Te joilla on kaksi koiraa, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Elikkä.. Onko kahden koiran hoitaminen paljon raskaampaa, kuin yhden? Onko ensimmäinen koiranne ns."iloinen" uudesta perheen jäsenestä? Meillä koira asustaa ulkona, häkissä, ja olen ajatellut hankkia sille kaverin. Tuntuu, että koira viihtyisi paljon paremmin, jos sillä olisi lajitoveri seurana.. (?) Oma koirani pitää todella paljon muista koirista =) Onko ensimmäinen koira ollut "mustasukkainen" tulokkaalle, vai miten se on hyväksynyt pennun muitta mutkitta? Vastatkaahan REHELLISESTI, kiitos jo etukäteen =)
Te kahden koiran omistajat..
Otan(ko) toisen koiran (?)
294476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitä koiran elämää se on?
Kahta ei todellakaan hoida sinnä kuin yhdenkin, mutta seuraa niillä toki toisistaan on.
Meillä vanhempi koira hyväksyi riemumielin uuden kaverin, mutta se ei ole juurikaan tottunut olemaan ainoana koirana.
Älä nyt ainakaan pientä pentua mihinkään häkkiin pihalle pistä!
Minulla on ystävä jolla on neljä koiraa ja KAIKKI asuvat häkissä, kaikilla oma häkki ja oma koppi ja harvinaisen onnellisilta koirat vaikuttavat. Että kyllä sekin varmasti on koiran elämää. Ei neljää ajokoiraa sisälläkään varmasti ole järkevä pitää. Että tällaista koiran elämää!!
Siis itse en kyllä pidä/tule pitämään koiraani häkissä 24/7 mutta aina pitää ottaa tässäkin huomioon rotu (ja luonne)!!
Elikkä esim. kyllä ne metsästyskoirat tykkäävät olla ulkona yksinkin koska ne viihtyvät mielummin haistellen ulkona yms.
(en tietenkään sano, ettäkö niiden pitäisi olla aina ulkona, vaan ei siinä mitään pahaakaan ole koska jotkut niistä eivät edes pakosti halua tulla sisälle)
Ja jossakin laissakin sanotaan ettei pentua saa pitää häkissä koska sekin tarvitsee sen norm. sosiaalistuksen yms. jotenka ei sinun sitä varmastikaan tarvitse huolehtia...
Ja ovat aina ulkona vai miten? Kuulostaa minusta omituiselta, pääsevätkö touhuamaan keskenään jos kaikki ovat omissa tiloissaan? En epäile etteikö koira voi olla onnellinen ulkokoirana.
Kaikilla on tottavie oma häkki. Tässä perheessä on "panostettu" sen verran näihin rakkaisiin perheenjäseniin, etten moista ole ennen nähnytkään. Jokaisen häkit ovat varmasti kaikki standardit täyttävät, sen verran isot ne ovat. Kopeissa tietysti lämmitys, ym. mukavuudet.
Ja koirat päästetään silloin tällöin keskenään temmeltämään, jossei muuten niin silloin kun niiden kanssa mennään metsälle. Ei tässä mitään omituista ole, ovat ulkona niin kauan kun niitä huvittaa ja menevät sitten lämpöisiin koppeihinsa kun siltä tuntuu ja kurkkivat ikkunoista.
Asuu kotona kolme koiraa. Kaikki ovat sopeutuneet hyvin toisiinsa.
En koskaan aiokaan pitää kahta vähempää, siis pelkästään yhtä, juuri sitä syystä, että ovat laumasieluja.
Juoksujen takia jouduin alkuvuodesta pitämään poikaa erillään ja oli selvästi ahdistunut, koska on aina ja koko ikänsä ollut laumassa.
Minä suosittelen koiralle kaveria ehdottomasti!
Alkuun voi tulla "yhteenottoja" kun vanhempi pistää nuorta ojennukseen, mutta se kuuluu kuvioon.
Aluksi siis pitää koirat olla valvonnan alla ettei satu vahinkoja.
Itselläni on rauhallisempi olo kun koira ei ole koskaan yksin, vaan sillä on aina kaveri/kavereita.
Siitä huolimatta, että koiralla on kaveri, se tarvitsee myös ihmisen antamia virikkeitä.
Hoitaminen ei ole mielestäni raskaampaa.
