Lapsi perii monia ominaisuuksia vanhemmiltaan.
Tuo on vähän ihmetyttänyt, että eleetkin voivat periytyä.
Olen tarkkuutta vaativassa kokoamistyössä, joskus työtoverini naureskelevat, että teen kieli ulkona tarkemmat kohdat. Nyt huomasin, että veljeni
ottaessaan tikkua sormestaan, teki sen kieli ulkona,aika hassua. Muistelimme yhdessä, että isäni myös suutarina työskennellessään piti joskus kieltä keskellä suuta.
Eräässäkin tuntemassani perheessä isä ennen nuoruudessa puri kynsiään ja nyt hänen kolme lastaan tekevät samoin.
Eipä uskoisi, että eleetkin periytyvät.
Tuo on vähän ihmetyttänyt, että eleetkin voivat periytyä.
Olen tarkkuutta vaativassa kokoamistyössä, joskus työtoverini naureskelevat, että teen kieli ulkona tarkemmat kohdat. Nyt huomasin, että veljeni
ottaessaan tikkua sormestaan, teki sen kieli ulkona,aika hassua. Muistelimme yhdessä, että isäni myös suutarina työskennellessään piti joskus kieltä keskellä suuta.
Eräässäkin tuntemassani perheessä isä ennen nuoruudessa puri kynsiään ja nyt hänen kolme lastaan tekevät samoin.
Eipä uskoisi, että eleetkin periytyvät.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eleet ja ilmeet saattavat olla myös opittuja. Näistä käytetään myös nimitystä maneeri (ransk. maniere, engl. manner). Sana voitaisiin suomentaa totutuksi tavaksi. Sanaa ei siis saa käsittää käytöstapana.
Tätä meille rakasta suomea, äidinkieltämme, pidetään kovin ilmaisukykyisenä. Suomi on kuitenkin muuttunut kirjakieleksi liian varhain, suussa kehittymättömänä. Kun kieli on säännöin lukittu paperille sen kehitys hidästuu. Kun sanomme vaikkapa hän, on meidän erikseen selitettävä onko kysymys miehestä vai naisesta, muissa kielissä ei yleensä näin ole. Anteeksi, että poikkesin alustusaiheesta.
Ei kielen kehittymättömyys siitä ole kiinni, miten varhain siitä tuli kirjoitettu kieli.
Kiinaakin on kirjoitettu jo vuosituhansia eikä se ole kehittymätön.
Voidaanhan taas sanoa, että suomessa erotetaan toisistaan kolmannessa persoonassa ihminen ja muut: hän - se, he - ne.
Päin vastoin voi sanoa, että kehittymättömimpiä ovat kielet, joita ei kirjoiteta tänäkään päivänä niiden pienen levinneisyyden takia.
Niillä on luultavasti vaikeaa kuvata atomifysiikkaa tai jopa autonmoottoria, sitä vastoin kyllä hyvin vaikkapa kalastusta tai metsätyötä.
Oletko varma, että kiina sidottiin säännöin hyvin nuorena. Suomi on ymmärtääkseni hyvin nuori kieli ja myös nuorena muutettu kirjakieleksi. En ole ollenkaan kielitieteilijä mutta suussa kieli kehittyy joustavaksi ja ilmaisurikkaaksi, ei paperilla.
pysyen ajankohtaistasolta:
Palstalla vaikuttavat jännitteet koko ajan. Niitä pidetään keinokonstein piilossa, mutta silloin tällöin ne kärjistyvät ja siihen vaikuttaa paitsi maailman tilanne, myös palstalaisten käsitykset omista valtuuksistaan.
Palstalla kirjoittavien kielen pitäminen keskellä suuta on tarkkuutta vaativaa hommaa.
On viisasta pitää kieli toimivana, aistivana ja puhuvana, mutta missä ja miten?
Kuinka pitäisi kirjoituksissaan ottaa huomioon se, että täällä kirjoittavat ihmiset ovat jo lapsena traumatisoituneita ja fiksoituneita ihmisiä, jotka jakautuvat kahteen tai useampaan leiriin???
Viime kädessä jokainen on yksin.
