Kevät tulee ja sehän tarkoittaa sitä, ettei kesäänkään ole enää kauaa aikaa... Mieli on ihan hirmusen onnellinen. Onko tosiaan näin suuri vaikutus vuodenajoilla? Aina jaksaa hämmästyttää yhtä paljon sama asia :) Aamut on kirkkaita ja illatkin pitenee. Kohta saa siis ulkona "juoksennella" töiden jälkeenkin kun näkee eteensäkin... Tällä hetkellä tuntuu niin vahvasti siltä, että olen maailman onnellisin ihminen kun olen saanut ihanimman naisen vierelleni... tuntuu kivalta, että useamman vuodenkin jälkeen tunne on vaan samanlainen.
Oi tätä riemua!
Oi tätä riemua!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan mukava lukea tällaista välillä. olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota, että tuntuu kuin tänne palstalle kirjoittavilla olisi pelkkiä ongelmia. niitähän on tietty kaikilla, -välillä, mutta onhan mukaviakin asioita.
Kuten tosiaan;kesän odottelu, ja tietenkin LOMAN.
Ajattelin just ihan samaa, että kiva lukea tällaistakin välillä.
Minäkin uskaltaudun sanomaan, että hyvin menee ja on tosiaankin hyvällä mallilla asiat tällä hetkellä. Rakkautta riittää ja oman rakkaan läheisyys tuntuu ihan mielettömän ihanalta. Pitäkää siskot kiinni siitä mitä teillä on! Kulkekaa yhdessä kesää kohti ja nauttikaa toisistanne.
Ihanaa kesän odotusta kaikille!!
Mukava tuo viestisi, sai itsenikin hyvälle tuulelle ja ajatukset kääntymään jo tulevaan kesään:) Miten ihania asioita kesä tuokaan taas tullessaan, pieniä juttuja joista voi olla hyvin onnellinen: kesätuuli vasten kasvoja rullaluistellessa, varpaiden työntäminen hiekkaan uimarannalla, laineiden liplatus mökkilaiturilla maatessa, kylmä siideri terassilla, iloisia ja vähäpukeisia ihmisiä kaupungin helteisessä vilinässä, kasvimaan kitkemistä paahtavassa auringonpaisteessa, soutelua järvellä ja ongenkohon tuijotusta, kaikkea tätä oman kullan kanssa....Ihanaa kun kesä on edessä!!:)
Kun valo yhtäkkiä tuleekin aamulla aikaisemmin, sitä yllättyy aina yhtä iloisesti. Ensin pelästyy olevansa liikkeellä kaksi tuntia liian myöhään, kunnes oivaltaa, että se onkin aurinko, joka tulee aikaisemmin.
Erityisesti pidän keväässä iltojen tuoksusta ja niiden violetista sävystä. Kun lumi alkaa sulaa, tulee esiin vahva maan ja tuoreuden haju, ilma on raikas ja täynnä alkavaa elämää. Näin ainakin siellä, missä luonto on lähellä.
Elämässä on paljon hyviä asioita. Itse löydän ihastelun, ihmettelyn, pohdinnan ja melkeinpä rakastumisen aihetta kaikkialta. Märän asfaltin pinnasta, lapsen naurusta, pikkuisen koiran suloisuudesta, hymystä jonkun silmissä, valon ja varjon vaihtelusta metsän siimeksessä, siitä kun istutetut omenansiemet alkavat vastoin odotuksia kasvaa. Maailma on tulvillaan asioita, jotka ovat pieniä ihmeitä, kunhan vain katsoo ympärilleen avoimin silmin.
En malta olla törkyrealistina mainitsematta, että nykyään joka maaliskuu totean tuon samaisen valon aikaisuuden ihastuksella, ja sitten plumps, takapakki kuun lopussa. Kellon siirto, parin viikon ajan on taas hieman pimeämpää varhain aamulla. Mut kyl se siitä.
"Muuten olen sitä mieltä" (minun ceterum censeoni), että kesä- ja normaaliaikahullutus on totaalisen tarpeetonta tässä maailmankaikkeudessa! Mulla on varmaan parikymmentä kelloa siellä täällä, autossakin kaksi. Pasta!
Valkoisten hankien pakkashohde on stadissa ainutlaatuista, sitä on kestänyt. Tavallisesti inhoan lievästi maaliskuista suojaa, ruskeaa loskaa, likaisia ikkunoita ja märkyyden alakuloa.
"Erityisesti pidän keväässä iltojen tuoksusta ja niiden violetista sävystä. Kun lumi alkaa sulaa, tulee esiin vahva maan ja tuoreuden haju"
ja koiran paskan ;-)
Tinni-Tunni joka kuitenkin pitää koirista ja muistakin eläimistä.
te molemmat, Pir ja Tinni-Tunni. Miksi ihmeessä heti noin negatiiviset mielikuvat?? Taitaa olla totta, että suomalaisia todella vaivaa jokin sisäänrakennettu pessimismi, jota ihmeen usein väitetään juuri realismiksi. Miten niin? Se pieni koiranpentukin on täysin todellinen ja istuu usein hyvin arkirealistisesti kaupan ovenpielessä. Samoin valon lisääntyminen, naapuruston naurusta hytkyvät vekarat ja jopa se sateenkastelema asfalttikin. Sitä täällä kaupungissa riittää.