Aluksi vanhempaa koiraa pitää huomioida paljon, jotta se ei tunne tulleensa syrjäytetyksi. Mutta tuon alkuvaiheen jälkeen kun ystävystyvät, niin aivan varmasti koirasi on iloinen saadessaan kaverin eikä joudu olemaan yksin sinun ollessasi esim. töissä.
mutta nyt jaloissa pyörii 4!Eli ystävä pääsi sairaalaan leikkaukseen peruutuspaikalle ja koirat tuli meille hoitoon!Jippii toi toinen on meinaan 9 viikkonen,joten mää saanki hoivata vauvaa,läläslää!
Meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia pennun ja jo olevien sopeutumisessa,eikä muitakaan vaikeuksia.Hyvin se menee,alkuun tietenkin vaikeeta kun pentu ei jalksa samoja lenkkejä kuin aikuinen,mutta myöhemmin ulkoilu helpompaa.Kannattaa kuitenkin viedä eri aikaan myös sillä siinä on se "me yhdessä"-juttu,mikä on yhtä tärkeää koiralle kuin laumassakin kulkeminen.
Ei koirani tietenkään aina häkissä ole =) Käytän sitä päivittäin lenkillä, pidän isolla pihallamme irti jne. Koirani on sekarotuinen, pystykorvaa ja samojedia, ja tykkää asua ulkona, pentuna se oli aluksi sisällä, mutta jäi sitten kevään tullen itse ulos =) Sillä on lämmitetty koppi. Silloin, kun on kovat pakkaset olemme ottaneet koiran sisälle, mutta se haluaa takaisin ulos, koska sillä on kuuma..
vaikuttaa siihen tuleeko koirat toimeen vai ei.
Ja onko sulla uros vai narttu. Monessa rodussa urokset ei tule toimeen keskenään.Mitä rotua olet ajatellut? Jos huonosti käy,niin sun koira on paljon onnettomampi toisen kanssa kun yksin.Koira on sosiaalinen mut sille riittää ihmiset ei se tartte välttämättä toista koiraa.2 koiraa on lauma joilla on oma maailma. Joskus tässä on ajatellut kun meillekkin on tulossa toinen,että tekeekö koiralle hallaa kun ottaa toisen. Sen turvallinen asema on uhattu kun tulee toinen koira.
Ota, jos ajattelet itseäsi ja älä, jos ajattelet koiraa:)
ole häkki. Koira on laumaeläin eikä halua olla erossa laumastaan.
Kaveri joka siis eläisi elämänsä häkissä. olisi niistä ainakin seuraa toisilleen.
monesti sukulaisteni koira joka elää häkissä! Sitä kyllä ulkoilutetaan ja pidetään vapaanakin aika usein, on siis ihan hyvin hoidettu ym, mutta se katse sieltä häkistä kun ei pääse tervehtimään! Ja väittäisin että väkisinkin koira jää vähemmälle huomiolle häkissä asuessaan, se on ihan tosiasia!
koira joutui ulkokoiraksi ja navettaan asumaan nuorella iällä kun serkullani joka melkein asu mummolassa todettiin paha allergia. Koira asui yksin navetassa, haukkui aina navetan ikkunassa kun pihaan mentiin ja olisi halunnut tervehtimään. Itkin aina kun kävin koiraa navetassa katsomassa, siellä se talvetkin makasi yksin heinissä. Tulen surulliseksi kun edes mietin sitä. Sinne teki myös tarpeensa. Ilmeisesti mummoni kävi aina viemässä sinne ruokaa, en tiedä lenkittikö pahemminkaan.
Kesäisin koira oli aina pihalla narussa.
Sitten kun koiraa alettiin vuosien päästä ottaa takaisin sisälle kun serkkuni oli jo vanhempi niin koira vaan läähätti oltuaan 5 min sisällä ja halusi verannalle viilentymään. Sille kehittyi hurjan paksu turkki navetassaeloaikana.
Koira eli 13 vuotiaaksi ja lopetettiin muutama vuosi sitten, mitenkäs muuten kuin naapurin metsästäjä kävi laittamassa kuulan kalloon. Se on sitä vanhanajan meininkiä... Surullista!!
Mutta ei kyllä itseäni ainakaan huvita pihalla koiran kanssa asua siksi ettei koira viihdy kauaa sisällä.
Kaveri joka siis eläisi elämänsä häkissä. olisi niistä ainakin seuraa toisilleen.
Mitä tuo tarkoittaa häkissä seuraa toisilleen, ei mitä logiikkaa.
pupuja häkeissä?
pikkukoiria pidetään varmaan mielellään häkeissä?
ehkä tässäkin tapauksessa?
