...olevani bi jo nuorena penskana... Vielä en silti ole tätä kenellekkään kertonut hmmm... Olen ahdistunut kun tavallaan olen "hetero" tai heteron omainen, mutta silti... Ompas tämäkin jo yllättävän vaikeaa, siis en todellakaan ole itseni kanssa tehnyt sinun kauppoja ja tämä rimpuilu vie multa energiaa aivan tuhottomasti! Ensin pelkäsin olevani homo, mutta naiset kiinnostavat sittenkin enemmän jos ottaa huomioon kokonaisuuden ja omat unelmat tulevaisuudesta, olen siis päälle parikymppinen nuorimies. Joskus tuntuu, että kaikki näkevät lävitseni, mutta ei se olikin vain mielikuvitustani... Joskus toivoisin, että läheiset ihmiseni olisivat hieman avarakatseisempia tietyissä asioissa... Mutta en minä voi vaatia muilta sitä kun itsekään en sen vertaa avara katseissani ole etten voisi tätä asiaa julkisesti paljastaa, tai no eihän sitä nyt kirkossa tarvitse kailottaa, mutta kavereille... Häpeän itseäni ja olen todella turhautunut kaikkeen. Ruumis ja mieli kaipaa kosketusta, mutta jokin pidättelee ja pahasti... Joo onkos kohtalo tovereita? Kuten voi huomata olen aika haparoiva myös ajatuksissani......=(
Huomasin...
Jörpse
61343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei bi pahasta ole.. Ite en ole varma olenko bi vai hetero, koska en ole rakastanu todella ketään.. Luulen silti ettei sillä ole väliä, kunha oikea sattuu kohalle.. Voisin sanoa että näin naisena olisi parempi olla hetero seksiä ajatellen..Jos on mies niin sillä ei ole väliä=) Ja mielestäni biit ovat cooleja =) Joten eihän sillä ole väliä, sitten kun löydät oikean rakkaan niin sukupuolella ei ole väliä.jos on bi ni on enemmän vaihtoehtoja, kokeile molempia jos et osaa päättää =)
Siinähän se onkin kun en anna itselleni periksi edes siinä, että kokeilisinkaan miestä... Jotenkin en osaa ajatella seurustelevani miehen kanssa tai en ainakaan vielä vuosi sitten sitä edes ajatellut vaihtoehtona... En ole ikinä ollut rakastunut, ihastunut moniin erilaisiin piirteisiin ihmisissä ja tietenkin ulkoisesti joihinkin. Vaikeaksi tilanteen tekee vielä sekin, että monesti on tullut katseta ja suoria ehdotuksia miehiltäkin kaikin puolin, en näes todellakaan ole pahan näköinen... mutta ei, ei pysty!=(
Joo, vähän sama juttu mulla. Joskus olen pelännyt olevani lesbo, mutta miellän itseni kuitenkin biksi. Sen tiedän, että täysin hetero en ole.
En oo koskaan ollut rakastunut, ihastunut kylläkin. Pelkkiin miehiin. Naiset ovat fyysisesti mielestäni viehättävämpiä ja kiihottavat enemmän, mikä ahdistaa. Katselen/ajattelen masturboidessani aina naisia, miehiä ajattelemalla en nimittäin saa. Kuitenkin unelmoin parisuhteesta vain miehen kanssa.
Umpiheteroilla on NIIN helppoa. Olen huomannut, että monetkaan eivät edes ajattele koko asiaa. Minulla on mieletön pakko määritellä itseäni. Se alkoi silloin, kun huomasin kiihottuvani vain naisista. Eihän sitä tosin tiedä, mitä tapahtuu. En nimittäin ole juuri ollut miesten kanssa tekemisissä. Ehkä tämä johtuu siitä. Ehkä minä tapaan jonkun miehen, johon rakastun. Toivon sitä, koska vaikka minulla ei ole mitään lesboja vastaan, en haluaisi itse olla sellainen.
terve
toi oli ku suoraan mun elamasta:-)
takana elama ihana likan kanssa, mut nykyaan ei osaa sanoo enaa mitaan suuntautumisesta. pitaa kai antaa vaan ajan kulua ja katsoa mita tapahtuu...
Niin uskon, että meitä on monia. Isekkin olen aina tiennyt olevani bi. Avioiduin noin 15-vuotta sitten. Vieläkin naimisissa saman naisen kanssa, jota rakastan meillä on lapsia. Silti tunnen aina vain vetoa seksuaalisesti miehiä kohtaan. Olen jopa kokeillutkin, eli pettänyt vaimoani. Eroa en halua, enkä siksi ole vaimolleni kertonut, sitäpaitsi en tiedä miten lapsetkaan suhtautuisivat, jos saisivat tietää isänsä pitävän myös miehistä. Ei oo helppoo tää elämä. Usein olen ajatellut, että olisi ehkä pitänyt jäädä elelemään yksin ei tekisi ketään kohtaan väärin.
Elikkä itselläni on ollut vähän sama tilanne, tässä kuitenkin taustalla koulukiusausta ala-asteella, jolloin en vielä tiennyt mistään mitään. Homouttahan sitä tietenkin aluksi pelkäsi, mutta ihastuessani/rakastuessani tyttöön kaikki muu häviää ympäriltä :) Jokaisessa kuitenkin on pieni osa inheteroa, joka tarkoittaa toimeen tulemista saman sukupuolen kanssa. Joillain se voi olla enemmän tai vähemmän. Ihmisethän tappaisi kaikki kilpailijat jos kaikki olis 100% heteroita. Olo helpottuu kuitenkin kummasti kun myönnät asian itsellesi. Jos ei periaatteet anna periksi niin sitten keskityt siihen sukupuoleen joka todellakin enemmän kiinnostaa ja jätät sen 'kielletyn' itsellesi hyväksytylle tasolle.