Normaalia 6 v.

Ymmärtääkseni lapset tässä iässä pohdiskelevat suuria kysymyksiä, kuolemaa jne. Mutta onko ihan normaalia kun kuusivuotias tyttö sanoo "kuolettavansa" äitinsä ja isänsä kun tulee isoksi? tai joskus musertavansa muussiksi 1 v. pikkusiskonsa? Joskus puhuu kotoa karkaamisestakin. Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Kotona on kuitenkin rakastava ilmapiiri.
41410
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kannattaisi ottaa asia puheeksi neuvolassa. Ei välttämättä mitään sen vakavampaa, kuin näitä elämän suuria kysymyksiä, mutta kuitenkin.

Äänestä

aikanaan sama juttu, sanoin tytölle,että juteltaiskos vähän mitä se kuolettaminen tarkoittaa ja haluatkos sinä oikeasti,että äitiä ei enää ole,tuollainen puhe kun kuulostaa aika ikävältä äidin korviin....Kun olimme keskustelleet asiasta, puheet loppuivat ja nyt tuo liki murkkuikäinen tytär on esibuberteetin kourissa, mutta normaalin vastaansanomisen lisäksi ei muuten "uhkaile"...

Äänestä
  • Meillä pikapuoliin 6 v.täyttävä tytär, josta tässä yhteydessä tilaisuus kertoa.Hän aloitti taistelunsa n.4-vuoden kynnyksellä.
    Jokainen arkiaamu oli niihin aikoihin helvettiä: mitään vaatteita ei voinut pukea,kaikki tuntuivat pahoilta.Alushousuja ei ollenkaan.Myöhästelimme jatkuvasti töistä.Unenmäärällä tai aamun herätystyylillä ei ollut mitään vaikutusta.Hän saattoi raivota loputtomasti, ja lopulta minä menin mukaan-kaikki muu oli jo kokeiltu. Aamutoimet kestivät ja olivat niin äänekkäitä, että kaksi kerrosta alempana asuva naapurimme heräsi niihin.Olin aivan uupunut.Kerran sitten tulin töistä kotiin enkä voinut edes katsoa häneen, niin paljon minua inhotti!Itkin vain.
    Sen nähtyään hän rauhottui pitkäksi aikaa.
    Nykyisinkin vaatteet ovat kynnyskysymys.Kerran vaatekerran valittuaan ei vaihtaisi sitä vaikka olisi kuinka likainen.Vaatteiden pesu saattaa aiheuttaa itkukohtauksen,hänen tavaroidensa järjestäminen ja huoneen siivoaminen saattavat aiheuttaa vihanpuuskan..Toisinaan asiat sujuvat ihan mallikkaasti,mutta usein kädenvääntöä on mielestäni tuon ikäiselle jo itsestäänselvistä asioista.Mikään menettely ei esimerkiksi ole lopettanut hänen puuskittaista piirtelyään tavaroihin tai kaikkien tavaroiden ja vaatteiden nyhtämistä kaapeista ja laatikoista lattioille.Mielenkiintoista viimemainitussa on se,että hän sotkee vain omassa huoneessaan ja omia tavaroitaan.Joskus häneen ei saa koskea,toisinaan ei huoneeseensa astua.Myös tämä tappaminen ja poismuutto on kuultu..Ja ykskaks kaikki on taas hyvin.Ihan kuin ei koskaan mitään agressioita olisi ollutkaan.
    Muuten hän on iloinen,reipas ja rohkea persoonallisuus,joka tuntuu olevan suosittu leikkikaveri kaveripiirissä ja yhteistyökykyinen ja osallistuva kodin puuhissa. Mutta siis tämä tietynlainen agressiivisuus ja narsismi huolettavat ja ennenkaikkea uuvuttavat.Vanhemmuus tympii välillä tosi lujaa!
    Olemme 4-henkinen perhe, toinen lapsistamme on 5 vuotta vanhempi-persoonana toisenlainen kuin sisarensa, aikuisen näkökulmasta helppo kuin mikä!
    Koskaan en joutunut olemaan niin tiukka kuin tämän toisen kanssa.Isä on rakastava,mutta on paljon sietävämpi ja taipuisampi(miehet usein?)jolloin minun hirmuhallitsijapiirteeni vain voimistuvat.Inhottaa itseäkin-nauraminen ja heittäytyminen on yhä vaikeampaa.Kuulostaako tutulta?
    Miten olette onnistuneet karsimaan tyrannin piirteitä lapsistanne?
    Ja näin TV-tyrannien aikaan on kai täsmennettävä, että ihan saman tason asioista ei nyt puhuta,mutta mielenkiintoisista persoonallisuuden piirteistä kuitenkin.Jotkut sietäisivät tulla jemmatuiksi tai edes hallituiksi..

    Äänestä

Kuusivuotiaalla "kuolettaminen" voi tarkoittaa vaikka hautaamista, onko lähipiirissä joku kuollut tai eskarissa puhuttu kuolemasta (joku eskarilainen ollut hautajaisissa)?

Pikkusiskon muserrus voi olla mustasukkaisuutta, tai sitten kavereilta opittua "sanastoa" ilman sen enenpää merkitystä. Miten tyttö käytännössä suhtautuu pikkusiskoon?

Meillä uhattiin karata kotoa useampaan kertaan. Naapurin lapset karkasivat kotoa pelästyivät katuhöylää => kipinkapin kotiin. Sen jälkeen en kuullut asiasta moneen vuoteen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


??? kirjoitti:

Ymmärtääkseni lapset tässä iässä pohdiskelevat suuria kysymyksiä, kuolemaa jne. Mutta onko ihan normaalia kun kuusivuotias tyttö sanoo "kuolettavansa" äitinsä ja isänsä kun tulee isoksi? tai joskus musertavansa muussiksi 1 v. pikkusiskonsa? Joskus puhuu kotoa karkaamisestakin. Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Kotona on kuitenkin rakastava ilmapiiri.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu