Onko tipsu helppo koulutettava, näin toiseksi koiraksi? Eli miten teidän tipsut ovat oppineet, ovatko kovia lenkkeilemään, vaiko makailevat niinkuin useammat väittävät? Hyvä lapsiperheen koiraksi?
Te tipsu ihmiset
vaivaan teitä taas:D
3566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tipsu on aika itsenäinen koira, mutta oppii kyllä jos motivaatiota on ja oppimisesta ei tehdä tylsää :)
Jos tahdot lenkkeillä tipsusi kanssa paljon, niin kyllä tipsut jaksavat, jos ovat siihen tottuneet. Helposti menevät pitkät lenkit, mutta ei tipsu murjota jos ei niin hirmu pitkää lenkkiä just kerkeisi käymäänkään.
Tykkää makoilla myös sohvalla jne, mutta tarvittaessa energiaa löytyy niin paljon, että huhhuh =)
Lapsista tykkäävät, kunhan ei pentu aikana traumoja tule (hännästä revitä, häiritä kesken unien jne.) Tykkäävät myös leikkiä lasten kanssa, mutta eivät kuitenkaan liian rajusti.
Tiedän tipsu nartun, jota oli pentuna tökitty aidan raoista kepeillä. Nyt ei pidä lapsista yhtään, kammo jäänyt.
Mutta, jos et anna lasten kiusata, niin rakastaa lapsia enemmän kuin mitään :)
Eli siis, suosittelen tipsua teille jos siihen olette ihastuneet.
Jaksaa lenkkeillä, lapsia rakastaa, helppo kouluttaa :)
Eli siis tipsutkin ovat yksilöitä. Itselläni on kohta 2v. tipsu ja ensimäiseksi pitää sanoa että on se vain maailman ihanin koira! Olen omistanut monta koiraa, mutta tipsuja minulla tulee olemaan jatkossakin. Varmasti.
Oma tipsuni on tipsujen luonteen omaisesti itsenäinen ja ITSEPÄINEN. Se kyllä oppii melko helposti, mutta itsenäisyydestään johtuen se vastaa kutsuun kun huvittaa. Joskus sitä ei saa kuuntelemaan millään, vaan se esim. antaa tassua, vaikka pitäisi mennä maahan... Ja käskythän se kyllä osaa. Hieman kujeellinen koira siis.
Lenkkeily meillä sujuu niin, että toinen koiramme juoksee sinne tänne, nuuhkii ja tutkii, mutta menee koko ajan eteenpäin. Tipsumme taas on sellainen taivaanrannan maalari. Se vain katselisi mielellään ohikulkijoita ja "haistelisi kukkasia". Kyllä se jaksaa kävellä, ei siitä ole kysymys, mutta tempo vain on tooooodella hidas. Tipsumme on kuitenkin kaikin puolin hyvässä kunnossa ja kyllä siitä silloin tällöin löytyy se turbo-vaihdekin!
Tipsumme koirakaveri (joka on myös tipsu) taas on toinen ääripää. Se tottelee melkein kuin unelma ja harrastaa agilityä ja tokoakin. Mutta valtaosa tuntemistani tipsuista on tuollaisia haaveilijoita joiden kanssa tokosta/agilitystä ei kannata uneksiakaan kuin vain kivana vaihteluna. Minusta rodun ihanuus piileekin juuri tuossa omapäisyydessä, tyyliin "Muista viis kunhan minä olen tyytyväinen".
Meidän tipsuamme ei ole lapset kiusanneet, mutta se ei silti ole lasten seurassa kovin leikkisä. Se on kyllä pitkäpinnainen ja antaa silittää jne, mutta riehakkaimmissa leikeissä se on mielummin sivustakatsoja.
Kaiken kaikkiaan ihastuttavia koiruuksia! Ja voin kyllä suositella rotua koko sydämestäni, kunhan omistajalta vain löytyy HUUMORINTAJUA ja pitkää pinnaa. Oppi ei todellakaan mene näillä koirilla perille napinpainalluksella. Ne eivät ole ns. miellyttämisen haluisia!
Itselläni on 12-v tipsu uros ja aivan mainio herra. Vauhtia piisaa pitkillekin lenkeille, välillä ei itse jaksaisi niin pitkiä kuin koira =) Välillä tietysti pysähdytään taivastelemaan monen sadan metrin päässä takana kulkevaa =)
Itselläni tämä herra on "numero 2", kolme on kaikkiaan ollut. "Kolmonen" oli vanhempi uros, joka tuli meille pari vuotiaana kahden eri kodin kautta. Ikää herralle ehti kertyä lähes 12 vuotta, ennen kuin sattui ikävä tapaturma ja rakas koiramme piti lopettaa.
Kyllä täytyy sanoa, että kahden tipsu-herran kanssa elo oli välillä aikamoista hulinaa =) Ulkoillessa "kakkonen" olisi paahtanut kovaa kyytiä eteenpäin, kun taas "kolmonen" halusi haistella kukkia =) Kerrankin lenkillä ollessamme oli työmies kaivamassa ojaa ja "kolmonen" päätti, että tuo mies saa luvan rapsuttaa mahan alta. Sinne vaan ojaan selälleen väkisin työntyi. Ei auttanut miehen muuta kuin laittaa lapio syrjään ja rapsuttaa niin kauan kuin koiralle sopi =) Ja hänelle olisi sopinut vaikka puoli päivää.. "Kakkonen" taas ei rapsutuksista juuri piittaa =)
Muistui vielä mieleeni sellainen tapaus kotona, kun istuin sohvalla olohuoneessa ja "kakkonen" juoksee hirmu vauhtia eteisestä luokseni ja "komentaa". Juoksi eteiseen ja sitten takaisin "komentamaan". No, piti lähteä sitten eteiseen katsomaan, mikä ihme siellä nyt oli. Siellähän "kolmonen" oli saanut oven viereen jättämäni roskapussin auki ja nuoleskeli hartaana maksamakkara paperia =) "kakkosta" ilmeisti harmitti, kun ei päässyt osingoille, joten päättipä "kannella" minulle =)
Semmoisia veijareita tipsut. Niihin ihastuu niin perinpohjin, että...