No kerron tän nyt ihan alusta asti..
Elikkä, joskus ekalla mä ja sit yks tyttö tutustuttiin. Oltiin kumpikin jotenkin ''erilaisii'' kuin muut meijän luokkalaiset, olimme aina yksin, emme koskaan menneet muiden leikkeihin mukaan. Mut sitten me jotenki ajaudutiin yhteen, ja meistä tuli kavereita. Oltiin tosi hyviä kavereita monta vuotta. 4 luokalla se alko mennä vähän vakavammaks, eli et ei oltu enään vaan leikkikavereita, vaan että me oltiin tosi hyvii ystäviä.
No sitten kun oltiin menos 6 luokalle, tää tyttö muutti yllätteän melkeen toiselle puolelle suomee. Me ei nähty enään sen muuttopäivän jälkeen. Me pidettiin yhteyittä puhelimitse jotain yli puolivuotta, mutta sitten me jotenkin vaan lopetettiin se yhteydenpito.
niin ja silloin vitosellla olin ihan umpi ihastunut tähän tyttöön. En kuitenkaan koskaan saanut sita sanotuks sille.
Sit kun se muutti, mä jäin ihan yksin. Mulla ei ollu yli vuoteen kavereita, sitten tuli muutama joiden kanssa olin aina vaan koulussa.
Vuos tän tytön muuton jälkeen, kun selasin mun vanhoi valokuvia, näin kuvan meistä kahesta. Mulla palas kaikki muistot mieleen, mä itkin, siis ihan oikeesti itkin. Mulla palas mieleen sen kauniit kirkkaat silmät ja sulonen hymy ja nauru. Sen jälkeen mä oon haikaillu sen perään ja muistellu meidän yteisii aikoi. Ihan tähän päivään asti. Mä oon ollu tosi surullinen...Tai en nyt surullinen, mut sellanen alakulonen, ja vaan sen tytön takia. Hänen muutostaan on kulunut nyt vajaa 4 vuotta.
Kaks viikkoo sitten, mun äiti sanoi, et se tyttö jonka kanssa aina olin, muuttaa takas. Olin ihan ällikällä lyöty ja tosi iloinen, ja mul oli heti sellanen olo et haluisin nähä ja jutella sen kaa.
n. viikko sit ton jälkeen kun mun äiti tosta kertoi, mä menin sinne talolle, mihin se oli muuttamassa. Mä näin siellä jonkun miehen ja naisen (luultavasti sen vanhemmat) niin ne purki jotain laatikoita autosta ja vei sisälle. Mut en nähny tätä tyttöö. Sitten mä kävin joka päivä siel sen talon lähellä kavelyllä, et jos se vaikka tulis vastaan. Mut mitään ei näkyny tai kuulunu.
No nyt tullaan sitten tähän hetkeen.. Eli eilen, kävelin koulusta kotiin, kun mua vastaan tuli joku tummatukkanen ja mustapukeinen henkilö. En mä siinä mitään ajatellu, mut sitten kun se käveli lähemmäks, niin huomasin, et hei, sehän oli tää tyttö! .. Mulla tuli ihan outo olo, mua alko huippaan päästä ja mä olin ihan sekasin. En uskaltanut mennä puhuun sille, eikä se edes kiinnittäny muhun mitään huomioo. Ei varmaan tunnistanu mua ees.
Mut se tyttö oli ihan muuttunu, sen vaaleahko pitkä luonnonkihara tukka oli värjätty mustaks, sillä oli nahkatakki, tummat meikit jne. En olis tunnistanu sitä muuten, mut tunnistin heti, kun näi sen leukakuopan ja isot kimaltelevat silmät..vaikkakin ne oli ihan 'maalattu' mustiksi, ja sen tukka oli ihan samanlainen kuin ennenkin, paitsi et se oli muutanu väriä.
Mulla oikeesti alko huippaan päästä, ja mulla meni silmissä sillain ''hitaasti'', enkä kuullu mitään. Itse olen myös ihan erilainen kuin sillon ennen. Hän on ns hevari, tai gootti, en tiedä kun en ole jutellu nyt hänelle, mut se, et minä olen hoppari. Nykyään siis... Ollut jo reilu pari vuotta.