Olisi houkuttelevaa ehdottaa keskustelun aiheeksi Suomessa ollutta sisällissotaa ja sen varjoa nykyisessä elämänmenossa, mutta pahoin pelkään, että palstalla puhkeaisi sisällissota!
Kielen kärki paljastaa paljon siitä mihin suuntaan ihminen tuntee vetoa.
Pitäisikö muka uskoa, että joka paikassa se kultainen keskitie olisi paras yleistä hyvää ajatellen? Huono ratkaisu on oman ajattelukyvyn tukahduttaminen ja idiootiksi naamioituminen!
Kaikki eivät halua yleistä hyvää, vaan yksityistä, toisten kustantamana.
Tuo vanha sanontatapa jo osoittaa sen, että tarkkuutta ja/tai keskittymistä vaativan homman aikana monen monen ihmisen kieli näkyy. Se ei siis vaikuta kovin perityltä tavalta, vaan on vain tapa. Enkä ole koskaan kuullut, että sisaruksilta perittäisi mitään piirteitä tai ominaisuuksia, vain vanhemmilta. Kynsien pureskelu kuuluu myös vain tapoihin, tai ennen sanottiin sen olevan merkki kalkinpuutteesta, mutta tiedä sitä.
enkä ole huomannut sukulaisissanikaan ketään, joka pitäisi kieltä ulkona tehdessään tarkkuutta vaativaa työtä.
Sivuan aihetta läheltä seuraavalla huomiollani: tehdessäni joogaharjoituksia ja seisoessani varpaillani, pysytellen siten kymmemen sisään-uloshengityksen ajan, näiden säännöllisten harjoitusten myötä pystyn kirjoittamaan käsin parempaa käsialaa ja kirjoitus on suorassa ilman apuviivoitusta.
Ellei se varpailla seisominen ole tarpeeksi tarkkuutta vaativaa työtä! Seuraappa itseäsi vaikka, kun pujoitat lankaa oikein pienisilmäiseen neulaan, tai rakennat korttitaloa, tai asetat jotain vaikeasti saatavaa pienenpientä palaa johonkin pieneen rakoon, epäilen että niissä puuhissa on kieli keskellä suuta :) Itse sitä on tietysti siinä nyprätessä vaikea huomata, missä se kieli seikkailee, ja kun tietoisesti seuraa sitä, eihän se silloin näy! Mutta "yllätä" itsesi kesken tarkan tekemisen, niin ehkä huomaat, että kielenpää kurkkaa huulien raosta :)) Tai pyydä joku ystävä vahtimaan kieltäsi :) En minäkään uskonut oman kieleni kurkintaa, ennenkuin tyttö huomasi sen! Ps. eihän se koko kieli ulkona roiku!!
koneella pahvihylsyjä tarkalleen 20 milliä pitkiksi ja totuttelun jälkeen arvioin mitan silmämääräisesti. Niiden piti olla täsmälleen oikean mittaisia, jotta ne sopisivat koneeseen, jossa niihin oli määrä kiertää teippiä. Työnjohto oli tarkka: väärän mittaisia kun ei olisi saanut markkinoitua. Olisin voinut mitata hylsyt, mutta koska tein urakkatyötä ja päästäkseni hyville ansioille, en käyttänyt sitä. Keskityttyäni kunnolla tehtävään, osasin arvioida pituuden oikein. Työni tuloksissa ei ollut huomauttamista.
Olen tehnyt myös muuta tarkkuutta vaativaa työtä. Luulen, että jos keskittyessäni kielenkärki olisi ollut näkyvillä, siitä olisi joku jo sanonut.
Varpaillaan seisominen kymmenen sisään-ulos syvähengityksen ajan muuten on tarkkaa hommaa! Kokeile vaikka!
Ehkä se, miten kukin keskittyy, on yksilöllistä. Onhan olemassa erilaisia oppimistapojakin: jotkut oppivat parhaiten kuunnellessaan, toiset lukemalla ym.
Vävyni oli kerran huomauttanut vaimolleen että hänellä on suu supussa aivan kuten minulla silloin kun olen keskittynyt huolellisesti kokkaamiseen...
Periytyy kävelytyylikin usein.