seurustelen erään jätkän kanssa. hän on mukava ihana, ei juurikaan mitään valittammista. mutta silti, varmaan joka päivä mietin että onko meidän suhteessa mitään järkeä. meillä menee ihan hyvin. joskus ehkä riidellään jostain mutta saadaan kuitenkin sovittua kaikki riidat.
en sanoisi häntä unelma jätkäkseni välttämättä mutta silti välitän hänestä ja tullaan tosi hyvin toimeen.
en tajua itseäni miksi en ole tyytyväinen? miksi minulla ei ole sitä tunnetta että hän olisi se oikea. se jota rakastaisin niin että sattuu?
yksi ratkaiseva tekijä saattaa olla se että seurustelin ennen meidän suhteen alkua erää toisen kanssa ja ero satutti paljon. ja en ollut oikein valmis uuteen suhteeseen.
en haluaisi erota hänestä. rakastan häntä kyllä jossakin määrin enkä siksi pystyisi luopumaan hänestä.. mutta miksi tuntuu että jossain voisi olla joku joka ymmärtää todella minua? osaa olla niin ihana että voisin pyörtyä. niin että sydän hyppä kurkkuun kun näen hänet..
teenkö väärin? unelmoinko liikaa jostain paremmasta? olenko liian vaativa? vai liian pessimistinen? vai olenko oikeassa?
onko ketään samassa tilanteessa?
en sanoisi häntä unelma jätkäkseni välttämättä mutta silti välitän hänestä ja tullaan tosi hyvin toimeen.
en tajua itseäni miksi en ole tyytyväinen? miksi minulla ei ole sitä tunnetta että hän olisi se oikea. se jota rakastaisin niin että sattuu?
yksi ratkaiseva tekijä saattaa olla se että seurustelin ennen meidän suhteen alkua erää toisen kanssa ja ero satutti paljon. ja en ollut oikein valmis uuteen suhteeseen.
en haluaisi erota hänestä. rakastan häntä kyllä jossakin määrin enkä siksi pystyisi luopumaan hänestä.. mutta miksi tuntuu että jossain voisi olla joku joka ymmärtää todella minua? osaa olla niin ihana että voisin pyörtyä. niin että sydän hyppä kurkkuun kun näen hänet..
teenkö väärin? unelmoinko liikaa jostain paremmasta? olenko liian vaativa? vai liian pessimistinen? vai olenko oikeassa?
onko ketään samassa tilanteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että poika on sulle se oikea, jos kerta noin ajattelet. oikean osuessa kohalle, siitä ei oo epäilystäkään onko se oikea vai ei. kokemuksesta voin sanoa, että tunne on jotain ihan muuta, ku normaalin ihastuksen kohalla.
Samaa mieltä!
on.yhdyn edellisiin.
ei sen pojan kanssa kannata jatkaa, jos et ole onnellinen sen kanssa.
pian sä muuten huomaatkin jo olevas huonossa avioliitossa sen kanssa ja riitelette ja tappelette päivittäin ja mietit, että miksi et eronnut siitä silloin kun vasta seurustelitte, ja oli siihen eroamiseen helppo mahdollisuus.
lyhyesti tiivistettynä, jätä se vielä kun voit ja valitse poika, jonka kanssa olet oikeasti onnellinen ja nautit aina sen seurasta.
...asiasta poikkiksesi kanssa, se voi auttaa. Mulle ainakin joskus tulee just tollanen tunne mut sit ku puhun asiasta niin olen taas tosi onnellinen ja kivi putoo sydämeltä.
,että olen ollut todella rakastunut mieheen, niin että sattui. Ajatuskin hänestä huimasi, ja on totta, että ihmiselle voi löytyä kumppani, jolle kaiken voi sanoa rehellisesti, häpeilemättä. Puhua kaikesta tuntikausia ja olla hiljaa ilman kiusallisuutta.
Kuitenkin erosimme, koska tavallaan suhteellamme ei ollut edellytyksiä jatkua vaikka rakastimmekin toisiamme.
Nyt kaikesta siitä on yli kaksi vuotta ja uskon, etten koskaan tule olemaan yhtä "päättömän" hullaantunut ja rakastunut keneenkään.
Enkä ole seurustellut sen jälkeen kenenkään kanssa.
Mä oon tuntenu noin kaikissa mun suhteissa.
En vaan osaa seurustella=/