Olen minäkin haistanut sen koirankakan. Minäkin näen kuraiset tienpenkat, kun lumi alkaa sulaa. Mutta painan mieleeni ne raikkaat illat ja violetin sävyn, ohimennen tapaamani kauniin naisen välittömän hymyn, niin eipäs koirankakat ja muut epäolennaiset jutut paljon haittaa.
Se on siis aivan asenteesta kiinni, ystävät hyvät, mitä tästä arjesta haluaa mukaansa ottaa.
Minun negatiivisuuteni oli kommentissa oikeastaan tarkoitettu kellojen tarpeettomille siirroille kesä- ja normaaliaikaan, ei niinkään sääoloille. Operaatio työllistää miljardit ihmiset kahdesti vuosittain, ja hyötyjä ei ole pystynyt kukaan perustellusti osoittamaan.
Huomaan kyllä ne violetit ja harmaan sävyt, ja paljon muuta. Mutta jokaisella on mieluisia ja vähemmän mieluisia asioita, mm. noita jaksoja vuodenkierrossa. Minulla ne vähiten sykäyttävät, alakuloon altistavimmat, ovat maaliskuu ja marraskuu. Silti niissäkin on taikansa.
On aika turhaa tuputtaa omaa kivaa muille, kertoa siitä kuitenkin voi, pääasia, että tietää, mistä pitää ja mistä ei, ja miten elelee mukavasti realiteettien ja unelmien kanssa. Ihmiset ovat erilaisia, jokaiselle on tarjolla jotain, kaikkea ei kellekään. Ikäviä juttuja on tarpeetonta suurennella, mutta en ole myöskään niitä, jotka suggeroivat itsensä pitämään kaikesta, näkemään kaikesta aina hyvät puolet ja alistumaan lempeästi ympäröivään todellisuuteen, teeskentelemään hyväntuulisuutta, jos sitä ei tunne jollain hetkellä. Asiallisuuteen voi silloinkin asettautua.
Muutan mieluummin ympäristöä, yksin, jos pystyn, tai yhdessä samanmielisten kanssa, ja jos/kun sekään ei onnistu, niin selvä sitten, mutta olen ainakin yrittänyt. Ja yritän uudestaankin. Alistujat eivät vie oikeina pitämiään ideoita/ihanteita eteenpäin, itselleen ne toki voivat saavuttaa etuja alistuvalla asenteellaan. En ihaile yleisymmärtäjiä. Varmuuden vuoksi: säätä en uneksi muuttavani, tyydyn vallitsevaan, ja ainahan voi matkustella ;). En ole pessimisti, päinvastoin.
No siitä olen samaa mieltä, että kellojen kääntäminen on turhanaikaista puuhaa. Mutta toisaalta ajattelen itsekseni hymyillen, että aurinko tulee ja menee, planteetat jatkavat kulkuaan viis veisaamatta meidän ihmisten kronologioista. Eli loppujen lopuksi se aamu ei pimene, vaikka kelloja veivataan. Se on silti huomattavasti valoisampi kuin vuodenvaihteessa.
Positiivisuuden viljeleminen ei ole mielestäni oman kivan tuputtamista. Minuakin karmii ylenpalttinen think positive - ajattelu. Se ei toimi, eikä tavoita ihmisiä. Sen sijaan on aivan todistettu psykologinen ilmiö, että ihminen voi psyykata itsensä mihin suuntaan tahansa. Kun tässä maassa katsoo ympärilleen ja kuuntelee ihmisiä, huomaa että sen kivan tuputtamiselle olisi suorastaan tilaus. Tappiomielialaa ja median syöttämiä kertakäyttöisiä "arvoja" saa kyllä tuputtaa rajoituksetta. Masennus on muuttumassa lähes kansantaudiksi.
Suomalaisilla paskaaks tässä - asenne on miltei sisäsyntyistä. Jos haluaa tyrmistyttää kuulijansa tässä maassa, sen voi helposti tehdä toteamalla kuulumisten kyselyyn, että kaikki on todella hyvin ja olen itse asiassa aika onnellinen. En ole päässyt täysin selville, mistä se hyvän ja kauniin vähättely on peräisin. Onko taustalla suo, kuokka ja Jussi - perinteen haamu, joka ihannoi raatamista, itsensä unohtamista, kärsimyksen kautta saatua voittoa, yksin ja ilman apua pärjäämistä. Iloinen, onnellinen ihminen on pelle, eikä tiedä oikeasta elämästä mitään. Kunpa tästä harhaluulosta jo vihdoin päästäisiin.
En halunnut leimata sinua pessimistiksi. Minua vain joskus suututtaa oikeassakin elämässä se, että hyvät, mukavat asiat täytyy aina tyrmätä löytämällä niistä jotain latistavaa tai negatiivista kommentoitavaa. Tämä on erittäin tyypillinen piirre suomalaisessa jutustelussa. Se, että joskus haluaa nauttia elämyksistä ja arjen kauneudesta vesittämättä sitä, ei vie realismilta ja asioiden analysoinnilta mattoa jalkojen alta. Ne eivät ole toistensa vastakohdat vaan voivat toimia menestyksellä rinnakkain.
Yritin olla hiukan sarkastinen, mutta pääasiassa humoristinen ja olihan siinä hymiö lopussa :-) Kyllähän sitä välillä on pessimistinenkin olo, syitähän aina löytyy... Ja pitäähän sitä olla myös pessimismiä, surua, apeutta jne. sillä eihän se ilo muuten tuntuisi miltään!
Tinni-Tunni