Kahden koiran hoitaminen on paljon raskaampaa kuin yhden. Joudut ottamaan kaksi erilaista koiraa huomioon kaikessa tekemisessäsi. Jos lenkkeilet niiden kanssa, hihnat vie kaksi kertaa niin paljon käsiä kuin yksi koira. Keittiössä pitää olla kahden ruokakupin paikka. Ja varsinkoin toisen ollessa vielä pentu, kaksi kertaa ruokasäkki on mahdutettava johonkin. Kuuntelet niiden kinastelua ja nahistelua, kenties tappeluitakin. Hankit kaikkea puruluista kaulapantoihin kaksin kappalein (vähintään). Varaudut liikkuessasi siihen, että julkisiin on vaikea päästä kahden koiran kanssa ja oman auton oltava nin iso, että kaikki mahtuvat.
Ensimmäinen koira on varmasti kiinostunut uudesta perheenjäsenestä (toiset positiivisemmin kuin toiset), mutta harvoin kai kovin ilahtunut. Ensimmäinen on aina mustasukkainen tulokkkaalle, myöhemmin molemmat ovat mustasukkaisia toisillen lähes kaikesta. Mutta vanha koira tekee tietty niin kuin omistaja määrää, eli hyväksyy tulokkaan. Eli sinä päätät.
On niistä seuraa toisilleen. Jopa niin, että ennen kotona haukkumaton koira nostaa hirvittävän metelin toisen koiran lähtiessä näyttelyyn tai lääkäriin tms.
Mutta en vaihtaisi kahta koiraa pois. Yksi koiristamme menehtyi talvella, hankimme pian toisen, omien tunteiden ja toisen koiran yksinäisyyden hillitsemiseksi. Ja ratkaisu osoittautunut erittäin hyväksi. Meillä tulee aina olemaan kaksi koiraa.
koiran omistaminen ei ole nyt ihan noin rankkaa kuinka sitä kuvailit. Esim lenkillä kaksi koiraa menee siinä samalla kuin yksikin. Itse koiran hoitotoimenpiteet kestävät tietysti hieman kauemmin jos koiria on useampi kuin yksi mutta siinä samalla se toinenkin menee.
Minunkaan mielestäni työ ei kaksinkertaistu. Koska vanhempi koira on jo varmaankin ehditty peruskouluttaa ei tule siitäkään ongelmaa, että pitäisi se tehdä kahdelle yhtäaikaa.
Lisäksi kahdesta koirasta on kaksinkertainen ilo.
Kahta pystyy vielä lenkittämään samalla reissulla, kolmen kanssa kädet eivät tahdo riittää =)
Olen aloittajan teksteistä ollut ymmärtävinäni, ettei koira ole ns. häkkieläin vaan se saa olla vapaana pihassa ja sen kanssa touhuillaan ja leikitään niinkuin sisällä nukkuvienkin kanssa.
Mutta illat ovat varmasti yksinäisiä, joten olen kaverin ottamisen puolella.
Ehkä sana häkki kalskahtaa korvaan. Jos aloittaja olisi käyttänyt sanaa tarha tai aitaus, olisiko ajatus kulkenut toisin?
Pentu ei tietenkään voi asua ulkona, mutta eihän aloittajan vanhempikaan koira asunut pentuna ulkona.
ihan mieleen mieheni sisko joka pitää koiraansa häkissä oli ilma mikä tahansa... älä ota toista koiraa... koiran pitää mielestäni saada kuulua perheeseen eikä kököttää yksin tai yhdessä häkissä.... ajatteleppa itsellesi turkki ja samalla ajattele itsesi koirasi asemaan häkkiin... minusta se on väärin kun ollaan jo kuitenkin vuodessa2006 eikä esim 1940.... jokaisella on silti omat mielipiteensä... minun oli tämä...
menee samoin,ihmistä tarvitsevat seurakseen,ja monen kanssa työtä enempi ,ne turkinhoidot,ja moni muu juttu, yksilö koirakin on.Varmasti seuraa toisistaan laumassa.Kivaa katsella kun touhuavat yhdessä,kodissa sisälläkin.
aika yksinäistä koirallasi jos se asustaa yksinään häkissä!! ja vielä ulkona. jos häkki on tarpeeksi iso (kuinka iso se muuten on..?) niin voit harkita toisen koirat ottamista, niin toisella olisi muutakin tekemistä kun kököttää häkissä yksinään päivästä toiseen.
