Osaisiko joku kertoa Bogazicin yliopistosta? Nettisivut olen tutkinut ja historia tuttu, mutta millainen maine Turkissa ja maailmalla?
Sorry, ohi matkailuaiheen,mutta josko sallittais kun ei tullut vastauksia toisella palstalla vaikka kuin odottelin:(
Sorry, ohi matkailuaiheen,mutta josko sallittais kun ei tullut vastauksia toisella palstalla vaikka kuin odottelin:(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitähän haluaisit tietää?
Bogazicin yo:ssa opetuskieli on englanti ja se on valtionyliopisto eli maksut ovat yksityisiä alhaisemmat. Ko. yliopisto on Turkin parhaimpia. Maine on todella hyvä. Jos Istanbuliin haluat opiskelemaan, niin tämä on mielestäni paras valinta (jos vaan löytyy sopiva ala). Yksityinen Koc (www.ku.edu.tr) voisi myös tulla kysymykseen. Bogazicilla on erittäin hyvät yhteistyösuhteet ulkomaille. Henk. koht. sanoisin, että ko. yo ei häpeä lainkaan vertailussa eurooppalaisiin huippuyliopistoihin. Kaikki tietenkin riippuu alasta. Jotkut ovat huippua, toiset vähemmän.
Bogazicista näkymät Bosporin salmelle ovat huikeat.
Ainoa miinus on vaikea sisäänpääsy: ulkomaalaisenkin täytyy todella pärjätä pääsykokeessa päästäkseen tuonne perustutkinto-opiskelijaksi. Maisteriohjelmiin saattaa päästä helpommin, koska niissä ei ole yleistä pääsykoetta.
Olen suunnitellut tulevani vaihtarina Erasmuksen kautta. Mitkä alat olisivat niitä huippuja? Jos tuntuu hyvältä, saattaisin harkita pidempääkin opiskelua.
Erasmus on hyvä idea, koska siinä tutustut hyvin yliopistoon. Käsittääkseni yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet (social sciences), political sciences ja psykologia ovat siellä hyviä. Myös turkin opetuksesta olen kuullut hyvää. Teknisistä ja luonnontieteistä en tiedä. Kaiken kaikkiaan hyvä yo se on.
On meillä täällä Ankarassakin hyviä yliopistoja, mutta paikkana Istanbul on todella omaa luokkaansa.
Eikös Erasmus vaihtosopimus rajaa ne alat, joita voit opiskella? Mitä olet ajatellut?
Veikkaan että palstalla on ihmisiä, jotka osaavat vastata tähän minua paremmin.
Oman yliopistoni kanssa ko. yliopistolla on vaihtosopimus ja sen suhteen ei ongelmaa.
Ankaraakin mietin, mutta Istanbulissa on sellaisia etuja, että sinne olen aikonut mennä. Siis ihan henkilökohtaisistakin syistä. Viisastelijoille tiedoksi, että kyse ei kuitenkaan ole poikaystävästä:)
myös kansantaloustieteessä. Ankarassa on kanssa hyviä (Bilkent, METU), mutta jos Istanbuliin haluat, niin sitten tuo.
Moikka
Bogazicin KV-taso ja arvostus erittain hyva mutta vaihtelee tietty laitoksittain.
Lontoon YO lahettaa kaikki turkologian opiskelijat sinne vuodeksi.
Yliopistolla on ihan ok jarjestys, opiskelijaruokalan ruoat suht koht OK, asuntolat tosi modernit, maisemat kampukselta tosi hienot. Lahelta voi vuokrata kamppia aika edullisesti.
Itse olin siella v. 1998 ja jalkeenpain siita kokemuksesta on ollut vain hyotya. Istanbulissa asuu muuten pari suomalaista jotka on kayneet Bogazicin kokonaan ja jaaneet sinne alansa toihin.
Bosporus on takuulla yksi Turkin parhaimmista yliopistoista, eika sita millaan lailla karsasteta jos haluaa jatkaa maisteriksi vaikkapa Lontoossa tai Harvardissa -- kunhan vaan arvosanat on hyvat.
Parasta on, etta suomalaisilla opintotuilla ja lainoilla elelee Turkissa ihan kivasti ellei huuhtele lankkupihvia joka ilta punaviinilla alas.