Mietinkin nyt, että kannattaako mun edes mennä jtteleen sille, kun jos se vaikka alkaa mollaamaan mua kun olen hoppari, ja hän luultavasti vihaa rap-musiikkia. Mut mua ei toellakaan haittaa se, et hän on tällainen metallisti ja on tummat meikit ja ihan vastakohta minulle, niin musiikissa kuin pukeutumissakin. Mut ei sil oo välii, oikeesti musiikkimaulla ei oo paskaakaan väliä, ainakaan mulle.
Tän päivän oon ollu ihan omissa maailmoissa, mä ihastuin siihen tyttöön! .. ja nyt múl pyörii vaan mielessä, et muistaako se edes mua ja et mitä se mustakin ajattelee jne. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, en uskalla mennä puhuun sille, oon tosi ujo. Ja kyllä toi musamaku sen verran vaikuttaa, et en tiedä että kanattaako sille mitää mennä puhuun, jos se oikeesti rupee vaikka mollaan mua. Mä en jaksais sellasta.
MITÄ TEEN! TARVITSEN KIPEÄSTO NEUVOJA! .. anteeks tosi epäselvä viesti, toivottavasti jaksoitte lukee, tuli ''vähän'' pitkä.
KIITOS!
Elikkä, joskus ekalla mä ja sit yks tyttö tutustuttiin. Oltiin kumpikin jotenkin ''erilaisii'' kuin muut meijän luokkalaiset, olimme aina yksin, emme koskaan menneet muiden leikkeihin mukaan. Mut sitten me jotenki ajaudutiin yhteen, ja meistä tuli kavereita. Oltiin tosi hyviä kavereita monta vuotta. 4 luokalla se alko mennä vähän vakavammaks, eli et ei oltu enään vaan leikkikavereita, vaan että me oltiin tosi hyvii ystäviä.
No sitten kun oltiin menos 6 luokalle, tää tyttö muutti yllätteän melkeen toiselle puolelle suomee. Me ei nähty enään sen muuttopäivän jälkeen. Me pidettiin yhteyittä puhelimitse jotain yli puolivuotta, mutta sitten me jotenkin vaan lopetettiin se yhteydenpito.
niin ja silloin vitosellla olin ihan umpi ihastunut tähän tyttöön. En kuitenkaan koskaan saanut sita sanotuks sille.
Sit kun se muutti, mä jäin ihan yksin. Mulla ei ollu yli vuoteen kavereita, sitten tuli muutama joiden kanssa olin aina vaan koulussa.
Vuos tän tytön muuton jälkeen, kun selasin mun vanhoi valokuvia, näin kuvan meistä kahesta. Mulla palas kaikki muistot mieleen, mä itkin, siis ihan oikeesti itkin. Mulla palas mieleen sen kauniit kirkkaat silmät ja sulonen hymy ja nauru. Sen jälkeen mä oon haikaillu sen perään ja muistellu meidän yteisii aikoi. Ihan tähän päivään asti. Mä oon ollu tosi surullinen...Tai en nyt surullinen, mut sellanen alakulonen, ja vaan sen tytön takia. Hänen muutostaan on kulunut nyt vajaa 4 vuotta.
Kaks viikkoo sitten, mun äiti sanoi, et se tyttö jonka kanssa aina olin, muuttaa takas. Olin ihan ällikällä lyöty ja tosi iloinen, ja mul oli heti sellanen olo et haluisin nähä ja jutella sen kaa.
n. viikko sit ton jälkeen kun mun äiti tosta kertoi, mä menin sinne talolle, mihin se oli muuttamassa. Mä näin siellä jonkun miehen ja naisen (luultavasti sen vanhemmat) niin ne purki jotain laatikoita autosta ja vei sisälle. Mut en nähny tätä tyttöö. Sitten mä kävin joka päivä siel sen talon lähellä kavelyllä, et jos se vaikka tulis vastaan. Mut mitään ei näkyny tai kuulunu.
