Olemme eronneet mieheni kanssa parisen vuotta sitten. Erossa sovimme yhdessä, että lapset (nyt 3 ja 6 vuotta)jäävät yhteishuoltoon.
Vaikka muutin lasten kanssa satojen likometrien päähän, tapaamiset onnistuivat lähes joka kuukausi ja yhteydenpito oli isän puolelta tiivistä.
Kaikki muuttui, kun isä tapasi nykyisen naisystävän. Elareitten maksu loppui ja hän teki siinä kaikkea tyhmää, joka pilasi sitten meidän välimme kokonaan. Lapsiin on nykyään yhteydessä n. kerran viikossa ja tapaamisia on ollut viimeisen vuoden aikana 1, joilloin lapset halusivat lähes heti kotiin.
Lapset ovat vieraantuneet isästään, eivätkä itse juuri koskaan halua soittaa hänelle, tai muutenkaan pitää yhteyttä.
Tässä muutama viikko sitten eräs ystäväni joutui pahaan onnettomuuteen, ja se sai minut tajuamaan, että niin voi käydä myös minulle. Ja koska lasten ja heidän isänsä välit ovat melko kehnot, minusta on kauhea ajatella, että lapset joutuisivat isälleen jos minulle tapahtuisi jotain. Isä veisi lapset poissa kaikkien sukulaisten läheisyydestä, joiden kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. (Myös isän puolen sukulaiset)
Mielestäni lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat, mutta jos lapsi on vieraantunut vanhemmastaan ja isä ei kanna huoltajuuden tuomaa vastuuta, niin mielestäni on parempi jos haen yksinhuoltajuutta. Eihän se muuta tapaamis ym. sopimuksia mihinkään (vaikka eiväthän ne toteudu nytkään).
Onko kenelläkään kokemusta kyseisestä muutosprosessista? Mitä tapahtuu ja millä aikataululla? Ja mitä maksaa? Isä ei vapaaehtoisesti luovu huoltajuudesta.
Vaikka muutin lasten kanssa satojen likometrien päähän, tapaamiset onnistuivat lähes joka kuukausi ja yhteydenpito oli isän puolelta tiivistä.
Kaikki muuttui, kun isä tapasi nykyisen naisystävän. Elareitten maksu loppui ja hän teki siinä kaikkea tyhmää, joka pilasi sitten meidän välimme kokonaan. Lapsiin on nykyään yhteydessä n. kerran viikossa ja tapaamisia on ollut viimeisen vuoden aikana 1, joilloin lapset halusivat lähes heti kotiin.
Lapset ovat vieraantuneet isästään, eivätkä itse juuri koskaan halua soittaa hänelle, tai muutenkaan pitää yhteyttä.
Tässä muutama viikko sitten eräs ystäväni joutui pahaan onnettomuuteen, ja se sai minut tajuamaan, että niin voi käydä myös minulle. Ja koska lasten ja heidän isänsä välit ovat melko kehnot, minusta on kauhea ajatella, että lapset joutuisivat isälleen jos minulle tapahtuisi jotain. Isä veisi lapset poissa kaikkien sukulaisten läheisyydestä, joiden kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. (Myös isän puolen sukulaiset)
Mielestäni lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat, mutta jos lapsi on vieraantunut vanhemmastaan ja isä ei kanna huoltajuuden tuomaa vastuuta, niin mielestäni on parempi jos haen yksinhuoltajuutta. Eihän se muuta tapaamis ym. sopimuksia mihinkään (vaikka eiväthän ne toteudu nytkään).
Onko kenelläkään kokemusta kyseisestä muutosprosessista? Mitä tapahtuu ja millä aikataululla? Ja mitä maksaa? Isä ei vapaaehtoisesti luovu huoltajuudesta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoituksestasi paistaa läpi se, että vaikuttimena kaikkeen on SINÄ itse. Älä leiki lasten kustannuksella.
Jos onnettomuuksia alkaa etukäteen spekuloimaan, niin eihän lapsia vois itten tehdä ollenkaan. Eli tuo perusteesi oli naurettava.