..voiko tehdä sen päätelmän, että opetuksen taso on korkeaa niin samalla opiskelu myös vaikeaa?
Vaikka taso on korkea, ei opiskelu välttämättä ole vaikeaa. Tärkeintä on opiskelijan oma motivaatio ja se miten vieraassa paikassa muuten elämä sujuu. Merkitystä on myös sillä kuinka asioita esitetään. Opiskelijana varmasti tiedät, että opettajia on monenlaisia ja jokaisella oma tyylinsä. Joku osaa esittää vaikeatkin asiat helposti ja päinvastoin.
Olethan päässyt Suomessakin yliopistoon ja läpäissyt Bogazicin vaatimuksiin kuuluvan kielikokeen(?). Luota itseesi, kyllä sinä siellä hyvin pärjäät. Fiksuus ei ole sama asia kuin viisastelu;)
just niin. mikaan ei ole vaikeata jos viitsii ja yrittaa aidosti. harvat vaan on valmiita pistamaan kaikkensa opiskeluun ja sitten ihmettelevat miksi ulkoalukemisella ei parjannytkaan erityisen hyvin. motivaatio on kaiken a ja o, ja se, onko opiskelu 'sivuharrastus' vaiko paatoiminen tyo. englanninkielisen akateemisen tekstin lukemiseen voi aluksi menna enemman aikaa mutta jos jaksaa yrittaa vahan ajan paasta sekin alkaa sujumaan.
itse olen sita mielta etta tervejarkiselle ihmiselle, joka viitsii yrittaa parhaansa ei mikaan yliopisto ole ylenpalttisen vaikea: ellei sitten ole niin, etta esim. kielissa lahjakas tyyppi yrittaa vakisin opiskella ydinfysiikan teorioita. joten antaa palaa vaan.
Ei nyt varmaankaan ole kyse siitä, etteikö motivaatiota olisi..minun kohdalla. Enkä itseäni tyhmänäkään pidä. Myös kielitaito on, siis englanti hyvä ja turkkiakin puhun. Kulttuuri ei ole täysin vieras ja tukijoukkojakin sieltä löytyy.
Olisi kuitenkin kiva hieman tietää opetuksen tyylistä, jos se nyt on oikea sana. Minulle on pienestä asti siellä päässä nimittäin tuputettu sitä, kuinka "vaikeeta täällä on koulussa" ja sitten olen kuitenkin saanut huomata, että asiat eivät ole aina ihan niin.
Joku voi nyt kysellä, että "Miksi sitten kyselet vaikeudesta, jos olet aikasemmin huomannut, että ei se koulu siellä välttämättä aina ole vaikeampaa?" Minulla ei kuitenkaan ole kovin hyvää kuvaa yliopisto-opiskelusta siellä. Ja siksi sitä "vaikeutta" kysyin. Siihen osittain saattaa myös sisältyä se, että kuinka "tiukkaa" siellä on? Esim. luennoille osallistuminen, läsnäolo, onko paljon kirjallisuutta vai luetaanko tentteihin enemmän muistiinpanojen avulla jne.
Tottakai motivaatiosta kiinni, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia silti..
Kaikki taas riippuu siitä, miten olet tottunut opiskelemaan. Toisaalta tyylit vaihtelevat koulujen välillä. Luulisin arvaavani Bogazicin tyylin.
Opiskelu on paljon koulumaisempaa (amerikkalaista) kuin Suomessa. Tenttejä on paljon (esim. kaksi välitenttiä ja kaiken kertaava lopputentti). Yleensä materiaalia on suomalaista tenttiä vähemmän, mutta se pitääkin sitten osata kunnolla. Selittelemällä ei pärjää. Usein tentti on monivalintakoe, mikä ei tee siitä yhtään liian helppoa. Monet luennoitsijat käyttävät pop quiz -tyylisiä pikkutenttejä jokaisella luennolla varmistaakseen, että opiskelijat ovat opiskelleet materiaalin. Kotitehtäviä, kurssitöitä ja "reaction paper" -tehtäviä on paljon. Läsnäolo kontrolloidaan usein nimilistoilla ja poissaolemisesta rankaistaan.
Ryhmätöitä on usein aika vähän ja opetus on usein hyvin luennoivaa - keskustelua on vähemmän kuin Suomessa.
