Mikä olisi oikea tapa sopeuttaa toinen kissa joka alkaa kotiutua meillä oltuaan mitä ilmeisemmin jo pitkään ilman kotia. Ensimmäinen kissammekin tuli jo viisi vuotta sitten samalla tavalla ja on nauttinut valta-asemastaan mitä ilmeisemmin.
Naisten päivänä eilen, Vilpun nimipäivänä tämä "uusi" kissa oli ovellamme kun tulimme töistä. Hän naukui ja kehräsi ja vaati tulla sisään, sydänhän siinä suli. Nälkä oli niin kova että hän hyppi seinille jo nähdessään lautasen. Ensimmäinen kissamme, Mimmi-rouva on noin 7-vuotias eikä ollut tulokkaasta ollenkaan innostunut. Kova mouruaminen, sähinä ja hyökkäilyt Vilppua (joka nimeksi jo annettiin)kohti alkoivat heti. Mimmi asustelee enimmäkseen seinän takana lämpimässä tilavassa varastossa koska miehelläni on astma. Siellä on huonekaluja ja tavaroita eli paljon piilopaikkoja molemmille. Illan seurasimme tapahtumia sivusta ja yöksi jätimme kaverit rauhaan. Aamulla kissat olivat jo muutaman metrin päässä toisistaan eikä sähinää ja tappelua ollut. Ja kysymykseen: Miten pitäisi jatkossa menetellä ettei Mimmi tuntisi itseään syrjäytetyksi, koska Vilpulle on näytettävä että hän on tervetullut jos haluaa jäädä. Kuvittelemme että kissoista olisi toisilleen paljon seuraa kun tutustuvat. Mimmi on iltaisin ollut kanssamme kotona ja sohvalla on hänelle oma paikka. Asuntomme on tosi pieni emmekä haluaisi sinne ihan kauheita kissatappeluita. Onpa tämä sekava selvitys, mutta asia on niin tuore että päässä surisee. Olisi kiva jos joku kertoisi vastaavista kokemuksista.
Naisten päivänä eilen, Vilpun nimipäivänä tämä "uusi" kissa oli ovellamme kun tulimme töistä. Hän naukui ja kehräsi ja vaati tulla sisään, sydänhän siinä suli. Nälkä oli niin kova että hän hyppi seinille jo nähdessään lautasen. Ensimmäinen kissamme, Mimmi-rouva on noin 7-vuotias eikä ollut tulokkaasta ollenkaan innostunut. Kova mouruaminen, sähinä ja hyökkäilyt Vilppua (joka nimeksi jo annettiin)kohti alkoivat heti. Mimmi asustelee enimmäkseen seinän takana lämpimässä tilavassa varastossa koska miehelläni on astma. Siellä on huonekaluja ja tavaroita eli paljon piilopaikkoja molemmille. Illan seurasimme tapahtumia sivusta ja yöksi jätimme kaverit rauhaan. Aamulla kissat olivat jo muutaman metrin päässä toisistaan eikä sähinää ja tappelua ollut. Ja kysymykseen: Miten pitäisi jatkossa menetellä ettei Mimmi tuntisi itseään syrjäytetyksi, koska Vilpulle on näytettävä että hän on tervetullut jos haluaa jäädä. Kuvittelemme että kissoista olisi toisilleen paljon seuraa kun tutustuvat. Mimmi on iltaisin ollut kanssamme kotona ja sohvalla on hänelle oma paikka. Asuntomme on tosi pieni emmekä haluaisi sinne ihan kauheita kissatappeluita. Onpa tämä sekava selvitys, mutta asia on niin tuore että päässä surisee. Olisi kiva jos joku kertoisi vastaavista kokemuksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä kysyn, että kenen tämä Vilppu-kissa on? Tiedättekö omistajaa? Ei toisen kissaa saa tuosta vaan ottaa omakseen, sun on ilmoitettava siitä kodittomille kissoille (tai mikä yhdistus teillä päin toimiikaan), sillä kisua saattaa kaivata omistaja ihan toden teolla! Mieti nyt, että kissan omistaja on huolissaan, kun kissa on kadonnut, ja voi luulla jopa että se on kuollut. Mieti mikä suru!!
Vasta sitten, jos kissatalolle ei tule juuri Vilppu-kissasta mitään ilmoituksia, niin voitte ottaa sen omaksenne. Mutta ette omin päin! Herranjestas sentään!
Kissojen pitää antaa rauhassa tottua toisiinsa. Kaikki sanoo, että uusi tulokas on pidettävä parisen viikkoa (ainakin) eri huoneissa vanhan kissan kanssa ja ne saa aluksi vain totutella nuuskimaan toistensa hajuja esim. huonekaluista, ilman että ovat vielä näkeneet toisiaan.
Meillä tutustuttaminen ei tapahtunut niin, vaan pojat sai olla heti ensinäkemästä keskenään. Noh, vanhempi kissamme siitä sitten stressaantui ihan kamalasti, eikä aluksi hyväksynyt pentua. Muutaman kuuukauden kuluttua siitä kisut ovat jo kavereita keskenään.
Osta Feliway haihdutin, se auttaa molempia kissoja sopeutumaan. Vanha kissanne saattaa tuntea olonsa epävarmaksi, unohdetuksi, joten MUISTAKAA antaa sille PAAAAALjon huomiota!
Eli tuo on jonkun oma kissa, joka on kadonnut. Tai hylätty. Mutta joka tapauksessa et voi sitä itsellesi ottaa noin vaan, vaan sinun on ilmoitettava siitä esim. eläinsuojeluyhdistykselle. Selvitä kuka hoitaa teilläpäin noita löytöeläimiä.
Kirjoistahan tuo kahden viikon eristys on, harvemmin ihmisillä on moiseen mahdollisuuksia ja vielä harvemmin ihmiset noin tekee. Kyllä se sopeutuminen onnistuu useimmiten ajan kanssa itsekseen, kunhan molemmilla on mahd. myös omaan rauhaan. On ihan normaalia, että varsinkin iäkkäämmillä kissoilla tottumiseen menee kauan aikaa viikoista kuukausiin. Suurinosa kuitenkin toisiinsa tottuu, parhaitakin ystävävyksiä aika monesta parista tulee. :)
Ota ihmeessä yhteyttä paikalliseen eläinsuojaan/eläinsuojevalvojaan/löytöeläimiä vastaanottavaan paikkaan ja ainakin ilmoita kissasta heille. Moni paikka saattaisi olla iloinen siitä, että voisit mahd. pitää kissan kotonasi tämän odotusajan. Kissallekin se olisi mukavampaa.
Lemmikkikissahan tuo on selvästi jos on ovesi taakse osannut tulla apua ja hoivaa pyytämään. Ehkä on tottunut muihin kissoihin ja kissan tuoksu teki kodistasi helpommin lähestyttävän?
Itse en niin kovasti haukkuisi tai moittisi aloittanutta. Hyvän työnhän hän teki kun kissan tuolta kylmästä sisälle otti. Ei ole kissan paikka pakkasessa. Voihan kissa olla karannut, mutta muuten en ymmärrä tuollaista heittellejättöä. Sehän tuo on, jos kissasta ei pidetä huolta, vaan sen pitää tuntemattomien nurkista hoivaa pyytää. Ihan turha mielestäni itkeä jos kissa etsii paremman kodin vanhan tilalle. Pitää lemmikeistänne huolta!