Minä? Haluan vain että lapset voisivat elää turvallista ja tasapainoista elämää. Sen takaavat tuttu ympäristö ja tutut ihmiset.
En haluaisi, että lapset joutuisivat kärsimään eron kaikesta tutusta ja turvallisesta. Lapset vieraantuvat isästään koko ajan enemmän, eli lähes tuntematon ihminen olisi lapsille se tuki ja turva?
muuta millään lailla, jos sä kuolet/loukkaannut, isä on silti velvollinen katsomaan jälkikasvunsa perään.
Ei Suomessa voi lapsia testamentata, tietääkseni.
Jos olisin lasten yksinhuoltaja, voisin kyllä päättää siitä kuka huolehtisi lapsista ellen itse siihen kykenisi.
Isä on velvollinen aina huolehtimaan lapsistaan, mutta kuka sitä valvoo? Ei etävanhemman ole pakko olla missään tekemisissä jälkikasvunsa kanssa ellei halua. Lähivanhempi on velvollinen luovuttamaan lapsen tapaamisiin etävänhemmalle tämän niin halutessaan. Mutta etävanhemmalla ei ole velvollisuutta ottaa lapsia luokseen tapaamissopimuksen mukaan ellei halua. Usko pois näin on! Haluaisitko sinä jättää omat lapsesi sellaisen ihmisen vastuulle?
mustasukkaisuus, kateus tms. Kerrot, että isä on viikottain yhteydessä lapsiinsa mutta tapaa harvoin tai on nyttemmin tavannut harvemmin kun hänellä on uusi kumppani. Älä tee sellaista virhettä, että pyrit erottamaan lapset isästään.
Sinun tehtävä on edesauttaa lapsia pitämään yhteyttä isäänsä. Harvemmat tapaamiset eivät ole peruste, jotta saisit yksinhuoltajuuden. Isäkin haluaa olla mukana lastensa elämässä.
Itse elän myös hyvässä parisuhteessa, eli kyse ei todellakaan ole mistään sellaisesta. Kun päivästä toiseen olen nähnyt sen, kuinka lapsi on yrittänyt rakentaa suhdetta, mutta isällä ei ole aikaa puhua puhelimessa tai tavata lapsiaan. Nähnyt, kuinka lapsi lopulta tuntee itsensä hyljätyksi ja miettiin miksei isi välitä. Kyllä aikuisena ihmisenä tiedän, että silloin yritän puhua isän puolesta lapselle. Mutta soitot vähenevät, ja kun soitto tulee isistä ei välttämättä haluta puhua... Ei lapsi loputtomiin jaksa pettya!
Ja kieltämätta kyllä mua rassaa se, että lomalla pitää mennä ulkomaille eikä näin ollen ehdi tavata lapsia. Mutta ei rassaa se omasta puolestani, vaan lasten!
Tarkoitukseni ei ole erottaa lapsia ja isää toisistaan, lapsella on oikeus molempiin, hänen parastaan ajatteleviin vanhempiin.
Mitenkähän oikeastaan mahdat manipuloida lapsiasi!
Oikeesti tänne ei kannata kirjoittaa, jos haluaa vastauksia kysymyksiinsä..
Ehkä ensimmäisenä voisit ottaa ex-miehesi kanssa tapaamiset puheeksi. Saattaa olla hyödytöntä, mutta yritä. Kerrot rehellisesti, syyttelemättä miten pahalta lapsista tuntuu, kun tapaamiset ovat harventuneet. Samassa yhteydessä voisit heittää ilmaan kysymyksen siitä, missä lapset asuvat jos sinulle sattuisi jotain. Paras ratkaisuhan olisi jos voisitte kirjata paperille yhdessä toiveen siitä kenen luona lapset asuvat, jos jotain käy. Mikäli pääsette siitä yhteisymmärrykseen. Lastahan ei voi testamentata, mutta toiveensa voi esittää ja aika hyvin näitä on noudatettukkin.
Pelkästään tämän takia en itse lähtisi huoltajuutta purkamaan, mutta päätös on tietysti sinun.