Kilpailu on kova ja opiskelijat todellakin lukevat tentteihin. Arvosanat ovat todella tärkeitä.
Suomalaiselle opiskelijalle shokki on usein vapauden puute, opettajien status sekä se, että vaihteeksi joutuu ihan oikeasti töihin eikä opinnoissa pärjää kovasti mielipiteitä esittämällä (toisin kuin tällä palstalla :)).
Nämä tietenkin vaihtelevat alojen ja koulujen välillä.
Sanoisin että sinulla ei tule olemaan mitään vaikeuksia Bogazicissä, jos vaan viitsit tehdä töitä. Jos et viitsi, visiitistä tulee lyhyt.
Aika vaikeaa sanoa mitään opiskelun vaikeudesta yleisesti, kun kaikki riippuu niin paljon alasta, koulusta ja jopa yksittäisistä opettajista. Lisäksi toiselle opiskelijalle toinen opiskelutyyli voi olla vaikeampaa kuin toiselle. Yritetään nyt kuitenkin.
Opiskelu tosiaan on koulumaisempaa kuin Suomessa. Luentoja painotetaan kirjallisuutta enemmän, mutta joillain aloilla jopa sanasta sanaan ulkoa opettelu on ainakin aiemmin ollut suht suosittua. Tiedä sitten miten asiat ovat nykyään.
Omasta kokemuksestani sen verran, että itse jouduin olosuhteisen pakosta vaihtamaan Bilkentissä oikeustieteen kansainvälisiin suhteisiin. Toki tuolloinkin kurssien piti joillain lailla liittyä omaan alaani, jotta sain ne hyväksiluetuksi. Riippuu paljon lähettävästä yliopistosta, mitä vastaanottavassa voi opiskella. Siksi kannattaakin aina hyväksyttää opintosuunnitelma etukäteen molemmissa yliopistoissa.
Opetuksen taso ja opetusmenetelmät riippuivat paljolti opettajasta itsestään. Vaikeaa sanoa mitään yleispätevää. Vanhemmille opiskelijoille oli tarjolla myös keskustelukursseja ja seminaaritöiden kirjoittamista, kuten Suomessa.
Minulle opiskelu Bilkentissä oli huomattavasti helpompaa kuin Suomessa. Kun kotona 4 ov:n tenttiin piti lukea tentistä riippuen 600-1200 sivua, Bilkentissä lukeminen rajoittui lähinnä luentomuistiinpanojen (alle 100 s.)läpikäymiseen. Useimmilla kursseilla oli puolivuotisella lukukaudella yksi välitentti ja lopputentti. Kysymykset olivat esseetyyppisiä, tosin lyhyitä sellaisia. Arvosanat tulivat yhtä hieman vaikeampaa kurssia lukuun ottamatta helpolla. Jos Suomessa lukisin yhtä vähän (tiedän oli oma vika:)) ja tekisin yhtä paljon tentissä virheitä, en luultavasti läpäisisi tenttiä. Suurin piirtein saman opintoviikkomäärän sain kuitenkin Turkissa suoritettua kuin mitä olisin Suomessa tehnyt samassa ajassa. Tosin huomattavasti vähemmällä pänttäämisellä.
Suurelta osin ero ehkä selittyy alan vaihtamisella, mutta toisaalta suht samaa mieltä opiskelun vaativuudesta oli Bilkentissä samaan aikaan vaihdossa ollut yhteiskuntatieteitä Suomessa opiskellut opiskelukaverini. Tiedä sitten, pääsimmekö kansainvälisissä suhteissa jotenkin muita aloja helpommalla. Luulen, että oikeustieteen opiskelu olisi ollut Bilkentissäkin huomattavasti vaativampaa. Se, miten asiat muualla näkee riippuu paljolti siitä, mihin on Suomessa tottunut.
Bilkentissähän muutenkin kalliina yksityisyliopistona näkyy hyvin se, että tietyt henkilöt opiskelevat lähinnä vain isin rahoja kuluttaakseen. Opiskelumotivaatio ja äly ei aina kaikilla ole sitä parhainta laatua, mikä varmasti vaikuttaa myös opettajien vaatimuksiin. Valtionyliopistossa tämäkin varmasti on toisin.