No nyt tullaan sitten tähän hetkeen.. Eli eilen, kävelin koulusta kotiin, kun mua vastaan tuli joku tummatukkanen ja mustapukeinen henkilö. En mä siinä mitään ajatellu, mut sitten kun se käveli lähemmäks, niin huomasin, et hei, sehän oli tää tyttö! .. Mulla tuli ihan outo olo, mua alko huippaan päästä ja mä olin ihan sekasin. En uskaltanut mennä puhuun sille, eikä se edes kiinnittäny muhun mitään huomioo. Ei varmaan tunnistanu mua ees.
Mut se tyttö oli ihan muuttunu, sen vaaleahko pitkä luonnonkihara tukka oli värjätty mustaks, sillä oli nahkatakki, tummat meikit jne. En olis tunnistanu sitä muuten, mut tunnistin heti, kun näi sen leukakuopan ja isot kimaltelevat silmät..vaikkakin ne oli ihan 'maalattu' mustiksi, ja sen tukka oli ihan samanlainen kuin ennenkin, paitsi et se oli muutanu väriä.
Mulla oikeesti alko huippaan päästä, ja mulla meni silmissä sillain ''hitaasti'', enkä kuullu mitään. Itse olen myös ihan erilainen kuin sillon ennen. Hän on ns hevari, tai gootti, en tiedä kun en ole jutellu nyt hänelle, mut se, et minä olen hoppari. Nykyään siis... Ollut jo reilu pari vuotta.
Mietinkin nyt, että kannattaako mun edes mennä jtteleen sille, kun jos se vaikka alkaa mollaamaan mua kun olen hoppari, ja hän luultavasti vihaa rap-musiikkia. Mut mua ei toellakaan haittaa se, et hän on tällainen metallisti ja on tummat meikit ja ihan vastakohta minulle, niin musiikissa kuin pukeutumissakin. Mut ei sil oo välii, oikeesti musiikkimaulla ei oo paskaakaan väliä, ainakaan mulle.
Tän päivän oon ollu ihan omissa maailmoissa, mä ihastuin siihen tyttöön! .. ja nyt múl pyörii vaan mielessä, et muistaako se edes mua ja et mitä se mustakin ajattelee jne. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, en uskalla mennä puhuun sille, oon tosi ujo. Ja kyllä toi musamaku sen verran vaikuttaa, et en tiedä että kanattaako sille mitää mennä puhuun, jos se oikeesti rupee vaikka mollaan mua. Mä en jaksais sellasta.
MITÄ TEEN! TARVITSEN KIPEÄSTO NEUVOJA! .. anteeks tosi epäselvä viesti, toivottavasti jaksoitte lukee, tuli ''vähän'' pitkä.
KIITOS!
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen hevari ja minulla on useita räppärikavereita. en mene heidän kanssaan yhdessä keikoille mutta kyllä me muuten toimeen tullaan =)
pointtini oli siis että tuskinpa hevarit tuollaisesta välittää :D yleensä juuri näissä hevipiireissä asenne on että "antaa toisten olla mitä on".
useamminkin olen kyllä kuullut räppärien suusta sitä kuinka hevarit on syvältä ja blaablaablaa ja kuullut kun ovat mollanneet hevareita yleisellä tasolla. mutta jos et ole sellainen niin mitään ongelmaa ei varmaan ole.
ei tietenkään saisi yleistää. mutta omasta mielestäni hevarit ovat yleisellä tasolla avarakatseisempia kuin hopparit. vain omien kokemusteni perusteella.
Mene ihmeessä juttelemaan. Se voi jäädä siihen, tai sitten tytöllä on sinusta yhtä mukavat muistot ja hän haluaa tutustua sinuun uudelleen. Ei se, mitä ihmisellä on päällä merkkaa mitään, kun se mitä sillä on siellä sisällä. Tuskin se tyttö sydänkohtausta sinun vaatteitten takia saa.
Hoppareista ei vain voi olla pitämättä.