Jäin miettimään kenen luokse haluaisit lapsesi antaa jos et itse pystyisi heitä huolehtimaan?
Kiitos asiallisesta viestistä!
Olen yrittänyt puhua exälle siitä miten kaikki vaikuttaa lapsiin. Jokunen aika sitten meni kaksi kuukautta, ettei vanhempi lapsi edes suostunut puhumaan isin kanssa puhelimessa tämän soittaessa. Oli niin pettynyt taas yhdestä rikotusta lupauksesta.
Tämä tilanne rassaa itseäni kovasti, sillä omat voimavarani kuluvat siihen, että yritän lapsille selittää miksi isi tkee niin tai jättää tekemättä. Vaikka yritän kuinka selittää työkiireet ja muut, niin ei se lapsen pahaa mieltä ja pettymystä poista.
Isän vastaus on kaikkeen se, että hänellä on nyt uusi perhe ja kaikkien (minun ja lasten) on se vain hyväksyttävä.
Lapset ovat lähes päivittäin, ainkain viikoittain yhteydessä (puhelimitse vierailemalla) kaikkien isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä kanssa tekemisissä. Itse kokisin, että joku heistä olisi paras vaihtoehto huolehtimaan lapsista JOS jotain ikävää minulle sattuisi. Kaikki muut sukulaiset asuvat siis lähellämme, isä satojen kilometrien päässä.
se että kysyisit exältäsi tätä asiaa. Jos kehtaa vedota tuohon "minulla on nyt uusi perhe" löpinään, niin tuskinpa hän edes haluaisi lapsianne luokseen asumaan. Voisit saada tälläisen "huoltotestamentin" tehtyä yhdessä hänen kanssaan. Mitä olen kuullut niin edesmenneen äidin toiveet oli toteutettu aika tarkkaan.
Minäkin aikani selittelin lapsilleni isin "työkiireitä" ja muita, kunnes päätin ettei minun tarvitse selitellä typeryksen (on sitä kun pettää lupauksensa) mokia. Sen jälkeen olen sanonut lapsille rehellisesti että en oikeasti tiedä, teidän pitää kysyä isiltä itseltään. Lapsilla on aika pitkä muisti ja ovat välillä kyselleetkin, että mikset tullut hakemaan vaikka lupasit. Näin isä saa mielestäni kantaa vastuunsa paskamaisuudestaan. Joutuu ainakin vaikeana selittämääm ontuvia selityksiään suoraan lapselle. Ehkä jopa tajuaa pienen osan siitä lapsen suuresta surusta jonka on saanut aikaan.
isääkään, sillä luettuani uudelleen tekstisi, se olitkin sinä äiti, joka muutti/vei lapset isältään satojen kilometrien päähän...Tottakai pitkä välimatka ei voi olla vaikuttamatta yhteydenpitoon. Hyvä on sekin, että pitää säännöllisesti yhteyttä puhelimitse. Ei isä ole kokonaan hyljännyt ja varmaan kantaa yhtä lailla huolta ja välittää..Jos lapset ovat samantekevä asia hänelle, hän antaisi yksinhuoltajuuden suosiolla. Koska haluaa pitää kiinni yhteishuoltajuudesta, hän välittää aidosti. Keskustele lasten isän kanssa, miten jatkot, tapaamiset ym..Missään nimessä ei saa moittia isää lapsille..lapset vaistoavat enemmän kuin vanhemmat luulevat ja kun kasvavat kertovat tunteensa julki...Niistä ollut lukuisia juttuja näillä palstoilla..
Minä olin todellakin se, joka lähdin lasten kanssa toiselle paikkikunnalla. Kaikki muut sukulaiset asuvat täällä, ja täältä koin saavani sen tukiverkon jota lasten kanssa tarvin eroteesani ex-miehestä. Alkoholi ja väkivalta olivat ne syyt, jotka johtivat eroon. Nuorempi lapsemme sairasti lähes kaksi ensimmäistä vuottaan, joten kaipasin todellakin LUOTETTAVIA ihmisiä ympärilleni.
