Jos jotain ihmeellistä on,
sen tänään näin:
Punaisen auringon
nousevan päästä kadun.
Kuin suunnattoman pallon
tai lapsuuteni sadun
jättiläisen kallon,
vain nurinpäin
ja ihan ilman kaulaa.
Ihmeestä puuttui vain,
se alkanut ei laulaa.
Odotin melkein.
Niin harvoin mitään toista
väriä, näkyä samanmoista
on tullut ennen vastaan.
Ja tämä ainoastaan
yksi oli
miljoonista noista.
sen tänään näin:
Punaisen auringon
nousevan päästä kadun.
Kuin suunnattoman pallon
tai lapsuuteni sadun
jättiläisen kallon,
vain nurinpäin
ja ihan ilman kaulaa.
Ihmeestä puuttui vain,
se alkanut ei laulaa.
Odotin melkein.
Niin harvoin mitään toista
väriä, näkyä samanmoista
on tullut ennen vastaan.
Ja tämä ainoastaan
yksi oli
miljoonista noista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on aina yhtä suuri ihme. Hienosti sen ihmeen kuvasit. Toivottavasti saamme nauttia runoistasi enemmänkin pitkän tauon jälkeen.
Tämä kuvaus auringonnoususta. Tykkäsin silti! Tai siksi.
Kiitos tee. runostasi. Pidin siitä. Jos minulla olisi vielä pieniä lapsia, lukisin sen heillekin. Pitäisivät varmasti. Runosi saa liikkeelle hauskoja mielikuvia.
Mukava nähdä nimesi runoilijoiden listassa pitkästä aikaa.
Olenkin huomannut itsessäni sellaista muutosta, että kun nuorena kirjoitti kuolemanvakavasti, aikuisena uskaltaa jo vähän irroitella.
Vaikken vielä olekaan mikään humoristi.
Tänä aamunakin saattoi ihailla auringonnousua. Luin runoasi ja elin sen sitä kautta. Tunsin olevani kuin Liisa Ihmemaassa. Hyvää päivänjatkoa!
..:)