Kiitos oikeen paljon kaikista vastauksista, Kaikista vastauksista huolimatta, minun mielestäni oma koirani on aivan yhtä onnellinen, kuin sisällä asuvat lajitoverinsakin =) Tässä on linkki, josta voitte käydä katsomassa kuiva, ja blogi-päiväkirjaa koirastani =) http://www.hau.fi/galleria.php?id=659&kuva=0
Koirahan on laumaeläin, joten tietenkin viihtyy paremmin, jos on lajitoveri (heh heh TOVERI..!) seurana. Meillä "vanhus" piristyi huomattavasti, kun otettiin toinen haukkuja sille seuraksi. Ovat nykyään erottamattomat. :-) Mutta ei kannata jättää pelkästään häkkiin keskenään, kyllähän se ihmisen seura on myös tärkeä koirille. Meidän Taru aina hivuttautuu minun kylkeeni kiinni kerjäämään rapsutuksia ja Ressu samoin tulee tönimään kuonollaan kättäni kun on hyvänäpidon paikka. Ei tietenkään kahden koiran hoito ole sama kuin yhden, mutta en ainakaan ole sitä raskaampana pitänyt, lenkitkin sujuu kahden koiran kanssa, kun osaavat nätisti kulkea hihnassa.
Minun koirani ainakin oli iloinen kun sai toisen koiran seurakseen, vaikka se olikin pentu. Onhan minulla kissakin, mutta ei vanhempi koirani heidän kanssaan voinut leikkiä. Onhan siinä oma hommansa kahden koiran hoitamisessa, mutta ei se minun mielestäni raskasta ole. Lenkillä sattaa mennä hihnat sekaisin kun koirat alkavat "leikkimään", mutta muuten meillä ei ole ollut ongelmia. Aluksi tietysti vanhempi koirani mökötti vähän aikaa, koska hänestä tuntui että uusi tulokas saa enemmän huomiota kuin ähn, mutta ajan myötä hän huomasi että kyllä häntäkin huomioidaan yhtä paljon. =)
Huomioithan, että useat tänne kirjoittavat eivät omista minkäänlaista koulutusta koiriin liittyen ja ovat uskomattoman tietämättömiä, eivätkä edes omista koiraakaan!
Koiriin liittyen aina on kyse omistajan kasvatuksesta. Koira sopeutuu, mutta varmasti on paikoittain mustiskin(koita antaa huomiota tasapuolisesti!) lajitoveriin, jos se on kasvatettu sillä tavoin.
Mieti yksilökohtaisestia asiaa.
Ja lisäksi mielestäni täällä liioitellaan työmäärää joka syntyy kahdesta koirasta: lenkit hoituu kuitenkin samalla. (muista opettaa pennusta lähtien tottelemista ja hyvää kävelyä, eli ei vetämistä.)TYÖMÄÄRÄ on TODELLA suuri jos te IDIOOTIT ette anna koirillenne aikaa ja kouluta niitä käyttäytymään.
toivoo: koirakuiskaaja :)
taas kerran. Mitä suurempi määrä koirii sitä suurempi määrä tekemistä.
Sanoohan se ny järkikin!
Joo, jos sulla on kaks pienen kissan kokosta koiraa joita et ulkona käytä olleenkaan, ummukan tavoin, nii eihän siinä mitään. Ota vaikka kymmenen, mut jos sulla on ykskin koira, niin ajattele muutaman kerran.
Meil on 2 koiraa,eikä niiden hoitaminen ole raskasta ollenkaan.Meillä ensimmäinen koira otti pennun todella hyvin vastaan.Koskaan ei ole ollu minkäänlaisia ongelmia,ei ole ollut edes mustasukkaisuutta.Lenkillä käydessäni käytän hihnajakajaa,niin ei mene hihnat sekaisin.Ja toki käytän koiriamme vuorotellenkin lenkillä,etteivät ole koko aikaa yhdessä
Meillä kaksi urosta ja todella paikkansa hakivat, eli tekivät keskinäiset välinsä selviksi. Pentu ärsytti vanhempaa siinä määrin, että vanhempi muilutti sen kolmeen kertaan perusteellisesti ja niin oli järjestys selvä. Enpä usko sitä ettei minkäänlaista järjestystä haeta koiralaumassa. Kaksikin koiraa on jo lauma. Muuten en tajua häkkikoiria ollenkaan. Perustelu ei ole kuumuus tai mikään muukaan. Koira on laumaeläin ja viihtyy laumassa. Ja sinun laumanjohtajána kuuluu järjestää tilat jossa laumasi viihtyy muiden seurassa. Jos laumanjohtajana et pysty parempaan kuin häkkiin pihalle, niin et varmaankaan voi sanoa olevasi johtaja. Uskon vakaasti ettet ymmärrä koiraasi ollenkaan, unohda toinen koira.