Luit varmaan myös, että ennen isän uutta suhdetta tapaamiset onnistuivat ihan sovitusti kerran kuussa.
Olet oikeasssa siinä että lapset vaistoavat asiat todella helposti. Vaistoavat myös sen, kun minä yritän selitellä isän tekoja parhain päin.
Mutta lapset tietävät kuka on isä ja esimerkiksi minun uusi miesystäväni ei ole heidän isälleen mikään uhka, eivät laspetkaan häntä isänä pidä.
Itse asiassa kun hän tapasi lapset ensimmäisen kerran, vanhempi ilmaisi hänelle heti, että meillä on isä olemassa ;-)
Mutta omia voimavarojani kuluttaa kovasti se, että yritän pitää isän ja lasten välejä edes jollain tasolla, sillä ilman minun "tyrkytystäni" ei siihen puheluun useimminkaan vastattaisi...
Jos lähivanhempi kuolee niin on tapauskohtaista mitä lapsille tapahtuu. Jos etävanhemmalla on läheiset välit lapsiin niin lapset usein jäävät hänen luona asumaan. Jos sukulaiset tms kokee ettei se ole hyvä ratkaisu he voivat hakea huoltajuutta - ja silloin viranomaiset päättävät mikä olisi lapsille paras ratkaisu. Riippumatta siitä onko etävanhempi huoltaja vai ei.
Lapsen mielipide painaa paljon jos kyse isommista lapsista. Lähivanhempi voi tehdä "huoltotestamentin" mutta tämä ei tietenkään sitova vaan lähinnä lähivanhemman näkemys asiasta. Viranomaiset ovat velvollisia ratkaisemaan asiaa siten että lapsen etu toteutuu parhaiten.
Näin ollen vaikka saisit yksinhuoltajuutta lapset voivat silti "mennä" isälleen kuolemasi jälkeen.
En ole ainut joka on sitä mieltä, että isä ei todellakaan olisi hyvä huoltaja lapsille JOS minulle jotain sattuisi. Huolestuneisuutensa asian johdosta ovat ilmaisseet kaikki, hänen vanhempansa mukaan lukien.
Isä on tehnyt tekoja, jotka ihan konkreettisesti ovat vaikuttaneet lasten elämään negatiivisesti. Tyhjentänyt lasten tilit, lopettanut sairaskuluvakuutukse jne.
Siksi haluaisinnkin käydä mahdollisen "huoltajuustaistelun" nyt, ettei kenenkään muun sitä tarvisi myöhemmin käydä. Sillä jo jotain sattusii, lapsille olisi se jo tarpeeksi vaikeaa...
Kylmä tosiasia on että sinulla ei ole päätäntävaltaa siitä mitä lapsille tapahtuu kuolemasi jälkeen. Joudut luottamaan siihen että viranomaiset/läheisesi tekevät oikeat päätökset. Jos lapsesi jo isompia heidän mielipide ratkaisee kenen kanssa asuvat kuolemasi jälkeen.
Toki voit hakea yksinhuoltajuutta - mutta se ei vaikuta siihen mitä lapsellesi tapahtuu jos kuolet.
Mikä sitten on yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden ero?
Eihän huoltajuusmuodolla ole siinä tapauksessa mitään väliä, jos mihinkään asiaan ei vaikuta se, kumpi huoltajuusmuoto on kyseessä. Kummallista!
Yhteishuoltajuudessa molemmilla on oikeus saada tietoja esimerkiksi sairaalasta, koulusta tarhasta, passiin tarvitaan molempien suostumus jne.
Et todella voi yksinhuoltajana määrätä lapsille kuolemasi jälkeen huoltajaa. Siinä katsotaan lapsen parasta ja mukana on sosiaaliviranomaiset.
Isä voi vaatia huoltajuutta vaikka olisit yksinhuoltaja. Sinun pitää vain toivoa, että isovanhemmat muut sukulaiset pystyvät osoittamaan, että lapsilla on parempi olla heidän luonaan.