän (lainan hoitokulut + vastike) kuin oli silloin saunattoman asunnon vuokra. Myin tuon ensiasuntoni vuonna 2003. Lainan maksun jälkeen rahaa jäi käteen 40 000 euroa. Se oli ihan mukava pesämuna, kun ostin oman talon täältä periferiasta :)
Tuona aikana (1996-2003) asuntoni hinta nousi pyöreästi n. 60 %. Ihan mukava tuotto ja se tuli juuri vanhempia kuuntelemalla.
totta ostit oikeaan aikaan jos esim olisit ostanu nyt 2006 ja vedättäjämyyjältä olisit ehkä myynyt 2009 -60% tosi tarina..tai olisit ostanut -90 ja myynyt -95 olisit hävinnyt -30% noi on suuntaa antavia...ITSEolen seurannut markkinoita vuodesta -85....että silleen
vanhempaa ja viisaampaa. Faarao sanoi -94 että nyt alkaa poijjaalla asuntosäästäminen. Karautettiin pankkiin avaamaan asuntosäästötili. Vuonna 96 ostin ekan yksiön. Möin sen ja ostin tontin jossa tuplasin rahat ja ostin sen jälkeen -2002 nykyisen tupani. Jos sen nyt möisin tuplaisin taas. Ilman noita neuvoja ei 25000 markkaa olisi muuttunut 250000 euroksi. Ja tämä tarina on tosi. Tapahtui Uudellamaalla.
Ihan samaa olen sanonut minäkin, että mikseivät vanhemmat ole ottaneet minkäänlaista vastuuta raha-asioiden opettamisesta lapselleen?
Johtuuko se kenties siitä, ettei heille ole näitä asioita opetettu?
Moni vanhempi olisi turvannut lastensa, ja lastenlasten tulevaisuuden opastamalla ja ottamalla asioista itsekin selvää.
Ylivelkaantuneiden, ja velkasaneeraukseen päässeiden joukossa onkin vanhempieni ikäinen ikäpolvi. Vaikuttaa ihan siltä, ettei tämä sukupolvi saanut minkäänlaisia eväitä kotoa. Paitsi perintöpellot, joita odotetaan vieläkin saataviksi.
Johtuuko puhumattomuus osittain siitä pelosta, että huonostihan velan ottajalle aina käy?
Tänä päivänä moni kysyy vanhemmiltaan apua velan takaamiseen. Monikaan ei sitä saa, sillä vanhempien takaraivossa elää pelko maksajaksi joutumisesta. Kohtalo, joka tuli monelle heidän tutulleen tutuksi edellisten vuosikymmenten aikana.
Monelle jää vaihtoehdoiksi joko lainaa varten säästäminen, tai muilta tuttavilta takaajaksi kysyminen. (Toisista pankeista saa tosin ilman takaustakin lainaa.)
Ensiasunnon ostajalle säästöaika voi itseasiassa tehdä ihan hyvääkin, mutta ajatus asuntojen hintojen noususta esim. vuodesta 2003 vuoteen 2006 varmasti suututtaa monia säästämään joutuneita.
Mitäpä enää tänä päivänä saat muutaman vuoden takaiseen verrattuna?
Omille lapsille nämä asiat tulevat selviksi viimeistään kotoa muuttaessa. Minusta on vastuutonta laittaa lapsi maailmalle "oppimaan" raha-asiat kantapään kautta.
Hyvä, ja oikeasti aiheellinen viestiketju!
Puhut viisaita kotona puhuttu et kannattaa ostaa asunto ei kannata asua vuokralla, mutta hintoja kauhistellaan ja takaajas ei kirveelläkään pelätään et joutuu maksajaksi.
Kuitenkin ainakin täällä etelän kasvu keskuksissa ei ole pelkoa arvon laskusta ja jos on uudehko hyväl paikal oleva asunto niin aika helppo myydä jos tulee tarve.